SHERWOOD † REAL † MEDIA † NEWS ™
44 Mr. Gold Finger.
44 Mr. Gold Finger.
Muistaako moni miten kulki 007:stä tuttu juonikuvio. Siinä maailmaa harkiten tuhoava hirmuhallitsija haali suuren kultavarannon itselleen. Seuraavaksi hän suunnitteli hyökkäystä USA:n kultavarastoihin. Mutta ei yllättäen vienyt sinne päästyään mitään pois, vaan päin vastoin. Toi ydinaseen täynnä olevaan pankkiholviin. Idea oli tämä. Kun maailman kultavaranto saastuisi suurelta osin pommista, siviiliydinvoimasta tutulla säteilyllä, malmivaranto menettää käytettävyytensä kerrallaan. Kun tämä tapahtuisi, ainoat jäljelläolevat varannot eivät enää riittäisi maailman pyörittelyyn. Maailman kaikki talousmahdit romahtaisivat kerrasta. Vain hankkeen puuhamiehellä olisi itsellään kaivattua puhdasta ydinvapaata kultaa. Näin hän saisi luhistuneen maailman rippeet polvilleen ja haltuunsa.
Siinä se, oivallettiinko opetus? Vaan kuka on aikamme "Mr. Gold Finger"? No toki ei kuka, vaan mikä! Eli aihe oli lähempänä totuutta kuin edes arvattiin. Filmin tekijätaho tajusi jo miten tapahtuu ydinvoimaloissamme. Vaikka kyse on myös kullasta, niin enin paino on nyt käyttömetalleissamme. Talouden selkärangasta. Eli kyse on ns. "strategisista metalleista": Nikkelistä, kromista, molybdeenistä, mangaanista, titaanista, sirkoniumista, vanadiinista, wolframista, tantallista, kuparista, platinametalleista yms.
Aineista joitten nykyinen varanto on hankittu suunnattomilla vaivoilla käsiin hupenevista malmioista maailman joka kolkasta. Niiden kontrolloidun käytettävyyden takana on ollut aina se, että metalli saadaan vuosituhansia kierrätettyä. Mistään näille ei saada korvaavaa vaihtoehtoa. Jopa öljylle on biovaihtoehtoja , mutta metallitonnit ovat elintärkeitä ja täysin korvaamattomia. Niiden hinta heijastelee niihin käytettyä suunnatonta työmäärää ja totaalista tarvetta maailman elinhermona. Puhuttaessa esimerkiksi mainitusta kullasta, niin sen jatkuva hintapaine tulee siitä faktasta, että kultaa ei enää merkittävästi saada mistään lisää. Käytettävät kultavarannot ovat jo kiertäneet tuhannesti kautta historian liki loputtomiin. Yhä kultakilo on painonsa väärti ja täysin korvaamaton. Sama tilanne toistuu esim. maailman jalokivimarkkinoilla. Avainsanana on korvaamattomuus kansallisaarteena.
Vaan mitä tekee nykyinen siviiliydinvoimataloutemme. Piittaamattomasti esim. nikkeli säteilytetään voimaloissa säteilytartunnan 75 000v puoliintumisajallaan vuosimiljoonaksi piloille kertakäyttötyyliin. Mukana menee koko aiemmin mainitsemani metallisetti. Siinä aktivoituu kylkiäisinä kromitonnistot ja titaanit saavat aktiivisuutta osakseen. Rauta hiilineen virittyy loputtomaan säteilykierteeseen. Mukaan mahtuu niin altistunut koboltti, kuin saastunut molybdeeni. Mikään ei säästy ydinvetoiselta mellastukselta. Mitä maksaa tämä suunnaton kymmenien prosenttien totaalinen erikoismetallien kato. Pelkästään nikkeli- ja kuparimenetyksissä maksettuna yksittäisen ydinvoimalan sähkön todellinen hinta on karmaisevat 165 snt/kWh. Tässä ei ole, kuin jäävuoren huippu. Lisäksi on mainittava, että mikä tahansa muu teollisuus tai energiamuoto kierrättää metallinsa n.30v periodeissa 33 333 kertaa vuosimiljoonan aikana. Kansantalous saa siitä elintärkeän selkärankansa kasvuunsa. Ihmiskunta on täysin vailla elämismahdollisuuksia ilman uhan alla olevaa rajallista metallivarantoaan.
-----------
Kultarutto
Maailmalla kiertäessäni tapailen aika -ajoin kokeneita ydinfyysikkoja ja vastaavia. Heitä kun jututtaa saa toisinaan kuulla elämää suurempia ja opettavimpia tarinoita. Tässä vaihteeksi minusta oikein erityisen hyvin tänne kuuluva pätkä. Ydinfyysikoksi itsensä lukenut kaveri oli rakastunut silmittömästi erääseen ranskalaistyttöön. Kaukaa viisaana hän oli teettänyt kaikella irti saamallaan omaisuudellaan kaksi aivan massiivisen komeaa vihkikultasormusta. Niin suuri oli hänen sydämensä kaipuu, että halusi viedä tämän kultaisen sormuksensa kaikkialle mukaansa. Aina kysyttäessä hän kehui, että kun hän pääsee eläkkeelle, niin sormuksessa parhaiten säilyvä omaisuus takaa hänelle myytynä ruhtinaalliset eläkepäivät. Kukas ei kullan pysyvyyteen luottaisi? Kokonaiset kansantaloudet on maailman sivu kultakannan varassa juuri sen "ikuisuuden" ja arvopysyvyyden takia pystyssä edenneet.
Tällä fyysikolla oli eräs varsin paha tapa. Aina kun hän käsitteli radioaktiivisia laitteitaan ja aineitaan , hän vasta aivan viimetingassa riisui sormuksensa ties minkä laitteen päälle tarkalle silmälläpidolleen. Häntä oli useasti varoitettu tekemästä niin. Mutta koska kyseessä oli fyysikko, hän sanoi huolehtivansa sormuksensa puhtaudesta ja kulta oli toki ikuista hän aina muistutti. Kerran kävi sitten niin, että kaverimme taas kerran käsitteli neutronisäteilylaitettaan ja kas kummaa nyt oli miehellä niinpaljon seurattavaa, että ei huomannut miten sormus putosi pois katseesta. Kävi sitten vielä niin, että fyysikkomme joutui pitkähkölle hätäiselle ulkomaankomennuksille.
Kun hän palasi reissultaan alkoi armoton sormuksen etsintä. Sitä ei ollut missään. Viimein huomattiin erään neutronisäteilylähteen metallipinnalta vain hiukan syöpynyt vielä hitunen haihtumatonta elohopeaa sisältävä rinkula! Fyysikkomme lysähti itkien tämän löydöksen viereen katkerasti kiroten säteilyn alimpaan hornaan. Mitä siis oli tapahtunut? Kulta on jaksollisesti 79 arvoinen alkuaine. Täällä usein esitetyllä kaavalla esimerkiksi U-238 siepattuaan neutronin sisuksiinsa muuttuu supertappajaplutoniumiksi Pu-239. Samasta prosessista siis on jälleen kyse. Kun kulta säteilytetään neutronisäteillä se sulaa suorastaan silmissä 80 arvoiseksi elohopeaksi, niin tuhoisaa säteily on! Eikä edes tämä riitä, vaan sula elohopea haihtuu vielä ilmakehään höyrynä. Näin siis jopa kulta häviää ikuisesti maailmantalouden raakametallikierrostamme siviiliydinsäteilyn seurauksena.
Ajatusmalliksi siitä, mitä "raakametallille saa tehdä". Maailmaa yli 10 000v kiertänyt kulta on tuhannesti kierrätettyä ja mahtuisi kaikki 20m kuutioon. Kuten jo sanoin kulta on keskeisimpiä maailmantalouden "luottopankkeja". Mm. kultakannat oli vielä hetki sitten talouselämän tukipilareita, niin paljolti yhä. Jos joku t o d e l l a haluaa tuhota ja terrorisoida maailman taloudet viemärikuntoon niin seuratkoon siviiliydinvoimaloiden esimerkkiä. Esim. Lo1-2 laitoksessa jopa säteilevien putkistojen ensiasennussokkolaipat tehtiin paksusta kullasta. Myös lukuisissa elektronilaitteissa ja tuollaisissa on kultaa ydinalalla haaskattu.
Kun tällainen ydinvoimaloissa säteilyä sisäänsä kerännyt epäkurantti ydinjäte pakotetaan takaisin maailman kultakiertoon syntyy käsittämättömiä. Radioaktiivisista aineista ja epäpuhtauksista tehdyssä kullassa jokainen sinkoava neutroni tuhoaa ikuisesti maailman kultavarantoa elohopeaksi! Jossain Ford- Knoxissa parhaillaan siviiliydinvoima jo nakertaa kiihtyvästi neutroni neutronilta kokonaista länsimaista sivistyksen kivijalkaa. Ei liene kun ajan kysymys, kun joku terrorisolu alkaa kierrättämään kultavarantoja , ymppää siihen hitusen neutronisäteilijää ja myy kiertoon. Tämmöisen terrorismin edessä jopa USA:n talous notkahtaa ennen kuin edes tajuaa kultavarantonsa höyrystyvän pankkien kassaholveissa kiihtyvästi!
------------
Metallivarannot ovat riittämättömät.
Näyttää maailman G8 maat myös oivaltavan mitä suunnatonta haittaa ydinvoimateollisuuden hukatut metallitonnistot edustavat. Olen jo jonkin ajan ihmetellyt, miksei näin oleelliseen ja keskeiseen energiahuollon haittaelementtiin kukaan uskalla puuttua. Vaan nyt jo pintaa raapaistiin. Tämä löytyi T.S. 31.01-06.
"Tutkijat ovat kartoittaneet maapallon kupari- ja sinkkivarantoja sekä muita saatavilla olevia käyttömetalleja uudella tavalla. Arvostetun Yalen yliopiston, Euroopan alumiinijalostusorganisaation geologit ja geofyysikot ovat metallimarkkinoiden ja pörssikurssien sijaan tarkastelleet metallivarantoja louhinnan, kierrätyksen ja metallihävikin näkökulmasta. Robert Gordonin, Thomas Gradelin ja Marlen Bertramin tuoreen analyysin mukaan maan tärkeitä metalleja ei tule riittämään kaikkien tarpeiksi, kun mitataan tämän päivän kulutusta teknologisesti edistyneimmissä, G8 maissa. Esimerkiksi sähkönsiirtolinjoihin ja rakentamiseen soveltuvaa kuparia ei ole tulevaisuudessa riittävästi".
Melkoinen yhteensattuma tämä ei ole. Ydinvoimateollisuuden vaatimat 5m*1m ja 5cm paksut 1000 kuparipullon laitoskohtaiset haaskausaikeet ovat herättäneet maailmalla ansaittua huolestumista hankkeen vaikutuksista tulevien talouksien maksuun. Samalla on selvästi tajuttu, että tällaisen 22milj*33 333=733 Miljardin metallivarantojen kadon laitoskohtainen maksattaminen lepää täysin taloudellisesti kestämättömillä pohjilla. Euron Luokkaset kWh hinnat pöyristyttävät. Mikään talousmahti ei voi hyväksyä enää ydinvoiman suunnattomia erikoismetallikadottamisia. Hankkeille on pakko panna piste, ennen kuin on myöhäistä. Siksi lehti jatkaa.
"Arvostettujen tutkijoiden artikkeli on luettavissa Nature- ja Science tiedelehtiin rinnastettavan USA:n Proceedings of National Academy of Science-julkaisun online liitteessä. Tutkimus on herättänyt öljyvarojen riittämättömyystasoista intohimoa syystä. Asiantuntijoista maallikkoihin asti. Metallivarannot ja niiden ylittäminen tutkimus on professori Gordonin mukaan käyttömetalleja on tarkasteltu ympäristön näkökulmasta. 26% maailman kuparista päättyy jätteeksi. Sinkistä 19%. Tutkimuksissa esim. platinasta tulee ensimmäisenä pulaa jo alkaneella vuosisadalla." Esim. ydinvoimaloissa myös tätä metallia surutta käytetään runsaasti katalysaattoreissa ja niiden metalli pilataan säteilykontaminoinnilla surutta kerralla. Metallien kulutus henkeä kohden on jatkuvasti lisääntymässä.
On erittäin tärkeää kohdentaa tulevaisuuden energiaratkaisut juuri niin, että rajallisiin metallivarantoihimme ei muodostu kierrätyskelvotonta osa-aluetta. Erityishuomio on kohdistunut erääseen merkittävään ja massiiviseen haaskuukertymään. Ydinvoimaloissa tuhoutuu liki mittaamattomat erikoismetallien ja kierrätyskelpoisten varanto. Metallien suora kontaminointi ja myös hankalaa primäärisäteilytysaltistumista tulee runsaasti. Juuri tämä on eräs oleellinen syy miksi nykyisin on jo luovuttu mm. kiehutusreaktorityypistä käytännössä kokonaan. Laitostyypissä radioaktiivinen höyry kontaminoi koko ydinvoimalan turbiinia myöten. Siksi esimerkiksi OL3 oli pakko muuttaa ennakkokaavailusta painevesireaktoriksi. Tämäkään ei ratkaise ongelmaa. Ydinalan toinen ratkaisemattomuus on sekundäärisäteilytys ympäristöönsä ja sen aiheuttamat säteilykuolemat. Lisäksi ydinpolttoaineen riittämättömyys ja edelleen ratkaisematon loppusijoitus. Näistä syistä myöskään fuusioreaktorit, tai hyötöreaktorit eivät ole mikään ratkaisu tuleviin energiantuotantolaitoksiin.
-------------
Haudattu ei tuota
Oleellinen ominaisuus, tarkasteltaessa nimenomaan kadonneiden korkeakulttuurien jäämistöä on maahan haudatut hukatut rikkaudet. Havainto ei ole mikään sattuma, vakiintunut pankkitalouden tärkeä oivallus on se, että lepäävä pääoma ei tuota kansantaloudelle mitään! Jos ei kansallisomaisuus ole jatkuvasti tuottavassa kierrossa, syntyy vajetta ja tuotantoon negatiivista laskua.
Maailmantaloudessa on tämä peruslaki ollut aina olemassa. Tilanne alkoi näkyä jo tuhansia vuosia sitten muinaisissa mm Egyptin kulttuureissa. Kansojen rikastuessa, faraot veivät hankkimansa rikkaudet niin kuin sanottiin "ikuisesti" hautoihinsa mukanaan. Isku oli kohtalokas jälkeen jääville vähempiosaisille kansalaisille. Jokainen ikuisesti menetetty rikkaus ja kultakilo köyhdytti suoraan kansan mahdollisuuksia. Taitavilta ajankohdan kultasepiltä katosi elintärkeää ehtyvää rajallista raaka-ainetta tuoden työttömyyden. Köyhyys levisi vääjäämättä. Seurauksena oli taantuva ja äärimmillään nälänhätiin hiipuva talousahdinko juuri tämän vaikutuskertoimen heijastuksina.
Entä nykyään? Otetaanpa OL3 kaltaisten ydinhankkeiden seuraamuksia. Ydinmaailmassa ei rikkauksia kadoteta "ikuisuuksiin" mutta TVO Posivakonsortion loppusijoitusonkaloinneissa yhtymät käyttävät miljoonan vuoden kategoriointia puhuessaan ydinvoimahautaamisistaan. Pelkästään OL3 laitoskohtaisen uraanijätevuoren hautaamisiin katoaa kuparina loppusijoituspulloja 22milj.euron edestä laitosta kohden. Katastrofi taloudelle. Sen vaikutuksena voidaan laskea ydinsähkön nousemisen kuparihävikkiin 128snt/kWh kansantaloudelliseen hintaan. Jos metalli menisi normaaleihin energiahuoltoihin ongelma poistuisi kerralla!
Ydinlaitoksessa käytetään massiivisesti erikoismetallia, esimerkiksi ydinsäteilytetty nikkeliteräs sekundäärivirittyy 80 000v puoliintumisvireeseen. Käytännössä myös nuo tonnistot katoavat totaalisesti vuosimiljoonaksi. Mielenkiintoinen on myös tuhottu alumiini. Sen oleellinen osa on siinä, että sen jokaisesta kierrättämisestä muodostuu 80% siihen sitoutuneen energian suora säästö. Jos ajatellaan, että 2tonnin alumiinierä tuhotaan ydinvoimaloiden nieluissa kerralla sen vaikutus on suuri, suoraan mitattavissa energiataseista. Katsotaan mitä tuhotaan surutta ydinalumiinikadossa. Otetaan seurantaan arkinen alumiinitölkkien kierrätysvertailu. 10kertaa /v. kiertävä 2t erä rikastuttaa kansantalouden energiataseena 40 000e/v. Eli massiivinen talousefekti on 40 000 000 000e vuosimiljoonan periodilla.
--------
Kierrätysesimerkkejä
Tonni alumiinia pannaan ydinvoimalaan jätepumpuksi. Se pörrää siellä rankassa käytössä aikansa. Kun tämä rikkouduttuaan vaihdetaan se säteilee niin rankasti, että loppusijoitetaan vuosimiljoonaksi. Alumiinin 2,5e hinnasta 80% on silkasta energiasta. Voidaan laskea, että alumiinitonni teki kansantaloudelle energiahyvää 10 kertaistamalla siihen käytetyn energian. Eli tuotto oli 20 000e. No onhan se?
Vaan toisessa vaihtoehdossa samainen alumiini kiertää silkkana juomatölkkinä. Lasketaanpa tuotto. Vuodessa tölkit kiertää tässä 20 kertaa. Vuosituotto on 40 000e. Vuosituhannessa tulee jo 40 000 000e. Vuosimiljoonassa huikeat 40 000 000 000e! Aika mielenkiintoinen summa. Arvaa mitä se noin karkeasti edustaa? Ensinnä se meinaa suoraan sitä, että kun ydinvoimalassa tuhotaan säteilyllä 1 ainokainen alumiinitonni säteilykontaminaatiolla, niin laitoksen sähköntuotantohinta nousee huimasti. Kuinka suurista kansantalouden kerrannaisvaikutuksista on kyse. Ydinvoimalan tuottaman 1 kWh hinta nousee huimaavaan 8,82snt/kWh lisätasoon!
10 tonnia sitten jo tekee 88,2snt/kWh lisäkertoimen ydinsähköön, melko huimaa!
40 miljardia edustaa myös seuraavaa laskennallista osuutta. Koko Pohjoismaiden ydinvoiman summittaista nykyarvoa! Siis tonni ei säteilypilattua kierrätysalumiinia on yhtä arvokasta energiantuottajana kansantaloudelle kuin pohjolan koko ydinlaitoskasa. Melko hurjaa! Näiden laskujen pohja muodostuu yksinkertaisesta oivalluksesta, että ydinteollisuudessa maailman rajallista metallivarantoa surutta käytetään vähän aikaa ja sitten ydinsäteilyllä pilataan metallit ja pannaan kertakäyttöisesti vuosimiljoonaksi loppusijoitukseen. Totuus on se, että jokainen menetetty metallikilo suoraan köyhdyttää kansantaloutta, koska ei kierrä ja kasvata talouden tuloja muun energiahuollon metallien kiertäessä jatkuvasti uudelleen.
Maailman moderneinkin talous lepää rajallisten metallivarantojensa monipuolisen käyttelyn varassa. Tästä on oiva esimerkki esim. Alumiininen kierrätystölkki. Sanotaan, että maailmassa ei ole mitään niin täydellistä massatuotetta kuin se. Ja siinä käytetään lähes atomilleen jokainen metallimilligramma, mitä juuri missään. Ja miksikö? Jokainen satoja kertoja "turhaan" kulunut alumiinigramma köyhdyttää suunnattomasti kansantaloutta. Jokainen gramma lisää kuljetuskustannuksia suunnattomasti, koska tölkkikohtainen kerrannaisvaikutus on vuosittain kiivaimpina kuukausina suunnaton. Jopa tölkin vetosankan niitti kannattaa tehdä ontoksi. Näin säästyy jo pelkkinä kuljetuskustannuksina miljoonia!
Laskut ovat vain viitteellisiä vertailukohtia, mutta lopputulos on tarkka sinällään. Verrokiksi otetaan alkutila. 500miljoonainen kansa. Se juo vaikka nyt 2000 tölkkiä/henkilö/v eli maassa tehdään 1000Miljardia tölkkiä/v. Jos jokaiseen tölkkiin "haaskataan ydintyyliin" 1g ylimääräistä alumiinia saadaan 1000 000 000 000* 0,001kg= 1000 000 000kg turhaa alumiinia hukkaan/v. Eli 1000 000t alumiinia *siihen hukattu energia 16 MWh/t= 16 000 000MWh /365vrk/v= 43835MWh/24h =1 826MW! Eli mitätön gramma eurooppalaisessa arkisessa kierrätystölkissä kustantaa energiatappion jonka kattamiseen tarvitaan OL-1 ja OL-2 k o k o vuosienergia. Ja edes se ei riitä!
Jatketaanpa, kun se on kivaa ja ottavaista. Jos jokainen tölkki juodaan niin, että repäisykansi viskataan tutusti ydintyyliin maailmalle hukkaan, niin mitä tekee kansantaloudelle? Oletetaan, että korkki painaa 6,5g/kpl. Näin menetetään jo kierrätysalumiinihukkana energiamäärä joka vastaa n. koko Pohjoismaiden yhteisen ydinenergiatuotannon.
Jatketaanpa sinnillä eteenpäin. Jos taas näin käyttäytyy 5-miljardia ihmistä, niin edes koko Euroopan 158 ydinvoimalaa ei pysty energiahävikkiä kattamaan.
Ydin-DI:n toiminta edellä on sama kun kananpitäjänä heittelisi jalohelmiä kananruoaksi ja kalkkilisäksi. Toki niitä aina voi kasvattaa helmiä sinällään lisää. Mutta hei, naapuri saa vihiä ja vaihtaa ydin-DI:n helmisäkit kunnon kanankalkkiin. No mitäs tuumataan, toki ydin-DI:n kanat saa parempaa ruokaa, totta. Mutta kuka on viisain silloin kun iloinen naapuri vie 50kg vaihtohelmiä lähimpään jalokiviliikkeeseen myyntiin?
A. Tuomitsetko naapurin tyhmänä?
B. Tuomitsetko ydin-DI:n alkumenettelyn tuhotyössään?
C. Tuomitsetko hänet siitä kun vaihtoi miljoonahelmet kympin säkkiin?
D. Kummassa kansantalous hyötyi kertyvinä tuloina enemmän. Alussa , vai lopussa?
----------------
MR Golg Finger II.
(Ote eräästä nettikeskustelusta.)
<< Eli 80% alumiinin hinnasta on SILKKAA RAAKAA ENERGIAMSÄSTÖÄ joka kierrätyskerrasta! >>
< Yritä vaikka erottaa kaksi asiaa: tonnin metallierän valmistamiseen menee jokin tietty määrä rahaa. Yksi tonni voidaan ottaa ikuiseen käyttöön, jolloin sen kokonaiskustannukseksi tulee täsmälleen se hinta, mitä sen valmistaminen maksaa. Joku toinen tonni voidaan ottaa kierrätyskäyttöön, jolloin siihen pätee tuossa kierrätyksessä tapahtuvat kustannukset -
*Eli et tajua miten maailman metallipörssi toimii? Se lähtee tilastokeskiarvossaan siitä, että esim. mainittu alumiini kiertää sanotaan 1000< kertaa. Siitä yksinkertaisesta syystä, että tähän maailmassa on päästy. Alumiinin hintan ON silkaa energiaa, koska sen raaka-aine on sekä liki rajatonta, että halpaa. Neitseellisen tuotannon hinta on silloin täydet 100% energiana sanotaan vaikka 1000euroa, pysynet perässä?
* Kun alumiini on romualumiinina kiertänyt keran on sen erän hinta silloin alun 100% 1000e+ 20% kierrätyshinta 200e> 1 200e/2= eräkustanne 600e. Ja kun kiertää seuraavan kerran on hinta enää 1000e+200e+200e=1 400e/3 = eräkustanne 466e! Josset ole ihan ydintampio alat oivaltamaan jotain. Eli varsin pian markkinoilla liikkuu VIISIKERTAA neitseellistä alumiinia halvempaa romualumiinia joka DOMINOI markkinahinnan alumiinille. Simppeliä ja toimii JUURI näin.
*Mutta kun leviää tietona, että Posiva/TVO alkaa tuhoamaan laivanlasteittain neitseelistä kuparia, alumniinia yms. säteilykertatuhollaan ilman kierrätysmahdollisuutta todetaan VARSIN pian, ettei se ole oikein, että maailmalta yhteismetallikierrätyseristä varastetaan yhteistä raakametallia neitseellisen pakkokorvaamisen viidesosahinnoin! (Monissa metalleissa varanto on tämän faktan päälle niin olematonta köyhtyvässä maailmassa, ettei edes korvaavaa ole. Näin on pitkälti esim. jalo-, strategisissa metalleissa, kuten nimikin jo esittää.) Siksi markkinoiden on PAKKO esim. VIISINKERTAISTA metallinsa OIKEAAN HINTAAN suojautuakseen ydinalan massiiviselta varkaudelta. Näin se vaan kuule on kapitalismissa, vaikka mitä yrittäisit! Ei edes CCCP-Venäjällä kyetty metallipörssejä huijaamaan näissä orjatyöläisvoimilla, eikä piilottamalla valtiotukiaisin metallien todellista tuotantokusteitten arvoa.
*Meillä on selkeesti kahdenarvoista alumiinia 1000e erähintaista neitseellistä ja 200e kierrätysalumiinia. Normaalissa tilanteessa kierrätystä on markkinaeristä suhteessa esim. 98% ja hinta 201e. Mutta kun ydinala ryövää kakusta massiivisesti on maailmanmarkkinoilla 50% neitseellistä 1000e erää ja 50% kierrätettyä 200e hintaista. Näin meillä on 600e hintaista TRIPLAKALLISTA alumiinia markkinoilla. Vähän markkinamekaniikan tajua ja kuka hyvänsä oivaltaa! Paitsi ydinalan tusinainsinööri, joilla ei siihen ole välineitä!
< Nuo samat kustannukset eivät kuitenkaan koskettele mitenkään sitä toista tonnia (vaikka voimalaan menevää): sen kustannus on vain se kertaostos kun se valmistettiin. Ei tämä luulisi niin kovin vaikeaa logiikkaa olevan.
< Toki kansantaloudellinen etu on se, että materiaalia kierrätetään - mikäli tuo kierrätyksen järjestäminen on edullisempaa kuin uuden materiaalin valmistaminen. Alumiinin tapauksessa näin yleensä on: siihen on sitoutunut paljon energiaa, joka voidaan hyödyntää kierrättämällä jo kertaalleen valmistettua metallia.
*Niin nyt sua enää pelkästään NOLOTTAA kun huomasit olleesi 100% väärässä. Tämä selvä!))
*Vaan jatketaan hiostustasi sentään. Eli otetaan esimerkiksi vaikka kulta. Kun kultaa säteilytetään reaktorista purkautuvalla neutronivuolla, se MUUTTUU saastumisensa päälle fyysisesti silkaksi 100% pilalle menneeksi ilman haihtuvaksi elohopeaksi. Kuten hyvin tietänet elohopean arvo on olematon kultaan nähden? Miten luulet maailman jäljellejäävän äärimmäisen rajallisen vuosituhansia kierrätetyn kultavarannon reagoivan tietoon, että ydinala systemaattisesti tuhoaa yhteistä kultaamme elohopeaksi? A/ Nauraa kuin mitään ei olisi tapahtunut. B/ Reagoi kuten mikä tahansa varkauden kohteeksi joutunut! Eli estää kullan kähveltämistä säteilytuhoonsa, että moinen järjenköyhä hävitys on lopetettava. Jossei muu auta, nostamalla jäljelle jäävän kullan hinnan niin korkeaan suojahintaansa, että ydinalan on PAKKO hintavana luopua hullutuksistaan? Tiedämme molemmat, että kullasta riippuvaiset piirit hakevat ratkaisun B-vaihtoehdosta. Maailman rajoitetuista malmeista kun ei RIITÄ tuhoamiseen!
*Vielä eräs vertailu. Kun OL-3 hanke startattiin oli uraanin rajalliset varannot pohjahinnoissaan. Vain muutamassa vuodessa OL-3 projektin edetessä on rajallinen ja uusiutumaton uraanin hinta 10- kertaistunut, miksi? Vastaus on osin se, että louhinnan maailman 3% malmikeskiarvon putoaminen samaan aikaan 0,3% alapuolille suoraan kymmenkertaistaa malmintuottokustannukset suhteessa pilkottavaan kivimäärään. Näin maailman rajallisen metalliuraanin markkinamekaniikat varoittaen ilmoittavat, että olisi syytä harkita muita energiamalleja. Ennen kuin uraanin rajatut kertakäyttöiset varannot ovat ikuisesti loppuneet ja muuttuneet täysin energianegatiiviseksi. Näin systeemit pelaa. Muuten uraani tietysti JO ON ENERGIANEGATIIVISTA ja vain täysin asiaa tuntematon enää sijoittaa tällaiseen menneisyyden energiaan!
45 Ydinjätemääristä.
Pitkään olen jo esitellyt hetki hetkeltä realistisemmiksi visioituvien käyvien uraanihankkeiden tiimoilta näkemyksiä. Minua on jonkinverran suorastaan tympinyt tuppisuumaisuus julkisessa tiedotuksessamme joka on verhonnut tätä mm. Uudenmaan 0,1% uraanipitoisuuden pohjilta starttaavaa uraanihanketta. Hämmästykseni oli melkoinen kun sain käsiini aiheesta päivystetyt tiedot. Kaivusyvyydeksi kaavaillaan kustannusminimoimiseksi vain 20m. Sain tietooni myös, että talteenottoprosentti liikkuu n.15%, mikä massivoittaa aluemaksimit ja tarvittavat louhintakuutiomäärät.
Tarkoittaen jo aivan uskomatonta kaivosaikeelle. Miniminä louhosalue kattaa huikaisevan 5000km2 kokoisen pinta-alakaavailun. Käsiteltävä kivimäärä on ponnahtanut huikaisevaan 100km3 kokoluokkaan. Pelkkiin jätteisiin tulee Helsingin uraanista jo käsittämätön 14,26 miljardin kilon jätemäärä 1000MW perusydinvoimalalle/v. Kun samaisen kokoisesta sähköntuotantokivihiilivoimalasta tulee 0,2 miljardin kilon pintamaalle läjitettävää arkista tuhkaa. Ydinjätemäärä on peräti 71 kertainen vuosimiljoonia säteilevänä ikuisena ydinjätteenä. Jonka säilytykseen pahimmillaan tarvitaan silti riittämätön 500m umpikallio-onkalointi Posivan superkalliissa loppusijoitusluolastossa.
Määrät kertoo karuna kielenään, että pelkkänä sepelinä louhittu uraanirikaste tulee yhtä kalliiksi, kun esimerkiksi TVO:n (-06 alussa) ilmoittama 1,4snt/kWh ydinsähköhinta! Tähän päälle sitten varsinainen kallis jalostusprosessi. Tilanne on aika herkkä kaikkineen. Euroopan nykyuraanivarannot riittävät jo USA:n MIT esittämän vuoden 1988 ennusteen pohjilta vain 2v käyttelyyn. Esimerkiksi TVO juuri alkuvuodella menetti näpsästi peräti 50% sopimistaan uraanivarannostaan, kun USA antoi Kiinan viedä myös Suomalaisten nenän edestä l o p u l l i s e s t i Australian uraanituotannon pois markkinoilta. Sivussa katosi n. 20% vapaasta maailman raakauraanista. Mm. TVO on pitkälti tyhjän päällä. Vain Kanadasta on saatavissa osa uraanitarpeista. Joka vuorostaan lienee katoavaista samaisen USA:n halutessa haltuunsa hiipuvat vapaasti myytävät harvenevat uraanivarannot sotilaskäyttöönsä. Tähän saumaan hallintomme maassamme toppuutti, että mietitäänpä vielä uudestaan ydinvoima investointijärkevyyttä, kun edes OL3:lle ei yhtäkkiä ole uraanipolttoaineita neitseellisestä uraanivarannosta saatavissa.
Maamme 60v käyttöön kaavailtu ydintaloushankinta on kinkkisen edessä. Vaa´an toisessa kupissa keikkuu koko ydinalan tulevaisuus niin Euroopassa, kuin pitkälti koko maailmassa. Esimerkiksi USA suunnittelee jo vakavissaan, että ydinala pyörii enää nykypainoillaan vain 20v verran. Ja myi esim. koko Westinghauseydinteollisuutensa ennakkoviisaana pois. Maa on myös todennut, että alan suurin uhka ydinpolttoainepulan lisäksi on esim. maailmanlaajuinen ydinterrorismin pelko. Jenkeillä on UREX-suunnitelma, joka antanee hyötösysteemiin loppusijoituspolttoainekasoihin edes jonkinmoista takausta uudelleenfission estämiseksi. Ratkaisu pyrkii muuttamaan nyky-ydinjätteen terrorin uhatessa muotoon, jossa siitä ei enää saisi kelvollista ydinpommiainetta ja loppusijoitusonkaloiden vaarallinen uudisfissiovaara myös saataisiin viimein jonkinasteiseen turvallisuustilaan.
Se toinen neitseellisuraaniin perustuva Suomen ydinmalli vaatii käytännössä koko Uudenmaan ja vastaavien alueidemme uhraamista ja peittämistä 20m paksun kaikkialle vuotavan rikkihapotetun kuolettavan uraanipölyn alle. Mukana esim. toriumin supermaksamyrkyt, radonsäteilyt, uraanisäteilymyrkytykset ja kaikkinaiset vesiliukoiset aineet muuttavat maaperän käytännössä ydinaavikoksi Tshernobyl-malliin! Maassamme säteilysairastuisi tällöin 72 000 ja puolet kuolisi. Pelkkään säteilyyn peräti 30 000 suomalaisuhria vuosittain on se hinta jolla maailman ydinvoimalat kävisi n. 15v! Onko järkeä tehdä maastamme sitten alue, jossa ei edes ruoho säteilyn polttavana kasva vuosimiljoonaan, on ratkaisun alla. Meitä siitä tulee joka tapauksessa tuomitsemaan vuosimiljoonan tulevat sukupolvet. Kantakaamme ajatuksemme edes hetkeksi myös näihin mainittuihin tulevien lasten puolustuskyvyttömiin tulevaisuuden mahdollisuuksiin!
----------
Mikä määrää malmin riittävyyden.
Haluan tähän esitellä niitä laskentakriteereitä joiden mukaan maailman uraanivarantojen riittävyys uudiskyvyttömänä varantona hahmottuu. Keskittyen niihin mekanismeihin, joista kokonaisuus koostuu. Perustana on miten mm. GTK ja STUK kertoo uraaninkaivuun energian kannattavuuskaivurajan olevan 0,1%. ( STUK Säteily ja turvallisuus.)
Tässä suoraan GTK:n virallista (Retkeilijän kiviopas 2004). Julkaisu eri malmien kannattavan kaivuun rajoista.
(Ppm on miljoonasosa g/ t.)
Kullan rajana pidetään 2-8ppm hyvä on >8ppm
hopean 100ppm >500
Kupari 0,5-2% >2%
Sinkki 2-6% >6%
---------------------------------------------------------
Nikkeli 0,3-1% >1%
Molybdeeni 0,2-0,5% >0,5%
Koboltti 0,1-0,4% >0,4%
Wolframi 0,15-0,5% >0,5%
Vanadiini 0,2-0,6% >0,6%
Tina 0,2-0,5% >0,5%
========================================================
Kultakaivospitoisuus esim. 5ppm.
Minua tässä kiinnostaa kumman tasainen päättyminen miltei (erikois)malmista riippumatta keskimäärin arvoon 0,4%! Muistaako kukaan mistä tämä 0,4 % on meille tuttu? Aivan oikein luku mainittiin mm. TVO:n malmivastaavan Mikkolan kertomana. 2007 maailman uraanimalmien keskiarvo jää pysyvästi alle sen energianegatiivisen arvon, jonka mm. USA:n MIT osasi ennakoida jo tapahtuvan vuona 1988. Ja yhä vaan luku on sama. On huomattava, ettei nämä prosentit käytännön kokemustasolta ole juuri edes hinnoista riippuvaisia vuosikymmenestä toiseen! Uraanin kohdalla 0,4% kertoo kyseessä olevan raja, jonka tasossa aiempi teollinen 90%"täsmäprosessointisaanto" putoaa vääjäämättä avoaumauksen 15% saantoon. Kun samasta malmista saa irti vain kuudesosan (0,06%) on selvää, että tämä samainen kynnys on globaalisti metallien käsittelyssä todennettu fakta! Uraanin kohdalla tämä kynnys muuttaa prosessin sellaiseksi, että 1kWh syytäminen malmin murskaamiseen tuottaa siitä energiana takaisin vain 0,6kWh ja peli on jo sillä selvä hinnasta piittaamatta!
Mistä sitten johtuu, että juuri tuo kriittinen raja pakottaa avoaumauksiin, jos se on noin selkeästi huonompi? Otetaan esimerkiksi vaikka uraani. Kun meillä on kyseessä nyt Suomen todetut n. 0,1% uraanimalmiot synnyttäen ainokaisen 1000MW ydinvoimalan maailmalla käytetyn perusvuoden aikana huikaisevan 14,2miljardin kilon kraakkujätekiven kasan! Ylittäen fyysisellä koollaan, massallaan niin valtaisan ainekoosteen, ettei määrää voi kuvitella kuljetettavan kilometrien päässä olevaan prosessilaitokseen, saati fyysisesti altaisiin, myöhemmin poistettavaksi. Energiaa menee hukkaan jo näihin niin paljon, ettei kiveä yksinkertaisesti kannata kuljettaa kaivoksesta pois! Miksi sitten kulta ja hopea kyetään hyödyntämään miltei atomi kerrallaan? Kyse on niiden suunnattoman lähtöhinnan lisäksi erityiskyvyssä olla "jaloja" nimensä mukaan ja oksidoimattomia jopa irtoatomina. Tämä antaa niille erityisvapauden olla kannattavasti esim. sähköenergialla eroteltavia ioneja platinametallien lailla. Epäjalommissa syntyy haittaavaa reagointia jne. ja tämä ei onnistu esim. uraanimetalleissa.
Entä vaikka biojalostuksien mahdollisuudet jatkossa? Uraanin erityisongelma on sen myrkyllisyys elämälle raskasmatalina, yhdisteinä ja säteilijänä. Maailmassa ei 4,5-miljardin vuoden aikana ole mikään tunnettu organismi koskaan kyennyt sietämään ja kasaamaan uraania. Aine ei ole esim. raudan ja vastaavien tavoin bioaktiivinen. Kun puhutaan graniitista ei prosessi onnistu edes teoriassa, koska jo murskaus pulveriksi vie ylipääsemättömästi energiaa enemmän tuottoaan.
-------------
Kuinka syvältä uraanit?
Aikoinaan I. Karaila netissä laski uraanin kaivuun olevan 0,1% jo irrotusenergiansa osalta täysin kannattamattoman. Myös STUK ja GTK ilmoittaa 0,1% uraanin olevan teoreettisessa kannattavuusrajassaan jo normaalissa parhaimmanluokan teollisussirroituksessa. Ja kun huomioimme avoaumasliuoituksen romahtamisen 15% todellisen saannin energian hukka vähintään 5 kertaa alle saannon. Kun TVO ilmoitti 2007 jälkeen maailman uraanimalmien keskimääräisen pitoisuuden putoavan 0,4% myös tämän malmin saanti romahtaa aiemman korkeamman hyödyn rikkaan malmion saannista viidesosaan. Näin todellinen saanti putoaa suuren määrän karkeassa avoaumausliotuksesta 0,06%. Karkeasti 1 kWh sisälle irrotusräjähteisiin, lajittelijoihin, murskaimiin ja ulos uraanista saataisiin vain 0,6kWh. Systeemillä ei ole energiapositiivista yhtälöä enää. Kiinnostuin perustasta kuinka syvältä kiveä ylipäätään energiapositiivisesti edes nostaa. Kuulostaa aika absurdilta, mutta jopa öljyä ei kannata porata kilometrien syvyyksistä, koska siitä saatava energia ei enää kata edes nostokuluja!
Lähtöarvoksi otan vesienergiasta saatavia peruskaavoja. 0,1%/15% uraaninmalmin saannilla laskin maastamme noin neliödesimetrin edustavan yhtä saatua kWh:ta. Aloitetaanpa tapaus Ronneburgista, jossa kaivettiin jopa alle 0,1% uraania jopa 2km syvyydestä. Kun seinämä räjäytetään lasken kaiken rojahtavan yksinkertaisuuden vuoksi pohjaan. Uraanimalmin paino 3 000kg/m3. Kuljetuskalusteeksi auton summittain 10% hyötysuhteella. Huomioin tässä auton 25% perusenergiatalouden moottorissa. Vaihteen häviöt. Sen faktan, että noutoauto tekee edestakaisessa matkassaan takaisin pohjalle vain 50% energiamielessä nostotyötä jne. 20m*0,01m2 pala= 0,2m3 malmikiveä josta tulee 1kWh. 2km matkalla muodostuu 0,2*100= 20m3 edustaen 100kWh. Painoltaan tämä vastaa silloin 3t/m3* 20m3= 60m3 vettä. Luku pitää kertoa kuorma-auton huonolla 10-kertaistuvalla hyötysuhteella. 10*60m3= 600m3. Tästä osaan jo laskea veden energiantuoton tunnin aikana sen pudotessa 2km, kun huomioin tuntiin sisältyvän sekuntimäärän . 600m3/3 600s/h= 0,17m3/s.
Nyt saamme jo suoraan kWh työn veden kaavasta: 0,17m3/s*2 000m*9,81= 3 270kWh on tarvittu nostoenergia, jotta saavutetaan suunnilleen 0,1% uraanista saatava 100kWh perustuotto. 3 270kWh/100kWh= 32,7-kertaa vähemmän kuin mitä pelkästään jo nostoon kului energiaa! Siis aivan tolkutonta uraanienergian kaivunmetodia näytti taannoinen CCCP jo 60-luvulla suosivan DDR:ssä. Vielä voimme modifioida teoreettisen noston "nollarajan". 2 000m/32,7= 61m olisi näillä metodein se uraanikaivoksen perussyvyys josta moista Uudenmaan 0.1% perusuraania ei siis edes kannattaisi tosiaan nostaa kuorma-autolla! Ja huomatkaa nyt puhun pelkästään "nostosta". En irtiräjäytyksistä, murskauksista, hapotusenergioista jopa monttuun jatkuvasti tunkeva pohja- ja sadevesi on systeemissä kallista jatkuvasti pois nostettavaa lisäkulutusta aina. Laskelma on mitä mieltä kääntävintä jo syystä, että esim. Limoussinen taannoinen uraanikaivos oli 400m syvä. Limoussinesta tulisi energiamielessä pelkästä perusnostosta tuplat triplatappiot jo. Tähän laskin, jotta hahmotettaisiin niitä perustavia syitä miksei Suomeen suunniteltavat uraanikaivokset ole kovin syviä. Todellisuudessa jo esittämästäni hahmottuu aika hyvin miksei puhuta kuin 20m peruskaivunsyvyyksistä Arevan uraanihankkeissa.
----------
USA:n fissioivat ydinjätteet.
Kun puhutaan suunnilleen 10m3 kokoisen perusreaktorin toimintaedellytyksestä, niin peruskeitoksen voisi kiteyttää vaikka näin. Otetaan yli 10 000L saavi. Täytetään se arkisella vedellä ja viskataan sinne 80L fissiointiainetta ja kohta saavutetaan matemaattinen fissiostarttitaso. Tosiaan ei siinä periaatteessa kummempia "supersymmetrointiharhoja" tarvita. Tilanne muodostuu jo selvästi ennen kun systeemin Pu-239, tai U-235 pitoisuus ylittää keskimäärin 0,65%, n. 0,5% jo fissioi kriittisyyslaskuissa. Päivän selvää, että ongelma on jo ilmeinen mm. loppusijoitusjätteiden kohdalla. Esimerkiksi Japanissa jo tuollaiset muutamat kymmenet litrat ylitäytettyjä perusuraanieriä uraaninkäsittelylaitoksissa ovat spontaanisti "fissioräjähdelleet" tuhoisasti työläispolojen silmille ilman neutronihidaste-grafiitteja tai -vesiä! Pelkkä uraaniaineiden kuljetusletkujen täyttyminen on käynnistänyt erittäin vähän puhutun fissiopommireaktion useiden kuollessa säteilyshokista. Kyse on perussiviiliydinfaktasta. Reaktio muodostuu tyystin ilman mitään hidasteita. Eli U-235 fissioi huonostikin osuvina "puolisuhteella" tällöin myös plutoniumin tapaan.
Otan tähän erään mielenkiintoisen perussysteemin. Uraanikaivoslietteet ovat siitä karmeita, että niissä U-235 pitoisuus on jo luontaisesti reilusti yli perusreaktoritilakriittisen, 0,7%! Nyt on niin, että Areva uraanikaivoksissaan rikkihapottaa suuria kallioaloja, syntyy perustavia vaaroja. Toki ultramyrkkynä ja säteilytappajana, mutta, mutta? Kun 20m paksuista uraanipölyisistä happovuorista alkaa valumaan voimakkaasti uraanipitoista vesilietettä se alkaa kasautua ilkeämielisyyksiin. Erkko Espoosta menee tarkastamaan takapihansa lietekaivonsa, jonne on lirahtanut Arevalaista. Hänen ihmetellessä nurmikkonsa kulottumista ja ajatuksissaan nostaa kaivon kantta, kokien kauheita! Kaivon liete on rikastanut U-235 ylikriittiseen tilaan ja fissioi kuten reaktorissa!
T.K. No:6 -06. Siellä tulee synkkää selvitystä mm. siihen miksi USA, Englanti ja Ranska tässä vuodenvaihteessa joukolla raportoivat, ettei mitään toimivaa ydinjätteen loppusijoitussysteemiä ole koko maailmassa! Asian teki entistä hämmentäväksi, että yhä Posiva harkitusti raportin jälkeen väittää, että loppuonkalointi onnistuu ainoastaan Suomessa? No totuus on kyllä se, että perusfysiikan ulkopuolelle ei edes Suomi pääse! Jo 50-luvulta asti USA on loppusijoitellut ydinjätteitään kymmeniin paikkoihin luottaen ydininsinöörien ennakkolaskelmiin. Nyt mittauksissa todettu, että jo peräti 77 loppusijoitusvarastoa ovat Oklon tyyliin alkaneet fissioimaan!
Kyseessä on selkeä ydinjätteen perusominaisuus jossa kertomallani tavalla U-238 fissioimaton massa vastaanottaa neutronin ja muuttuu Pu-239 ja fissioi sekä nopeilla, että hitailla neutroneilla! Aineessa muodostuu kuten mm. Posivajohtajat tähdensi raportissani m y ö s uutta U-235 fissioatomia massoittain. Nyt siis USA on puhaltanut koko ydinjäteen ajattelynäkemyksensä uusiksi ja paniikki on päällä. Kuvaavaa tässä on se, että Suomessa asiasta ei yksinkertaisesti saa missään puhua. USA on nyt alkanut massiivisin kustannuksin kaivelemaan ydinjätteiden ympärille väliaikaista hätäapuratkaisua jäteonkalointien ympärille. Maassa on käytetty mm. neutronisieppauslevyjä ja muuta ratkaisua. Systeemillä ei siis mitään sinällään r a t k a i s t a , ostetaan vaan vähän elinaikaa. Siksi nyt suunnitellaan mm. UREX-jälleenkäsittelyohjelmia jätteen väkisinneutralointitoivossa. Ja näihin katastrofitunnelmiin on perustettu mm. GNEP hallituksen rahoittama hätäapuhanke. Koko USA:n ydinjätesysteemin mm. vakuutusvastuu siirrettiin ydinyhtiöiden vastattavaksi vuodenvaihteessa jne.!
---------------
Uraanikaivosten CO2 tarpeet 2.
Ydintehtailussamme on systemaattisesti tietoisesti unohdettu uraanikaivosten keskeisin energiankulutuskalusto. Voimme hahmotella tulevien uraanikaivostemme dieselkoneistojensa kulutustarpeiden mukaan. Tämä onnistuu T.M 10 -07 mainitun Venäjän 8km2 kokoisen Apatiittin kaivosten vihjeiden pohjalta. Siellä on 25kpl Dumpperit ottoteholtaan n.70MW, lisättynä Keivitsasta tutulla 20MW murskainkalustolla. Puhutaan karkeasti 100MW CO2 tuottokiintiöstä maahamme. Tällä siirretään 22miljardin kg kivimurskaa Venäjällä. Siellä kaivuu keskittyy peitteettömään 500m syvään ja suoraan malmiossa olevaan louhintaan. Suomessa uraania tavoitellaan paksujen maakerrosten, vesistöjen, hiekkaharjujen, savikkojen, sedimenttien ja metsäpeitteiden alta. Mukaan tulee Apatiitista pääkivikertymän vain kolmannes. Suomesta näinollen saanti on tuskin 10% varsinaisen malmin osalta. Ja siitä puolestaan maassamme nostetaan keskimäärin 0,1% uraanin perusmalmit.
Yksinkertaistettuna, mainittu 100MW laitteisto kykenisi Apatiitin esimerkin mukaan tuottamaan 2,2miljardin kilon vuosiuraanimalmit. Millaista määrää ydinenergiaa puolestaan tällä saannolla tuotettaisiin? 1000MW ydinvoimala muodostaa jo malmeina 14,2miljardin uraaninraakkukivet suomalaisittain. Ulkomailla uraanit vaihdetaan tyypillisesti joka vuosi, eikä vanhaa uraania pidetä reaktorissa suomalaistyyliin 3-4 vuotta peräkkäin vaarallisessa plutoniumpoltossa eli IAEA normilla tarve yli kolminkertaistuu. Ulkomaalaristandardina jätettä kertyy silloin jo 14.2miljardia* 3= 42,6miljardia kg/ 2,2miljardia kg= 20. Tällä jaetaan 1000MW/v pyöritettävyys/ 20= 50MW. Järeästi jo näin energianegatiivinen tuotos kaivosta kohden.
Malmin irtiräjäyttämiseen kuluu puolestaan tonnia kohden 0,4kg fossiilijalostettua dynamiittia. Uraanimalmia hapotetaan fossiilienergiaa vievällä suunnattomilla rikkihappomassoilla lietteeksi. Kaivoksissa on tietysti päälle kaivinkoneet, porauskalustot, kuorma-autot, massiiviset tankkiautokalustot, huoltoautot, höyrykulutukset, poiskuljetuskalustot malmitonnistoille ja rakennusten energiatarpeet kaikkineen päälle jne. . Pelkkään uraanin jatkojalostamoon Majak II laitokseen uppoaa niinikään tauottomasti mm 3000MW+varakoneet 3000MW energianlisätarpeet. Ketjun energianegatiivisuus laskee suhdelukuun 5kWh kaivoksiin ja tuskin 1kWh ulos. Mutta meitä kiinnostaa tässä systeemissä miten käytännössä miltei k a i k k i uraanikaivosenergiat muodostetaan fossiilidieselpohjalta suorana energianegatiivisena CO2 tuottona niineen taivaalle. KTM:ssä suunnitellaan jo nyt annettavan esteittä luvat 1 200< tällaista uraanikaivosta varten maahamme.
Kaivulla pyöritetään siis reippaasti yli 100 000MW 8km2* 1 200kpl= 10 000km2 uraanikaivosraiskiomassaa dieselarmeijapäästökiintiöillä, joilla tuotetaan mitä lie 20 000MW ydinvoimaa! Tilanne on jotain uskomattoman ja hämmentävän rajoilta. Joka tapauksessa kyse on aseuraanijärjestelmä joka ei energianegatiivisena i k i n ä kykene tuottamaan edes itse tarvitsemaansa energiaa millään tasoilla. Syytää hiilidioksidia maailmamme ilmakehään kuin taannoinen esimerkkinsä DDR:n Wismuntin paljon meitä järeämpi uraanikaivosyksikkö. Kaivaa Suomen maailman kartalta 20m syväksi ikimyrkyttäviksi radon/toriummaksamyrkky/ uraanitoksiinijätelietekaatopaikaksi ja tuhoaa elinkelvottomaksi maamme 10-20 kertaistuvin radontuotoin. Triplaantuviin syöpäkuolemin ja säteilypölyliejuihinsa kaikista vesistötyypeistä maan kautta ilmaan. Tämä KTM/Arevan ydinasetuotantohanke edustaa jotain sellaista, ettei maamme m i k ä ä n tiedotuskanava uskalla asiaa edes etukäteen esittää.
46 Megalomaanista aseilla.
Varsin pitkään olen yrittänyt selvittää yhtä aivan keskeisintä mielenkiintoista talousmekaniikan yksityiskohtaa. Jo pitkään on ollut tiedossa, että ns. julkinen siviiliuudinvoimaosuus on vain nyanssinen ydinteollisuuden pyörittämän massiivisen aseteollisuuden mitätön sivujuonne. Toki on vaikeaa selvittää, kuinka paljon maailman uraanituotannosta jakaantuu energiallisesti mitaten siviilipuoleen ja kuinka suuri siivu menee sotilastuotantoon. On lisäksi selvää, ettei näistä perusfaktoja haluta millään julki tuoda. Puhutaan salaushuippujen sotilasteollisuuden ja ydinsalaus yhdistelmästä.
Runsasaktiivisia jätteitä kertyy pääasiassa ydinräjähteiden valmistuksessa ja ydinenergian tuotannossa. 1980-luvun puolivälissä ydinjätteiden kokonaismäärä on miljoona tonnia. Toisaalta tästä siviiliydinenergiatuotannosta on tullut 60 000 t. Luvuista saamme varsin mielenkiintoisa laskettavaa. 940 000t/ 60 000t= 6,38 % maailman uraaneista kulkeutuu sähköntuotantoon siviilipuolelle ja peräti 93,62% maailman ydinvoimasta menee sotilastuotantoon! Sotilaallisen ydinenergian osuus tilastollisesti suhteutettuna 2.6%*15,67 = 40,73% maailman energiakulutuksesta. Tämä siirtyy todella minimissään pelkästään ydinaseisiin. Mielenkiintoista myös näistä luvuista on havaita, että julkisuudessa ei koskaan keskustella tämän ydinasetuotannon kuormituskyvystä maailman uraanivarantoihimme.
Jos otamme lähtökohdaksi, että uraanivarantomme kestää siviiliydintoiminnan ylläpitämiseen vaikka nyt 40v ajan niin voimme havaita, että uudelleen menneiden vuosien kylmän sodan ydinpommituotannon starttaaminen kuluttaisi maailman uraanivarantoja vanhaan malliin: 40v/16,67 = 2,4v resurssinopeudella! Kuten olemme jo huomanneet, niin Kiinan, Iranin, Pohjois-Korean, Intian ydinasevarastojen kasvatus on jo USA:n mukaantulolla aina venäjää myöten taas käynnistymässä entistä massiivisemmalla vauhdillaan. Australian uraanivarannot ostettiin Kiinan asetuotantopohjiksi 2006 alussa. Kuin niitiksi myös Venäjä varasi 2013 lähtien aseuraaninsa omaan käyttöönsä. Sillä seurauksella, että uraanin hinta alkoi kohota aivan hillittömään nousuun. Mukaan ydinkisailuun on toki suomalaisuraanivahvistuksin tulossa myös ydinaseprofiloituva EU. Tilanne kertoo myös mihin suomalaiset uraanit todellisuudessa on jatkossa aikomus panna. On täysin asiatonta edes luulotella, etteikö maamme NATO-jäsenyydellä tähdättäisi nimenomaan EU-ydinasemahtiin!
Luvut ovat enemmän kuin hämmentäviä. Tutkitaanpa hiukan miten on mahdollista, että sotilaspuoli voi kuluttaa noin järkyttävän osan ydinvoimasta. Näköjään kyseessä on täysin keskeinen tekijä maailman ydintulevaisuudessa. Ydinpommikärkiin, tarvitaan ydinvoimaloiden uraanin (4%) pitoisuuksista poiketen tyypillisesti 90%-93% puhtauksiin jalostettua sotauraania. Polttoaineen jalostuksesta voimme laskea haaskaantuvan määrättömiä summia sotilaspuolelle toimitettaessa. Uudenmaan 0.1% raakauraanista jalostettu täysin palanut kilo uraania muodostaa siviilipuolella 14,3 miljardia kiloa jätettä. Määrä on jo sinällään aivan häikäisevän megalomaaninen, mutta kun tajuamme että sotateollisuudessa täysin poltettava uraanikilo tuottaa 224-miljardia kiloa jätettä suoraan laskien, tajuamme kyseisen haaskuuntumisen massiivisuuden.
Voimme kysyä, miten tämä valtaviin mittasuhteisiin paisuva sotateollisuus kykenee kuluttamaan noin mielettömät energiamääränsä? Esim. USA käyttää noin 25% pitoisuuksiin jalostamallaan uraanipolttoaineellaan 77 ydinsukellusvenettään pitkin maailman meriä. Vastapuolella ja muilla valtioilla on yhteensä vastaavan suuruusluokan kalusto. Lisäksi on jonkin verran ydinkäyttöistä lentotukialusia ja vastaavaa. Enemmän kuin selvä, ettei noin selity kuin vain osa. Massiivinen ydinpolttoainekato koskee ydinasekärkien ylläpitoa. On niin, että ydinkärkien puhdas uraani ja plutonium fissioi vierasaineiksi spontaanisti varsin rajusti. Tyypillisesti maailman tuhatmääräiset ydinkärjet vaativat muutamien vuosien välein uudelleenprosessointia ja sentrifugointia rikasteensa puhtauden takaamiseksi. Näihin ydinmateriaaalilajittelulalaitteisiin menee suunnattomasti maailmalla energiaa. Niitä pyörittää tauotta uraanijalostamoissa sijaitsevat massiiviset varovaisesti arvioiden lukuisten maailman ydinvoimatuotannon määrät.
Yhteenvetona voimme lähteä liikkeelle, että ehdottomasti suurin uraanin kuluttaja on aivan suunnaton haaskuuntuminen sotilasuraanin korkean pitoisuuden vuoksi. Ydinkärkien ja vastaavien rikastettujen ydinmateriaalin pelkkä "aktiivinen" vuosikymmenten varastointi jo sinällään kuluttaa valtavat uraaniresurssit myös. Yhtä kaikki on varsin käsittämätöntä, että julkisessa keskustelussa koko ydinvoimateollisuudessa ylimääräinen 94% salainen sotilasosuus halutaan täysin unohtaa. Ennen kaikkea on käsittämätöntä ettei koko ydinalan tulevaisuuden totaalisesta osuudesta keskustella koskaan? Onko näin keskeinen elementti näyttöjensä jälkeen aivan liian vaikea pala julkisesti purtavaksi, kun keskustellaan esimerkiksi varsin nopeasti käsiimme loppuvan uraanintuotannon resursseista?
-----------
2/ Tilanne maailmalla sotanäkökannalta.
Olen selkeästi ja useasti koettanut tähdentää, että ydinteollisuus on p e l k ä s t ä ä n sotatekniikkaa! Jo maailman ensimmäisten ydinreaktoreiden ainoa tarkoitus oli tuottaa ydinpommeihin tarvittavaa mm. plutoniumpohjaista ydinpommimateriaalia. Mm. jo Nagasakin pommi oli näin tuotettu. Aiheessa ei siis ole tapahtunut räjähtämiseen tähtäävän alun jälkeen minkäänlaista muutosta. Yhä maailman ydinteollisuuden ainoa tehtävä on tuottaa vain lisää ydinaseita, mutta nyt myös taistelusukellusveneiden, lentotukialusten ja ties minkä sotakaluston loputtomaan käyttötarpeeseen. Syyttä suotta siis aiheesta maailmassa jääräpäisesti vaietaan. Rohkenen siis ottaa kannanottoja vaikka STUK:n omana lausumana. STUK kun on myös tämän sotateollisuuden näkyvä edustaja valtiomonopolina meillä.
1970-luvun loppupuolelta lähtien on useimmissa ydinenergiamaissa suunnattu runsaasti voimavaroja ydinjätehuollon, varsinkin ydinjäteloppusijoituksen järjestämiseen. Runsasaktiivisia jätteitä kertyy pääasiassa ydinräjähteiden valmistuksessa ja myös ydinenergiatuotannossa. Vanhimpia ydinjätteitä on varastoitu säiliössään nestemäisinä, lietteinä tai saosteina jo vuosikymmenten ajan. 1980-luvun puolivälissä ydinjätteiden kokonaismäärä lienee ollut noin miljoona tonnia ja kokonaisaktiivisuus 10^20 Bq. Samaan aikaan oli ydinenergiatuotannossa kertynyt runsasaktiivisia jätteitä määrä, joka vastaa noin 60 000 käytettyä ydinpolttoainetonnia. Kokonaisaktiivisuus oli arviolta 10^21 Bq. Vain pieni osa käytetystä polttoaineesta on jälleenkäsitelty, sillä useissa maissa on katsottu parhaaksi lykätä jälleenkäsittelyä tai luopua siitä kokonaan. Syynä jälleenkäsittelykapasiteetin niukkuus, voimakkaasti kohonneet kustannukset ja ranskalaisenglantilainen sopimusoikeus palauttaa jätteet polttoaineen tuottajalle!
Tämä on ensiarvoisen tärkeä tajuta koskettavan siis kaavailtua maamme laajuista uraanikaivostoimintaa. Jatkossa siis maamme tulee m y ö s saamaan koko EU-maiden ydinjätepolttoaineet tämän sopimuksen nojalla, kun alamme tuottamaan omaa uraanipolttoainetta. Ovela ydinveto muuten edellämainitulta mailta, joiden oma uraanintuotanto on pysyvästi loppumassa käsiin. Alkuaikoina heidän uraaninsa loppusijoittavat sen käyttäjät. Ja nyt kun esim. Ranskan uraanivarantotuotot on lopullisesti pysähtyneet annetaan selkeä, mutta peitetty viesti että jatkossa heidän käyttämänsä uraanijätteet toimitetaan tuottajamaahan, kuten jatkossa siis esim. Suomeen. Kumman vähän myös tässä nykyuraanikaivoshankkeiden yhteydessä halutaan keskustella, miksiköhän tosiaan?
Huomaamme myös äärimmäisen selkeän sotilaspainotuksen ydinvoiman osalla. Edellämainitusta lukukimaran tahallisesta epäselvyydestä huolimatta huomaamme muutamia ällistyttäviä totuuksia. Joiden olemassaolosta ei myös koskaan haluta maassamme myös keskustella. Yksinkertaistaen vain n.6% ydinenergiasta on sähköntuotantoa ja miltei kaikki eli 94% on puhtaasti suunnattu sotilaskäyttöön! Juuri tämä kertoo kyseessä olevan mistään taloustekijöistä totaalisen piittaamaton valtiomonopolinen sotatoimiala ja se myös kaikessa näkyy. Lukusarja kertoo karusti, että ainokaisen 1000MW siviiliydinvoimalan asiallinen tarkoitus on tuottaa ydinaseteollisuuden kaipaamaa plutoniumia. Rinnalla pörrää karkeasti 16 kpl vastaavia sotateollisuuden pommintuotantokoneistojen armada. Ja vain sen vuoksi, että armeija ei kaikkea sähköä tarvitse tuotannosta noruu PR-mielessä mitäänsanomaton 6% ydinenergiasiivu tosiaan myös siviileille. Haluaisin tähdentää myös erästä äärimmäisen vähän keskusteltua yksityiskohtaa. Nimittäin uraanivarantojen riittävyysaika maailmalla.
Jos oletamme, että uraania olisi yltiöoptimistisimmissa laskuissa vaikka 40v siviilienergiatuotantoon ja vaikkei ydinalalla kukaan aiheesta halua mitään pelostaan virkansa puolesta kommentoida pidän aihetta toki vaikka loputtomasti esillä. Yksinkertaisella 1/16 jakolaskulla huomaamme, että maailmassa ei ole todellisuudessa lainkaan jäljellä uraanivaroja. Näin realisoituu se totuus, että sotateollisuuden ahneus lopettaa maailman uraanivarannot 2,4v sisällä! Esimerkiksi Kiina lohkaisi vuonna -06 koko Australian uraanituotantokaappauksen myötä neljänneksen uraanivaroista ydinasemahtinsa luomiseen paljonkertovasti! Sama militaripainotus toistuu Iranin, Pohjois-Korean ja vastaavien kohdalla. Aina kyse on sotilaskäytöstä ydintutusti! Olisi mielenkiintoista realisoida nämä faktat julkisella keskustelulla. Mikäli IAEA ei ole pelkkää potaskaa lukemissaan esittänyt nykyinen uraanin vuotuinen hinnan tuplautuminen selittyy juuri sillä, että ydinalalla on oikeasti viimeiset uraanipatit piipussa!
-------------
Aseuraanista.
Keskustelumateriaali tässä perustuu osin myös MIT:n materiaaliin. Jo vuonna 87 USA ja NL teki aseidenvähentämissopimuksen, jonka seurauksena ydinasemateriaalia on valunut siviilipuolen voimalapolttoaineeksi. Aseuraani on erittäin korkearikasteista, yli 90% U-235 ja ase plutoniumi 93% Pu-239. Aseteollisuusuraania sekoitetaan matalanasteen rikasteeseen ja kulutetaan polttoaineena. Plutoniumia käytetään lähinnä osana 2002 tehty sopimusta (USA:n ja Venäjän välinen) jossa Venäjä hävittää aseplutoniumiansa ja USA maksaa sen Venäjän MOX ja hyötyreaktori hankkeet ovat siis tämän peruja. USA:lla on projektinsa omine aseplutoniumin hyödyntämiseksi, vuona 2005 aloitettuun projektiin. 1993 sopimuksen mukaisesti Venäjän pitää purkaa 20 000 ydinasetta USA:lle siviiliydinvoimaloiden polttoaineeksi. Tästä n. 500 tonnista ydinasemateriaalia josta ostosopimus tehtiin on nyt polttoaineeksi tehty vajaa 300 tonnia (v -06). Epävirallisten tietojen mukaan tätä aseuraania olisi USA:lla ja Venäjällä niin, että se vastaisi 12 vuoden kaivostuotantoa, joten kyllähän sitä aikoinaan jemmattu on. Plutoniumia tosiaan käytetään vaan venäjän MOX ohjelmassa, ja pitäisi olla varastoissa vuoden kaivostuotantoa vastaava määrä.
Jo pitkään ollaan ihmetelty mekanismeja, jotka maassamme ovat ajamassa kuin kyytä aseen piippuun ydinvoimaa maahamme. Monia on varmaan ihmetyttänyt asian voimallisuus, taustat, rahoittajan hämäryys ja kaikki vastaavat. Nyt alkaa totuus viimein paljastumaan. Takana on vuosien 1987, 1993, 2002 USA:n ja Venäjän väliset ydinasevähennyssopimuksien mukanaan tuomat USA:n vastuulle kaatuvat ydinmateriaalin tuhoamisvelvoitteet. Ydinaseissa käytetään yli 90% pitoisuuksia ylittäviä U-235 polttoaineita. Koska tämä uraani spontaanisti tuhoutuu uudelleenfissioitumalla, eli radioaktiivisesti hajoaa vääriksi alkuaineiksiin pitää tarvittavaa 90%-93% puhtautta ylläpitää massiivisilla toistuvilla sentrifuukipuhdistuksilla. Niissä koko ydinasepolttoaine eritellään näistä spontaanisti muodostuvista vierasaineista. Prosessi vie valtavia määriä energiaa ja tuhlaa myös uraania massoittain. Koska järjestely on hankala toteuttaa. Tilanne on tällä hetkellä, että noin 60-luvulta asti säilytetyt ydinkärjet ja vastaavat ovat tämän prosessin niin useasti kerta kerralta huonontuen käyneet läpi, että ydinasemahdeilla on toimimatonta ylivanhaa uraania paikat täynnä.
Todellisuudessa sekä USA, että Venäjä totesivat, että heillä oli valtavat määrät yli-ikäistä ja käsiin vanhenevaa aseuraania joka oli tilanteessa pakko vaihtaa neitseelliseen uuteen sotilasuraaniin. 80-luvun lopulla laskettiin, että edes uhraamalla kaikki maailman käytettävissä olevat jäljellä olevat uraanimateriaalit tämä äärettömän kallis vaihtotoimenpide ei ollut mahdollista. Oli keksittävä uusi lähestymistapa. Pakko tyytyä selkeästi vähempään ydinasemäärään tiukoilla yhteissopimuksilla. Lisäksi oli mitä pikimmin keksittävä keinot maksattaa tämä äärimmäisen kallis projekti myös muilla valtioilla. Asevarustelukierteen lopettamisen nimissä otettiin myös yhteyttä Suomen hallintoon hankkeen tiimoilla. Suomelle luvattiin tätä yli-ikäuraania tietty määrä vain jos maamme toimittaisi vastapalvelukseksi neitseellistä uutta uraania sitä varten perustettavista uusista kaivoksistamme!
Lisäksi oli myös muita pulmia. Maamme ydinvoimaloissa ei kyetty polttamaan tätä kierrettyä ja paljolti plutoniumilla pilattua tulevaa heikompilaatuista uraania. Sen ominaisuuksiin kun kuuluu saastuttaa voimalaitokset kymmenkertaluokkia säteilevämmiksi puolestaan polttoaineesta tuleva jäte on peräti 1000 kertaa säteilevämpää, kuin neitseellinen nykyuraanijäte. Ja mikä pahinta kokonaisuudessaan uraani on ydinpommeihin suoraan sopivaa. Tämä taas rajaa USA:sta ainoaksi vastaanottajakandidaatiksi NATO-jäsenmaan! Lisäksi Suomeen olisi rakennettava pikavauhdilla lukuisia MOX plutoniumkäyttöön suunniteltuja voimaloita riittävän polttokapasiteetin luomiseksi. Ydinsähköä olisi hetkellisesti toisaalta tulossa niin valtavia määriä, että maamme käyttökyky ei alkuunkaan riitä siihen. Toisaalta mitään takeita voimaloiden myöhemmästä polttoainehuollosta ei luonnollisesti ole.
Heti alusta asti on ollut myös selvää, että sähköylijäämää dumpataan mahdottomia määriä sitä varten suunnitellulla merikaapelilla EU-maihin hinnasta piittaamatta. Vanhastaan maamme uraanin tiedettiin olevan peräti 30 kertaa kannattavuusrajan ylittävää louhittavaa. Mutta USA:n ja EU:n ydinasemahdin luomisen pakon takia edes tämän ei koettu olevan este. Suomiuraani kun on välttämättä saatava mm. USA:n uusiin ydinaseisiin. Epätoivonen kun tunnetusti on valmis epätoivoisiin tekoihin. Niin ja tuottaa sivussa enemmän kuin epätoivotun koko Suomen kattavan vähintään 10 000km2 kokoiset 20 m paksut ikuiset ydinaavikkokaivosraiskiot ikimyrkkyineen. Niinpä maamme hallinto alkoi tehdä tosissaan töitä syöttääkseen vastahankaiselle väestöllemme sen törkeyden, että maamme kyselemättä olisi uhrattava, jotta USA ja EU saa pullistella vielä muutaman jatkovuoden uudenkarheilla suomalaisvalmisteisilla ydinaseillaan nousevaa Venäjää ja Kiinaa vastaan. Onko menettely ja sen seurauksena kuolevat sadattuhannet, kenties miljoonat uhrit sen väärtti saa kukin tunnossaan itseltään kysyä. Minun ei tarvitse, olen nimittäin sitä mieltä , että ei m i s s ä ä n nimessä!
47 Sähkölinjojen sijoitteluun kohtuutta.
Kun puhutaan ydinvoimaloihin liittyvistä erilaisista haittavaikutuksista voitaisiin ottaa tähän seuraavaksi vähemmän tunnetun perusasian haitoista jotka perustuvat ylisuuriin, käytännössä säätymättömiin laitoskokokoihin jotka rakennetaan turvallisuussyistä erittäin kauas energian käyttökohteista kaupunkialueista. Näin muodostuu valtaisat satojen kilometrien maat alleen peittävien avolinjojen suunnattomat maatuhoalat. Katsellessamme maassamme kulkevia lukemattomia sähkövoimalinjakilometrejä, niihin tottuu ja piankaan ei kiinnitä tolppiin ja avolinjoihin mitään huomiota. Mutta onko asiat sittenkään näin arkisia ja muuttumattomiksi tarkoitettuja?
Ensinnä, kun tiedetään että nämä suunnattomat sähkölinjoin peitetyt, osin tärvellyt metsä-, pelto- ja maisema-arvot voitaisiin suhteellisen pienillä kustannuksilla palauttaa oikeaan alkuperäiskäyttöön ja tuotantoon. Miksi siis ei yleisemminkin jo vaadita näitä vikaherkkiä, vaarallisia ja vieläpä yksityisten maanomistajien maksamiksi tulevien elintärkeiden energian valtaväylien viemistä turvallisempaan maanalaiseen sijaintiin? Keski-Euroopassa esimerkiksi ei juurikaan vastaavia maisemaa raiskaavia suurjännitelinjoja näe vaan ne on hoidettu maakaapeliyhteyksin. Lisäksi useilla vedenalaisilla linjayhteyksillä hoidetaan Suomen ja Ruotsin välistä sähkönjakelua. Siis kauniimpi ja häiriöttömämpi maisema ilman rumia avolinjahakkauksia ei ole mitenkään mahdotonta eikä erityisen kallistakaan vaan kysymys on ennemminkin tahtotilasta.
Kirjoitukseni kirvoittanut artikkeli löytyi lehtien uutisilmoituksesta jossa todettiin, että esim. avolinjoille lentäneen maanviljelijän kasvuharson poiston yhteydessä nykyisen laintulkinnan (-05) mukaan johtimista otetaan sähkö pois ja "vahingontekijä" maksaa kustannukset. Äkkiseltään ihan selvä asia, mutta kuinkahan onkaan. Milloin linjoille lentää lasten leija, jonkun irronnut peltikatto, kenties syttynyt mitätön nurmikkopalo oikosulkee hiiltyneillä kuiduillaan sähkölinjan. Vaikka autonsa tolppaan ajanut liukastelija, siis kuka tahansa huono-onninen kansalainen tai maanomistaja joutuu korvausvastuuseen.
Ehkei kustannukset vielä nouse kohtuuttomiin, jos 20Kv linjan takana on pieni kylä, mutta ajatellaanpa nyt kokonaisvaltaisemmin. Mikä onkaan tilanne, kun nykytrendin mukaisesti keskitetään edesvastuuttomasti rinnakkaisten syöttölinjakilometrien taakse 2-3, 4 jne. ydinvoimalaitosta. Kun täysin mitätön nurmikkopalo suistaa vaikka kolme voimalaitosta pikaiseen pitkäaikaiseen alasajoon ja kylmäseisokkiin? Tämä aiheuttaa taas ketjureaktiollaan koko muun valtakunnanverkon romahtamisen koska nykysuuntaisen ajattelun seurauksena verkkoa ylläpitävästä voimalaitoskapasiteetistä katoaa hetkessä kolmasosa!
Nyt pääasiaani, lieneekö tässä maassa tosiasiassa yhtäkään henkilöä joka edes teoriassa kykenisi maksamaan siitä seuraavaa suunnatonta korvausvaatimusta! Uskoakseni tällainen lainlaatijoiden käsittämätön lapsus on pikaisesti poistettava täysin käsittämättömän kohtuuttomana! Nykyiset energiajätit vikaherkkiä järjestelmiään tahallaan luodessaan keskittävät liian suuria ja hajasijoittamattomia järjestelmiään yhteen tai kahteen pisteeseen. Koska näitä monopolinkaltaisia ydinvoimakeskittymiä nytkin pyöritetään tuloverottamatta ja kansan verorahoilla, olisi mielestäni oikeus ja kohtuus, että näissä korvausvaateissa ongelman todelliset luojat ja syylliset kantaisivat vastuunsa. Jos voimalinjat on lainlaatijastakin koettu näin toimimattomiksi ja äärimmäisen epävarmoiksi, alettakoon niitä järjestelmällisesti sijoittaa turvallisempaan paikkaan maan alle, ja yksityisten maa-alueet vapautuisivat ja kohtuuttomat korvausuhat poistuisivat. Jokaisen maanomistajan kannattaakin kahteen otteeseen miettiä jos omille maille ollaan kaavailemassa avolinjaisia sähkönsiirtoverkkoja, onko maa-alueen luovuttamisesta saatava korvaus kohtuullinen siihen riskiin nähden että joutuu maksumieheksi tilanteessa, jossa puoli kaupunkia tai huonoimmillaan puoli suomea on sähköttömänä.
---------
Kaapeleissa löytyy.
Yleisönosastokirjoittelussa on esitetty asiallisesti ehdotus siirtyä useista syistä mm. ylipääsemättömistä korvausvaateista avolinjoista. Sähkönsiirron valtaväylissä vaihdettaisiin kaikkien edun mukaisiin maanalaisiin kaapelointeihin. Ongelma kulminoituu pitkälti juuri lähes yhteen paikkaan keskittyvien satojen kilometrien ydinvoimalaitosten avolinjauksiin. Tuskin esteenä maakaapelijärkeistyksiin onkaan hinta. Koska runsaasti merikaapeleita on tehty ja tehdään maastamme lähes joka ilmansuuntaan ydinsähkötarpeista johtuen. Ennemmin tahtotilasta on kyse. Ennen kaikkea viitetiedottomat muka 30 kertaa kalliimmaksi tulevat maakaapelihintaheittoväitteet julkaistuissa artikkeleissa herättivät hakemaan totuutta väittämiin. Tässä siis viitelähteeni tulokset.
Sarakkeet:
maa verkon pituus maakaapelimäärä %
Hollanti: 145 000km/ 100% maakaapeloitu.
Englanti: 377 000/ 81 %
Saksa: 926 000/ 75 %
Tanska: 92 000/ 65 %
Belgia: 108 000/ 44 %
Norja: 185 000/ 38 %
Italia 709 000/ 30 %
Ranska 632 000/ 27 %
Portugali 112 000/ 19 %
Espanja 241 000/ 17 %
Itävalta 65 000/ 15 %
Maakaapeli on
90kV asti 2x avojohtoa kalliimpi
225kV 3x kalliimpi
400kV 10x kalliimpi
Käyttö/huoltokulut maapiuhalla 10% avojohdosta. Maakaapeleiden kilpailu on pudottanut hintoja, viimeisin iso projekti (-05) Tanskasta osoitti 400kV maalinjan teon 3-4x avolinjaa kalliimmaksi. Tanska tosin helppo hiekkamaa kaivaa. Korjauskulut on sitten moninkertaiset avokaapelilla maakaapeliin verrattaessa. Esim. Italiassa 98% on avolinjaa. Jos siirryttäisiin maanalusjohdotuksiin nousisi siirtohinnat 0.33c/kWh -> 1.95c/kWh.
48 Ydinvoima on säätymätöntä.
Ydinvoimalan säätökyvyttömyys oli jo pitkään selviö ennen Tshernobylin säätöräjähdystä. Mutta viimeistään siitä asti on ollut päivän selvää, että maailmassa ei yhtään ydinvoimalaa ole saanut räjähdysuhan takia säädellä enää. Tässä pientä lisäpohdittavaa varsin tarkoin julkisuudestamme salassa pidettävästä ydinvoimaan myös liittyvästä olennaisesta puutteesta. Stationaarisissa tiloissa, joissa reaktori on kriittinen (k eff = 1), neutronivuo ja reaktorin teho eivät muutu ajan funktiona. Reaktorin tehotasoa säädetään esimerkiksi muuttamalla neutroneja absorboivien säätösauvojen asentoa. Neutronivuo ei tällaisessa tilanteessa ole enää vakio, vaan se muuttuu ajan funktiona.
Reaktorin efektiivisen kasvutekijän muutoksia kuvataan reaktiivisuudella ja se määritellään seuraavasti: delta q = k eff-1/k eff. Reaktion aikariippuvuutta koskevissa laskuissa laskuissa erotetaan ns. kerkeiden ja viivästyneiden neutronien vaikutus. Yli 99% fissiossa vapautuvista neutroneista on kerkeitä eli emittoituvat samanaikaisesti atomiytimien halkeamisen kanssa. Vajaa prosentti neutroneista emittoituu viivästyneinä fissionuklidien hajotessa. Viive vaihtelee sekunnista useisiin minuutteihin. Viivästyneillä neutroneilla on reaktorin säädettävyyden kannalta ratkaisevan tärkeä merkitys.
Jos ei niitä huomioida saadaan kaava: n = n0 e k-1/L = n0 e potenssiin t/T. Jossa L= neutronien keskimääräinen elinikä (kevytreaktorissa Ln. 100myy s). T = L/(k-1) on reaktorin periodi ja n0 on neutronitiheys hetkellä 0. Reaktorin periodilla tarkoitetaan aikaa, jona reaktorin teho kasvaa e-kertaiseksi (en. 2,71). Saadaan T n. L/delta q. Yhtälöstä näemme miten pienellä reaktiivisuusmuutoksella saadaan aikaan suuri tehonmuutos. Esim. 0,1 prosentin reaktiivisuusvaihtuman lisäyksellä aiheutetaan reaktorin tehon kasvu yhdessä sekunnissa 22 000-kertaiseksi!
Voimme puhua juuri siitä mitä tapahtui Tshernobylissä! Edellä ei tosiaan otettu huomioon Tshernotyyliin viivästyneiden neutronien vaikutusta neutronien keskimääräiseen elinikään. U-235 viivästyneiden neutronien osuus on B eff = 0,65% kaikista fissioneutroneista ne syntyvät keskimäärin 13s viiveellä fission jälkeen. Ne huomioidaan kaavalla Lt = (1-B eff) L +B eff t. Jossa t on viivästyneiden neutronien keskimääräinen elinikä. Nyt lasketaan 0,1 prosentin reaktiivisuuslisän kasvun esiintyvän 1,01 kertaa alkuperäinen teho. Eli mitä konkretisoimme? 0,1% tehonsäätö ja saamme sanoa sekunneissa hyvästi puolelle valtiolle, juuri kuten Tshernobylissä näimme. Turha kuvitella, että ydinvoimala koskaan kykenisi moisin edellytyksin tehonsäätöönsä.
-------------
Ydinvoiman apu-, säätösähkötarpeet.
T&T.Varavoima [Jarmo Seppälä, 04.06.2008]
"Uusi ydinvoimala vaatii nopeaa häiriöreserviä
Kantaverkkoyhtiö Fingrid käynnistää varavoimakapasiteetin rakentamisen yva-menettelyn loppukesästä. Fingrid varautuu lähivuosina lisäämään nopeaa häiriöreserviä 100–400 megawatilla. "
*Äärimmäisen mielenkiintoinen tieto muuten! Tähän asti kun ydinvoiman pakollista +10% alati pyörivän tukisäätövoiman olemassaoloa IAEA/USA-lainsäädännössämme kun on tiedotusvuotona varjeltu julkisuudelta kuin kruunun jalokiveä. Mutta kas, KAS näin vaan Fennovoimalle suunitellulta ainokaiselta ydinvoimalalta se MYÖS vaaditaan! Ja huomatkaa nyt määrä! Kerroin, että JATKUVAA säätöapuvoimaa menee 10% ensinnä hukkaan kiinailmiöestoreserveihin ja sitten toinen mokoma päälle aputukivoimana huikein lisäkustannuksin. Eli tästä oletetun 2 000MW voimalan 10% kiinailmiönestoon ja jälkilauhdepumppujen osasekunttien starttivarmistukseksi alati päällä pyörivänä, ennen kuin ydinvoima edes lain mukaan päästetään verkkoon riehumaan menee tuosta siis 200MW. Mutta koska tarvitaan myös ydintyyliin varmennuksen varmennusta apulisää päälle niin lurpahtaa myös toiset 10% tuosta vaan. Eli TISMALEEN ydinvoima tällä faktauksella tarvitsee haaskaavaa lisävoimaa aina ydinalan ammattilaisena kertomani 10+10%= 20%!! Siis JOKA ydinvoimalamme vaatii tylysti todennetusti suomeksi liki Loviisan ydinvoimalan pelkäksi hätäapukyytipojakseen! Ja meinaan miljardeja ydintukiaisiin palaa merittäin!!
*Maailmassa ei toki sitten MIKÄÄN muuu energiamuoto kyllä vaadi vastaavaa reserviä. Ei edes siitä syyttä ydinvoimin aiemmin parjattu tuulivoima. Muilla kun ei säteilyn jälkilämpö räjähdä ydinpommina muutamissa minuuteissa ydintyyliin. Esim. vesivoimalalle riittää pelkkä maan vetovoimalla toimiva alasajoventtiilin turva, ei MITÄÄN muuta. Kuten Tanskasta tiedämme sielä ei moisiin tuulisäätövoimiin ole ollut tarvetta. Vaikka Länsi-Tanskan sähköstä on tuulivoimalla jo huikeat 50%. Näinkö alkaa vaan ydinalan valheet tippua julkisuuteen kuin mätä omena puusta!? Eli nyt vaan Fennovoiman ydinherroilta tiedotusvälineemme tivaamaan, että miksi tämä ydinvoimaan elimellisesti kuuluneet säätövoiman lisäkustannusfaktat on aina tähän asti vuosikymmenet megakustannuspakkoina pimitetty?!
*Tilanne tulee sikäli hauskempaan suuntaan kun esim. TVO:n kaasuvoimaloiden n.100MW kevytdieselin PÄIVÄKULUTUS heiluu 1 000m3/vrk. Löpön euron litrahinnalla korkkaa ekstemporee miljoonan/vrk!! Ja tämä tosiaan yllä enemmän kuin triplettinä.. ..Hmm , todella mielenkiintoinen tähän asti tarkoin salattu ydinalan lisämegakulu taas paljastettuna!! Ei taida olla "sattuneesti" ydinalalle oikein mieluisaa kertoilla näistä reaaleistaan!? Jaa niin tosiaan esim. TVO:n lisäkaasuturbinien pakoputkissa ei laki salli sitten MITÄÄN filtteriä starttihidasteenaan, eli pelkkä aukko syytämään maailman täyteen pienhiukkasia ja CO2 sellaisella ennennäkemättömän vihan kiivaudella, että jää siinä ydinpäästökintiömme CO2 osalta myös heittämällä rankasti miinukselle hetkessä!
----------------
Ydinvoimalan säätökiellon takaa löytyy yhä lisää uusia ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Eräs tarkoin salattu paljastus oli se, että vajaatehoinen reaktori alkaa tuottamaan hurjat kasvavat määrät mm. reaktorimyrkkynä eli neutronisiepparina tunnettua kaasuuntuvaa ksenontuotosta. Koska ydinteknikot pitävät tätä agressiivisesti säteilevää kaasua vaarallisimpina päästöinä henkilökunnalleen sen muodostumista halutaan välttää myös kaikin keinoin. Mielenkintoista tässä tosiaan on myös se, että tätä valtaisasti kasvavaa ksenonkaasutuotosta ei oltu merkattu edes Posivan ydinvoimalan päästökaasuksi kirjassaan "Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus". Vaikka liki 50 muuuta ainetta reaktorista tunnustetaan tulevan.
--------------
Suomi 24 ydinvoima. Joku vaan 26.2.2009 klo 17.47
Ei enää pitkään aikaan Kirjoittanut. Ydinvoimalat ajavat aina täysillä, peruskuormaa. Joskus kun on odotettavissa jokin suuri kuormanmuutos, siihen varautumisen voi nähdä Fingridin tasenäytöstä. Jos on odotettavissa piikki ylöspäin, vesivoima pudotetaan vähiin ja korvataan hiililauhteella. Vesivoimalat nostavat tehoa nopeasti.
49 Ylihienorakenteesta.
* Kun julkaisin tämän artikkelin, en i k i m a a i l m a s s a olisi voinut tajuta kuinka syvällisiä muutoksia se aiheutti Maapallollamme! Julkaisin sen illalla kello 15:00 muutamassa maamme nettiosiossa. Jo kello 18.00 kuulin YLE uutisista, että Suomen tietyissä nettisivuissa oli tuotu julki materiaalia, joka oli kaatanut suuren osan maamme julkisista nettifoorumeista, jopa YLE:n omatkin tietokannat olivat pitkälti kaadetut. Syy oli kansainvälisten Interpolien, Mossadien, NSA:n, venäläisten ja USA:n suunnattoman raju hyökkäys selvittää m i s t ä suomalaiseen tavallisiin foorumisivustoihin oli päässyt vuotamaan huippusalaista ja pelättyä materiaalia nimenomaan keskeisesti salatusta YDINaiheesta.
* Kuulin, että julkaisujeni lähettäjän nimen selvittyä esim. TVO:n koko keskus oli täyttynyt seuraavat kaksi viikkoa aggressiivisista ARMEIJAN kyselijöistä. "Kuka KUMMA on tämä Arto Lauri:nne, joka julkaisee kuulema opettamienne ydinfysiikan pohjalta näin tuhoisan, vaarallisen murskaavaa faktaa ydinisotooppijalostustekniikoista !?"
* Työkaverini mm. silloinen TVO:n tiedotusjohtaja Anneli Nikula oli ollut käynyt kuumana ja hätää kärsimässä ymmärtämättä mistä perimmältään oli kyse. Kuulin miten hysteroituneet soittajat olivat massana kaataneet niin Suomen armeijan tietokoneet, kun myös eduskunnan tietokoneet. Kaikilla oli huulillaan vain y k s i keskeinen: "Kuka, miksi ja vuoti mitä?" Asia johti jatkumona sivuten seuraavaan luonnolliseen vaiheeseensa, josta tässä taas tunnoistani keskustelen:
http://www.youtube.com/watch?v=7k4d26Lqang
* Länsi- Suomen pääjohtaja mm. kolumnissaan kyseli, m i k ä ihme sellainen teksti voi olla tavallisessa Suomen foorumeissa. Joka saa maamme maailman tärkeimmäksi nettien hakukoodikseen kansainvälisten poliisiturvaosastojen silmissä. Meni aikaa v a i n 2 viikkoa tästä ja lehdenkin pääjohtaja sai selittämättä kenkää! Itse asiassa tämä aiheeni oli oleelisena osanaan, tusinaluokkaisen maamme huippuydinjohtajien poispotkimisaalloissa, historiallisissa ja vailla vertaa massaamme!
--
Ehkä artikkelin nimeksi sopisi vielä paremmin:"Rakenna pihahiekasta uraania rikihapottamalla ja laserprintterilläsi autotallissasi kotikonstein oma ydinase!" Koska tästä artikkelissa paljolti pohjimmiltaan juuri on kyse. Eli pari varoituksen sanaa, raporttini saattaa aiheuttaa vatsaväänteitä jopa kokeneemmalle lukijalle! Kun aiemmat ydinalan meille korttitaloturvailluusiona rakentamat harhat katoavat järkyttävän kerralla ja pysyvästi seuraavasta, olkaa näinollen hyvät.
Materiaalinani on tutusti kuorimalliteoria, mutta tasolla, jolla asiaa, ei julkisuudessa olla käsitelty sitten Nobelin palkintojen näin käypäisellä tasolla. Kyseessä on systeemi, joka pitää sisällään varovaisesti arvioiden vähintään 4 erillistä Nobelia. Ainoa edes joinkuin tunnettu on Einsteinin valosähköisyyttä koskeva Nobel 1922. Hän kiteytti mekaniikan , joka fotoniosumasta ionisoi irtoelektronin pois, ja synnytti "kvantista" sähköisen ionisaatioparin. Juoneen kuuluu niinikään Nobelisteina. H. Jenssen, M. Göppert-Mayer ja Eugen Wigner. Vaikka nämä kolme ovat jokainen Nobelisteja, niin silti julkisuus on unohtanut heidän salaiseksi luokitellun ydinfysiikan työnsä.
Mitä he kehittivät sitten niin vaarallista, että mitään ei olla julkaistu käytännössä? Toki kyse on kuorimalliteoriasta, mutta tässä menen astetta pidemmälle ylihienorakennemekaniikan keksimiseen! Mikä ero on U-235 ja U-238? Tästä on kyse. Molemmissa on yhtä monta elektronia ja protonia, joten s ä h k ö k e m i a l l i s e s t i näissä alkuaineissa ei ole suurta eroa. Merkittävin on se, että U-238 pitää isotooppina sisällään nuo massaluvun kertomat 3 ylimääräistä neutraalia neutronia. Jos U-238 lisätään vielä säteilyttämällä sisuksiinsa yksi neutroni se hajoaa syytäen elektronin ja muodostunut Pu-239 on eri aine, jossa on yksi - elektroni ja + protoni sisuksissaan enemmän. Kun tehdään ydinvoimaa, pitää kyetä erottamaan vain 0,71% osuudella oleva U-235, U-238 massasta. Tästä on kyse isotooppierotuksissa. Aineet ovat vain reilun p r o s e n t i n eri painavia ja muuten hyvin samanlaisia ja erottaminen on äärimmäisen vaikeaa. Tai siis o l i !
Elektronien radat sisältävät n 4-5 erilaista virityskerrosta, puhutaan s, t, d, p jne. radoista ja (näiden ylihienorakennekerroksista). Nämä konfiguraatioaukot yhtyvät pääkvanttilukuun "n" arvoihinsa. Riippuen siis atomiytimessä vaikuttavien neutronien ja vastaavien säteilyviretasoista millä ionisaatiopotentiaalilla löyhimmin sidottu elektroni odottelee irrotusenergiansa saantia. Elektronikonfikuguraatiota. Asia lasketaan Franckin- Hertzin kokeen menetelmällä tai alimman termivireen kaavasta eVj= hcT3. Laskuista syntyy absorptioraja kohtaan, missä tuleva säteilyn kvanttienergia juuri riittää irrottamaan kysymyksessä olevan elektronin atomin ulkopuolelle ionisaatioon. Juuri näitä ilmiöitä tutkivat nämä lukuisat Nobelistimme myös ultrasalaisissa tutkimuksissaan. Yksinkertaistetaan vielä mistä periaatteessa on kyse.
Julkisuudessa isotooppi erotetaan 3000kpl valtavan ja monimutkaisen sentrifugilingon läpi ajamalla U-238 heksafluoridikaasua. Prosessi on tappavan vaarallinen, syö kaupungeittain energiaa. On mielettömän kallis, haaskaava jne. Tuollainen patteristo tuottaa 1v käytöstään tuskin 55kg enempää uraania vuodessa. Lisäksi täysin korvattavissa yksinkertaisella mekaniikalla! Nyt mennään t o d e l l a aikamme kuumaan asiaan! Kun uraanin sisimmissä kuorirakenteissa on enemmän neutroneja, ne kaikesta huolimatta aiheuttavat sekä painoon, että sähköiseen kenttäänsä pienen hahmoteltavan muutoksen uloimpiin valenssielektronien herkkiin rataviremuutoksiin. Tämä näkyy toisella tavalla esim. termivirekaavioista myös. Yksinkertaistaen voidaan lähteä teoriasta, että atomin ylimääräinen massa sekä sitoo, synnyttää spinhäirintäkuvion, että peittää sen sisuksissa olevien protonien sähköstatiikkaa hiukan pienemmäksi. Tämä heijastuu suoraviivaisesti U-238 uloimman valo- eli valenssielektronin ratakuvion ylihienorakenteeseen. Puhutaan ylihienorakenteen ytimen isotooppiefektistä.. Longitudinaalisesta Zeemanilmiöistä. Tieto kuulostaa mitättömältä, mutta on eräitä maailman tarkimmin salattuja ydinfysiikan Nobelistien tuotoksia!
Einstein oivalsi, että antamalla valon vaikuttaa tähän elektroniin se irtoaa. Toki se irtoaa valokvantista, sekä U-235:sta ja U-238 samalla osumalla. Mutta nyt tulee mullistava muiden Nobelistien oivallussovellus. Kun tehdään seuraava laite: Suihkutetaan esim. kaasutettua uraania vähän samaan tyyliin, kuin TV- kuvaputkessa saadaan jokainen uraaniatomi altistumaan säädettävälle laservalolle. Tarkkuus tässä on keskeisintä. Koska U-235 ja U-238 pitävät h i e m a n eri tehoilla valenssielektronistaan kiinni syntyy näppärä laite. Aina se eroteltava uraani, jossa on hieman heikompi kyky pitää kiinni tästä valenssielektronistaan, menettää sen ionisoituen ja vain vahvemmin kiinni pitävissä atomeissa elektroni pysyy! Asian totaalinen vaikutus niinikään korostuu huikeasti myös plutoniumin isotooppirikastuksessa. Normaalista ydinjätteestä erotettava plutonium kun ei ole saatavissa puhtaaksi ydinpommiksi kovin helpolla. Jos ydinjäte ei ole nimenomaan Pu-tuotantoa varten tuotettu, se sisältää liikaa Pu-240:stä jonka ominaisuudet ovat pomminteolle todellista myrkkyä.
Tässä törmäämme niinikään samaan tilanteeseen kun esim. jo mainitussa U-235 ja U-238 erottelussa. Pu-239 ja Pu-240 kyetään erottamaan siis ylihienokuorirakennelaitteella myös ongelmitta. Pu-240:n erottaminen Pu-239:stä on isotooppirikastusoperaatio ...Vielä vaikeampi kuin Uraanin rikastus. Erottumisen helpotusvaikutus on konkreettisesti maailmoja kaatava! Syntyy säteilyionisaatioero ja aineilla on tyystin eri sähköinen ominaisuutensa. Nyt ei tarvitse enää kuin kevyt staattinen poikkeuselektrodi, joka ohjaa suihkusta vain ne uraanit, jotka ovat ionisoituneet toiselle reitille, ja v o l a a! Yhtäkkiä meillä on salkkuluokan isotooppierotin, jolla uraani irtoaa mykistävän tehokkaasti! Keksintö on , kuten sanoin maailmalla jo "teoriassa" pitkään tunnettu. Kyseisten Nobelistien ideoista kokoon harsittu ja lienee maailman vaarallisempiin keksintöihin ydinalalla kuuluva. Kuten ydinfysiikassa on tapana olla. Joten ei ole mikään ihme, että nimenomaan tällaisista ydinala ei halua nettimateriaalistaan lukea!
Täällä ollaan esitetty varsin seikkaperäisesti sitä mekaniikkaa, jolla U-235 kyetään muuttamaan ongelmitta ydinpommiksi. Tätä kuitenkin tarvitaan liian raskaasti kannetavat 55kg erät ja kuoret päälle. Sen vuoksi ollaan satsattu jo pitkään tekniikkaan joka mahdollistaisi jalkaväen voimin kulkevan ydinaseen luomiseen. Tässä suuntauksessa on osoittautumassa keskeiseksi metodiksi nimenomaan helposti saatavat siviiliydinvoimaloiden jätteet. Samoja joita esim. Posiva haalii Olkiluotoon miljoonia kiloja. Niistä kun saisi varsin kevyesti liikkuvalla vain 10kg kriittisillä Pu-massoilla juuri tämän kriittisen kynnyksen alittavia "kotivarapommeja".
Juuri niitä, jotka panevat ydinteollisuuden herrat vapisemaan tuotostensa kadottua ties mistä avolatosäilytyksistä ja pressukatoksistaan. Aina tähän asti on ollut selvää, että tuollainen keskimääräinen siviiliydinjäte on kohteena liian hankalasti Pu-239 tuotoksestaan eroteltavaa, koska Pu-240 isotooppi on ydinpommissa harmillinen ja ikävä neutronimyrkky ja estää räjähtämisen. Mutta nyt kun tämän "ylihienokuorirakennelaitteen" periaate leviää kulovalkeana pitkin maailman nettejä on aika panna autotalliin piiloutuva laitteisto todelliseen testiinsä. Ja alkaa soveltamaan ionisaatiosysteemin todellista vaativinta sisäänajoprosessia. Laite lienee maailman ainoa, jolla kyetään ongelmitta irrottamaan niinikään Pu-239 ja räjähtämätön Pu-240 toisistaan.
50 Paskaa de facto, ydintaivaalle.
Tekniikka&Talous 24.5-07. Sosnovyi Borin uusi voimala rakennetaan LAUHDUTUSTORNEIN vaikka se tulee entisten tapaan meren partaalle. STUK:n Heikki Reponen kummastelee syytä ratkaisuun. Tornit heikentävät hyötysuhdetta ja niiden rakentaminen on kallista. Yksi syy voi olla että venäläisillä on ollut suuria ongelmia merivesilauhdutusjärjestelmissään? On hyvin valaisevaa tähän visioida miten ydinalamme toiminnat konkretisoituu otantana reaalimaailmassa käytännössä.
Jäähdytystorneihin aiotaan syytää haihdutettavaksi surutta Itämeren 0.6% suolaista merivettä. Ydinvoimalaitosryppääseen jäähdytystorneihin ajetaan tauotta n.4-6m3/s suolavettä. Sen seurauksena ilmaan levitetään laskentatavasta riippuen pelkästään jo suolaa n.756 645-tonnia vuodessa! On sanomatta selvää, jo tämä tuleva myrkytys tuhoaa maaperää, peltoja, makeanveden varantoja, pohjavesiä, kaikkea metallia, betonisiin turva yms. rakenteisiin moninaisesti iskien. Ydinalan kannattajille varmaan iloinen yllätys, näin syydetään mukana suuri osa Pietarin ja Laatokan jätekuormituksesta. Laatokka on tunnettu sinne dumpatuista mm. uraaniperäisistä jätteistään. Eli käytännössä 70% ydinvoimasta käytetään näin jätteen dumppaamiseen yläilmakehäämme k o n k r e e t t i s e s t i ! Sanomatta on selvää, että jo nyt ylilämmöistä ja bioinvaasioista niinikään hätää kärsivissä Loviisassa ja Olkiluodossa samaa ideaa ollaan jo pitkään toimivaksi mietitty.
Kun tulee hyvä verrokki, niin ei kauaa lisää mietittäne. Tähän asti jäähdytystorneihin on aina ollut pakko maailmalla syöttää makeaa vettä. Mutta näemmä ydinaavikoitumiskuivumisten korjatessa satoaan ja ydinvoimaloiden maatessa maailmalla vesipulastaan kuukausimääriä kesäkuivuuttaan myös tästä ollaan luopumassa. Selviö, haihdutustorneissa kiertävä suola yms. tykötarpeet tuhoaa, ruostuttaa ja hävittää myös itse ydinvoimalaitoksia ennennäkemättömästi. Täysin järkeenkäymätöntä miksi moisiin epätoivoisiin ratkaisuihin turvaudutaan aina ja kaikessa ja vain ydinalalla? Hanke nostaa jo rakenteena valtavasti ydinvoimalan hintaa. Niinikään huonontunut jäähdytys maksaa valtaisina tehon hukkamenetyksinä (väh.-5%). Ympäristön tuho tasan tähtitieteellinen.
Syinä näihin voimaloiden oleellisiin rakennemuutoksiin on, kuten esim. Loviisassa ja Olkiluodossa tiedetään valekirjosimpukkainvaasiot ja niinikään mm. yhtäkkinen porifera eläinkunnan merisienikasvustojen, jne. räjähdysmäinen uhka ydinvoimaloitten jäähdytyksessä. Tämä sota tiedetään hävitetyksi näemmä jo nyt! Huomaamme, miten jopa Venäjällä ymmärrettiin panna vain n. 25v yli-ikään ehtineet ydinvoimalat räjähdysvaarallisiksi muututtuaan pois käytöstä. Tismalleen samat ongelmat joiden kanssa mm. Suomen joka a i n o a ydinvoimala tekee ydinvoimatappajana tunnettujen biokasvustojen avittamaa kuolemaa sanan joka merkityksessään! Venäjällä asiaan yritetään edes hakea paniikkiratkaisua.
Suomessa jopa keskustelu vaiennetaan ja riski ohitetaan ydinalallemme ah niin tyypillisellä 101% kiristysvaientamisella kaikesta julkisesta keskustelusta, kuten aina! Kun esim. allekirjoittanut, aloin juttua maamme ainoana ja ensimmäisenä julkaisemaan pantiin nettini kylmästi jumiin v ä l i t t ö m ä s t i ! Näin kinkkisistä ei o i k e a s t i haluta julkisuutta missään! Tässä siis on se TVO/YVA selvityskuulutettu vapaa keskustelu kukkeimmillaan. Kuka hyvänsä oivaltaa, kun kasvusto tukkii ydinvoimalasta varoittamatta k a i k e n jäähdytysputkiston ja kanavat, että kyseessä on enemmän kuin megariski! Mistään hätäjäähdytyksestä kun ei ole apua, jos edes niiden avulla tukkiintuvista ainokaisista jäähdytyskanavista ydinvoimaan elimellisesti kuuluvat jälkijäähdytysenergiat ei poistu.
Tilanne on kuin painekeittimen hätäventtiilin sulkemisella. Vain hetkistä kyse milloin paukkuu ja taatusti ydinvoimin. TVO on jo viimevuodesta (-06) taistellut luontoa vastaan myös mm. valekirjosimpukkainvaasion muodossa. Ydinala kun ei tunnetusti kunnioita millin vertaa luonnonarvoja. Tuhoaa jo täysillä myös esimerkillisesti Olkiluodon ns. Liiklänperän ikiaikaisia natura-alueiden mm. koko Länsi-Suomen suurinta luonnonrikkauskohdetta. Ollaan hautaamassa mielettömiin kansainvälisiin ydinjätemääriin. Vain joku vuosi sitten ydinyhtiö kärähti samaisen luonnonalueen keskusmetsän hakkuunsa raiskauksistaan vain kansalaisvalppauden ansiosta ilman kenenkään rankaisematta edelleen ja sama jatkuu. Röyhkeää tällä kertaa on ollut TVO Posivakonsortion tapa porailla tähän ikimetsään valtavia, syviä meren alle 45 asteen kulmassa suunnattuja lukuisia porausonteloita "luontorikolliseen" tyylinsä jo nyt (-07.05)! TVO:lla ei ole luonnollisesti minkäänlaisia lupia toimia tällä EU:n kontrolloimalla alueella, jolla oksankin taitto on kielletty!
Siitä huolimatta jo tänä keväänä telaketjukalustoillaan sumeilematta pitkin näitä naturametsikköä ja rantoja on todistetusti piiloon laitettuna lukuisia poraus ja näytekairausraiskioita. Koska alue on niinikään TVO:n kiivaan vartioinnin sisäpuolella tästä jo nyt havaitusta luontoraiskauksesta ei olla uskallettu tehdä edes kannetta EU- kontrolleille. Todella härskiä, miten TVO Posivakonsortio kykenee toimimaan kuin siat pellossa, eikä tällaisiin luonnon megatuhoihin ole maamme hallinto, saati muut luonnonarvojen vaalijat puuttuneet? Poliisiviranomaisillemme voisi tosiaan tehdä terää käydä tutustumassa näihin natura-alueen arvoja pilkkanaan pitäviin Posivan isännöimiin poraustuhoalueisiin välittömästi!
Vielä v u o s i i n ei ole oletettavissa, EU:n antavan menettelylle edes nimellisesti lupaa! Tuskin koskaan. Mutta luonto panee kipakasti takaisin oikeutta huutaen tappajalleen. Tuli tietoon, että jo ydintappajasimpukoista tukkeutuvat lauhdutinputkistot ja elintärkeät systeemit ovat niinikään täyttymässä myös vesisuodatuksella elävästä sienieläinkasvustosta. Ydintyyliin niin salainen bioinvaasio, ettei edes tarkkaa lajin määritystä minulla ole vielä käytössäni (kaspian runkopolyyppi). Kyse on sienieläin Porifera eläinkunnan pääjaksosta. Eliö on säkkimäinen yli 5 000 tyypin erityisesti merien lajeista. Eläin ei tarvitse biosuodattimena edes aurinkoa. Siksi se tukkii salakavalasti systemaattisesti voimalan vesielinhermoja ja saattaa ydinvoimalamme välittömään tuhoutumisvaaraan.
Varsinaisia kudoksia ja elimiä ei ole. Tyvi on kiinni kasvuselustassaan ja vastakkaisessa päässä on suuaukko. Keskelle jäävässä ontelossa on kaulussiimasoluja, joiden siimojen liike aiheuttaa seinissä olevista aukoista, pooreista sisään ja suunaukoista ulos suuntautuvan vesivirran. Kaulussiimasolut ottavat ydinrehevöidystä vedestä ravintoa. Seinien hyytelömäisessä mesogleakerroksessa on ravinteita edelleen kuljettavia soluja ja erittäviä soluja. Sekä tukiaineina esim. spongiinikuituja ja kalkkirakeita. Runkokuntien yksilöt eivät yleensä ole yksilöityneet. Lisääntyminen yleensä tapahtuu silmikoitumalla, mutta myös talvisilmujen avulla ja suvullisesti. Sienieläimiä ovat mm. pesusieni ja Suomessakin elävä järvisieni (Spongia lacustris). TVO suunnittele jo venäläistiedoin tuomittua massiivista myrkytysohjelmaa niinikään salaisesti koska kokonaisen meren tappaminen ikimyrkyin ei olle mediaseksikästä? Vaikka toki Suomen lehdistö asiasta 100% vaiennetaan, mutta ei ehkä silti asian karmeaa totuutta aivan kaikkialta?
--------------------
Tuulimyllyyn lentää yks ja tasan sirputtaja/v. Ja itte olen ollut sen sadat kerrat näkemässä miten OL-1 ja OL-2 laitokseen kuoli imukanavassa enemmän kalaa kuin survoontui ohi merivettä. (L.S. -09 kevään tiedoin muuten 20 000kpl/vrk!) Siksi sielä on työstään punahehkunen massiivinen 100kW luokkainen kalarepijä silppomassa välppäysrakennuksessa kalapoloa mäskiksi. Todellisin luku ydinkalakuolemiin, siinä kun Itämerestämme nousee kaksi kalaa niin ydinvoimala silpoaa rinnalta kolmannen. Eli kolmannes koko Itämeren vuotuisesta biomassasta rutataan ydinlauhteissa. Jaa minnekö mäskitonnistot menee TVO:lla, no hei suoraan purkukanavaan surutta vuosikymmenet. Jossa kalamattoa haisee alati valkoisena silmänkantamattomiin! No nyt alkaa meri rehevöitymään tukkoon vuotuisista koneellisista levänpoistoyrityksistä huolimatta ja ydinheeboilla kiiruus uusin juonikäänteisiin tutusti sensuurin siivin! (Kirjoituksieni julkituonnin vaikutuksesta kalamoskaa tehdään entiseen malliin TVO:lla, mutta noin 2008 eteenpäin se rahdataan vähin äänin Raumalle piiloon katseilta. 2010 kala viedään entistä kauemmas bioenergiantuotantolaitokseen maassamme.)
______________
Ps. Tule sinäkin mukaan parantamaan Poria, Satakuntaa ja koko Suomea!
Liity jäseneksi, vaikuta, kirjoita ja paljasta; ETVK!
Liity jäseneksi, vaikuta, kirjoita ja paljasta; ETVK!
------------------
https://www.youtube.com/user/artolauri/videos
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/user/HakalaOlli/videos
Tvo:n korkeimmat turvaluokitukset omaavana reilu 20 vuotta ydinvoima touhua nähneenä... Arto Lauri paljon on aitoa informaatio esille tuonut... Toki hänen esille tuomiaan asioita kaikella liberaali humanismin voimin yritetään pilkata ja estaa järeimminkin keinoin...
http://ollihakala.blogspot.fi/2011/10/arto-lauri-faktaa-ydinvoimasta.html
Sopivalla ja sopimattomalla hetkellä, aina sopii Jumalan Sana ja vähän minunkin sana... :) Sallittakoon syntymäpäivänäni tällainenkin kirjoitus, varsinkin Porilaisille... ;)
VastaaPoistahttps://www.facebook.com/olli.hakala.7/posts/1144404032243297?pnref=story
http://ollihakala.blogspot.fi/2015/05/arto-lauri-suomen-etu-yhteisossa.html
VastaaPoista