Pitääkö tosiaan tappaa ittensä saadakseen oikeutta...!?

 

Poliittiset- ja luciferistiset hyvävelijärjestelmät, pelleliitot, tapattavat itsemurhien kautta, ihminen loppuun asti rääkättynä.

http://ollihakala.blogspot.com/2011/10/piip-piip-miehia-makkaramiehia-ja.html

Tosin, en sitä tee... Äläkä tee sinäkään n. 150.000 joka arkipäivä tarha-, koulu- ja työpaikkakiusattu Suomessa!

WinNovan YT-keskustelu toistaiseksi suljettu epäasiallisten viestien vuoksi, ja sellaisiksi on eniten minun kirjoittamaani varmaan laskettu...

Pyydän anteeksi, jos teksteistäni löydetään valheita tai epäasiallisuus! Epäasiallisuus on kokemattoman "vanhan" johdon päässä täysin ja 4 miljoonan vajeiden synnyttäjien ja mm. työpaikka kiusaajien suvaitsevaisten suunnassa...


T: Olli Hakala Pori / Deus Protector Noster / Aitoa totuutta, moraalia ja oikeudenmukaisuutta loppuun asti / 150.000 Suomalaisen ja 1000/300 vuodessa itsemurhaan rääkätyn/työpaikka kiusatun tähden...

-----------------------------------------

Heikki Dillström

Viranomaisten lausuntoja

”Tutustuttuani kanteluun ja sen liiteaineistoon, asiassa ei ole tullut esiin sellaista, joka antaisi minulle viranomaistoiminnan laillisuusvalvojan aihetta puuttua asiaan.”

Dnro OKV/1470/1/2008

”Asianne käsittely työsuojeluviranomaisessa päätetään tähän.”

Dnro ESAVI/1571/05.13.05.02 /2011

”Asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, esitutkintaa ei toimiteta, esitutkintalaki 2§. Tutkinta päätetty.”

”Myöskään aluehallintoviraston tarkastuskertomuksessa ei ole todettu laiminlyöntiä työturvallisuuslain noudattamisessa.”

Itä-Uudenmaan poliisilaitos 8060/S/9714/10

” Häirintäkokemukseen ja kuormitukseen liittyvistä noin 500 yhteydenotosta suurin osa ei ole johtanut valvontatoimenpiteisiin. Tästä voidaan päätellä, että asiakkaat ovat saaneet asiansa käsittelyyn työpaikalla tarkastajalta saamiensa ohjeiden ja neuvojen avulla tai tehneet muita ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi.”

ESAVI:n työsuojelun vastuualueen tyhy-ryhmän raportti 2010

”Työsuojeluviranomainen voi tehdä poliisille esitutkintapyynnön kiusaamisasiasta. Pyyntöä ei kuitenkaan kannata tehdä, jos on todennäköistä, että se ei johda edes esitutkintaan saati syytteeseen. On osoittautunut että poliisi jättää usein esitutkinnan tekemättä, syyttäjät tekevät osasta esitutkittuja juttuja syyttämättäjättämispäätöksen ja että tuomioistuimet hylkäävät osan syytteistä.”

HS 5.3.2012 Markku Marjamäki, valvontajohtaja, sosiaali- ja terveysministeriö.

”Epäoikeudenmukaisuuden korkein aste on teeskennelty oikeudenmukaisuus”  –Platon

Työelämän ”kauhun tasapaino” Suomessa.

Tyhy-investoinnit 3 mrd € / v

- Koulutus

- Työterveyshuolto

- Työkyvyn edistäminen

- Virkistys ja kulttuuri

- Liikunta

- Tiedotus

Työelämän haittakustannukset 30 mrd € / v

- Ennenaikaiset eläkkeet (24)

- Sairauspoissaolot (2)

- Työtapaturmat (2)

- Presenteeismi (?)

Lähde: Työterveyslaitos, Hyvinvointia työstä, 14.10.2011, Guy Ahonen

Työpaikkakiusaaminen koskettaa ainakin joka toista

Työpaikkakiusaamisella on yhteys myöhempiin uniongelmiin, todetaan tuhansia Helsingin kaupungin työntekijöitä kattaneessa tutkimuksessa. Tutkimuksen aloitusvaiheessa sekä naisista että miehistä viisi prosenttia sanoi kokevansa parhaillaan kiusaamista työpaikallaan. Lisäksi kahdeksan prosenttia kertoi todistavansa sivustakatsojana toistuvaa kiusaamista. Melkein puolet oli sivustakatsojina joskus. Uniongelmia kartoitettiin tästä noin viiden vuoden päästä.

Työpaikkakiusaamisen on todettu aiheuttavan tilannetta sivusta seuraavissa työntekijöissä samoja haitallisia seurauksia, joita tavataan itse kiusatuilla (mm. tavallista enemmän masentuneisuutta, hermostuneisuutta, väsymystä, uniongelmia). Tätä kautta kiusaaminen vaikuttaa siis koko työyksikköön ja sen ilmapiiriin, ei pelkästään yksittäiseen kiusattuun.

Lähde: Työterveyslaitos, Työpiste, 14.1.2011

"Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä, eivätkä tee mitään." -Albert Einstein

Työolobarometri 2011

Uusin Työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometri, sivu 30, on synkkää luettavaa henkisen väkivallan osalta.

Henkisen väkivallan kasvu on ollut huimaa 4-7% vuodessa, sektorista riippuen. Viimeistään nyt pitäisi päättäjien herätä tekemään henkistä väkivaltaa vähentäviä päätöksiä, koska pelkään pahoin, että vuoden 2012 luvut tulevat muuten olemaan vieläkin rumempaa luettavaa.

“Kaikista palkansaajista niiden osuus, jotka vastasivat että työpaikkakiusaamista tapahtui heidän työpaikallaan, oli 24 prosenttia vuonna 2010 ja 29 prosenttia vuonna 2011.”, “Työpaikkakiusaaminen näyttää siis olevan paitsi yleistä, myös lisääntyneen selvästi, eli viidellä prosenttiyksiköllä.”

Yllä mainitut yhteisluvut eivät kerro koko totuutta, joten lisään tähän tarkennuksia:

Sukupuoli:

Miehet

2010 – 20%

2011 – 22%

Naiset

2010 – 29%

2011 – 36%

Sektori:

Teollisuus

2010 – 22%

2011 – 27%

Yksityiset palvelut

2010 – 21%

2011 – 25%

Valtio

2010 – 38%

2011 – 33%

Kunta

2010 – 32%

2011 – 38%

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, Työolobarometri 2011

Työsuojeluviranomaisen menettelystä

Työsuojeluviranomaisen nykyinen menettely työpaikkakiusaamista, lähinnä työturvallisuuslain tarkoittamaa työntekijän terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua sekä työsyrjintää koskevissa asioissa on perua kaukaa viime vuosituhannelta. Tuolloin työsuojeluviranomaisen ainoa valvontamuoto oli työpaikoille tehtävät tarkastukset, joilla tarkastettiin koneiden, laitteiden, työtilojen, rakennustelineiden yms. turvallisuutta, terveellisyyttä ja työturvallisuussäännösten mukaisuutta.

Ajan myötä valvottavaksi on tullut lakeja (esim. yhdenvertaisuuslaki) ja yksittäisiä lakipykäliä (esim. työturvallisuuslain 28 §), jotka koskettavat välittömästi työntekijän perustuslain 21 §:n tarkoittamia oikeuksia ja velvollisuuksia. Valitettavasti sosiaali- ja terveysministeriö ja sen alaiset alueelliset työsuojeluviranomaiset eivät ole pysyneet kehityksen mukana. Vielä nykyisinkin kaikki valvonta-asiat, myös työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat hallintoasiat, ratkaisee valvontalain 3.2 §:stä piittaamatta tarkastaja tarkastuskertomuksella. Työsuojelun valvontalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 94/2005) yksityiskohtaisissa 2 §:n perusteluissa todetaan, että ”Tarkastajalla tarkoitettaisiin työsuojelupiirissä valvonta- ja tarkastustehtävissä toimivaa virkasuhteista henkilöä, jota ei kuitenkaan pidetä työsuojeluviranomaisena”. Siten tarkastaja ei voi ratkaista työsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluvia asioita, kuten hallintoasioita.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää toteaa kirjassaan Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet (Helsinki 2004), että ”Hallintoasioiden ydinryhmän muodostavat ratkaisut, joissa päätetään jonkun edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta”. Häirinnässä tai muussa epäasiallisessa kohtelussa sekä työsyrjinnässä on kyse työntekijän terveyden säilyttämisen ja jopa elämisen edellytyksistä, jotka ovat perusoikeuksia. Työturvallisuuslain 28 § ja monet muut lainkohdat, mm. perustuslain 6 § asettavat rajoja sille, millaiseen kohteluun työntekijän velvollisuus on alistua. Siten hallintoasian käsillä olosta tuollaisissa asioissa ei liene epäselvyyttä.

Edellä mainitussa kirjassaan Mäenpää toteaa myös, että ”Jokaisella on perustuslain 21 §:n mukaan oikeus saada asiansa käsitellyksi lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Perustuslaki ei määrittele, mitä kaikkea asian käsittelyyn kuuluu, mutta on johdonmukaista, että asian käsittelyyn sisältyy myös asiaa koskevan päätöksen tekeminen. Viranomaisen käsittelyvelvollisuuteen sisältyy näin ymmärrettynä myös velvollisuus antaa päätös sen toimivaltaan kuuluvassa asiassa, joka on asianmukaisesti pantu vireille.

Viranomaisella on hallintoasiassa ratkaisupakko. Se sisältää velvollisuuden käsitellä ja ratkaista kaikki viranomaisen toimivaltaan kuuluvat asiat, jotka ovat tulleet siinä asiallisesti vireille. Päätöksen on myös sisällettävä kannanotto kaikkiin asiassa tehtyihin vaatimuksiin tai päätös jättää vaatimus tutkimatta” (s. 243).

Tilanne on jo pitkään ollut se, että työsuojeluviranomainen kaikkialla Suomessa antaa myös perustuslain 21 §:n tarkoittamat hallintoasiat työsuojelutarkastajan ratkaistavaksi. Tarkastaja ratkaisee ne tarkastuskertomuksella, josta ei voi valittaa.

Siten perustuslain 21 §:n turvaama perusoikeus ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen turvaama ihmisoikeus pääsystä tuomioistuimeen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevissa asioissa ei toteudu. Tuo on surullista, mutta totta.

Suurimmassa osassa työsuojeluviranomaisessa asianmukaisesti vireille tulleista työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia koskevista hallintoasioista työsuojelutarkastajat tulevat todistajia kuulematta johtopäätökseen, että kyse ei ole ollut työturvallisuuslain tarkoittamasta häirinnästä tai muusta epäasiallisesta kohtelusta tai työsyrjinnästä. Noissa tapauksissa asian käsittely työsuojeluviranomaisessa päättyy tarkastuskertomukseen. Johtopäätösten teko perustuu täysin rikosoikeudellisen näytön arviointiin, joka ei ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisujen mukaan (esim. apulaisoikeuskanslerin ratkaisu 2.5.2006, Dnro 298/1/04) kuulu edes rikostutkintaa johtavalle poliisille, vaan syyttäjälle ja tietenkin tuomioistuimelle.

Apulaisoikeusasiamies toteaa ratkaisussaan Dnro 1753/4/08 (1.12.2009) ”Työsuojelupiirin edustaja ei mielestäni myöskään voi tutkinnanjohtajaa sitovalla tavalla suorittaa rikosoikeudellisen näytön arviointia, joka kuuluu syyttäjälle”. Samassa ratkaisussa on laajemminkin käsitelty asiaa. Tuossa apulaisoikeusasiamies ei ole suoraan ottanut kantaa siihen, voiko työsuojelupiirin edustaja ylipäätään suorittaa rikosoikeudellisen näytön arviointia. Mutta välillisesti siitä käy ilmi, että jos työsuojeluviranomainen tai tämän edustaja suorittaa näytön arviointia, käyttää tämä syyttäjille kuuluvaa harkintavaltaa. Sitä he eivät luonnollisestikaan voi tehdä.

Jos tarkastaja tulee johtopäätökseen, että työnantaja on menetellyt rikoslain 47 luvussa rangaistavaksi säädetyllä tavalla, niin hän antaa työnantajalle suullisia tai kirjallisia neuvoja ja ohjeita tai kirjallisen toimintaohjeen ja/tai kehotuksen. Jos työnantaja ei kehotuksen jälkeenkään ole luvannut muuttaa menettelyään lain vaatimusten mukaiseksi, tarkastaja siirtää asian työsuojeluviranomaisen käsiteltäväksi.

Kuitenkin valvontalain 50.1 §:n mukaan mm. ”Jos on todennäköisiä perusteita epäillä, että on tehty työsuojeluviranomaisen valvottavana olevassa laissa tai rikoslain (39/1889) 47 luvussa rangaistavaksi säädetty teko, työsuojeluviranomaisen on tehtävä siitä ilmoitus poliisille esitutkintaa varten”. Siis käytännössä tarkastaja antaa työnantajalle jopa useita mahdollisuuksia saada armahdus rikoslain 47 luvussa rangaistavaksi säädetystä teosta. Tuohon aivan selvästi lainvastaiseen menettelyyn sosiaali- ja terveysministeriö ei ole halunnut puuttua.

Minna Mielonen kirjoittaa Helsingin yliopiston Oikeustieteelliselle tiedekunnalle tekemässään pro gradu –tutkielmassa (helmikuu 2011): Norjalaiset työpsykologit ovat puolestaan todenneet, että kiusattujen itsemurhariski on lisääntynyt, joka tukee Leymannin jo 1980-luvun lopulla esittämää käsitystä. Leymann on tutkimustensa perusteella kumonnut yleisen käsityksen, jonka mukaan työpaikkakiusaamisen uhrin itsemurhan taustalla on aina muitakin syitä kuin vain työpaikkakiusaaminen. Hän on todennut, että työpaikkakiusaaminen voi olla ainut syy henkilön itsemurhaan, ja tällaisia tapauksia on ollut hälyttävän paljon (s. 13).

Kyse on todella vakavasta asiasta. Siksi sosiaali- ja terveysministeriön suhtautuminen asiaan on suorastaan järkyttävää. Siitä osoituksena ovat myös Etelä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) raportissa 17.3.2011 julkaistut tiedot, joiden mukaan vuosina 2007-2009 Uudenmaan työsuojelupiiriin ja vuonna 2010 Etelä-Suomen AVIn työsuojelun vastuualueelle on tullut yhteensä lähes 1500 asiakasaloitteista yhteydenottoa häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta. Niistä työsuojeluviranomainen teki yhteensä seitsemän (7) ilmoitusta poliisille esitutkintaa varten! Siis, neljän vuoden aikana yhteensä seitsemän ilmoitusta poliisille. Se on vajaat puoli prosenttia yhteydenotoista. Ja sosiaali- ja terveysministeriö yrittää epätoivoisesti selittää menettelyn olevan kaikin puolin lainsäädännön ja hyvän hallintotavan mukaista.

Ja poliisikin luottaa työsuojeluviranomaiseen ja sen edustajiin täysin kritiikittömästi. Työpaikkakiusattu ei saa poliisia tutkimaan asiaansa, jos työsuojeluviranomaisen tarkastaja on päätynyt tarkastuskertomuksessaan johtopäätökseen, ettei kyse ole ollut työturvallisuuslain tarkoittamasta häirinnästä tai muusta epäasiallisesta kohtelusta tai työsyrjinnästä. Poliisi ei itse selvitä asiaa, vaan tukeutuu ratkaisussaan työsuojeluviranomaisen edustajan ratkaisuun. Ja jos kiusattu vie asiansa tuomioistuimeen yksityisoikeudellisella kanteella, niin valvontalain 50 §:n 2 momentin mukaan silloinkin työsuojeluviranomaisella on läsnäolo ja puheoikeus.

Työntekijä, joka on ajettu epätoivoon jo työpaikallaan, saa vastaavanlaista hänen perus- ja ihmisoikeuksiaan loukkaavaa kohtelua vielä työsuojeluviranomaisessa ja esitutkintaviranomaisessa. Todella tyly on työpaikkakiusatun kohtalo.

Veijo Turunen, Työpaikkakiusatut.net

Loppusanat

Työnantaja osaa kiertää työturvallisuuslain §28 Häirintä pykälää  mm. seuraavasti: Lakiin ei ole kirjattuna mihin toimenpiteisiin työnantajan on ryhdyttävä tiedon saatuaan, joten yleisin keino on pitää asiasta palaveri, jossa todetaan yksipuolisesti työnantajan taholta, ettei mitään häirintää ole tapahtunut ja lain kirjain on näin täytetty. Työnantajat tietävät myös sen, että henkisestä väkivallasta vastuuseen joutuminen on erittäin harvinaista, eikä kannustinta henkiseen väkivaltaan puuttumiseen ole olemassa. → ESAVI:n työsuojelun vastuualueen tyhy-ryhmän 2010 raportin mukaan viimeisen 4 vuoden aikana on saapunut noin 1500 ilmoitusta, joista poliisin tutkintaan on siirretty 7 kpl → n.0.5%.

Monesti aluehallintoviraston työsuojelutarkastajat ovat henkisen väkivallan kohteelle se viimeinen keino asian selvittämiseksi ja siinä vaiheessa kohteen terveys on jo todella heikossa kunnossa. Kun työsuojelutarkastajat sitten toteavat papereiden perusteella ja työpaikalla käymättä, että “Häirintää ei ole tapahtunut” niin se on usein viimeinen niitti kohteelle ja hänen terveydelleen.

Työsuojelutarkastajat tuntuvat myös useasti olettavan automaattisesti, että työnantaja puhuu aina totta vastauksissaan, vaikka liian usein häirintää koskeva ilmoitus peitellään työnantajan toimesta työsuojelutarkastajille ja kohdetta estetään samaan aikaan saamasta tarvittavia kirjallisia todisteita. Työsuojelutarkastajajien pitäisi ehdottomasti tarkastaa työpaikka, eikä lukea ainoastaan papereita.

Siksi tällainen laiton menettely on täysin mahdollista ja saa jatkua.

Työsuojeluviranomaisen on ilmoitettava asiasta poliisille, jolla on koulutus rikostutkintaan, ja joka voi kuulla myös todistajia.

Mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat kasvaneet reipasta tahtia ja kysymys kuuluukin kuinka moni näistä eläkkeistä johtuu työsuojelun hylkäämästä häirintäilmoituksesta? tai kuinka moni itsemurha? Tätä ei ole vielä toistaiseksi tutkittu, mutta mahdollisen taantuman aikana Suomella ei ole tällaiseen varaa.

Miksi sitten havaittuun kiusaamiseen ei puututa? Miksi kiusaajalle ei työpaikalla tehdä selväksi, että kiusaaminen on sopimatonta ja lainvastaista?

Yksi syy tähän on, että työntekijät pelkäävät puuttua asiaan, koska he voivat itse joutua henkisen väkivallan kohteeksi kohdetta puolustaessaan. Tai esimiesten silmätikuksi, jolloin pitää pelätä oman työpaikkansa puolesta. Siksi henkisen väkivallan katkaisemiseen tarvitaan työterveyshuollon ammattilaisten apua jokaisessa tapauksessa ja siksi lakia pitäisi muuttaa työnantajia ohjaavaksi ja velvoittavaksi.

Toinen syy tähän on, että yritysten johto pelkää henkisen väkivallan käsittelemistä ja sen paljastumista, koska heidän näkökulmastaan se kertoo huonosta johtamisesta, joka on täysin totta. Heiltä puuttuu myös taho, jonka puoleen he voisivat kääntyä kun oma osaaminen ei useinkaan riitä tilanteen selvittämiseen.

Mielestäni tämä taho olisi juuri työterveyshuolto, kun sinne vain saadaan tarpeeksi resursseja ammattitaitoa asian kuntoon saattamiseen.

Paremman työelämän puolesta,

Heikki Dillström

Työpaikkakiusatut.net

Mail: heikki.dillstrom@tyopaikkakiusatut.net

Sivusto: www.tyopaikkakiusatut.net

Sekä koko Työpaikkakiusatut.net:in väki.