HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO n:o 3338
7/3 osasto Annettu kansliassa
13.4.2012
1
1(21)
Asiano:
R 12/2136
SALAINEN 5.3.2072 asti
Puheenjohtaja käräjätuomari Maritta Pakarinen
Lautamiehet Pertti Hakala, Georgios Mandalios ja Hannele Ruohola
Syyttäjä kihlakunnansyyttäjä Yrjö Reenilä
Vastaajat 1) 8.11.1994 syntynyt Suleyman OSMAN MOHAMED
2) 2.2.294 syntynyt Burhan Abdidek YUSUF
Asianomistajat 1) 29.11.1994 syntynyt asianomistaja A
2) alaikäisen asianomistaja A:n huoltajana äiti asianomistaja B
Muut kuultavat 1) alaikäisen vastaaja Osman Mohamedin huoltajana äiti Marian ALI
HASSAN
2) alaikäisen vastaaja Osman Mohamedin huoltajana isä Mohamed ALI
OSMAN
3) HELSINGIN SOSIAALILAUTAKUNTA
4) RIKOSSEURAAMUSLAITOS/ETELÄ-SUOMEN ARVIOINTI KESKUS
Asia TÖRKEÄ RAISKAUS
Vireille 5.3.2012
SULJETTU KÄSITTELY JA OIKEUDENKÄYNTIAINEISTON SALAISUUS
Käräjäoikeus on 3.4.2012 pidetyssä pääkäsittelyssä asianomistajien ja
syyttäjän pyynnöstä määrännyt oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun
lain ( 370/2007 370/2007) 15 §:n 2- ja 3 -kohtien nojalla, että suullinen
istuntokäsittely tässä asiassa, jossa kysymys on alaikäistä
asianomistajaa koskevasta seksuaalirikosasiasta ja jossa esitettiin
arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään sekä terveydentilaan
liittyvistä seikoista, toimitetaan kokonaan yleisön läsnä olematta, sekä
määrännyt mainitun istunnon pöytäkirjan sekä muut
oikeudenkäyntiasiakirjat asiassa annettavaa tuomiota lukuun ottamatta
edellä mainitun lain 10 §:n nojalla salaisiksi 60 vuodeksi asian
vireilletulopäivästä eli 5.3.2012 saakka.
2
Saman lain 24 §:n nojalla asianomistajien ja syyttäjän esittämästä
pyynnöstä käräjäoikeus on määrännyt, että käräjäoikeuden tuomio on
ASIANOMISTAJIEN JA SYYTTÄJÄN KUULUSTUTTAMAN
TODISTAJAN HENKILÖLLISYYDEN sekä mandollisten muiden
asianomistajien henkilöllisyyteen viittaavien tunnistetietojen OSALTA
PIDETTÄVÄ SALASSA 60 vuotta eli 5.3.2072 saakka tai kunnes sitä
ennen mandollisesti toisin määrätään, sekä ettei asianomistajien ja
todistajan nimiä sekä edellä viitattuja muita tunnistetietoja saa tuona
aikana mainita julkisessa oikeudenkäyntiaineistossa.
MUILTA OSIN TUOMIO ON JULKINEN asianomistajien siihen
suostuttua.
SELOSTUS ASIASTA
Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. TÖRKEÄ RAISKAUS nuorina henkilöinä
(8010/R10004288111)
Rikoslaki 20 luku 2 §
Rikoslaki 6 luku 8 §
5.8.2010 HELSINKI
Suleyman Osman Mohamed ja Burhan Abdidek Yusuf ovat yhdessä
pakottaneet 15-vuotiaan A.n sukupuoliyhteyteen käyttämällä A:han
kohdistuvaa väkivaltaa.
Osman Mohamed ja Yusuf ovat houkutelleet A:n mukaansa
Malminkartanon juna-aseman lähellä sijaitsevaan metsikköön. Kolmikon
päästyä metsikköön Osman Mohamed ja Yusuf ovat ehdottaneet Alle
suuseksiä, mihin A ei ole suostunut. A:n lähtiessä kävelemään takaisin
Malminkartanon asemalle Osman Mohamed ja Yusuf ovat estäneet A:ta
poistumista siten, että toinen on tullut seisomaan A:n eteen ja toinen
hänen taakseen. Takana seissyt on myös ottanut A:ta kiinni käsivarresta.
Sen jälkeen he ovat vetäneet A:n sivummalle metsikköön. Sitten Osman
Mohamed ja Yusuf ovat painaneet A:n maahan polvilleen. A:n edessä
ollut on alkanut riisua housujaan toisen pitäessä häntä takaapäin
kädestä kiinni. Sen jälkeen A:n edessä seissyt on työntänyt erektiossa
olevan siittimensä A:n suuhun pitäen samalla kiinni A:n hiuksista alkaen
liikutella siitintään A:n suussa. Takana ollut on koko ajan pitänyt A:sta
kiinni kosketellen vaatteiden alta A:n rintaa ja pakaroita. Yhdynnän
jatkuttua useita minuutteja takana ja edessä ollut ovat vaihtaneet
paikkoja. Nyt A:n eteen tullut on työntänyt siittimensä A:n suuhun alkaen
liikutella siitintään A:n suussa takana olevan pitäessä hänestä kiinni. Sen
jälkeen Osman Mohamed ja Yusuf ovat taas vaihtaneet paikkaa ja A:n
eteen tullut on työntänyt siittimensä A:n suuhun alkaen liikutella siitintään
A:n suussa takana olevan pitäessä A.sta kiinni. Molemmat tekijät ovat
saaneet siemensyöksyn A:n suuhun.
3
Rikos on törkeä, koska sen ovat tehneet useat tekijät. Rikos on tehty
erityisen julmalla ja nöyryyttävällä tavalla, koska se on kohdistunut
huomattavasti pienikokoisempaan uhriin, joka on houkuteltu metsikköön,
missä rikoksen täytäntöönpanotoimi on suoritettu. Rikos on myös
kokonaisuutena arvostellen törkeä. Osman Mohamed on teon
tehdessään ollut 15-vuotias ja Yusuf 16-vuotias.
Syyttäjän kirjalliset todisteet:
1) Hoitokertomus (etptk:n liite 1, sivut 9 ja 10)
Teema: A:n kertoma
2) Asianomistajan konfirmaatiovalokuva (lisäetptk:n liite 1)
Teema: vammat asianomistajan polvissa
Syyttäjän henkilötodistelu:
1) Asianomistaja A:n kuuleminen todistelutarkoituksessa
Teema: tekijät, metsikköön houkutteleminen, suuseksin vaatiminen,
käytetty väkivalta sekä sen laatu ja määrä, suuseksi, aiheutuneet
vammat, vammojen peittäminen konfirmaatiota varten, aiheutunut kipu ja
särky, aiheutunut kärsimys
2) Asianomistaja B:n kuuleminen todistelutarkoituksessa
Teema: asianomistaja A:n kertoma, Alla havaitut vammat, vammojen
peittäminen konfirmaatiota varten, A:n mielentila tekojen jälkeen
3) Vastaaja Suleyman Osman Mohamedin kuuleminen
todistelutarkoituksessa
Teema: A:n tapaaminen Kannelmäessä
4) Todistaja C kuuleminen
Teema: somalipoikien tapaaminen, matkustaminen junalla
Kannelmäestä Malminkartanoon, A:n kertoma
Syyttäjän muut vaatimukset
Syyttäjä on lisäksi vaatinut, että vastaajat Osman Mohamed ja Yusuf
velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle
todistelukustannukset (laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §).
Asianomistajien vaatimukset
Asianomistaja A on yhtynyt syytteeseen sekä vaatinut, että vastaajat
Osman Mohamed ja Yusuf velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan
hänelle korvauksiksi
- kivusta ja särystä 2.000 euroa,
- tilapäisestä haitasta 6.000 euroa sekä
4
- henkisestä kärsimyksestä 16.000 euroa,
kaikki määrät laillisine korkoineen tekopäivästä lukien.
Asianomistajan oikeudenkäyntiavustaja on korvausvaatimusten
perusteina viitannut vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ää ja 2c §:ään sekä
kärsimyksen osalta saman lain 6 §:ään. Kivun ja säryn osalta
oikeudenkäyntiavustaja on todennut, että tekijöitä oli ollut kaksi, jotka
molemmat olivat aiheuttaneet asianomistajalle fyysistä kipua ja särkyä
tekoihin liittyvän väkivallan seurauksena. Tekijät olivat pitäneet
voimakkaasti kiinni asianomistajan käsistä, päästä ja hiuksista. Vammat
asianomistajan polviin olivat syntyneet raiskaustilanteessa tekijöiden
painaessa hänet polvilleen maahan.
Muun tilapäisen haitan korvausvaatimus oli perustettu seksuaalisen
väkivallan aiheuttamiin psyykkisiin seurauksiin, joiden vuoksi
asianomistaja kävi terapiassa "Tyttöjen talon" seksuaaliterapeutin Aune
Karhumäen vastaanotolla. Siltä osin viitattiin syyttäjänkin esittämään
HYKS:n hoitokertomukseen toteamuksin, että asianomistaja jatkaisi
käyntejään myös Nuorisopsykiatrian syömishäiriöpoliklinikalla, jossa
asianomistajalla oli vuonna 2011 todettu seksuaalisen hyväksikäytön
aiheuttama trauma ja tuolloin muun muassa lisätty asianomistajan
lääkitystä.
Kärsimyskorvausvaatimuksen perusteena asianomistajan
oikeudenkäyntiavustaja on todennut, että törkeä raiskaus oli tapahtunut
erityisen julmalla ja nöyryyttävällä tavalla. Tekijöitä oli ollut kaksi, jotka
molemmat olivat raiskanneet asianomistajan yhdessä useita kertoja.
Tekijät olivat kohdistaneet voimakasta väkivaltaa asianomistajaan
pitämällä kiinni käsistä ja päästä, painamalla asianomistajan maahan
polvilleen sekä työntämällä väkisin siittimensä asianomistajan suuhun.
Molemmat tekijät olivat myös saaneet siemensyöksyn asianomistajan
suuhun. Asianomistaja oli ollut pienikokoinen, hento tekohetkellä
15-vuotias tyttö. Tekoihin oli oikeudenkäyntiavustajan mielestä liittynyt
erityisiä kärsimystä lisääviä piirteitä, jotka tulisi oikeudenkäyntiavustajan
mielestä ottaa huomioon kärsimyskorvauksen määrässä.
Vastaajan vastine
OSMAN MOHAMED Vastaaja Osman Mohamed on kiistänyt syytteen kokonaisuudessaan,
koska ei ollut ilmoituksensa mukaan menetellyt syytteessä väitetyllä
tavalla eikä ollut edes ollut tekopaikalla. Sikäli jos teko tulisi näytetyksi,
olisi siinä joka tapauksessa Osman Mohamedin mielestä kysymys
korkeintaan rikoslain 20 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta pakottamisesta
sukupuoliyhteyteen tai tavallisesta raiskauksesta, mutta ei törkeästä
tekomuodosta.
Osman Mohamed on kiistänyt asianomistajan puolesta esitetyt
korvausvaatimukset perusteiltaan, koska syytekin oli kiistetty, sekä
paljoksunut niitä määriltään kivun ja säryn osalta 200 euroa ylittäviltä
5
osin viitaten Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohtaan
1.1. ("lievät pinnalliset vammat") sekä muun tilapäisen haitan osalta
1.000 euroa ylittäviltä osin viitaten Henkilövahinkoasiain
neuvottelukunnan suositusten 68 -kohtaan ("traumaperäinen
stressihäiriö") sekä huomauttaen, että asianomistajalla ollut haitta ei
asiakirjojen mukaan ollut johtunut pelkästään tästä tapauksesta.
Asianomistajasta esitetystä konfirmaatiovalokuvasta ei Osman
Mohamedin mielestä voinut luotettavasti päätellä oliko mustelmia ollut.
Asianomistajan muiden ongelmien osalta Osman Mohamed on viitannut
asianomistajasta esitettyyn hoitokertomukseen, josta kävi ilmi, että
asianomistaja oli ylipäätään kertonut syytteenalaisesta tapauksesta
vasta marras-joulukuun 2010 paikkeilla. Henkisen kärsimyksen osalta
Osman Mohamed on ilmoittanut katsovansa määrällisesti kohtuulliseksi
enintään 3.000 euroa viitaten Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan
suositusten kohtaan 75.1., jonka mukainen asteikko oli 2.000-4.000
euroa.
YUSUF Vastaaja Yusuf on kiistänyt syytteen kokonaisuudessaan, koska ei ollut
ilmoituksensa mukaan menetellyt syytteessä väitetyllä tavalla eikä ollut
ollut tekopaikaksi väitetyssä metsikössä. Yusuf on yhtynyt siihen, mitä
Osman Mohamed oli syytteestä muutoin lausunut.
Yusuf on samalla perusteella kiistänyt asianomistajan
korvausvaatimukset perusteiltaan ja määriin vastannut samalla tavalla
kuin Osman Mohamed. Yusuf on huomauttanut, että erityisesti
kärsimyskorvaus oli erityisen iso, kun otettiin huomioon raiskauksia
koskevat korvausoikeuskäytännön mukaiset liukumavälit.
Oikeudenkäyntiavustajan määrääminen
Käräjäoikeus oli 28.3.2012 asianomistaja A:n pyynnöstä määrännyt
hänen oikeudenkäyntiavustajakseen asiassa 18.1.2011 lukien
oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun la §:n 1-kohdan
nojalla varatuomari Riitta Silverin.
Oikeusaputoimisto oli myöntänyt vastaaja Yusufille yleistä oikeusapua
tässä asiassa korvausvelvollisuudetta valtiolle 8.3.2012 lukien ja
määrännyt hänen avustajakseen asianajaja Jarkko Pulkkisen.
Käräjäoikeus oli 3.4.2012 määrännyt alle 18-vuotiaalle vastaaja
Mohamed Yusufille, joka oli syytettynä rikoksesta, josta ei ollut säädetty
lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta, oikeudenkäynnistä
rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 1-kohdan ja 3
momentin 2-kohdan nojalla puolustajaksi 23.2.2012 lukien asianajaja
Pentti Lääverin.
Todistelu SYYTTÄJÄ on esittänyt edellä syytteiden selostamisen yhteydessä
kerrotun mukaisen asiakirja- ja henkilötodistelun.
Asianomistaja A on viitannut myös omina kirjallisina todisteinaan
6
syyttäjänkin esittämiin 26.1.2011 päivättyyn HYKS:n hoitokertomukseen
todistusteemalla "tilapäinen haitta, seksuaalisen hyväksikäytön
aiheuttama trauma" sekä lisäesitutkintapöytäkirjan liitteenä oleviin
konfirmaatiovalokuviin todistusteemalla "kipu ja särky sekä fyysiset
vammat".
Asianomistaja on henkilötodistelunaan itsensä ja äitinsä kuulemisten
osalta nimennyt syyttäjän todistusteemojen lisäksi omiksi
todistusteemoikseen oman kuulemisensa osalta "kipu ja särky, vammat,
tilapäinen haitta sekä henkinen kärsimys" sekä äitinsä kuulemisen osalta
"kipu ja särky, asianomistajalla havaitut vammat, tilapäinen haittaa,
asianomistajan psyykkinen tila ja vointi raiskausten jälkeen sekä
henkinen kärsimys".
Asianomistaja on lisäksi kuulustuttanut todistajanaan sairaanhoitaja,
seksuaaliterapeutti Aune Karhumäkeä todistusteemalla "tilapäinen haitta,
asianomistajan psyykkinen tila, terapia ja henkinen kärsimys".
Johtopäätös- ja seuraamuskeskustelu
SYYTTÄJÄ on katsonut syytteen tulleen toteennäytetyksi asianomistajan
yksityiskohtaisen kertomuksen perusteella huomauttaen, että
asianomistaja ja todistajana kuulustutettu asianomistajan ystävä olivat
oikeudessa tunnistaneet vastaajat. Asianomistaja oli kertonut syyn sille,
miksi oli tehnyt rikosilmoituksen vasta myöhemmin. Asianomistaja oli
halunnut unohtaa asian. Syyttäjä on katsonut edelleen raiskauksen
tekomuodon olevan vastoin kiistämisiä törkeä ottaen huomioon sen, että
tekijöitä oli ollut kaksi, johon oli liittynyt myös asianosaisten kokoeroon
perustuva fyysinen ylivalta, yhdyntöjen lukumäärä sekä teon tekeminen
metsikössä eli julkisella paikalla. Todistaja Karhumäen kertomasta oli
syyttäjän mielestä käynyt ilmi, että teon seuraukset uhrille olivat olleet
kohtalaisen vakavat. Syyttäjä on näissä olosuhteissa esittänyt vastaajille
seuraamukseksi vähintään kanden vuoden pituista ehdotonta
vankeusrangaistusta tekijöiden osittaisesta alaikäisyydestä huolimatta.
Sikäli jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen päädyttäisiin, tulisi sen
oheisseuraamukseksi määrätä syyttäjän mielestä yhdyskuntapalvelua ja
tuomita lisäksi vastaajat ehdollisen koeajaksi valvontaa. Syyttäjä on
valvontaan määräämisen perusteena viitannut vastaajista hankittuihin
seuraamusselvityksiin.
ASIANOMISTAJAn oikeudenkäyntiavustaja on ilmoittanut katsovansa,
etä vain ehdoton vankeusrangaistus olisi vastaajille ainoa oikea
seuraamus tässä tapauksessa. Kipu- ja särkykorvausvaatimuksen osalta
avustaja on viitannut asianomistajan kertomukseen mustelmista ja
ruvista polvissa sekä siitä, kuinka vastaajat olivat pitäneet voimakkaasti
hänen hiuksistaan kiinni. Muun tilapäisen haitan osalta avustaja on
viitannut hoitokertomuksen ja todistaja Karhumäen kertomuksen ohella
asianomistajan huoltajan kertomukseen. Asianomistajan lääkitystä oli
tapauksen johdosta lisätty. Karhumäen mukaan hoito tulisi vielä
jatkumaan yli vuoden jo kestettyään. Asianomistaja itse oli kertonut
7
psyykkisten seuraamusten ilmenemisestä. Huomioon tulisi ottaa
asianomistajan ikä ja kehitystaso. Kärsimyskorvauksen määrää
arvioitaessa tulisi ottaa huomioon se, miten vastaajien menettely oli
rikkonut sekä asianomistajan fyysistä koskemattomuutta että
seksuaalista itsemääräämisoikeutta.
Vastaaja OSMAN MOHAMEDin puolustaja on viitannut päämiehensä
kertomukseen ja siihen, mitä aikaisemmin oli mainittu teon arvioimisesta
pakottamiseksi sukupuoliyhteyteen sikäli jos menettely katsottaisiin
vastoin kiistämisiä näytetyksi. Sikäli jos Osman Mohamed jostakin
tuomittaisiin, tulisi puolustajan mielestä ottaa huomioon se, että Osman
Mohamed oli ollut tekohetkellä 15-vuotias, sekä se, että Osman
Mohamed kävi nyt ammattikoulua. Puolustaja on katsonut, että
mandollinen vankeusrangaistus tulisi määrätä ehdolliseksi. Sikäli jos
yhdyskuntapalvelu tulisi harkittavaksi, suostuisi Osman Mohamed siihen
omasta puolestaan. Haittakorvausvaatimuksen osalta puolustaja on
viitannut esitetyssä HYKS:n sairauskertomuksessa kerrottuihin tietoihin
siitä, että asianomistajalla oli ollut jo vuosia aikaisemmin ollut
paniikkihäiriötä ja muita oireiluja sekä että asianomistajan viimeisin
hoitoonhakeutuminen oli tapahtunut jo 14.7.2010 eli jo ennen
syytteenalaista ajankohtaa. Numeroiden laskemisen syynä oli tuotu esiin
ystävät. Puolustajan mielestä asiassa ei ollut selvästi ilmennyt, että
syytteenalainen tapaus olisi aiheuttanut asianomistajalle psyykkistä
vahinkoa.
Vastaaja Osman Mohamedin isä Mohamed Ali Osman on ilmoittanut
poikansa sanoneen alusta alkaen, että hänellä ei ollut ollut mitään syytä
tehdä sitä, mistä häntä syytettiin, ja että hänestä yritettiin tehdä syyllistä
motiivin ollessa mandollisesti raha. Mohamed Ali Osman on ilmoittanut,
että vanhempana oli vaikea epäillä omaa lastaan. Mohamed Ali Osman
oli kiinnittänyt huomiota siihen, kun rikosilmoitus oli tehty niin myöhään.
Poika oli puhunut aina totta eikä tämän elämässä ollut ollut merkkejä
väitetyn kaltaisista teoista.
Vastaaja YUSUFin avustaja on viitannut aikaisemmin lausuttuun siitä,
että kysymys olisi korkeintaan tavallisesta raiskauksesta tai
pakottamisesta sukupuoliyhteyteen sikäli jos väitetty menettely
katsottaisiin näytetyksi. Avustaja on viitannut Osman Mohamedin
avustajan esittämään sekä kiinnittänyt teon arvioinnin suhteen huomiota
siihen, että käytetyksi väitetty väkivalta oli oikeasti ollut aika vähäistä ja
pakottaminen lievää. Kun tätä vertasi niihin törkeätekomuotoisiksi
katsottuihin raiskaustapauksiin, joihin oli viitattu Henkilövahinkoasiain
neuvottelukunnan suositusten perusteluosassa ja joissa oli kysymys
teoista, joissa olivat olleet mukana teräaseet sekä muut astalot, oli
havaittavissa, että nyt käsiteltävä tapaus ei ollut vakavimmasta päästä.
Kaksi tekijää ja yhdyntöjen lukumäärä yksistään ei riittänyt tekemään
raiskauksesta törkeää. Tarvittiin myös kokonaisarvostelutörkeys.
Seuraamuksen suhteen olisi tärkeintä torjua vaatimus yli 2 vuoden
pituisesta ehdottomasta vankeusrangaistuksesta kysymyksen ollessa
näin nuorista vastaajista. Ehdollinen vankeusrangaistus olisi avustajan
8
mielestä riittävä seuraamus. Jos sitä katsottaisiin aiheelliseksi terästää
yhdyskuntapalvelulla, suostuisi Yusuf siihen omasta puolestaan.
Oikeudessa läsnä ollut vastaaja Yusufin äiti on ilmoittanut
vahvistavansa, että vastaaja Yusuf oli kirjeen tultua ollut shokissa ja
sanonut, että väitettyä tekoa ollut tapahtunut.
Oikeudessa läsnä ollut Helsingin sosiaaliviraston sosiaalityöntekijä Pirjo
Heikkinen on todennut, että oikeudenkäyntihetkellä vielä 17-vuotiaasta
vastaaja Osman Mohamedista ei ollut tullut lastensuojeluilmoituksia eikä
tietoja muista epäillyistä rikoksista. Tästä päätellen Osman Mohamed
hoiti koulunsa hyvin. Heikkinen on kiinnittänyt huomiota siihen, että
vaikka asianomistaja oli ollut nuori, olivat sitä olleet myös vastaajat.
Harkintakykyä ei ollut ollut siinä määrin kuin mitä aikuisilla yleensä oli,
mitä kuvasti se, kuinka teosta oli kerrottu retostellun jälkikäteen.
Heikkinen on katsonut yhdyskuntapalvelun olevan varmasti hyvä
seuraamus, jolloin vastaajat voisivat samalla olla hyödyksi. Vankeudesta
taas ei olisi hyötyä.
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU
Tapahtumienkulusta annetut kertomukset
Asianomistaja A on oikeudessa todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut
että hän ja hänen ystävänsä C olivat 5.8.2010 olleet Kannelmäen
kirkossa konfirmaatioharjoituksessa, joista poispäin käveltäessä matkan
varrella olleet somalipojat, jotka asianomistaja oli ilmoituksensa mukaan
oikeudessa tunnistanut vastaaja Osman Mohamediksi ja Yusufiksi, olivat
huudelleet hänen nimeään. C oli tuntenut vastaajat entuudestaan, mutta
asianomistaja itse ei ollut näitä tuntenut muutoin kuin oli nähnyt
vastaajien kuvia Facebookissa sekä tiennyt vastaajat yhteisten tuttujen
kautta. Asianomistaja oli tiennyt vastaajien nimet jo tuolloin Facebookin
kautta. Asianomistaja ja C olivat pysähtyneet juttelemaan vastaajien
kanssa jokapäiväisiä asioita. Vastaajat olivat sanoneet asianomistajalle,
että asianosaisten yhteinen ystävä Abdi oli "haukkunut" asianomistajaa
huoraksi sekä että vastaajat olivat Abdin vihollisia ja voisivat selvittää
asian Abdin kanssa asianomistajan puolesta. Vastaajat olivat kertoneet
Abdin olevan tulossa Malminkartanoon. Tämä keskustelu oli käyty
Kannelmäessä. C oli lähtenyt tapaamaan poikaystäväänsä
Malminkartanoon ja asianomistaja oli jäänyt juttelemaan vastaajien
kanssa. Vastaajat olivat puhuneet Abdin kanssa puhelimessa monta
kertaa. Vastaajat ja asianomistaja olivat sen jälkeen lähteneet
Malminkartanoon, jossa he olivat törmänneet C:hen ja tämän
poikaystävään. Nämä olivat jatkaneet matkaa. Vastaajat olivat
ilmoittaneet asianomistajalle, että he menevät "kuselle" läheiseen
metsikköön. Vastaajat olivat sanoneet asianomistajalle "miksi jäät yksin"
ja pyytäneet tätä mukaan. Koska vastaajat olivat olleet ystävällisiä, oli
asianomistaja lähtenyt mukaan metsikköön. Toinen vastaajista oli käynyt
virtsaamassa. Kun he olivat olleet puiden välissä, olivat vastaajat
ehdottaneet suuseksiä. Asianomistaja oli kieltäytynyt sanomalla "en
9
todellakaan". Asianomistaja oli ajatellut, että hän lähtee pois. Vastaajat
olivat estäneet asianomistajan lähtemisen ja vieneet asianomistajan
syvemmälle metsään käsistä kiinni pitäen. Metsässä vastaajat olivat
asianomistajan käsistä ja olkapäistä kiinni pitäen painaneet
asianomistajan maahan polvilleen. Toinen vastaajista oli avannut
housunsa. Penis oli ollut erektiossa. Vastaaja oli työntänyt peniksensä
asianomistajan suuhun. Asianomistajalla oli koko ajan tuntunut
oksennusrefleksi. Asianomistaja ei ollut saanut happea ja oli ollut lähellä
pyörtymistä. Sen jälkeen vastaajat olivat vaihtaneet paikkoja. Toinen
vastaajista oli tullut eteen ja työntänyt siittimensä asianomistajan
suuhun. Taakse siirtynyt oli kosketellut asianomistajalla yllä olleen
kesämekon alta asianomistajan paljaita rintoja ja pakaroita. Vastaajat
olivat tämän jälkeen vaihtaneet vielä kerran paikkaa eli ensimmäinen
vastaaja oli tehnyt siittimen asianomistajan suuhun työntämisen
kandesti. Asianomistaja oli tuntenut hapanta makua suussaan eli
asianomistajan käsityksen mukaan vastaajat olivat saaneet
siemensyöksyn. Tilanne oli kestänyt kaiken kaikkiaan ehkä noin 20
minuuttia. Asianomistaja oli koko ajan ollut polvillaan. Asianomistajaa oli
suuseksin aikana pidetty kiinni ainakin lantiosta, olkapäistä ja käsistä.
Välillä asianomistajaa oli pidetty tiukasti hiuksista kiinni. Asianomistaja oli
huomannut, että toinen vastaajista oli ehkä kuvannut tilannetta
gsm-puhelinkamerallaan. Kun kaikki oli päättynyt, asianomistaja oli
lähtenyt kävelemään Malminkartanon asemalle ja mennyt kotiin.
Asianomistaja ei tiennyt mihin vastaajat olivat menneet. Kun
asianomistaja oli ollut matkalla kotiin, oli C soittanut ja sanonut
vastaajien kertoneen Abdille, että asianomistaja oli "ottanut heiltä suihin".
Abdi oli kertonut siitä C:lle. Asianomistaja oli kertonut C:lle mitä oli
tapahtunut. Abdi oli soittanut asianomistajalle ja "haukkunut" tätä
huoraksi. Asianomistaja oli kertonut Abdille totuuden. Abdi oli sanonut
uskovansa asianomistajaa, mutta oli silti levitellyt huhua asiasta ihmisille.
Asianomistaja oli ilmoituksensa mukaan 163 senttimetrin pituinen.
Asianomistaja oli painanut tapahtumahetkellä noin 45 kiloa ja ollut
anoreksian vuoksi heikossa kunnossa. Asianomistajan hiuksia oli
putoillut.
Asianomistajan ilmoituksen mukaan rikosilmoituksen tekeminen vasta
18.1.2011 oli johtunut siitä, koska asianomistaja oli ensin ajatellut, että
hän haluaa vain unohtaa koko asian. Sen jälkeen kun C oli kertonut
asiasta asianomistajan äidille, oli asia tullut julki ja rikosilmoituksen
tekemiseen oli päädytty. Asianomistaja oli sitä ennen jutellut tapauksesta
joidenkin ihmisten kanssa. Juttu oli levinnyt väärällä tavalla.
Asianomistajan polvissa oli tapauksen jälkeen ollut mustelmia, verta ja
rupia sekä myös käsissä mustelmia, joita kaikkia jälkiä asianomistaja oli
ennen tapauksen jälkeen ollutta konfirmaatiotilaisuutta peittänyt
meikkivoiteella.
Asianomistaja oli kertomansa mukaan ollut nyt käsiteltävänä olleen
10
tapauksen seurauksena tosi sulkeutunut. Koulunumerot olivat laskeneet
paljon. Ahdistusoireet olivat pahentuneet entisestään. Tapaus oli
aiheuttanut traumoja asianomistajan seksuaalisuuteen pysyvästi.
Asianomistaja oli ollut jo entuudestaan hoidossa yksityisellä psykiatrilla ja
syömishäiriöklinikalla. Kun asianomistaja oli vielä käynyt
syömishäiriöpoliklinikalla, oli siellä puhuttu nyt käsiteltävänä olevasta
tapauksesta. Asianomistaja oli käynyt terapiassa myös "Tyttöjen talossa"
ja kävi edelleen voiden aika huonosti.
Vastaaja Sulevman Osman Mohamed on oikeudessa
todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että 5.8.2010 hän oli mennyt
kotoaan Pohjois-Haagasta Kannelmäkeen, jossa hän oli ollut
odottamassa koraanikoulusta tulossa ollutta vastaaja Yusufia, kun he
olivat Yusufin jo tultua paikalle nähneet asianomistajan. Osman
Mohamedin muistaman mukaan tämä oli tapahtunut Kannelmäen
juna-aseman alapuolella. Asianomistaja ja vastaajat olivat tienneet
toisensa. Paikalla oli ollut myös C. Asianomistaja, C ja vastaajat olivat
menneet junalla Malminkartanoon ollen menossa pelaamaan jalkapalloa
Mätäjoelle. Malminkartanon asemalle oli tullut C:n poikaystävä. Vastaajat
olivat vähän aikaa olleet näiden kanssa. C ja tämän poikaystävä olivat
lähteneet. Asianomistaja oli jäänyt vähäksi aikaa. Sen jälkeen vastaajat
olivat lähteneet pelaamaan jalkapalloa. Osman Mohamed ei
ilmoituksensa mukaan osannut sanoa mitä asianomistaja oli tämän
jälkeen tehnyt. Osman Mohamed tunsi Abdin, joka oli kai seurustellut
asianomistajan kanssa. Osman Mohamed ja Abdi eivät olleet olleet
kavereita enää pitkään aikaan. Osman Mohamed on kiistänyt sen, että
hän ja Abdi olisivat olleet käsiteltävänä nyt olevaan asiaan liittyen
keskenään yhteydessä. Osman Mohamed ei ilmoituksensa mukaan ollut
kuullut tähän asiaan liittyviä huhuja.
Osman Mohamed on ilmoittanut olevansa 189 senttimetrin pituinen ja
noin 73 kilon painoinen. 5.8.2010 Osman Mohamed oli kertomansa
mukaan ollut pari senttimetriä lyhyempi ja 58 kilon painoinen.
Vastaaja Burhan Abdidek Yusuf on oikeudessa todistelutarkoituksessa
kuultuna kertonut, että syytteessä tarkoitettuna päivänä 5.8.2010 hän oli
koraanikoulusta palatessaan mennyt Kannelmäen aseman lähelle
tavatakseen siellä vastaajan Osman Mohamedin, jonka kanssa he olivat
olleet menossa Mätäjoelle pelaamaan jalkapalloa. Vastaajat olivat
nähneet tuolloin asianomistajan ja C. Kun he olivat menneet
Malminkartanoon, oli sinne tullut C:n poikaystävä, jonka kanssa he oivat
jutelleet. C ja tämän poikaystävä olivat lähteneet. Asianomistaja oli
jäänyt paikalle. Yusuf ja Osman Mohamed olivat jatkaneet matkaansa
Mätäjoelle pelaamaan.
Yusuf on kiistänyt asianomistajan ilmoituksen metsikössä olemisesta ja
suuseksistä pitävän paikkansa. Yusuf ei ilmoituksensa mukaan tiennyt
syytä siihen, miksi asianomistaja oli niin kertonut, ja oli arvellut halusiko
asianomistaja ehkä rahaa. Yusuf oli ilmoituksensa mukaan ollut shokissa
saatuaan poliisilta kutsukirjeen kuulusteluun ja sen vuoksi esitutkinnassa
11
kuulustelussa kiistänyt sen, että olisi ollut paikalla lainkaan.
Yusuf on ilmoittanut olevansa suunnilleen samanpituinen kuin vastaaja
Osman Mohamed. Tekohetkellä Yusuf oli ollut pari senttimetriä lyhyempi
ja painanut tuolloin 57-58 kiloa.
Asianomistaja A:n huoltaja, äiti asianomistaja B on oikeudessa
todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että hän oli kuullut
syytteenalaisesta tapauksesta vasta myöhemmässä vaiheessa
asianomistajan koululla rehtorin luona olleen palaverin jälkeen
asianomistajan ystävän C kysyttyä häneltä tiesikö hän, että kaksi
somalipoikaa oli raiskannut asianomistajan elokuussa. Kuultava oli ollut
järkyttynyt ja ottanut sairauslomaa. Mainitun tiedon myötä kuultavalle oli
selvinnyt miksi asianomistajan olo oli ollut niin paha. Asianomistaja ei
ollut aluksi halunnut tehdä rikosilmoitusta, mutta sen tekemiseen oli
lopulta päädytty. Kuultava muisti ilmoituksensa mukaan sen, kuinka hän
oli asianomistajaa konfirmaatiovaatteiden kanssa auttaessaan nähnyt
asianomistajalla polvissa pari päivää vanhat sinertävät mustelmat ja
verisyyttä. Kuultava ei ollut kysynyt niistä tarkemmin. Konfirmaatiossa
asianomistaja ei ollut hymyillyt, vaan ollut shokissa. Asianomistaja oli
sinänsä käynyt lääkärissä jo entuudestaan bulimian vuoksi. Syyskuun
2010 lopulla psykologi oli kysynyt kuultavalta oliko asianomistajalle
tapahtunut jotakin, kun tällä oli tuntunut olevan ongelmia. Kuultava ei
vielä siinä vaiheessa ollut tiennyt tapahtunutta. Vastaajat olivat pitäneet
huolen siitä, että asia oli tullut koulussa tietoon. Abdin kautta sana oli
levinnyt. Asianomistajaa oli sanottu huoraksi. Asianomistaja oli jäänyt
muun muassa koulun voimistelusta pois joidenkin tyttöjen "haukuttua"
häntä. Asianomistajasta oli tullut kuin toinen persoona. Tämä oli ollut
ennen "mekkotyttö". Nyt asianomistaja oli värjännyt hiuksensa
punaisiksi. Entinen 9,2:n keskiarvo oli romahtanut. Ennen mielessä olleet
"Ressu"-aikomukset olivat jääneet. Asianomistaja ei ollut keskittynyt ja
tällä oli ollut paha mieli. Oli tullut koulupoissaoloja ja univaikeuksia.
Asianomistaja oli herännyt yöllä monta kertaa. Asianomistaja oli myös
huuhdellut suutaan suuvedellä tunnettuaan suunsa epäsiistiksi. Entisen
masennusbulimian rinnalle oli tullut nyt myös hermostumisräjähdyksiä.
Koulussa oli välillä tullut itku. Entinen bulimiahoito oli nyttemmin
lopetettu, mutta nyt asianomistaja tarvitsi raiskauksen jälkeistä hoitoa.
Asianomistajan käyttäytyminen oli muuttunut. Oli ollut erilaista kuin
bulimian kanssa. Asianomistaja oli saanut vääränlaisia ystäviä ja ollut
paljon poissa kotoa eikä ollut esimerkiksi entiseen tapaan ollut
kiinnostunut kitarasta. Asianomistaja oli koko ajan väsynyt. Tällä oli
päänsärkyä ja paha olo. Lisäksi oli ollut koulukiusaaminen sen myötä,
kun asianomistajaa oli solvattu ja alistettu.
Syyttäjän kuulustuttamana todistajana oikeudessa kuultuna vuonna
1994 syntynyt C on kertonut, että hän ja asianomistaja olivat 5.8.2010
menneet kirkosta konfirmaatioharjoituksista lähdettyään Kannelmäen
asemalle sekä törmänneet todistajan Burhan- ja Suleyman -nimillä
entuudestaan tietämiin, todistajan oikeudessa vastaajiksi tunnistamiin
kavereihin, joita todistaja ei sinänsä ollut varsinaisesti tuntenut ja jotka
12
olivat alkaneet huutaa asianomistajan nimeä. Todistajan oli pitänyt
mennä Malminkartanoon poikaystävänsä luokse. Myös vastaajat olivat
olleet menossa Malminkartanoon. Malminkartanossa vastaajat,
asianomistaja, todistaja ja tämän poikaystävä olivat jutelleet keskenään
jonkin aikaa. Todistajan ja tämän poikaystävän lähdettyä paikalta oli
Abdi-niminen kaveri "mesessä" kertonut, että asianomistaja oli metsässä
pakotettu "ottamaan suihin". Abdi oli kertonut asiasta vähän nauravaan
tyyliin. Todistaja oli soittanut asianomistajalle ja kysynyt oliko tämä totta.
Asianomistaja oli sanonut sen olevan. Asianomistaja ei ollut halunnut
tarkemmin kertoa tapauksesta, koska oli ollut niin shokissa. Todistaja oli
tuntenut asianomistajan oltuaan tämän kanssa samalla yläasteella ja
samalla rippileirillä. Todistaja oli nähnyt asianomistajaa myös
syytteenalaisen tapauksen jälkeen koulussa ja myös vapaa-aikana.
Asianomistaja ei ollut ollut enää entisensä, vaan vähän erilainen.
Todistaja oli ilmoituksensa mukaan uskonut asianomistajaa, kun tämä oli
kertonut syytteenalaisesta tapauksesta.
Asianomistajan todistajana kuulustuttama Aune Karhumäki on
oikeudessa vahvistanut olevansa sairaanhoitaja ja erityistason
seksuaaliterapeutti, joka työskenteli "Tyttöjen talolla" seksuaalisen
väkivallan puolen ohjaajana. Karhumäki oli kertomansa mukaan tehnyt
asianomistajan kanssa asiakastyötä kesäkuun 2011 alusta alkaen
asianomistajan hakeuduttua raiskaustrauman hoitoon. Siihen
asianomistaja oli tullut alunperin äidin yhteydenoton perusteella, mutta
sen jälkeen itse vapaaehtoisesti. Entistä aktiivista hoitosuhdetta ei
asiakkuuden alkaessa ollut asianomistajalla ollut. Asianomistajan hoidon
tarvetta oli arvioitu yhdessä Dagmarinkadun yksikön kanssa. Oli sovittu,
että trauman hoito tapahtuisi "Tyttöjen talolla" ja muu seuranta
Dagmarinkadulla. Asianomistaja oli ollut asiakkuuden aikana hyvin
andistunut. Tällä oli ollut tunneilmaisuiden säätelyn vaikeutta, mikä oli
hyvin tyypillinen traumaattisen kokemuksen oire. Asianomistajalla oli
edelleen selkeänä oireena traumakokemuksen ajoittainen aktivoituminen
muistikuvineen ja tunnekokemuksineen sekä keskittymisvaikeus, joka
vaikeutti koulunkäyntiä. Karhumäki oli käynyt asianomistajan kanssa
yksityiskohtaisesti syytteenalaisen tapauksen läpi. Asianomistaja oli
kertonut Karhumäelle, että oli tavannut konfirmaatiovalokuvauksen
jälkeen kaksi poikaa, jotka olivat kutsuneet hänet mukaan metsikköön
olleessaan menossa sinne virtsalle. Pojat olivat sitten ehdottaneet, että
asianomistaja "ottaisi heiltä suihin". Asianomistaja oli sen jälkeen
painettu maahan. Asianomistaja oli kertomansa mukaan mennyt lukkoon
ja shokkiin. Jossakin vaiheessa asianomistaja oli myös oksentanut.
Asianomistajaa oli kosketeltu sukupuolielimestä. Kun asianomistaja oli
lähtenyt pois, oli ystävä soittanut asianomistajalle ja kysynyt oliko tämä
ottanut kandelta pojalta "suihin". Asia oli levinnyt kouluun.
Asianomistajaa oli "huoriteltu" ja syyllistetty. Asianomistajan kertomus oli
ollut yksityiskohtainen eikä Karhumäki ollut epäillyt sen oikeellisuutta.
Asianomistajan oirehtimista oli nyt jatkunut jo reilun vuoden ajan.
Asianomistajan asiakkuus Karhumäen kanssa jatkuisi vielä ainakin
tämän kevään ajan. Asianomistajan ikä ja kehitysvaihe huomioon ottaen
tulisivat syytteenalaisen tapauksen seuraukset olemaan Karhumäen
13
arvion mukaan kohtalaisen herkässä seksuaalisen kehityksen vaiheessa
olleen asianomistajan kohdalla kohtalaisen vakavat.
Hoitokertomus Esitetyn HYKS:n nuorisopsykiatrian poliklinikan 26.1.2011 päivätyn
hoitokertomuksen mukaan asianomistajalla, jonka hoitojakso
poliklinikalla oli sinänsä alkanut jo 14.7.2010 eli kolmisen viikkoa ennen
nyt käsiteltävänä olevaa tapausta, oli ollut jo vuosien ajan kestänyttä
andistus-, masennus- ja syömishäiriöoireilua, turvattomuuden
kokemuksia sekä myös traumaattisia kokemuksia, muun muassa
koulukiusaaminen, jo ala-asteajalta. Asianomistaja oli lisäksi
hoitokertomuksen mukaan kertonut joutuneensa kesällä 2010
seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, mikä oli tullut äidin ja hoitotahon
tietoon vasta marras-joulukuun 2010 vaihteessa. Seksuaalisen
hyväksikäytön jälkeen asianomistajan kaveripiirissä oli tapahtunut
muutoksia ja nuorella oli ilmennyt muun muassa pelkoja kavereiden
menettämisestä. Asianomistajan äiti oli tuonut poliklinikalla esiin, että oli
erityisen huolissaan siitä, miten asianomistajan olemus oli hänen
mielestään muuttunut kesän seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen. Päivän
26.1.2011 tilanteessa asianomistaja oli hoitokertomuksen mukaan
kokenut vointinsa olevan huono. Asianomistaja oli tuonut esiin
keskivaikeaan depressioon sopivia oireita. Asianomistaja oli kärsinyt
univaikeuksista ja ollut jaksamaton. Asianomistajalla oli ollut
koulupoissaoloja. Asianomistaja oli kokenut, ettei hänellä ollut voimia
eikä syytä hoitaa koulua. Asianomistaja ei ollut ollut kovin halukas
tuoreen trauman kohdennettuun käsittelyyn. Ottaen huomioon sen, että
asianomistajalla oli jo ennen asianomaista kesän 2010 traumaa ollut
muu psyykkinen häiriö, sekä sen, että traumasta oli arviointihetkellä
kulunut jo noin puoli vuotta, oli 26.1.2011 katsottu perustelluksi keskittyä
aiemmin ilmenneiden häiriöiden hoitoon, mutta työstää kuitenkin
sanottua traumaa muiden asioiden rinnalla nuoren ehdoilla.
Asianomistajalla jo entuudestaan olleen Cipralex -mielialalääkityksen
annostusta oli nostettu ja uusittu myös asianomistajan Ketipinor
-unilääke. Asianomistajan diagnooseiksi oli hoitokertomukseen
26.1.2011 kirjattu syömishäiriön ohella keskivaikea depressio,
paniikkihäiriö ja määrittämätön reaktio vaikeaan stressiin.
Johtopäätökset Vastaajien tuomitseminen syyttäjän syytteen mukaisesta
raiskausrikoksesta edellyttää sen selvittämistä, että on tapahtunut
sukupuoliyhteys ja että se on saatu suoritetuksi väkivaltaa käyttäen.
Rikoslain 20 luvun 10 §:ään otetun määritelmän mukaan
sukupuoliyhteyttä on sukupuolielimellä suoritettu tai sukupuolielimeen
kohdistettu tunkeutuminen toisen kehoon. Siten myös siittimen
työntäminen toisen suuhun, jonka viimeksi mainitun väitettiin tässä
tapauksessa tapahtuneen, on sukupuoliyhteyttä.
Syyttäjä ei ole sinänsä tässä tapauksessa väittänyt vastaajien
käyttäneen muunlaista kuin kiinnipitämis-, vetämis- ja painamistasoista
väkivaltaa, joka riittäisi kyllä sinänsä täyttämään raiskausrikoksen
tunnusmerkistön, jos sellainen syy-yhteydessä sukupuoliyhteyteen tulisi
14
näytetyksi.
Sen suhteen, olivatko väitetyt oraaliyhdynnät tapahtuneet, ja jos olivat,
oliko ne suoritettu syytteen teonkuvauksen mukaisesti pakottamalla
väkivaltaa käyttäen, on silminnäkijätodistajien puuttuessa keskeinen
merkitys sillä, voidaanko nuoren asianomistajan kertomusta pitää
luotettavana.
Syyksilukemista ei lähtökohtaisesti voida perustaa yksistään
asianomistajan kertomuksen varaan, kun syyte kiistetään.
Tuomitseminen edellyttää kertomusta tukevaa muuta näyttöä, ja
korostetun todistusarvon antaminen asianomistajan kertomukselle
edellyttää, että kertomus on uskottava ja niin johdonmukainen kuin vain
kysymyksessä olevissa olosuhteissa kohtuudella voidaan vaatia.
Asianomistaja oli rikosilmoitusta 18.1.2011 poliisille tehdessään sekä
samana päivänä suoritetussa varsinaisessa poliisikuulustelussa kertonut
tapahtumienkulusta olennaisilta osin samansisältöisesti kuin nyt
3.4.2012 käräjäoikeudessakin. Asianomistajan kertomuksen sisältö ei
ole seksuaalista tapahtumaa ja sitä välittömästi edeltäneitä tapahtumia
koskevien yksityiskohtien osalta muuttunut, eikä kertomus ollut toisaalta
ollut "liian" sujuva ja ulkoa opetellun tuntuinen. Asianomistaja oli
oikeudessa kuvaillut metsikköön menemistä, pakottamalla suoritettujen
seksuaalisten tapahtumien yksityiskohtia vastaajien suorittamine paikan
vaihtamisineen ja seksuaalisine kosketteluineen, omia teonaikaisia
tuntemuksiaan sekä jälkikäteistä oloaan luontevan ja liioittelemattoman
tuntuisesti. Kertomus oli ollut hyvin uskottava.
Painavan lisänäytön asianomistajan kertomuksen oikeellisuuden tueksi
muodostavat havainnot asianomistajalla ainakin toisessa havaittavissa
olleesta mustelmasta, joka on ollut, joskin kuvan laadun vuoksi heikosti,
nähtävissä syyttäjän oikeudessa kankaalle suurennettuna heijastamasta
valokuvasta, joka oli otettu asianomistajan konfirmaatiotilaisuudessa pari
päivää syytteenalaisen tekopäivän jälkeen, jonka mustelman ja verisyyttä
polvissa asianomistajan äiti oli oikeudessa vahvistanut konfirmaation
aikaan nähneensä. Asianomistaja oli kertonut mustelmia ja rupia olleen
molemmissa polvissa sekä myös käsissä sopien hyvin asianomistajan
kertomukseen polvillaanolosta ja voimakkaasta kiinnipitämisestä.
Se, mitä oikeudessa todistajana kuultu asianomistajan ystävä oli
kertonut asianosaisten mainitsemalta Abdilta heti tapauksen jälkeen
kuulemastaan ilmoituksesta, jonka mukaan asianomistaja oli pakotettu
"ottamaan suihin metsässä", tukee vahvasti asianomistajan kertomusta,
samoin kuin se, mitä puheena oleva todistaja oli kertonut
asianomistajalta asiasta kuulleensa. Se, mitä mainittu todistaja,
asianomistajan äiti ja sairaanhoitaja Karhumäki olivat kertoneet
asianomistajan käyttäytymisestä ja oirehtimisesta syytteenalaisen
tekoajan jälkeen, tukee sitä johtopäätöstä, että asianomistajalle oli
vastaajien kanssa tapahtunut jotakin traumaattista.
15
Edellä esiin tuotuja kaikkia seikkoja arvioituaan käräjäoikeus on ei näe
syytä epäillä sitä, etteikö tapahtumienkulku olisi ollut asianomistajan
kertoman mukainen, eikä näin ollen usko vastaajien kertomuksia.
OIKEUDELLINEN ARVIOINTI
Rikoslain 20 luvun pakottamisrikossäännöksiä koskevissa esitöissä,
hallituksen esityksen 6/1997 vp perusteluissa oli todettu pakottamisen
tunnusmerkistötekijänä kuvaavan sitä, että käytetyn väkivallan tai
väkivallan uhan oli oltava asteeltaan sellaista, että se riitti murtamaan
toisen tandon. Uhrilta ei edellytetty erityisiä toimia teon estämiseksi.
Riittävää oli se, että uhri selvästi osoitti vastustavansa ryhtymistä tekijän
tavoittelemaan seksuaaliseen tekoon ja että hän tekijän käyttämän
väkivallan vuoksi joutui luopumaan oikeudestaan olla ryhtymättä tuohon
tekoon.
Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa vastaajat eivät olleet
varsinaisesti pahoinpidelleet asianomistajaa, mutta olivat silti
pakottaneet heitä fyysisesti huomattavasti pienikokoisemman
asianomistajan oraaliyhdyntään väkisin painamalla asianomistajan
polvilleen maahan sekä pitämällä yhdessä asianomistajasta kiinni estäen
lihasvoimalla asianomistajan poisvetäytymisyritykset.
Kiinnipitotilanteeseen oli liittynyt asianomistajan vartalon seksuaalista
koskettelua.
Asianomistajaan oli siten kohdistettu sanotussa muodossa väkivaltaa
sekä saatu näihin toimiin syy-yhteydessä suoritetuksi
oraaliseksiyhdynnät vastoin asianomistajan tahtoa.
Menettely täyttää rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisen
raiskausrikoksen tunnusmerkistön.
TORKEYS Rikoslain 20 luvun 2 §:n mukaan jos raiskauksessa 1) aiheutetaan
tahallisesti toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai
hengenvaarallinen tila, 2) rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan
erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 3) rikos tehdään
erityisen raa'alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai 4) käytetään
ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka
muuten uhataan vakavalla väkivallalla, ja jos raiskaus on myös
kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava
törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kandeksi ja enintään
kymmeneksi vuodeksi.
Syyttäjä oli tässä tapauksessa viitannut syytteensä törkeysperusteina 2-
ja 3-kohtiin eli siihen, että rikoksen olivat tehneet useat , sekä siihen, että
rikos oli tehty erityisen julmalla ja nöyryyttävällä tavalla. Viimeksi
mainitun johtopäätöksen perusteluina syyttäjä oli viitannut uhrin
pienikokoisuuteen sekä siihen, että uhri oli houkuteltu metsikköön.
Lainkohdan esitöissä, hallituksen esityksen 6/1997 vp perusteluissa oli
16
vedotun 2-kohdan osalta todettu, että tyypillisesti erityistä kärsimystä voi
aiheutua siitä, että joutuu useamman henkilön raiskaamaksi, sekä että
erityistä henkistä kärsimystä voi aiheutua myös poikkeuksellisen
pelottavasta tekoympäristöstä. Esimerkkeinä julmasta tai nöyryyttävästä
tekotavasta oli perusteluissa todettu julmuuden voivan ilmetä esimerkiksi
puolustuskyvyttömään kohdistuvana väkivaltana ja nöyryyttävyyden
voivan olla kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun raiskaus tapahtui
uhrille läheisten ihmisten nähden tai kun raiskauksen kohdetta
nöyryytettiin muulla tavoin.
On selvää, että itse tekotapa oli nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa
ollut sinällään asianomistajaa nöyryyttävä ja halventava. Taajaman
lähellä ollut metsikkö ei sinänsä objektiivisesti tarkastellen ollut
varmaankaan ollut edellä viitatun kaltainen poikkeuksellisen pelottava
tekoympäristö. Edellä mainituissa lain esitöissä viitattujen esimerkkien
tasoista erityistä nöyryyttämistä siten, että teko olisi suoritettu uhrille
läheisten ihmisten tai muutoin sivullisten nähden, tai julmuutta siinä
mielessä kuin mitä sillä yleensä väkivaltarikoskäytännössä tarkoitetaan,
ei sinänsä ollut tässä tapauksessa ollut käsillä. Toinen asia on sitten
asiaa käsiteltäessä esiin tuotu teonjälkeiseen kerskumiseen viittaava
sanan levittäminen tapauksesta vastaajien aloitteesta seurauksin, että
asianomistajaa oli muun muassa koulussa syyllistetty ja pilkattu asiasta.
Tämä on luonnollisesti ollut tosiasiallisesti julmaa ja nöyryyttävää sekä
epäilemättä voimistanut moninkertaisesti tapauksen vahingollisuutta
asianomistajan kannalta katsottuna. Tämä jälkikäteinen
tapahtumienkulku ei kuitenkaan ole sellainen olosuhde, joka voitaisiin
ottaa huomioon itse tekoon keskittyvässä törkeysarvioinnissa. Se on
luonnollisesti mandollista ottaa huomioon rangaistusta mitattaessa
tämänkaltaisen asennoitumisen välittäessä signaalin siitä, että vastaajat
eivät olleet ymmärtäneet lainkaan tekonsa vakavuutta eivätkä
osoittaneet sen johdosta katumusta, vaan päinvastoin.
Se tunnusmerkistötekijä, että tekijöitä oli ollut useita, täyttyi sinänsä,
vaikkakin on oletettavaa, että lainsäätäjällä oli aikanaan tältä osin ollut
mielessä lähinnä sellaiset raiskaukset, joissa uhrille suoritettiin
pakottamalla varsinainen emätinyhdyntä useamman kuin yhden henkilön
toimesta esimerkiksi siten, että toinen henkilö pitää uhrista kiinni samalla
kun toinen suoritti sukupuoliaktia. Tässä tapauksessa kysymys oli ollut
uhrilla suoritutetusta suuseksistä, oraaliyhdynnästä, uhrin kanssa
samanikäisten 15-16 -vuotiaiden poikien toimesta. Vaikka tekijöitä olikin
nyt ollut kaksi ja vaikka teko oli epäilemättä järkyttänyt asianomistajaa
syvästi sekä ilmeisen pitkävaikutteisesti, ei raiskausta, joka on sinänsä
aina perusmuotoisenakin ruumiilliseen koskemattomuuteen ja
seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kajoavana hyvin vakava ja
ankarasti rangaistavaksi säädetty teko, tämän kaltaisessa tilanteessa
voida luokitella kokonaisuutena arvostellen otsikoinniltaan rikoslain 20
luvun 2 §:ssä tarkoitetuksi törkeäksi raiskaukseksi, josta oli säädetty
laissa kanden vuoden minimirangaistus ja joka oli selkeästi säädetty
sovellettavaksi vain poikkeuksellisen vakava-asteisissa seksuaalisissa
pakottamisissa.
17
Toisaalta raiskausta ei myöskään vallinneissa olosuhteissa suoritettuna,
teon kohdistettua hyvin nuoreen asianomistajaan ja oltua asianomistajaa
nöyryyttävä, voida katsoa siten lieventävien asianhaarojen vallitessa
tehdyksi, että vastaajien syyksi tulisi heidän vetoamallaan tavalla lukea
vain raiskausrikoksen lievempi tekomuoto pakottaminen
sukupuoliyhteyteen.
LOPPUTULOS
Seuraamukset
RANGAISTUS
Vastaajien syyksi on edellä kerrotuin perustein luettava rikoslain 20 luvun
1 §:n 1 momentissa tarkoitettu perusmuotoinen raiskaus.
Raiskauksesta on laissa säädetty seuraamukseksi vankeutta vähintään
1 vuosi ja enintään 6 vuotta.
Tuomittava rangaistuslaji on siten vankeus.
Rikoslain 6 luvun 9 §:n mukaan määräaikainen, enintään kanden vuoden
vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen
vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi
rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitsemista.
Vastaajilla ei ole sinänsä rikosrekisterinotteen mukaan aikaisempia
vankeusrangaistusta. Entisyys ei siten tässä tapauksessa ole sellainen
peruste, joka edellyttäisi sitä, että tuomittava vankeusrangaistus olisi
ehdoton.
Raiskausrikosten kohdalla on kuitenkin yleensä sanotunlaisten painavien
syiden katsottu vaativan ehdottoman vankeuden tuomitsemista myös
nuorille ja ensikertalaisille rikoksentekijöille, jollei sitten
yksittäistapauksissa ole ollut syytä arvioida asiaa toisin. Ankaraa
rangaistavuutta on lainkohtaa koskevissa hallituksen esityksen n:o
6/1997 vp perusteluissa puollettu sillä, että raiskaus sisältää karkean
puuttumisen toisen ruumiilliseen koskemattomuuteen ja siihen liittyvän
seksuaalisen itsemääräämisoikeuden vakavimman ajateltavissa olevan
loukkauksen.
Nyt käsiteltävänä olevan kaltainen tapaus olisi aikuisten miesten nuorelle
15-vuotiaalle tytölle tekemänä ollut äärimmäisen vakava rikos, josta ei
missään tapauksessa olisi mandollista harkita muuta seuraamusta kuin
hyvin tuntuvaa ehdotonta vankeusrangaistusta.
Rangaistusharkinnassa vaikuttaa kuitenkin nyt painavana tekijänä se
tosiasiallinen olosuhde, että vastaajat olivat tekohetkellä olleet
oikeudellisesti lapsia, asianomistajan kanssa samanikäisiä poikia,
Osman Mohamed vasta 15-vuotias ja Yusuf 16-vuotias.
Rikoslain 6 luvun 8 §:ään sisällytetyn säännöksen mukaan rangaistus
alle 18-vuotiaana tehdystä teosta määrätään lievennettyä asteikkoa
18
noudattaen.
Käräjäoikeus on edellä selostetut seikat huomioon ottaen arvioinut
oikeudenmukaisessa suhteessa tekokokonaisuuteen olevan
oikeuskäytännön mukaisen vankeusrangaistuksen pituuden olevan 1
vuosi 11 kuukautta.
Rikoslain 6 luvun 10 §:ään on sisällytetty välivaihtoehtosäännös, jonka
mukaan jos ehdollista vankeutta yksinään on pidettävä riittämättömänä
rangaistuksena, voidaan sen ohessa tuomita sakkoa tai, jos ehdollinen
vankeus on vuotta pidempi, vähintään 20 ja enintään 90 tuntia
yhdyskuntapalvelua.
Käräjäoikeus katsoo tässä tapauksessa kysymyksen olevan tilanteesta,
jossa syyksi luettavan seksuaalirikoksen luonne ja ihmisarvon
loukkaavuuden aste on sentasoinen, ettei ehdollista
vankeusrangaistusta yksinään voida pitää riittävänä seuraamuksena.
Oheissakko ei olisi tässä tapauksessa riittävä seuraamus. Sen sijaan
yhdyskuntapalvelu, johon vastaajat ovat ilmoittaneet suostuvansa ja
jonka suorittamisen suhteen ei ole vastaajista tehdyn
soveltuvuusselvityksen mukaan nähtävissä esteitä,
oheisseuraamuksena yhdessä pitkän ehdollisen vankeusrangaistuksen
kanssa on harkittavissa seuraamuksena tässä tapauksessa riittäväksi,
kunhan yhdyskuntapalvelutunteja määrätään tekojen moitittavuuden
huomioon ottaen lain tuntema maksimimäärä eli 90 tuntia ja kunhan
vastaajat tuomitaan samalla ehdollisen vankeuden tehosteeksi
valvontaan heidän sosiaalisen selviytymisensä edistämiseksi sekä
uusien rikosten ehkäisemiseksi heistä laadituissa
seuraamusselvityksissä esitetyllä tavalla. Rajanvetoa välillä ehdoton
vankeus >< ehdollinen vankeus ja yhdyskuntapalvelu harkittaessa on
otettu huomioon ammattikoulua käyvien vastaajien hyvin nuori ikä, se,
että käytetty väkivalta oli ollut pääosin kiinnipitämistasoista, se, että
kysymys ei nyt ollut ollut tunkeutumisesta asianomistajan
sukupuolielimeen, sekä erityisesti myös se, että ehdollisen
vankeusrangaistuksen tehosteeksi määrätyt valvonta ja
yhdyskuntapalvelu yhdessä muodostavat käräjäoikeuden mielestä
nuorille rikoksentekijöille tosiasiallisen tuntuvan lisäseuraamuksen.
Valvonta pitää nykyisin voimassa olevan lain mukaan sisällään
valvottavan nuoren ja valvojan säännöllisiä tapaamisia, joissa seurataan
ja kontrolloidaan nuoren olosuhteita sekä käsitellään nuoren tekemän
rikoksen taustatekijöitä ja seurauksia, sekä velvollisuuden osallistua
valvonnan tarkoituksen toteuttamiseen liittyviin tilaisuuksiin.
KORVAUSVELVOLLISUUS
Henkilövahingon kohteeksi joutuneella asianomistajalla on
vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n nojalla oikeus saada tekoon
syylliseksi todetulta henkilöltä tilapäisen haitan korvaus teosta
aiheutuneesta fyysisestä kivusta ja särystä sekä mandollisesta
psyykkisestä henkilövahingosta sikäli jos sellaista arvioidaan
19
aiheutuneen.
Kipu- ja särkykorvausvaatimuksen perusteena ovat tässä tapauksessa
asianomistajan oikeudessa kertomana selvitetyksi katsottava väkivaltaa
käyttäen suoritetun teon aiheuttama fyysinen kivuliaisuus liittyen muun
muassa hiuksista kiinnipitämiseen sekä polviasentoon, josta oli
aiheutunut asianomistajalle mustelmia ja verisiä jälkiä polviin sekä
mustelmia myös käsivarsiin. Kysymys on käräjäoikeuden arvion mukaan
vammojen osalta Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten
kohdan 1.1. mukaisen asteikon (100-200 euroa) ylärajalle asettuvasta
haitta-asteesta, josta tulevaa korvausta voidaan tapahtumahetkisen
kivun perusteella jonkin verran korottaa siten, että oikeutettuna ja
riittävänä kokonaismääränä voidaan pitää 250 euroa.
Muun tilapäisen haitan, psyykkisen henkilövahingon perusteen voidaan
katsoa tulleen riittävänasteisesti ja aikaisemmasta psyykkisestä
oirehtimisesta erotettuna näytetyksi akuuttina stressireaktiona
asianomistajan oman ja tämän äidin sekä niitä tukeneen sairaanhoitajan
todistajankertomuksen sekä kirjallisena todisteena esitetyn
hoitokertomuksen perusteella. Ottaen huomioon sen, että teko oli
kohdistunut 15-vuotiaaseen nuoreen tyttöön, jonkaikäisen henkilön
seksuaalinen identiteetti ei ole lähtökohtaisesti vielä täysin kehittynyt, on
sanotunlaisen vahingollisuuden aiheutuminen jo pelkästään teon
luonteen perusteella erittäin uskottavaa. Puheena olevan tilapäisen
haitan korvauksen kokonaismäärää arvioidessaan käräjäoikeus on
ottanut huomioon aikaisemmin viitattujen Henkilövahinkoasiain
neuvottelukunnan suositusten 68-kohdan mukaisen traumaperäistä
stressireaktiota koskevan suositusasteikon (1.500-7.500 euroa) sekä
arvioinut kohtuulliseksi ja oikeutetuksi psyykkisen henkilövahingon
korvauksen määräksi tässä tapauksessa 3.000 euroa.
Asianomistajalla, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan
vakavasti loukattu, on vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n perusteella
oikeus saada vastaajalta korvausta seksuaalirikoskokonaisuuden
aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä. Tämän 6 §:n mukaisen
korvauksen saaminen ei edellytä selvitystä siitä, minkäasteisia ja
-vaikutuksisia henkisiä seuraamuksia teosta on aiheutunut, vaan
korvauksen suuruus arvioidaan yksinomaan teon luonteen perusteella.
Loukkauksen vakavuutta on lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen
n:o 167/2002 167/2002 perusteluiden mukaan arvioitava ennen muuta siltä
kannalta, kuinka olennaisella tavalla teko on loukannut uhrin ihmisarvoa.
Arviointiin vaikuttavat käytännössä lähtökohtaisesti loukkauksen sisältö,
tekotapa, kesto ja teko-olosuhteet.
Kärsimyskorvauksen määrän arvioinnissa käräjäoikeus on ottanut
huomioon Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset -julkaisun
75.1. -kohdan mukaisen raiskausrikosten suositusasteikon (2.000-4.000
euroa) perusmuotoisena sekä päätynyt katsomaan teon luonteesta
aikaisemmin rangaistusperusteluissa mainittujen seikkojen perusteella
6.000 euron määrän olevan oikeutettu sekä kohtuullinen ottaen määrää
20
korottavana huomioon uhrin ihmisarvoa syvästi loukanneen tekotavan,
johon oli kerrottu liittyneen vastaajien taholta myös välitöntä jälkikäteistä
kerskailua.
Korvausvaatimukset on enemmälti selvittämättöminä ja määriltään
vallitsevan korvausoikeuskäytännön vakiintuneeseen tasoon nähden
liiallisina hylättävä.
Vastaaja on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 §:n
1 momentin nojalla velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista
maksetut syytteen selvittämiseksi tarpeelliset, määrältään tavanomaiset
henkilötodistelukustannukset.
PALKKIOT ASIANOMISTAJAN AVUSTAMISESTA JA VASTAAJIEN PUOLUSTAMISESTA
Asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan sekä yleistä oikeusapua
saaneen vastaaja Yusufin puolustajan sekä vastaaja Osman Mohamedin
puolustajan vaatimat palkkiot ovat havaittavissa määrällisesti
palkkioperusteista annetun asetuksen mukaisiksi Pääkäsittelyistunnon
osalta vaaditut palkkiot ovat perustuneet istunnon tosiasialliseen kestoon
lähimpään puoleen tuntiin pyöristettynä.
Hyväksyttäväksi edellä mainituin perustein tulevien palkkioiden määrät
arvonlisäveroineen käyvät ilmi tuomiolauselmasta.
Vastaaja on syylliseksi todettuna oikeudenkäynnistä rikosasioissa
annetun lain 2 luvun 10 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan valtiolle
edellä viitattu asianomistajan avustajalle valtion varoista maksettava
korvaus.
Vastaaja Yusufin avustajalle maksettava palkkiokorvaus on
oikeusapulain säännösten nojalla jätettävä valtion vahingoksi. Sama
koskee vastaaja Osman Mohamedin puolustajan palkkiota ottaen
huomioon sen, että Osman Mohamedilla olisi oikeudessa ilmoitetun
tulottomuuden perusteella ollut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun
lain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla saada asiassa yleistä
oikeusapua korvausvelvollisuudetta valtiolle.
Edellä kerrotuin perustein käräjäoikeus on ratkaissut jutun
tuomiolauselmista ilmenevällä tavalla.
MUUTOKSENHAKU Tähän tuomioon saa hakea muutosta valittamalla Helsingin
hovioikeuteen oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa säädetyssä
järjestyksessä. Tyytymättömyyttä on siinä tapauksessa ilmoitettava
käräjäoikeudelle viimeistään 20.4.2012.
21
TYYTYMÄTTÖMYYDEN ILMOITUS
Vastaajat Suleyman Osman Mohamed ja Burhan Abdidek Yusuf ovat
laillisesti määräajassa ilmoittaneet tyytymättömyyttä koko tuomioon.
Valitusosoitus liitteenä.
Muutoksenhaun määräpäivä maanantai 14.5.2012
Vastavalituksen määräpäivä maanantai 28.5.2012
käräjätuomari Maritta Pakarinen
SIVU
1(2)
HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS 13.4.2012 NO : 3338 TL: 1
OSASTO 7/3 DNO: R 12/2136
VASTAAJA
Osman Mohamed, Suleyman
081194-103L
Hopeatie 9 D 25
00440 HELSINKI
TUOMIOLAUSELMA
SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Nuorena henkilönä raiskaus 5.8.2010
RANGAISTUSSEURAAMUKSET
VANKEUS
Syyksi luettu rikos 1
1 vuosi 11 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 13.4.2015.
Ehdollisen vankeuden ohessa yhdyskuntapalvelua
90 tuntia.
LAINKOHDAT
1) Rikoslaki 20 luku 1 § 1
Rikoslaki 6 luku 8 §
KORVAUSVELVOLLISUUS
Valtion varoista maksetaan Osman Mohamedin
puolustajalle asianajaja Pentti Lääverille
palkkioksi 900 euroa ja arvonlisäverosta 207 euroa
eli yhteensä 1.107 euroa, mikä määrä jätetään
Osman Mohamedin taloudelliset olot huomioon ottaen
valtion vahingoksi.
Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle
sekä yhteisvastuullinen yksityisoikeudellinen
korvausvelvollisuus yhteisellä lehdellä.
MUUT LAUSUNNOT
Vastaaja tuomitaan valvontaan yhden vuoden kolmen
kuukauden ajaksi.
Valvonta-aika päättyy viimeistään, kun ehdollisen
SIVU
2(2)
NO : 3338 TL: 1
vankeuden koeaika loppuu.
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi,
jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen,
josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja
josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan
päättymisestä.
SIVU
1(2)
HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS 13.4.2012 NO : 3338 TL: 2
OSASTO 7/3 DNO: R 12/2136
VASTAAJA
Yusuf, Burhan Abdidek
020294-171N
Huopalandentie 3 A 6
00330 HELSINKI
TUOMIOLAUSELMA
SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Nuorena henkilönä raiskaus 5.8.2010
RANGAISTUSSEURAAMUKSET
VANKEUS
Syyksi luettu rikos 1
1 vuosi 11 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 13.4.2015.
Ehdollisen vankeuden ohessa yhdyskuntapalvelua
90 tuntia.
LAINKOHDAT
1) Rikoslaki 20 luku 1 § 1
Rikoslaki 6 luku 8 §
KORVAUSVELVOLLISUUS
Valtion varoista maksetaan yleistä oikeusapua
saaneen Yusufin avustajalle asianajaja
Jarkko Pulkkiselle palkkioksi 900 euroa ja arvonlisäverosta
207 euroa eli yhteensä 1.107 euroa,
mikä määrä jätetään valtion vahingoksi.
Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle
sekä yksityisoikeudellinen korvausvelvollisuus
yhteisellä lehdellä.
MUUT LAUSUNNOT
Vastaaja tuomitaan valvontaan yhden vuoden kolmen
kuukauden ajaksi.
Valvonta-aika päättyy viimeistään, kun ehdollisen
vankeuden koeaika loppuu.
SIVU
2(2)
NO : 3338 TL: 2
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi,
jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen,
josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja
josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan
päättymisestä.
SIVU
1X1)
HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS 13.4.2012 NO : 3338
OSASTO 7/3 DNO: R 12/2136
TUOMIOLAUSELMA
YHTEISET LAUSUNNOT
Valtiolle Osman Mohamed ja Yusuf velvoitetaan
yhteisvastuullisesti korvaamaan
- todistelukustannukset 48 euroa sekä
- asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle
maksettu palkkiokorvaus 900 euroa.
Valtion varoista maksetaan asianomistaja
A,%n oikeudenkäyntiavustajalle
varatuomari Riitta Silverille palkkioksi
tehtävästään 900 euroa.
Osman Mohamed ja Burhan Yusuf velvoitetaan
yhteisvastuullisesti suorittamaan lle
korvaukseksi kivusta ja särystä 250 euroa, tilapäisestä
haitasta (psyykkisestä henkilövahingosta)
3.000 euroa sekä kärsimyksestä 6.000 euroa eli
yhteensä 9.250 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin
mukaisine korkoineen 5.8.2010 lukien.
VALITUSOSOITUS 1
Tähän ratkaisuun tyytymättömyyttä ilmoittanut voi valittamalla hakea siihen muutosta. Valitus on tehtävä
kirjallisesti.
Määräaika Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää siitä päivästä, jona käräjäoikeuden
ja valitus- ratkaisu julistettiin tai annettiin, tätä päivää määräaikaan lukematta. Jos määräajan viimeinen päivä on pymenettely
häpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu vielä seuraavana
arkipäivänä. Asianosaisen on puhevallan menettämisen uhalla toimitettava valituskirjelmä käräjäoikeuden
kansliaan viimeistään 14.5.2012
Kanslian osoite ja aukioloaika ovat:
Helsingin käräjäoikeus
Porkkalankatu 13, PL 650
00181 Helsinki
telekopio: 029 56 44271 029 56 44271
sähköposti: helsinki.ko@oikeus.fi
aukioloaika: 8.00 - 16.15
Valituskirjelmän voi toimittaa kansliaan henkilökohtaisesti, asiamiestä käyttäen, lähetin välityksellä, postitse
taikka telekopiona tai sähköpostina. Valituksen lähettäminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Valituskirjelmän
on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä kanslian aukioloaikana. Jos valitus myöhästyy, sitä
ei tutkita.
Sotilasoikeudenkäyntiasioissa valituskirjelmä saadaan määräajassa antaa myös sen perusyksikön päällikölle
tai sen joukko-osaston komentajalle, jossa valittaja on. Päävartiossa tai muuten sotilasviranomaisen valvoman
alaisena oleva saa antaa valituskirjelmänsä päävartion tai vastaavan päällikölle.
Jos valittaja haluaa peruuttaa valituksen, hänen on toimitettava hovioikeudelle osoitettu kirjallinen peruutusilmoitus
hovioikeuden kirjaamoon tai käräjäoikeuden kansliaan.
Vastavalitus Valituksen johdosta valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan tästä ratkaisusta.
Määräaika vastavalitusta varten on kaksi viikkoa valittajalle asetetun valitusmääräajan päättymisestä.
Asianosaisen on puhevallan menettämisen uhalla toimitettava vastavalituskirjelmä käräjäoikeuden
kanslia
Kehittyen edeten WinNovassa moraalisestikin etukenossa tai sitten se… 
