SHERWOOD † REAL † MEDIA † NEWS ™
MIKÄÄN EI OLE ENÄÄN SITÄ, MILTÄ SE NÄYTTÄÄ JA KAIKKI VAIKUTTAA KAIKKEEN. TELLUSTA HALLITSEE PÄÄOSIN LUCIFERISTINEN ELIITTI JA ATEISMI.
PORILAISENA VAKUUTAN, ETTÄ VAAKUNAMME DEUS PROTECTOR NOSTER TULEE TOTEUTUMAAN, JA ESKATOLOGISESTI AJATELLEN VARSIN PIANKIN. (AABRAHAMIN, IISAKIN JA JAAKOBIN JUMALA)
2 PIETARIN KIRJE
3:7 Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.
3:8 Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä."
3:9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
3:10 Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
3:11 Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,
3:12 teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
Terveisin: -Satakunnan Olli- / OLLI HAKALA PORI
Deus Protector Noster
https://www.youtube.com/user/artolauri/videos
https://www.youtube.com/user/HakalaOlli/videos
------------------------
ARTO LAURI
3:7 Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.
3:8 Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä."
3:9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
3:10 Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
3:11 Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,
3:12 teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
Terveisin: -Satakunnan Olli- / OLLI HAKALA PORI
Deus Protector Noster
https://www.youtube.com/user/artolauri/videos
https://www.youtube.com/user/HakalaOlli/videos
------------------------
ARTO LAURI
1 Faktaa ydinvoimasta.
Haluaisin ensimmäiseksi kiitellä tiedoista ydinalalta TVO:lta saamastani laajasta ja kattavasta koulutuksesta. TVO:n työläisiltä olen useiden vuosikymmenieni alalla mukanaolon tiimoilta saanut myös aivan ainutlaatuisen käyttökelpoista materiaalia ja koulutuspohjaa. ASEA, Asea-Atom on ollut myös varsin tärkeä avu saada ydinaiheista materiaalia puhuttaessa mm. laitteistojen haltuunoton ja vastaavaan kattavasta koulutusmateriaalista. Lisäksi olen käyttänyt tietolähteinäni Pekka Jauhon alaan liittyvää julkaisumateriaalia. Samoin on mainittava myös K. V. Laurikaisen Modernin ydinfysiikan julkaisuja. STUK:n Säteily ja turvallisuus. Myös alaan liittyviä lehtiartikkeleja.
Heti alkuun on myös syytä tuoda esille, että ydinala ei ole kuten normaali tekniikka. Sen elimellisenä osana kulkee varsin kattava salauskulttuuri. Esim. IEAEA on eräänlainen kattojärjestö, jonka eräs keskeinen toimintametodi on pitää ydinaiheeseen liittyvää tietoa, oppimateriaalia ja lukemattomia teknistaloudellisia kokonaisuuksia julkisen tiedon ulottumattomissa. Mainitsen tämän nimenomaan siksi, että arviolta peräti 80% ydintekniikasta on ja jatkuvasti pyritään pitämään kaikenlaisen tietohankinnan tavoittamattomissa. Systeemi on jopa niin pitkälle hiottu, että jo koulutusvaiheessa ydinoppia saavia vaaditaan myös Suomessa allekirjoittamaan kirjalliset vaitiolovelvoitteet. Myös tämän tiedon olen saanut käsiini ensikäden tietona. Siksipä ydinalaa varjostaa varsin rikkumaton ja jo vähintään 60v ajan kestänyt taustalla vaikuttavien hiljaisten herrojen emigranttien seura. Minä puolestani pyrin käytettävissä olevine keinoineni puhkomaan tätä täysin järkeenkäymätöntä suojamuuria. Olenkin koko ikäni koonnut tätä mielenkiintoista materiaaliani juuri tuon "omertan" verhojen raottamisen pyrkimykseksi.
Minua itseäni on pitkälti alusta asti kiusannut myös se, että jo perusydinfysiikassa on massoittain kohteita, kaavoja ja toimintamekanismeja, joista tavallisesti ei saa minkäänlaista tietoa. Esimerkiksi maailmanlaajuinen netti koetusti vaikenee ydintermistöistä kaikilla peruskielillä, myös suomeksi! Kirjastossa tilanne ei poikkea mainitusta. Lähinnä lainauskiellossa olevaa materiaalia vain opiskelijakäyttöön voi rajatusti vilkaista. En toki sinällään esitä, etteikö ydinfysiikkatietoutta löytyisi, mutta väitän ettei löydy ilman monimutkaisten salausten purkua, priorisoituja ja opiskelijakortteja mukana elimellisesti seuraavia vaitiolovelvoitteitaan. Hallussapito alkaen jo aivan keskeisistä ydinfysiikan perussuureista.
Jos joku haluaa koettaa onneaan jo tässä vaiheessa epäileväisenä myöhemmin tarkentamiani tietoja, niin voisin mainita vaikka mielenkiinnon luomiseksi koodisanat: Malenkan- Ajzenbergin- ja Lauritsenin kuorimallit, turhan etsimisen kohteina. Olen päässyt tutkimuksissani erittäin pitkälle erinäisten, myös onnekkaiden tapahtumien kautta. Tämän vuoksi olen kiitollisuudenvelassa varsin moneen suuntaan näiden johdosta. Mutta koska nyt olen tietojani viimein pyynnöstä tuomassa myös julkisuuteen otan oikeudekseni jättää henkilöitten suojaamiseksi eräitä tarkennuksia ja lisäksi nimiä pois. Tämän vuoksi kerrontani joissain kohdissaan voi polveilla. Valitan niiltäosin, syy on juuri tässä mainitussa.
Koska tässä varsin paljon keskitytään maamme ydinalaan, on paikallaan tehdä selkeä yksinkertainen perusesittely mainitusta työpaikkana olleesta ydinalan toimijasta. Teollisuuden Voima Oy on vuonna 1969 käyntiin laitettu osakeyhtiö. Joka tuottaa sähköä omistajilleen. Ja pyrkii rakentamaan uutta voimatuotantokapasiteettiä. TVO on olkiluodon ydinvoimalaitosten valtioenemmistöinen rakentaja, omistaja sekä käyttäjä. Olkiluodon voimalaitosyksikköjen tuotanto kattaa nykyisin (-06) kuudenneksen Suomen käyttämästä sähköenergiasta. TVO on toteuttamassa Olkiluodon kolmatta ydinvoimalaitosyksikköä, OL3 valtioneuvoston ja eduskunnan hyväksymän päätöksen mukaisesti nykyisin käytössä olevien OL1 ja OL2 laitosten lisäksi TVO:n palveluksessa on n.600 henkilöä. Tämä osio oli virallisempaa osin yhtiön itse toimittamaa pohjustusta. siksi on paikallaan lisätä otteita myös riippumattomammasta tahosta.
Maamme yksi harhautus on uskotella, että maailman ydinalalla toimisi muka yksityisiä. Lainaan kirjaa Ydinvoima, valta ja vastarinta Liike toim. Matti Kojo. Ydinyhtiöissä ei edes alun alkaen ollut kyse sähkön halpuudesta, vaan v a l l a s t a! Tuotantotekijöiden kontrolloinnista. Suhteessa tähän ydinrakentaminen on ollut v a i n väline! Tämä on paljon kertovaa. Teollisuuden ydinhanke oli ensisijassa poliittinen kontrollin tarve. TVO:n perustamisen jälkeen teollisuuspiirit toimivat selvärajaisesti poliittisen vallankäytön, eikä liiketoiminnan pelisääntöjen mukaan. Ja se näkyy! Avainasemassa oli suurin poliittinen puolue SDP. Joka kannatti valtiojohtoista teollistamista. TVO:n perustamisen aikoihin oli suorastaan ihmeellistä, miten tarkoin salahankkeesta informoitiin tiedotusvälineitä. Sillä äärimmäisen harvinaisella ehdolla, ettei mitään tuoda julkisuuteen. Sama sensuuri on toiminut ydinalalla siitä lähtien! Tietoa salailtiin hermeettisesti 2 vuotta. Vasta, kunnes eliitille sopi asiasta kirjoitettiin.
Alusta oli päivän selvää, että maamme kaikki ydinpolttoaine tulee 100% v a i n Venäjältä! IVO:n vaikeudet saada itselleen länsimaalaista selvästi parempaa ja toimivampaa ydinvoimakalustoa oli puuhamiehien tiedossa. Alusta oli aikomus runnoa valtakunnan verkkoomme ylisuuri ja sinne sopimattoman kokoinen yksittäisvoimala. Näin saatiin pelattua hallitusti myös pienempitehoiset neuvostovoimalat pois. Näin vaarannettiin myös Neuvostoliiton senaikaiset kauppasuhteet. Jotka hankkeen paljastuessa katastrofaalisen nopeasti sitten kaatuivat. Peittelyksi tavallisia voimaloita ostettiin samoihin aikoihin idästä. Jo silloin oivallettiin, että jatkuva energiahuollon keskittyminen valtiomonopolille tulisi näkymään sähkön hintojen jyrkkänä nousuna. Niin kuin nyt Eon:än mennessä tutusti Fortumille tapahtuukin! Zavidovon neuvotteluissa ympättiin TVO, 100% Neuvostoliiton ydinpolttoainekäyttö maassamme ja teollisuuden energialaitosostot idästä selväksi poliittiseksi paketiksi.
Vuona 1977 Loviisan ensimmäinen reaktori valmistui ja toinen myöhästyi ydintyyliin reilusti. Sovittiin, että myös TVO sitoutuu täysin neuvostoliitosta tuotuun ydinpolttoaineeseen, vaikka tuleva voimala olisi länsimaalainen. Neuvostoliitto pyrki poliittisella pelillä estämään ydinalan länsimaistumisen ja onnistui. Lokakuussa 1972 TVO ilmoitti aikovansa rakentaa 660MW AB ASEA-Atomilta tilattavan ydinvoimalan. Kilpailevana vaihtoehtona oli Westinghouse ja General Electriciltä. Tietoon on tullut, että ainoa osto-osoite olisi ollut aina Ruotsi. (Sundel 2001.) Kytkennän taustoilta kuulema löytyy silloinen Olof Palme. Puuhamiehenä oli Björn Westerlund. Hinnan silloiseksi nousukatoksi tuli 15%.
Heti kättelyssä rakennusvaiheen käynnistyessä tuli turbiinien generaattorien heikko laatu. Sen takia mm. rakennettiin Pohjois-Ruotsista massiivinen sähkölinja tukemaan mielivaltaisesti alas rysähtävää ydinvoimalaa. Jonka ytimen sulamisen esto oli ehdottomasti estettävä veromaksettavalla kalliilla kustannuksella! Vuonna 1979 TVO:n osakasporras kokoontui puimaan ongelmaa. Avoimesti Wolter Westerholm suomi miten suunnattomia riskejä ydinvoimala aiheutti: "Luojalle kiitos. Tommonen viiden miljardin juttu olisi tehnyt kamalaa jälkeä, jos siinä olisi tullut kommelluksia". Valtaisia riskejä otettiin siis jo silloin! Niin otetaan suunnattomasti enemmän nyt, mutta niistä ei toki keskustella ydintyyliin! Kalevi Sorsa runnoi lakiin ehdon, että TVO tekisi voimalansa, mutta vain jos julkisomisteisten yritysten osuus oli vähintään puolet! Näin.
IVO varmisti osuutensa ydinmonopolina. Valtiollista omistusta lisättiin niin paljon, että ehdot täyttyivät. Sosialidemokraatit katsoivat ydinvoimaloiden rakentaminen katsottavan valtion tehtäväksi ja tästä syystä ydinvoimaloiden rakentaminen on keskitettävä valtion voimayhtiöille. Hankkeessa käytettiin tutusti Moskova-korttia. Joihin sidottiin mm. TVO:n polttoainehuollot Venäjään. Hankkeisiin kytkettiin lukuisia salaisia ehtoja mm. IVO:n ja TVO:n välisistä voimasuhteista vuonna 1974 loppuun mennessä. Presidentiltä tuli vaade, että kaikki nämä lisäsopimukset oli hyväksyttävä hankkeen eteenpäinviemiseksi. Mm. TVO:n yhtiön hallitus- ja hallintoneuvospaikat ja äänet jaettiin puoliksi valtiomonopolille. Asia käy ilmi yhtiön verkkosivuilta. Ydintyyliin kaikki lisäsopimukset salattiin!
Zavidovossa korostettiin avoimesti, että ydinvaara on niin ilmeinen, että sen vaaroista ja vahingoista vastaa v a i n yhteiskunta. Asia oli lainattu suoraan länsimaiden salaisista ydinvastuuajattelun argumenteista. Eli se siitä "yksityisvastuusta", jota jotkut luulottelevat täällä! Ydinvoiman polttoaine aina tulee Venäjältä ja hankkeiden takia jouduttiin hankkimaan ydintukivoimaksi kolme 200MWNeuvostoliittolaista öljy- ja hiilivoimalaa. Joiden polttoaine tulee myös sieltä. 1978 IVO vyöryi TVO:n osakkaaksi. Mikä loi perustan maamme valtioydinmonopolikartellille. Yhteistyöllä sovittiin sopimukset joilla taattiin ydininvestointien kannattavuudet valtiotukiaisiin! Sama toistui taas 1986 kun perustettiin taas uusi valtiomonopolinen ydinmonopoli Perusvoima Oy.
Ensimmäinen henkilökohtainen ydinvoimaan liittyvä merkittävä kontaktini ajoittuu 70-luvun loppupuoleen, jolloin pääsin toteuttamanaan maamme ydinenergian uutta nousua. Oli sitä jo jonkin aikaa keskusteltu julkisuudessa Loviisan ydinvoimaloista, mutta nyt pääsin itse ja omakohtaisesti havainnoimaan kaikkea sitä monialaista mekanismia, joka piili tämän uuden ja salaperäisen tekniikan mukanaan tuomissa laitteistoissa. Muistan hyvin sen päivän , jolloin vihkiydyin tähän jo siihen aikaan varsin paljonpuhutun sähköntuottosysteemin maailmaan. Olin kuullut mainittavan varsin usein, ettei laitokselle pääse kuka hyvänsä. Piti osata yhtä jos toista erinomaisen vaikeita asiakokonaisuuksia. Jo kouluaikoinani olin tietoinen siitä, että kyseistä ydinvoimayksikköä Olkiluotoon oli Eurajoen kunnan toimesta pitkään ja hartaasti haluttu kunnan taloutta elvyttämään. Yhtäkkiä olin myös itse pääsemässä näihin siihen aikaan himoittuihin työpaikkoihin ydinvoimalassa kiinni.
En toki voi väittää, että olisin ollut suorastaan haltioitunut katsellessani ensimmäisen kerran läheltä näitä korkeuksiin kohoavia massiivisia tiilenpunaisia kuutioilmestyksiä, mutta olin toki nuorena aloittelijana varsin motivoitunut ja halukas oppimaan näistä laitoksista lisää. Siihen aikaan, kun omakohtalaisesti aloitin ensimmäisiä työrupeamiani ydinvoimaloissa olivat niin OL1 ja OL2 laitokset vielä kumpainen varsin kaukana valmistumisestaan, mutta jo toki hyvällä alullaan. Toinen laitoksista jo komeili harjakorkeudessaan. Totta kai oli varisin lohdullista saada läheltä asuinaluetta myös työpaikka. Näitä kun ei juuri suuremmin Eurajoen kaltaisilla laita-alueilla parveillut valittavina. Piti melko selkeästi tyytyä niihin työrupeamiin , joita sattui olemaan tarjolla. Lisäksi on erinomaista, jos vielä kaupanpäällisenä saa siedettävän palkkatason ja kylkiäisenä siistin työn. Ei pahemmin tullut ensimmäisenä mieleen, etteikö tämä 70-luvun lopuilla aikanaan käynnistyvä voimalaitos sopisi minulle siinä, kuin sadoille muille kaltaisilleni työntekijöille.
Koskaan ei jätetty työnjohdon taholta epäselväksi sitä, että homma, jota siellä seuraavat vuosikymmenet tulisin tekemään olisi motivoivaa, siistiä ja paljonantavaa. TVO, eli tutummin Teollisuuden Voima OY oli yhtiönä siihen aikaan varsin arvostettu. Ydinvoiman toki myös opin varsin tarkkaan tunnistamaan noista klassisista fissiokuvioista, joissa neutroni siististi viipaloi raskaan uraanin ja sen seurauksena lähti 3 vähintään yhtä hallittua neutronia suorittamaan tätä elämää suurempaa seuraavaa ytimen halkaisuaan. Varsin pian tuli selväksi, että henkilökunnan oli turha murehtia. Turvallisuus oli TVO:n korskea tavaranmerkki. Niin ja rahaa olisi tällä rikkaalla ydinalan osaajalla sijoittaa miltei rajattomasti henkilöstöönsä. Terveydenhuolto oli paikallisesti järjestettynä lääkäriä ja terveydenhoitajaa myöten. Alueella toimi niin tapaturmissa auttava ambulanssi ja myös taannoisesta tulipalosta OL1 laitoksella oli päätetty oppina hankkia oma, aina valpas palokunta varmistamaan myös siltä osin kaikkien turvallisuus.
Alkuaikojen vuosien aikana koulutusputkissa ja ASEA:n kursseissa istuessaan alkoi ymmärtämään varsin moninaiset yhteyssysteemit ja turvanormit laitteineen. Oivalsi jo varsin varhaisessa vaiheessa, että Ruotsalaiseen tekniikkaan oli niin laadullisesti, kuin myös tasollisesti panostettu. Jos joku kohta kenties pettää, niin tyypillisesti oli peräti nelinkertainen turvalaitteisto pelastamassa tilanteita. Puhuttiin paljonantavista A, C ja B, D-subin turva-ajatteluista. Systeemien perusajatus oli se, että jo yksi osakokonaisuus riitti turvallisuuteen ja kolme muuta oli mukana vain lähinnä varmistamassa kaiken sen mitä tarvittiin. Ruotsalaisten tapa suhtautua työntekijöihin oli myös varsin asiallinen. Ei juuri ollut herroittelua, saati mainittavaa pokkurointitarvetta esimiestensä edessä. Myös työntekokulttuurin taso peilautui aloittelevalle työläispolvelle erinomaisen hyvänä. Kukin osasi ja myös teki hommansa. Lisäksi tietoa sai myös halutessaan opiskella aivan asiallisissa merkeissä kaikkineen.
Tottakai kun hommia tehtiin alkoi aina päivä lähempänä olla se hykerryttävän kriittinen hetki, jolloin laitokset pantaisiin yksi toisensa perään käyntiin. Aina sitä myös mietittiin ja pohdittiin, että mitä sitten kun säteilymittari antaisi ensimmäisen hälytyksensä käsimonitoroinneissa? Entä miltä säteily ihan konkreettisessa mielessä tuntui. Polttiko se kenties ja ennen kaikkea, mitä se tekisi elimistölle ja kaikkineen vaikuttaisi tulevien vuosikymmenten aikana? Vaistomaisesti aiheen tiimoilta keskustelijat spontaanisti alensivat ääntään ja kokoonnuttiin vähän tiiviimpään piiriin. Tottakai ihmisen primitiivireaktio on terveesti pelätä sitä suurta ja tuntematonta, joka tavalla tai toisella tulisi luomaan loppuelämän kestävän varjonsa niin kaikkien läsnäolijoiden, kuin myös minun päälleni. Mutta suomalainen mies toki uskoo, kun vakuutetaan. Vain tietämättömät ja asioitaan osaamattomat karttavat hysteerisesti säteilyvaaraa. Lisäksi seuranneissa varsin monissa kursseissa oppi nopeasti oivaltamaan, ettei ollut mitään todellista syytä pelätä ydinvoimaa. Maailman aika oli tuolloin ydinvoiman esinemarssin. Ollen myös suoraa seurausta juuri koetun energiakriisin nujertamiseksi. Oli luotettava johtajiinsa, Kekkoseen ja annettuihin turvamääreisiin.
Melkein ensimmäisinä oppeina puhuttaessa säteilystä oivalsi, että radioaktiivisuutta ei ollut syytä pelätä. Tottakai sitä ei kannattanut itselleen varta vasten tilanteissa elimistöönsä hankkia. Mutta jos pysyi asetetuissa turvarajoissa ja toimi oikein ja säteilymittarien hälytysrajoissa, ei toki ole syytä olla huolissaan. Lisäksi säteilyn seurauksia jatkuvissa terveystarkastuksissa ja myös turvarajoissa pysymistä koko ajan tullaan kontrolloimaan terveydenhuollossa. Lisäksi tuli selkeästi viestiä, että säteilyenergiaa kyetään varsin helposti hallitsemaan erinäisillä säteilynsuojeluun kuuluvilla turvan takaavilla rajaavilla esteillä. Tätä varten aikoinaan käynnistyviin laitoksiin palkattiin lukuisa monipäinen säteilysuojeluhenkilöstö. Säteilystä opetettiin miltei ensimmäisinä uudissanoina ymmärtämään, että esimerkiksi alfasäteily pysähtyy jo paperin pinnalle.
Beetasäteily pysähtyy pariin milliin arkista alumiinia ja ainoa säteilymuoto jota näissä koulutustilaisuuksissa kokematon oppi hiukan pelkäämään oli gammasäteily! Tämä kun mokoma ei pysähdy kuin vasta senttiluokkien paksuisiin järeänluokan esteisiin. Se muiden säteilytyyppien tapaan ikään kuin "absorboituu" siihen. Tämä hieno uudissana oli oikeastaan se ensimmäinen ja mielienpainuvin kontakti avautuvaan säteilymaailmaan johdattavassa portaikossa. Sitä vielä kurssituksen jälkeen oikein maisteltiin kahvituntisin istuttaessa koko työporukalla. "Absorptio", se oli jotain se ja niin samalla kun taikaiskusta oli vihkiytynyt vähän parempien ja tietävimpien ihmisten kastiin. Pienoinen ylpeys oli itse kustakin kyllä havaittavissa. Me olimme siis noita absorptioon vihittäviä eturivin valioita. Taistelijoita sen puolesta, että enää koskaan ei Suomen energia loppuisi!
2 Maamme kallein tulipalo.
Ydinalalle on kautta aikain ollut ominaista miten projektit ovat tyypillisesti niin massiivisia, ettei kokonaiset laitosrakennuskokonaisuudet tahdo juuri pysyä millään projektien massiivisuuden painaessa tekijöillään kasassa. Luvin lehtitietona, että esimerkiksi USA:n kaikkien ydinvoimaloiden budjetit olivat ryöstäytyneet peräti vallattomiin turpoamisiin ja alkukustannustensa ylittymisiin. Keskiarvona mainittiin sikäläisten ydinbudjettien ydintyyliin triplautuneen 220%! Määrä jo noin lausuttuna kuulostaa suunnattoman massiivisilta. Samaa tyyliä edustaa myös suomalaisprojektien yleisilmeisyys realiteetteineen. Esimerkiksi aikataulujen ylitykset vuosiluokissa ei meillä ole millään lailla poikkeuksellisia. Otetaanpa tähän pieni muistelus menneisyydestä tähän, mitä tapahtui esimerkiksi Olkiluodon ydinvoimalatyömaiden alkumetreillä rakennettujen kohdalla, niin saamme vähän käsitystä miksi ydinalan päällä on meillä nähtävästi aina tahtonut olla tietynlainen hämärtävä varjo yllään?
(TVO, "Ydinsähköä 1969-1994" kirjasta). Olkiluodossa oli jo myös vuoden 1975 työmaalla ongelmia. Oli havaittu vakavia puutteita elokuussa muottilaudoituksen purkutöiden yhteydessä. ARO ja Asea-Atom totesivat valuvikoja OL1 betonipinnoissa. TVO sai tästä tietoja syyskuun jälkipuolella ja Säteilyturvalaitos STL huomasi viat samoihin aikoihin. Voimalan tärkeimmässä osassa tällaista ei kuitenkaan olisi saanut tapahtua. STL ehdotti betonoinnin keskeyttämistä ja vaadittiin selvityksiä vioista betonin laadusta. Puhuttiin jopa valetun suojarakennuksen purkamisesta. Tutkimukset osoittivat betonin olleen sekä pintavikaista, että lujuus alittui suunnittelulujuudesta. Kuitenkin vasta yli 30 vuotta myöhemmin Framatome totesi ykskantaan, että Olkiluodon rakenteissa käytetty paikallinen rakennus- ja peruskivi on yksiselitteisesti rakennuskiveksi täysin kelpaamatonta! Olkiluodon molemmissa laitoksissa surutta käytetty paikalliskivi ja peruskallio on kiillehilseilevää, syöpymisherkkää ja myös talkkivikaista. Tästä ei vielä vuonna -75 julkisesti keskusteltu.
Vaan selvitysten jälkeen korjaussuunnitelmat valmistuivat ja vuoden 1976 alussa 2 helmikuuta jatkolupa annettiin. Korjaustöiden alettua helmikuun 8 päivän vastaisena yönä syttyi vakava tulipalo. Kestäen kuusi tuntia ja aiheutti noin 44-miljoonan silloisen markan taloudelliset vahingot. Palon alkusyy jäi epämääräisesti betonin lämmityslaitteiden kontolle. Riittäviä viitteitä laiminlyönnistä ei löydetty. Asia käsiteltiin toimitussopimuksen force majeure -asiana. TVO ja Asea-Atom asettivat teknisen asiantuntijatoimikunnan. Seuranta käytti hyväksi Ruotsin Oskarshamnin ydinlaitostyömaalla vuonna 1972 sattuneen tulipalon korjausoppeja.
Yllättäen tuli oli tuottanut vahinkoja myös kiistellyissä reaktorirakennusosissa! Nämä korjaukset j o u d u t t i i n nyt yhdistämään palokorjaussuunnitelmaan. Eli vakuutusyhtiöt saivat maksaa molempia korjauksia. Ja lopulta 28.01-77 korjaustyö hyväksyttiin. Kyseinen teollisuuspalo on maassamme yhä yksi kallein teollisuuspalo kautta aikain. Yllättäen myös Loviisan ydinvoimalaitostyömaalla esim. oli erittäin suuri työmaaparakkialueeseen liittyvä tulipalo samoihin vuosikymmenin. Samoin suuri turbiinipalo. Olkiluodossa taas paukahteli milloin muuntajapalo, milloin tuhoisa vetyräjähdys. Betoni palaa ydintyömailla ja maksajia kaivataan kasautuneille virheille. Edes syyllisten etsintä ei liene kiireessä niin kovin olennaista.
3 Epäilykset heräävät.
Muistan kuin eilisen päivän tämän elämäni arkirutiinit kääntäneen työrupeaman, hetki on juuri niitä kulminaatiopisteitä elämässä, joista ei koskaan pääse kokonaan yli. Kyseessä oli OL1 laitoksen käynnistymisen kriittinen H-hetki. Jolloin vuosia puurrettu reaktori alkoi koota ensimmäisiä hapuilevia neutroneitaan käynnistyvään fissioinfernoonsa. Tähän päivään oli henkilöstöä jo pitkään valmisteltu. Silti tilanteessa oli jotain outoa väreilyä ilmassa jo ensi hetkistään lähtien. Käynnistymisajankohta valittiin viikonlopuksi. Aikaan jolloin juuri ketään ei haluttu paikalle todistamaan varsin oudoiksi kehkeytyville tapahtumille.
Kun Olkiluodon voimaloita valmisteltiin Asea-atomin sivistyneen länsiydintekniikan tähtenä kyseinen yhtiö tiesi mistä on kyse. Ydinvoimalatoimittajalla oli omakohtaista kokemusta tilanteesta, jossa uudenkarhea siviiliydinvoimala käynnistetään. ASEA:n eräs kummastuttava erityispiirre oli huolehtia sisäilman ilmanvaihdon kimurantin kaasujen virtauksien maksimaalisesta varmistuksista. Järjestelyillä luodaan pysyvä ylipainetilanne tiloihin, joissa ihmisiä on ja estetään myös satunnaisissa palotilanteissa savukaasujen tulo noille alueille automaattisesti lämmöstä, tai kaukolaukaisuista sulkeutuvilla laitekokonaisuuksilla. Palopeltisysteemeillä, erilaisilla säätöventtiileillä ja takaiskuventtileillä mm. valvomotilojen ilmastointi pidetään optimaalisen vapaana vieraskaasuaineista.
Oli luotu vetvelliä ja draivelliä ja mitä moninaisempia typpikaasupainetasauksia, halonsuojasysteemilukitustiloja ja suojia kautta laitoshuoneistotilojen. Turvatakuutaitteet ovat käytännössä moninaisia automaattiventtiilikoneistoja säätimineen jotka tarkoin kontrolloivat peräti 1500 eri huonetilan ilmavirtauksia hallitusti ja salamannopeasti. Systeemin toimivuus oli kuulema "elimellisen tärkeää ja vakavasti otettavaa turvallisuudelle"! Lisäksi eräs määräys oli, että missään tilanteessa esimerkiksi reaktorihallista, tai turbiinitiloista ei edes vahingossa saa tulla ilmaa valvomoon, tai hallintohenkilökunnan tilaan. Asiantilan pysyvyys oli ihmisten turvallisuuden kannalta myös ehdoton! Toisaalta syistä ratkaisumallien takaa myös keskusteltiin ! Ruotsalaiskulttuuriin nimittäin kuului myös Suomelle nykyään vieraampi avoin keskustelu henkilöstöjen kesken, ei toki silti sitä laajemmalle. ASEA sanoi suoraan ja selkeästi, että jo mitätön 15 minuutin kaasunvaihtohäiriö muuttaa koko voimalaitoksen aktiivitilat "ionisaatiosäteilyn" seurauksena hengenvaaralliseksi! Tällainen ilma myrkyttää voimalaväen väärin kanavoituna niin nopeasti, että pakoon ei juuri onnettomuudessa hengissä ehdi.
Samansuuntaisen opin paljonpuhuvan demonstraation ASEA järjesti startatessaan ydinvoimalansa neitsytajoon. Ydinvoimalatoimittaja oli tarkoin ennakkoon varoittanut Suomalaistahoa siitä, että tämän samaisen säteilykaasuionisaation massiivinen rynnistys yläpilvikerroksiin tuo kerralla kaikille läsnäolijoille tajunnan siitä, mikä tuhovoima säteilevä kaasuionisaatio todella konkretisoituna on! Suomalaiset varautuivat tähän H-hetkeen epäuskoisena. Juteltiin naureskellen, että mitäs ne hurrit taas pelleilee, ei ydinvoimalakaasuissa nyt mitään vaaraa ole? No voimala alkulämmittelyjen onnistuttua pikkuhiljaa kokosi säteilyenergiallista työntövoimaa ja käynnistyi. Kului hetken, ja vain hetken ja silloin rysähti! Suunnaton energiavirta alkoi tykittämään ulkoista siihen varautumatonta ydinvoimalan metallipiippua ja myös johtavaa ulkopeltikuorta. Tilannetta ulkoapäin katselleet eivät millään saattaneet uskoa silmiään. Koko voimalaitoksen metalliapellinen kuorirakenne oli kuin täysin tulessa!
Massiiviset valokaaret sinkoilivat pitkin ja poikin laitoksen pintarakenteita. Pienjännitekaapelista aina myös suurempiin sähkö- ja käyttöjärjestelmiin menivät savuavina paloiksi ja pimeiksi yksi toisensa perään. Eikä tässä kuin alkuun! Kaikkialta alkoi tulla palohälytyksiä! Esim. alueen lukuisista kameroista melkein kaikki räjähtelivät yksi toisensa perään sekunneissa käsiin. Sähköiset ovijärjestelmät ja koko kuorirakenteella oleva sähkösysteemi kirjaimellisesti sulivat paikoilleen. Henkilöstöä jäi esim. laitokseen vangiksi, koska sähköohjatut ovisysteemit eivät enää totelleet käyttäjiään. Katastrofi oli tapahtumana miltei täydellinen!
Asea-atomin miehet sitten tullessaan tutkimaan paikoin räjähtänyttä savuavaa voimalaa ilmoittivat, että eikös me varoiteltu? Nokimustaa peltiä oli pinta sulaneena pitkin voimalan seiniä ja savuavaa kaapelia räjähtäneine liitoksineen tullut hetkessä kokonainen työmaallinen. TVO:n historiassa tämän kokeilun kuukausien korjailuun tuhosummat meni senaikuisiin miljooniin. Turha edes sanoa, että m y ö s tästä massakatastrofista ei vuodettu ydintyyliin julkisuuteen. Noloina suomalaiset siivoilivat kuria vapisevin käsin pitkään, oppi oli kertakaikkisen raju. Aikanaan laitteiden hälytyspillit alkoivat yksi toisensa jälkeen sentään pikkuhiljaa vaikenemaan. Ruotsalaiset menivät tottuneesti katsomaan säämittareita suomalaisten seuratessa noloina sivusta.
Suomalaiset ihmettelivät, miksi "Svenssoneja" niin kovin kiinnosti ns. "ukkososumalaskuri", koska starttipäivänä ei salamia oltu nähty? Todettiin, että yläilmakehästä runsasta kymmenkilometristä säteilykaasuionisaatiokanavaa pitkin oli starttipäivävuorokauden aikana ryskynyt alas noin parisensataa eriasteista ionisähköpyrähdystä! Täytyy sanoa, että tämä oli elämäni selkeimpiä viestejä siitä, ettei ydinvoimasta tosiasiassa edes TVO:lla taidettu tietää kaikkea. Ajatuksiin hiipi tässä vaiheessa mietettä siitä, ettei edes suurinta osaa? Mutta tässä vaiheessa tapahtumakirjo vielä painettiin reiluun suomalaiseen osaamiseen luottaen takaraivoon "harmillisena takaiskuna".
On täysin ymmärrettävää, että tällaisten tilanteiden jälkeen alkaa itse kukin miettimään, mahtaako nyt kaikki olla niin kuin ydinvoimayhtiöt työntekijöilleen asiat kertovat? On aivan selkeästi itsesuojeluvaistoihin ja selkäytimiin ihmisillä iskostunut tapa kyseenalaistaa asioita. Ja kun kyseessä on tosiaan ydinvoiman kaltainen massiivisen koneiston edustama suuri ja tuntematon, millään aisteilla havaitsematon energiamuoto, niin tottakai sen edessä alkaa yksi ja toinen vilkuilemaan vähän normaalia enemmän ympärillään sattumuksia elämäänsä liittyvinä taustoina. Näin tapahtui myös varsin pian TVO:n henkilökunnan keskuudessa. Lisäksi ydinyhtiön johtoporras oli totta kai tietoinen ilmiön väistämättömyydestä. Sen seurauksina varsin varhaisessa vaiheessa jo alettiin myös henkilökunnan taholta kaavailla erinäisiä "sairaussuojaverkkosysteemeitä" epäluuloisuuden hälventämiseksi ja yleisen rauhallisuuden takaamiseksi.
Mikä itse asiassa olisi ollut sen erinomaisempi tapa turvata koko henkilöstön terveydenhuolto, kuin järjestämällä vuosittainen rutiini, jossa jäsenneltäisiin henkilöiden yleisen terveydenhuollon pysyvyys tarkistuksineen kaikkineen. Samalla myös säteilyn varajärjestelmäksi alettiin ottamaan vuosittaisia veriarvokokeita, joilla osaltaan taattiin, ettei edes vahingossa säteilytasoja arvoineen ylitettäisi. Säteilysuojelukurssituksiin luotiin myös rutiininsa. Lisäksi koko henkilökunta sai varsin laajan ja kattavan Sammon ryhmähenkivakuutusjärjestelmän tuekseen. Kaikki olivat tyytyväisiä tilanteeseen ja hetken aikaa vallitsi rikkumaton rauha tämän aiheen tiimoilta.
Mutta koska kyseessä on varsin selkeän säteilyriskin ydinenergia-alan yhtiö ei tarvinnut kovin kauan odotella, kunnes ensimmäisen kerran TVO:n lippu nähtiin puolitangossa. Ihmetteleville työntekijöille varsin pian laitoksen saadessa säteilevän perusluonteensa alkoi selvitä, mitenkä näitä puolitangossa olevia liputuspäiviä alkoi esiintyä vähän turhankin usein! Ei siinä nyt niin ihmeellistä sinällään ole, että ihmisiä toki tällaisesta reippaasti päälle 40v keski-ikäisistä yli puolen tuhannen työläisjoukoista kuolee, tai sairastuu pysyväiseläkkeelle. Mutta se mikä alkoi kummeksuttamanaan oli sairauksien silmiinpistävä samankaltaisuus. Suunnilleen joka toisella oli leukemiaa, tai syövän variaatioita. Lisäksi sillä toisella puolella , jolla ei poistuessaan ollut näitä, niin lääkäri diagnosoi ties minkä laatuisia epämääräisiä tutuksi myöhemmin tulevia "hivutustautiominaisuuksia"! Näissä diagnostiikoissa oli erityisen outoa, että näitä tapauksia pitäisi olla kenties yhdellä ihmisellä miljoonassa, tai kahdessamiljoonassa!
Asia alkoi kummeksuttaa tässä vaiheessa jo sen veran myös perustyöläisporrasta, että alettiin vaatia tilanteesta tukituksia. Mutta aina ydinjohdosta tuli tyly kommentti, mitenkä kaikki on hallinnassa, olkaa hiljaa ei maallikoilla ole käsityksiä lääketieteestä. No mikäs siinä auttoi kun painaa koko aiheen käsittely pois mielestään ja keskittyä entistä enemmän vain työhönsä. Vaan eipä kulunut kovin kauaa, kun myös ryhmävakuutuksen antaneelta yhtiöltä alkoi kuulua ihmettelevää kyselyä. Oli kuulema havainnoitu, että esimerkiksi leukemiaan sairastuneiden ja kuolevien osuus koko TVO:n henkilöstöstä oli varsin lyhyessä ajassa kohonnut kymmenkertaiseksi normaaliin väestöön! Mainittakoon muuten, että esimerkiksi Sellafieldissä Englannissa leukemia sikäläisessä ydinjalostamolaitoksessa on julkaistuissa tutkintaraporteissa todettu hyvin saman suuntaiseksi.
Lisäksi erityisen hälyttävä tieto oli, että myös työläisten omaisissa oli todettu saman suuruinen leukemia-altistumisen kasvupiikki. Syyksi näissä raporteissa annetaan bioaktiivisena aineena tiedetyn plutoniumin perusominaisuus. Sillä kun on taipumus elimistössä käyttäytyä bioaktiivisesti kalkin tavoin ja hakeutua luuytimiin tuhojaan ja leukemiaa säteilyttämään. Totta kai julkisuudessa myös siellä kaikki tämmöinen raportointi leimataan ja kiistetään tutusti toteennäyttämättömäksi. Ei aikaakaan, kun koko TVO:n henkilökunnalle tuli tyly tieto. Jotta vakuutusfirman vaatimaa tarkempaa tutkimusta ei suoritettaisi, niin kaikkien oli henkilökohtaisesti sanouduttava irti tästä äskettäin ottamastaan ryhmähenkivakuutuksestaan.
Napinoista ei tilanteesta TVO:n johdossa välitetty, vaan sopimuskirja ykskantaan purettiin. Totta kai sitten myöhemmin pölyn jo laskeutuessa luotiin selkeästi kalliimpi ja vähemmän kattava uusi sopimus. Joka oikeastaan sen jälkeen ei juuri sairauskuluja korvannut ja omavastuuosuus oli kasvatettu niin suureksi, että koko vakuutussuoja jäi paljolti vain paperiksi muiden joukossa. Toki tällaiset tilanteet sai läheltä nähtynä aina vaan enemmän kummastelemaan, missä mennään? Onko ydinvoimaan liittyvät asiat ehkä enemmän, tai vähemmän johdolta poissa hallinnasta? Meni taas muutama työntäyteinen hetki. Toisinaan sai vilunväristyksiä , kun illemmalla TVO:n lippu tervehti puolitangossa.
Mutta sentään toisinaan kuolemantapauksen syyksi osoittautui myös vähemmän säteilyyn kytkeytyviä luonnollisia syitä, mutta harvemmin! Tässä vaiheessa henkilöstön laskeneista mielialoista kertoi miten alettiin jo vakavasti laskea, että pääseekö ydinvoimalasta juuri kukaan normaaliin yli-ikäputkeen eläkepäivistään rauhassa ja terveenä viettämään? Niin harvinaista poikkeusta tilanne nimittäin edusti. Minulle omakohtaisesti lopullisesti silmäni aukaisi läheisien työkaverien useat poislähdöt. Tausta oli jo tullut niin tutuksi. Leukemiaa, syöpää, epämääräinen hivutustauti. Kuolleiden ja sairastuneiden määrä kohosi varsin nopeasti.
Ensin oli vain se ainut hämmentävä sairastunut poikkeus. Pari tapausta iski jo mielen synkemmille vireille, puolisen tusinaa, koko tusina! Tässä vaiheessa alkoi jo lasketut henkilöt jatkuvan kasvavien määrien paineessa katoamaan yleisen mielenliikkeeseen siitä, ettei tapahtunut edes ole totta! Piilotajunta alkoi itse kunkin kohdalla suojaamaan mieltä kaikesta siitä melankoliasta, mitä ympärillä enemmän kuin ilmeisemmin ja vääjäämättä varjona liikkui. Niin, ihminen vaan on sellainen. Tietyn sietorajan ylitettyään kaikki vain häipyy yleiseen arkisenharmaan usvaan. Ja nimenomaan silloin, kun mielelle ei ole annettu mitään kiinnekohtaa siihen mistä todella on kyse.
Tilanne ikään kuin ryöstäytyi koko työyhteisön käsistä vaivihkaa ja niin salakavalasti, ettei keskuudestamme poistuneita aina heti edes mieltänyt näiksi tilastomerkityiksi. Ehkä johtuen siitä, että heitä ei todellisuudessa myös mihinkään säteilysairastuneiden ydintyöläisten rekisteriin koskaan merkattu, saati edes tutkittaisi ydinsairauksien tuhansiin ja tuhansiin koskaan kuuluviksi ! Niin joku taho myös suomessa on tilanteesta vastuussa ydinvoimaloiden ylisuojelijana ja pitää tarkkaan vaarin siitä, ettei karmea fakta koskaan paljastuisi luurankona suurelle yleisöllemme.
Lopullisin isku kohdalleni tuli kuin vasta 35v vuoden ikäinen samoissa töissä ollut työkaveri tuli masentuneena juttelemanaan muina miehinä. Olin häntä nähnyt lähiaikoina melko harvoin. Muistan kuin eilisen päivän sen sähköiskumaisen väreen selkärangassani kun hän lausui lähiaikojen harvemman työssäolonsa syyt. Oli todettu, niin mikäs muukaan kuin leukemia! Lisäksi tauti oli saatu peräti kaksi kertaa hoidettua pois ja kaikki oli siinä vaiheessa vielä ollut tulevaisuudelle mahdollisuuden antavaa. Mutta samaisen päivän aamuna hänelle oli annettu uusi diagnoosi. Leukemia oli käynnistynyt kolmannen ja viimeisen kerran. Kyseinen henkilö oli tullut sanomaan hyvälle työkaverilleen viimeisen kerran jäähyväiset! Täytyy sanoa, etten juuri koskaan ole surkeammassa tilanteessa ollut. Eikä illalla tosiaan tullut uni silmään pään käsitellessä syy-yhteyksiä tilanteessa.
Sain sitten varsin pian kuulla tutun puolitankoliputuksen havaittuani, että taas oli yksi ydinvoimalaitostyöntekijä lähtenyt keskuudestamme, lopullisesti. Jättäen vaimon ja nuoret lapset orvoiksi. Keskeisin se syy, miksi aiheesta kirjoitan tulee tästä. Sain kuulla, että kyseisen henkilön leski oli hädissään oljenkorteen turvautuen ottaen yhteyttä TVO:n johtoportaaseen ja kysynyt mahdollista leskenapua, elättääkseen edes perheensä.
Täytyy sanoa, että tuskin töykeämpää vastausta olisi voitu antaa. Sairastuneen vaimolla ei seuranneessa töykeässä ilmoitusluontoisessa lausunnossa kuulema ole mitään juridista näyttöä siitä, että maassamme ylipäätään olisi kukaan sairastunut nimenomaan säteilystä! Siksipä TVO:n johto evää kaikki asiaan liittyvät avustusanomukset. Eikä siinä vielä kaikki. Jatkoa ajatellen annettiin varsin suorasanainen ukaasi siitä, että jos leski peräisi lisää oikeuksiaan avustuksiin TVO:lta, firmasta löytyisi armeijallinen tuomareita ja rahaa niin paljon, että häneltä vietäisiin lopuksi myös talo alta! Ja pienentynyt perhe pantaisiin tien päälle! Sanomatta on selvää, ettei asiaa sen perään puitu. Mutta tilanteesta kuulleet ydinalan työläiset alkoivat yksi toisensa perään ymmärtämään, mistä tässä ydinvoimassa on todella kyse!
4 Terttu Vartiaisen säteilysyöpätilastot.***Nimiä!***
Kyseisen asian kuultuani päätin omakohtaisesti ottaa ohjenuorakseni selvittää mistä tässä ydinalan salamyhkäisyydessä kaikkineen on kyse. Henkilökohtaisesti olen siitä lähtien tiedostanut ettei ydinalalta tavallinen kansa ja edes työväki saa kuulla totuutta. On suorastaan edesvastuutonta huomata, kuinka kaukana totuus esimerkiksi näistä maailmalla siviiliydinvoiman seurauksina sairastuneiden kohdalla on. Julkisuuteen on tosiaan lanseerattu pakon omainen inttämä siitä, että Suomessa ei kukaan ole sairastunut säteilyn seurauksena. Kuinka kaukana todellisuus tilanteesta sitten on saimme kuulla tässä taannoin esiintyneellä henkilöltä.
16.11-05 A-talk ohjelmassa esiintyi rohkeasti toimitusprofessori Terttu Vartiainen. Hän sanoi ykskantaan, että maassamme säteilyn takia sairastuu syöpään mykistävän moni 12 000 henkeä vuosittain. Koska noin puolet tilastollisesti sairastuneista siitä ei selviä, niin 6000 myös kuolee. Hän lausui, että 12 000 sairastunutta saa syöpänsä kemikalisaation seurauksina tulevista vaikutuksista. Samalla sain selviteltyä mm. STUK:ilta miten maamme taustasäteilytaso on noussut 80-luvun alun 3 millisievertistä vuosituhannen vaihteen 3,7 millisieverttiin. (Vuonna 2007 yleisen taustasäteilyn kerrottiin yltäneen jo 4 mSv tasolle, loppua nousulle ei näy).
Eikä tässä vielä kaikki. Ottaessani tarkemmin lisää yhteyttä aiheen tiimoilta sain sieltä myös varsin paljonpuhuvaa oheismateriaalia. Vastaansanomattomista todisteista johtuen julkisesti STUK joutuu myöntämään tuon mainitun huikean +23-33% nousun noin 30v aikana, paljon kertovasti vielä Olkiluodon laitosten käyntiaikana! Olen useaan otteeseen yrittänyt selvitellä niin STUKI:lta, kuin TVO:lta syitä miten näin suunnattomansuuren taustansäteilyn kohoamisen ydinala kykenee selittämään? Mitään vastausta suoraan en saanut. Eikä tässä vielä kaikki. STUK myönsi lisäksi , että kesken mainitun 30v mittausjakson on täysin oudosti myös muutettu koko laskentametodeja. USA:sta on kuulema tullut selkeä kansainvälinen tarkemmin selittelemätön käsky muuttaa radonin mittausalgoritmeja. Sen seurauksena jo huikeasti nousseen taustasäteilyn arvosta on 90-luvulla poistettu peräti 2mSv suuruinen kertymä!
Olen myös tätä useasti kysellyt ja vaatinut alusta asti korjattuja kertymälukemia yli tämän "muutostilannetta" edeltävistä korjatuista nykymetodiarvoista. En ole ydintyyliin myös näihin saanut tarkennusta. Siksipä tähän on syytä esittää selkeä yhteenveto näistä kummallisuuksista. 80-luvun 3mSv ääritapauksessa mitattaisiin nykymetodilla 1mSv suuruiseksi. Tällöin säteilytasomme olisi noussut siis 1mSv tasosta 3,7mSv tasoon kohoten huikeat triplat 270%! Lukukasvu on jo niin huikaiseva, että omakohtaisesti haluaisin ilmaista tilanteen muutoksen seuraavasti. 80-luvun arvon pidän 3mSv tasolla, mutta lisään nykyiseen 3,7mSv tasoon loogisesti tahallaan hukatun 2mSv tason. Näin kasvu on 3mSv<(2+3,7)mSv = +90%. Näin voimme selkeästi laskea, että maailman yleinen taustasäteilytaso on kohonnut keskimäärin kolmanneksen vuosikymmenessä, eli +90% sinä aikana, jolloin energiakriisin käyntiin polkaisema maailmanlaajuinen siviiliydinbuumi on ollut valloillaan.
Tilanteessa on syytä muistaa, että niin 60-luvuilla lopetettujen ydinpommien ilmakehäkokeiden ja myös Tshernobylin ja Mayakin ydinjätevarastopalo Venäjällä, Harrisburgin ja tällaisten ydinpäästöjen säteilymäärät laskevat koko tilanteen taustoilla vähentäen kokonaissäteilykasvun kohoamista puolittumisillaan. Mutta näiden tietojen jälkeen tilanne sen kuin monimutkaistui. Mikä on se mystinen systeemi, joka voi tehdä näin tramaattisen säteilynousun koko maailmalla ja ennen kaikkea näin pienessä ajassa. Ehkä jopa tätä vielä oudompaa, mikä tukki STUK:in kaltaisen näennäisesti riippumattoman instanssin suut näin täydellisesti esittämieni asiallisten laskentapyyntöjen tieltä? Jatketaan siis aina mielenkiintoisemmaksi käyvää selvittelyä asiakokonaisuuden taustoilta. Tähän julkaisen selvyydeksi käydystä keskustelumateriaalista mielenkiintoisesti tilannetta valaisevan dokumentin.
Hei,
Olet kysellyt kaikenlaista meiltä. Ohessa eräiltä asiantuntijoiltamme pyytämiäni vastauksia viimeisimpiin kysymyksiisi. Jos haluat vielä lisätietoja tai jos sinulla on jatkokysymyksiä, minä voin ohjata ne ko. asiantuntijoille.
Ulkoinen taustasäteily ja sen vaihtelut.
Ulkoinen taustasäteily Suomessa ei poikkea suuresti YK:n alaisen UNSCEARin arvioimasta maapallon keskimääräisestä annosnopeudesta, joka on 59 nGy/h (nanogray tunnissa). Suomessa keskimääräinen tason on 71 nGy/h. Seuraavassa taulukossa on tietoja eri maista.
Euroopan maat 34-73 nGy/h
Norja 73
Ruotsi 56
Suomi 71
Kanada 63
USA 47
Englanti 34
Merkittävin tekijä joka vaikuttaa näihin tuloksiin on vaihtelu kallio- ja maaperän luonnon radioaktiivisuudessa. Esim. Englannissa on kalkkikivipohjaisia maalajeja, jotka säteilevät vähemmän. Pohjoismaiden graniittiset kivilajit taas säteilevät enemmän niiden koska radioaktiivisen uraanin, toriumin ja kaliumin pitoisuudet ovat korkeampia.
Suomessa kuntakohtaiset annosnopeudet ulkona vaihtelevat alueella 45-139 nGy/h, keskiarvo on 71 nGy/h.
Suomessa keskimääräinen säteilyannos vuodessa ulkoisesta säteilystä on 0.45 mSv - tästä 0.36 saadaan sisätiloissa (80% oleskeluaika, keskimäärin 73 nGy/h) ja 0.09 mSv/h ulkona oleskelusta (20% oleskeluaika, keskimäärin 71 nGy/h).
Viestissä mainitut kokonaissäteilyannokset vuodessa pitävät sisällään ilmeisesti myös lääkinnällisestä säteilyn käytöstä ja sisäilman radonista saatavan annoksen. Jos näitä kokonaisannoksia katsotaan eri kirjallisuuslähteistä muutokset voivat olla suuria. Esim. 90 luvulla muutettiin niitä
arviointiperusteita, joilla ilmaistiin radonista saatava vuosiannos ja Suomessakin vuosiannos laski arvosta 4 mSv arvoon 2 mSv. Erot voivat johtua myös siitä, mitä kaikkea kokonaisannoksessa on huomioitu.
Ympäristössä vallitsevat ulkoisen säteilyn annosnopeudet eri maissa ovat valtakunnallisella tasolla kautta tunnetun historian pysyneet vakaina. Ei ole perusteltua syytä ajatella, että tasoissa on tapahtunut ihmisen toiminnasta johtuvia merkittäviä maanlaajuisille alueille ulottuvia muutoksia, jotka johtuisivat kaivoksista, jalostuksesta tai voimaloista. Sen sijaan paikallisesti kaikki rakentaminen, maamassojen siirtäminen, jätealueet jne. voivat vaikuttaa annosnopeuksiin.
Tshernobyl-onnettomuus nosti annosnopeustasoja monella paikkakunnalla onnettomuuden jälkeen tyypillisesti joitakin kymmeniä prosentteja. Vuonna 2005 Tshernobyl laskeuma nostaa annosnopeutta edelleen keskimäärin noin 0.02 mSv mikä on 4 % luonnon taustasäteilyn aiheuttamasta tasosta. Vertailun vuoksi muuttaminen pientalosta kerrostaloon Suomessa nostaa vuotuista säteilyannosta keskimäärin tasolta 0.3 mSv tasolle 0.6 mSv. Tämä johtuu siitä, että kerrostaloasunnon betonissa on paljon enemmän säteilevää kiviainesta kuin pientalon puurakenteisissa seinissä. Paikkakunnan muuttaminen Suomessa voi aiheuttaa vastaavia muutoksia.
Ydinvoimalaitosten ympäristövaikutuksista.
Suomen ydinvoimalaitosten ympäristövaikutuksista löytyy tietoa STUKin www-sivuilta, katso www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydinvoimalaitokset ja klikkaile siellä olevia linkkejä. Näiltä sivuilta saa mielestäni hyvän yleiskäsityksen asiasta. Esimerkiksi kohdasta www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydinvoimalaitokset/ymparistovaikutukset/fi_FI/ilma/ löytyvät sallitut enimmäismäärät radioaktiivisten aineiden päästöille ilmakehään ja todellisuudessa päästetyt määrät. Katso myös kohdat "säteily Suomen ydinvoimalaitoksista" ja "Säteily ydinvoimalaitosten ympäristössä".
Ympäristövaikutuksista ja Suomen ydinvoimalaitosten turvallisuudesta löytyy tietoa myös STUKin julkaisemista painetuista valvontaraporteista (ks. esim. neljännesvuosiraportit), jotka löytyvät myös sähköisesti STUKin www-sivuilta, katso www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/fi_FI/valvontaraportit/. Yleisesti voi todeta, että Suomen ydinvoimalaitosten radioaktiivisten aineiden päästöt ovat pienet, kun tarkkaillaan niistä aiheutuvia radioaktiivisten aineiden pitoisuuksia ympäristössä ja niistä aiheutuvaa säteilyä. Ydinvoimalaitoksista suoraan seinämien läpi tuleva säteily on myös vähäistä ja voidaan havaita vain aivan lähialueella. Kommentti kysymyksiä herättäneeseen viestiisi: ydinvoimalaitosten normaaleista radioaktiivisten aineiden päästöistä aiheutuvat radioaktiivisten aineiden pitoisuudet esim. Raumalla tai kauempana ovat niin häviävän pienet, etteivät ne riitä nostamaan havaittavasti maamme taustasäteilyä.
Terveisin Juhani Lahtinen
***********************************************************************
Juhani Lahtinen
Senior Scientist / Erikoistutkija
Airborne Radioactivity / Ilman radioaktiivisuus
Research and Environmental Surveillance / Tutkimus ja ympäristövalvonta
RADIATION AND NUCLEAR SAFETY AUTHORITY (STUK) / SÄTEILYTURVAKESKUS (STUK)
FINLAND/SUOMI
e-mail juhani.lahtinen@stuk.fi
***********************************************************************
----- Original Message -----
From: <Maarit.Muikku@stuk.fi>
To: <arto
Cc: <Leena.Hietanen@stuk.fi>
Sent: Wednesday, January 11, 2006 9:26 AM
Subject: RE: Palaute STUKin www-sivuilta
Hei,
Koskien kysymystäsi taustasäteilystä Suomessa:
Suomessa ulkoinen taustasäteily vaihtelee välillä 0,04 - 0,30 mikrosievertiä tunnissa (µSv/h). Alueellinen vaihtelu annosnopeuksissa johtuu uraanipitoisuuseroista kallio- ja maaperässä. Lumi- ja jääkerros vaimentaa maaperästä tulevaa säteilyä. Tshernobylin onnettomuus vuonna 1986 aiheutti annosnopeuden nousun, mutta tilanne on jo tasaantunut. Suomessa on koko maan kattava automaattinen mittausverkko, jossa on noin 290 asemaa. Asemien mittaustulokset päivittyvät STUKin www-sivulle joka päivä: http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateilytilanne/fi_FI/sateilytilanne/
Suomalaisten vuosittain saamasta keskimääräisestä kokonaissäteilyannoksesta (3,7 milliSievertiä) ulkoinen taustasäteily muodostaa vain pienen osan. Ohessa on
suomalaisten eri lähteistä vuosittain saamat efektiiviset annokset vuonna 2004.
Sisäilman radon 2,0 mSv
Luonnon radioaktiivisuus kehossa 0,36 mSv
Ulkoinen säteily maaperästä 0,45 mSv
Kosminen säteily avaruudesta 0,33 mSv
Lääketieteelliset röntgentutkimukset 0,5 mSv
Lääketieteelliset radioisotooppitutkimukset 0,03 mSv
Ydinasekokeet ja Tshernobyl-laskeuma 0,02 mSv
Yhteensä 3,69mSv
(Vuonna 2007 luku on taas nousseena jo 4mSv.)
Suurimman annoksen meille aiheuttaa huoneilman radon. Keskimääräinen radonpitoisuus suomalaisissa asunnoissa on määritetty viimeksi 1990-luvun alussa. Tällöin vuosittaisen kokonaisannoksemme arvo muuttui. Meneillään on uusi radonkartoitus ja sen tulokset voivat taas muuttaa suomalaisten saamaa keskimääräistä annosta. Vastaavalla tavalla muitakin arvoja tarkistetaan, kun ilmaantuu uutta tutkimustietoa.
Toivottavasti näistä tiedoista on sinulle jotain apua. Jos haluat tietää lisää, vastaan mielelläni.
Ystävällisin terveisin,
Maarit Muikku
Säteilyturvakeskus
PL 14
008810 Helsinki
-----Original Message-----
From: emailform@stuk.fi [mailto:emailform@stuk.fi]
Sent: Monday, January 09, 2006 12:39 PM
To: PALAUTE
Subject: Palaute STUKin www-sivuilta
Nimi: Arto
Sähköpostiosoite: arto
Palaute: Olen kuullut, että taustasäteilytasot on nousussa. Vuonna -78 3millisievertiä ja vuona -05 jopa 4,3 millisievertiä. Onko olemassa tietoja väliltä 1930- 2005? Ja miten tämä on muodostunut tilastoissa? Eli mikä on nykyisin pääsyynä, kun ydinkokeitakaan ei enää tehdä?
----------------------------
* STUK ottaa tässä kannan, että maailmalla muodostunutta yleistaustasäteilyn nousua vuoden n.-80, 3millisievertin tasolta nykyiseen mitattuihin 3.7 jopa 4,3 millisievertin vuosittaisia tasojanoja ei julkaista missään, ja miksi ei? Jokainen tajuaa, että jo jatkuvien ydinaineiden kaivos, jalostus, ja voimalakäytön synnyttämän säteilyn entropian seuraukset kasvavine jätevuorineen näkyvät kiistatta mm. kohonneena radonina yms. Aineet ovat ennen ydinkautta olleet umpikivessä suljettuna, jotka nyt ovat runnottuina pölyävinä avoraiskioina maailmalla.
* Lisäksi ydinreaktorin suuri luonnoton fissiokiihdytys synnyttää maailmaan yleissäteilyn entalpianousun. Tästä nähtiin jo -60 luvulla Australiassa ydinpommitutkijoiden havainnosta näyttöä. En tosiaan puhu pelkästään säteilyaineista, vaan myös ns. sekundaarisesta "ionisaatiosta" ympäröivään luontoon. Josta ei julkisuudessa lainkaan keskustella, vaikka se kuuluu oleellisena osana ydinenergian "virittäessä" arkista materiaa mm. kaasuja! Varmaan monia kiinnostaisi nousun suora näkyminen aikasuureina. Haluaisin tietää miten maassamme taustat säteili selvästi ennen ydinvoimaloita/ydinaikaa ja kuinka tasot ovat nousseet niiden takia? Olen lukenut, että -30 luvulla taustasäteily olisi ollut vain 2millisievertiä? (1962 n.1,2mSv todettu myöhemmin!)
* Olisi kiinnostava lisäksi tietää, miten ydinvoimaloistamme lähtevä ns." ionisoivan säteilyn" yleisaktivointi näkyy voimaloiden ympäristössä. Minkä suuruisia säteilyainepäästömääriä maamme ydinvoimaloille on laitoskohtaisesti annettu. Olen ihmetellyt miksei näistä yleisesti tiedetyistä ydinpäästöluvista missään julkaista tietoa? Ja koska päästöjä hyväksytään, niiden kertymiä luontoon olisi kiva jostain taulukoista nähdä. Jos taas nämä ovat salaisia, niin miksei ihmisillä sitten ole oikeutta tietää elinolosuhteistaan?
* Lisään tähän vielä erään mielenkiintoisen netistä ottamani kysymyksiä herättäneen viestin. Ehkä jokunen kommentti sen herättämistä asioista lopuksi? Itse en näistä paljon tiedä, mutta asia on omalta kannaltani sen verran mielenkiintoinen, että päätin kysyä kommenttia.
--------------
STUK-B-TKO 4 toukokuu 2004 raportti.
On jo monilta tahoilta kerrottu miten maailman yleinen säteilytaso on
todistetusti jatkuvasti nousussa. Vuoden -80, 3m.Sv on noussut 3,7 kautta
viimeisimpiin tilastoihin STUK:in salaisimmissa raporteissa jo 4,3m.Sv
tasoille. Ei siitä juuri saa minkäänlaisia raportteja, saati mustaa
valkoiselle. Kuten tiedämme ydinasioita hämärämpää salauskulttuuria ei
maailmassa liene. Selvää on, että salattavaa on pilvin pimein. Niin rahassa,
kuin erityisesti ihmishengissä. Olen aina ollut tiukka heittelemään
lähdeosoitteita, mm. näistä johtuen. Nyt törmäsin mielenkiintoiseen
lähdeaineistoon. Sen luonne on niin ovela, että pääseminen läpi tiiviin
ydinsensuurin johtuu juuri siitä. Koska sen sieltä löysin niin haluan jakaa
ahaa-elämykseni odottavalle laajalle yleisölle.
Kyseessä on tosiaan STUK:in tiedote vuodelta 2002. Eli STUK-B-TKO 4 toukokuulta vuodelta 2002. Artikkeli on tutusti pullollaan kapulakieltä ja jonnenjoutavaa "becquerellein ja Sievertein" sumutetta. Lähinnä raportin tarkoituksena on hämätä ihmisille, että Tshernobylin jatkuvan taustasäteilyvähenevän takia säteilyainekertymät vain laskevat. Tässä onnistutaan tosiaan tyypillisesti. Sopivasti ajoitetuissa käyrissä säteily näyttää aina vain katoavan hamaan olemattomuuteen. Nyt toista alustukseksi. Kun katsomme taivaalla loimottavia erivärisiä revontulia harvemmin tulemme ajatelleeksi, että kyseessä on tilanne jossa ilmakehän kaasut virittyvät energialla. Fotonien, avaruussäteilykvanttien, sähkön ja lentohiukkasten altistamat typpi, happi, hiilidioksidin ja jalokaasujen virittämät energiat kulkeutuvat sieltä meitä kohti. Tullessaan maahan purkaustilat vapautuvat, jolloin energiaa siirtyy myös meidän ympäristöön.
Palataan edellä mainittuun raporttiin. Sen sivulta 16 avautuu näkyviin melko tyypillinen 8 kpl käyrästö. Alla lukee: Ulkoisen säteilyn annosnopeus kahdeksalla mittausasemalla vuonna 2002. Kun niitä hetken tarkastelee kiinnittää huomiota muutamaan yksityiskohtaan. Helsingin käyrä näyttää kumman vakaasti laiskasti nousevan. Samaa vakautta on nähtävissä Rauman käyrässä. Pieni tasainen nousu, tuskin havaittava, mutta sitä vakaampi. Sama Loviisan käyrässä. Kajaani, Seinäjoki tasaista. Kuopio jopa laskee. Rovaniemessä pieni tuskin havaittava nousu. Sitten välähtää, että tosiaan maamme vallitseva läntinen tuuli näyttää pitävän Kuolan niemimaan ydinpäästöt Venäjän puolella! Sitten huomaan Kotkan tuplanopeudella nousevan käyrän. Jaa mutta sinne tulee, sekä Loviisasta, että Venäjän siviiliydinvoimaloiden päästöt! Yhtäkkiä kummastun, mistä on tarkemmin kyse?
Selaan läpi muut taulukot joissa vannotaan hymysuin, että ydinaineiden suorat kulkeutumiset ovat laskevissa kursseissa suoraan Tshernobylin ja ydinkokeiden päästöjen laantumisen mukana. Miten selvästi ydinvoimaloista lähtevä säteilyenergia kulkeutuu vaikka Raumaan? Kun typpi, happi, hiilidioksidi, jalokaasu ja muu aineioni ohittaa Olkiluodon turbiinille kulkevan suuren säteilyn sisäinen viritystila saa primäärisen lataustilan. Virityksen puoliintumisajat ovat typellä vain minuuttiluokkia, kun taas radonilla se on kuukauden luokassa. Ajatellaan miten tilanne kehittyy tästä. Virittyneet kaasut kulkeutuvat ilmanpoiston mukana vieden varautuneita kaasu- ym. aerosoleja suoraan laitoksen piipusta ulos. Sieltä tuuli ottaa ne kuljetettavakseen. Kun virittynyt kaasu laskeutuu Helsinkiin torille, siitä vapautuu radioaktiivinen viritys. Ja siirtyy ympäristön hitaasti kasvavaksi taustasäteilyksi. Nyt siis tiedetään miten ovelasti ydinsäteily siirtyy siviiliydinreaktorista "näennäisesti miltei ilman ydinmateriaalia" nostamaan maamme taustasäteilyä todistetun tasaisesti.
Haluan tähän lisätä paljon kertovan yleisen taustatason kohoamisen korostukseksi otteen STUK:n julkaisusta. "Säteily ja turvallisuus" Harri Toivonen, Tapio Rytömaa, Antti vuorinen sivulta 15: "Vielä 60-luvulla... Radioaktiivisten aineiden käyttö on tarpeetonta itsevalaisevassa kellossa. Niillä aiheutettiin aivan turhaan Sveitsissä, ja ehkä muuallakin lähes vuoden taustasäteilyä vastaava kokokehoannos (1mS)." Lainattu raportin pätkä historiallisen dokumentin muodossa osoittaa kiistatta, että vielä silloin yleisen taustan tasona oli mainittu hiukan yli 1mSv. On erittäin vaikea saada todisteita menneisyyden yleisestä taustasäteilystä tietodokumentteina. Tällainen lukuarvo rinnastettuna vuoden 2007 viralliseen taustasäteilyyn 4mS/v kertoo suoraan huikeasta yleisen taustamme kohoamisesta noin +1mSv /reilun 10v jaksossa.
Säteilyn fysiologisista vaikutuksista.
1 Grayn (1 J / kg) absorboitunut annos gammaa aiheuttaa arviolta n. 40 kaksoisjuosteen katkosta, jotka ovat potentiaalisimpia syövän aiheuttajia.
Vertailun vuoksi: kokovartaloannoksena tuollainen aiheuttaa säteilysairauden ja vastaa 1 Sv efektiivistä annosta.
*4 000 000kpl syöpäalkuja/ henkilö. Joista toisaalta v a i n 1 riittää jo syöpään! Täsmennys tähän: Tuo viimeinen 1Sv on ilmaistavissa myös 1000milliSievertin kertymänä. Joka aiheuttaa IAEA-, "Terttu-", STUK-tilastoissa 100% todistetun säteilysairauden". Ja tällä perusteella siihen aikoinaan helppo-oppisena haluttiin siirtyä pari vuosikymmentä sitten.
*Tästä voidaan johtaa mm. käyty Terttu Vartiais-keskustelun pohjat ja muut oleelliset asiayhteydet. Kertaus: 2000 millisievertiä antaa 2 syöpää josta toinen tappaa, 1000 mSv siis antaa 100% säteilysyövän, tai sairauden mikä on käytännössä sama, 50% kuolee. 500mSv 50% syövän ja 25% tappaa. Tähän elinikäsäteilytys on nyt 500 mSv ja kun mukaan otetaan työperäisesti säteilytetyt kymmenet tuhannet on kokonaisuus ylittyy.
STUK:in virallinen kyselytietovastaus:
Kokonaissäteilyannokset vuodessa pitävät sisällään ilmeisesti myös lääkinnällisestä säteilyn käytöstä ja sisäilman radonista saatavan annoksen. Jos näitä kokonaisannoksia katsotaan eri kirjallisuuslähteistä muutokset voivat olla suuria. Esim. 90 luvulla muutettiin niitä arviointiperusteita, joilla ilmaistiin radonista saatava vuosiannos ja Suomessakin vuosiannos laski arvosta 4 mSv arvoon 2 mSv.
Erot voivat johtua myös siitä, mitä kaikkea kokonaisannoksessa on huomioitu.
Juhani Lahtinen Senior Scientist / Erikoistutkija Airborne Radioactivity / Ilman radioaktiivisuus
Research and Environmental Surveillance / Tutkimus ja ympäristövalvonta
RADIATION AND NUCLEAR SAFETY AUTHORITY (STUK) / SÄTEILYTURVAKESKUS (STUK) FINLAND/SUOMI
*Mainittu 2mSv lisäys on t o d e l l a oleellinen! Eli kun -80 luvun arvo oli 3 mSv, niin nykyisin ilmoitettu 3,7 mSv+ 2 mSv = 5,7mSv-(6,3mSv!) 30v nousu on huikea 50%. Mikä meinaa, että 86v ihminen on saanut jo kriittisen 500 mSv säteilytyksen. Jolloin todennäköisyys saada syöpä on jo 50%. Mikä kertoo suoraan, että maamme 24 000 syöpäsairastumisista puolet on säteilyperustaisia ja kuolemista 6000. Tuo tarkoittaa käytännössä 1 mSv kertymälisää joka 10v. 13,7 mSv on se raja jolloin taustasäteily tappaa Vartiaisen laskennassa luontaisen lisääntymisen. Tällöin: 13,7 mSv- 5,7= 8*10v/1 mSv =80v aikana nykyisen siviiliydinvoiman, jalostuksen ja kaivostoiminnan yhteissäteilytys ylittää luontaisen väestölisääntymistahdin globaalitasolla!
Marraskuun alkuun -05 ajoittuneen G20 maiden kokous jää mieleen. Kyseisessä kokouksessa kartoitettiin maapallon tulevaa energiatasetta. Siellä tuotiin esille energiatotuuksia jotka ajoivat maamme ydinenergiapiirit norsunluutorniinsa kansan tavoittamattomiin. Kokouksen anti oli selkeä ja karu. Maailman energiahuollon pääratkaisijaksi on tulossa päästötön polttotekniikka. Ja mikä vielä tärkeämpää sen hintataso on saatu puristettua ydinvastaavaa jopa halvemmaksi. Tilanne on sen takia ajanut maamme energiakeskustelun melkoiseen tietosensuuriin. Asiallista ydinenergiakritiikkiä ei edes uskalleta käydä. Kansalle vastataan enää nähdyillä teemoilla: "Pakko rakentaa ydinvoimaa. Maksoi mitä maksoi"!
Mitä muuta tämän keskustelemattomuuden takaa löytyy? Aikoinaan -80-luvulla yleiset taustasäteilytasot olivat 3 millisievertiä ja syöpäkuolleisuus alle 20 000-henkeä/ vuosi. Nyt ydinvoiman onnettomuuksien ja päästöjen jälkeen TVO:n kesäisissä tilastoissa puhutaan 3,7 millisievertin maamme taustasäteilyistä ja 24 000kpl syöpätilastomerkinnät löytyivät netistä. Aika kuvaavaa, että molempien kasvu on 20% luokkaa! STUK tilastoissa on jo 4 millisievertiä. Se kertoo 33% huimasta säteilytason noususta. Mitä tämä kertoo? Jo kommentoimassani A-Talk ohjelmassa toimitusprofessori Terttu Vartiainen toi karut taustat kansan tietoisuuteen. Syöpäsairauksista nykyään 50% on suoraan säteilystä johtuvia ja syöpään kuolleisuus siitä 50%.
Tarkastellaanpa, mitä nämä luvut kertovat. Maassamme ydinsairastuu 12 000 henkeä vuositasolla. Kun tähän lukuun suhteutetaan maapallon n. 50 vuoden ydinkausi, voidaan laskea säteilysairastuneiden määräksi 600 000 sairastunutta ja 300 000 sen vuoksi kuollutta uhria! Globaalisti taas vastaavat 700-miljoonaa ja 350 miljoonaa! On toki syytä tutkailla lukujen taustoja myös. TVO:n revisiossa esimerkiksi -06 saatiin yli 10 millisievertin annostuksia muutaman viikon jaksoilla ja tätä maailmalla huomiota herättänyttä kertymätasoa pidettiin konsortiossa ihan arkisina toistuvina lukuina. Tähän on syytä mainita, perusydintyön ns. "turvarajana" pidetään 50 millisievertiä vuosirajaa. Jos nyt otetaan mallinnukseksi ydintyöläinen altistetun surutta 15 millisievertin säteilytykseen vuosittain ja siihen lisätään nykyinen kohonnut taustasäteily, saadaan elinikäkertymäksi 1000 millisievertiä. Mitä tämä luku kertoo tilastollisesti?
Todennäköisyys ydinsyöpään on käytännössä 100% ja kuolleisuus on 50%! Lähinnä mykistävää. On lisättävä, että karua lukemaa ei saa kaikki ydintyöläiset. Tuollaisten todennäköisyyksien ilmentyminen veisi uudet ydintekijät pois laitoksilta ja voimaloilta. Miten luku saadaan "kauniimmaksi"? Suurelle kansalle ydinsäteilykertymiä tuodaan julkisuuteen ns. mansievertikertyminä. Mukaan lasketaan kaikki ydinlaitosten konttoristien, työnjohtoportaan ja suunnattoman suureksi kasvatetun insinöörikunnan ja monen muun ydinaineiden kanssa työskentelemättömien olemattomat lukemat. Samoin laitoksille hankitaan jatkuvasti kertakomennusluontoista repputyövoimaa. Tämän reilusti yli 90% laimennusefektin tuloksena saadaan seuraavaa. Kesällä tehtiin kansainvälinen vertailu jonka tuloksena voitiin osoittaa siedettävää lievää ydinsairastumislisää työläisissä. Määräksi laskettiin 20% normiylitys peruskansan 10% säteilysairastumislisän rinnalla eli 2% näennäiskasvusta oli kyse. Toki tutkimuksessa tarkoin jätettiin kertomatta myös mm. tuo mainitsemani 20% ydintaustakasvu siviiliväestössä ydintoiminnasta.
5 Yleissäteilymme nousuvauhdista.
On ehkä aika antaa suunvuoro myös ydinalalle itselleen kertoa saavutuksistaan konkreettisesti. Selvyyden vuoksi on kaikkein valaisevampaa antaa saastuttajiensa itse myös kertoa laaja-alaisesti tekojensa seurauksista. TVO:n Yhteiskuntavastuuraportti v.2004: "Henkilöstön yhteenlaskettu säteilyannos vuonna 2004 oli 1,51 (1,03) mansievertiä (manSv)mSv, mikä on lähes p u o l e t enemmän kuin vuona 2003! Syinä mm. esitetään suuremmat "satunnaiset" vuosihuoltotarpeet.
Samaa tuttua linjaa jatketaan vuoden 2005 L.S. 08.10. Olkiluodon "ennätyssäteily" oli normaalilla tasolla! STUK neljännesvuosiraportti kertoo, että Olkiluodon ydinvoimalan keväisestä huoltoseisokista aiheutui (yllätys, yllätys), laitoksen historian suurin 1,73 mansievertin kollektiivinen säteilyannos tutusti taas ns. "huoltotarpeista". Mainittakoon, että suurin yksittäinen annos oli jo 10,9mSv.
Samaa vakaan kehityksen peruslinjaa puolestaan vuoden 2006 tilanteesta. L.S. 10.03: Ydinvoimaloiden henkilöstön säteilyannos nousi viidenneksen! Suomalaisten ydinlaitosten työntekijöiden viime vuonna saama keskimääräinen säteilyannos oli 20 prosenttia suurempia kuin vuonna 2005. Ja tuttuun tapaansa jatketaan. (STUK) mukaan tuloksiin vaikuttavat erityisesti laitosten huoltotöiden laajuus mm. Loviisassa. Kuinkas muutenkaan? Myös Olkiluodossa säteilyannokset olivat keskimääräistä korkeampia taas. Mainitaan eristystyöntekijöiden 4,1mSv ja siivoojien 1,9mSv henkilökeskiarvot. Jotain kertoo myös entisestään paljonkertovasti kirinyt yksittäistyöntekijän jopa 18mSv.
Niin tuosta saamme jo suoria prosenttilaskuja. Vuodesta toiseen muodostuu karkeasti ottaen uskomaton vajaan +30% vuosisäteilynousu korkoa korolle! Mistä tämä kertoo? Koska nykymaailmassamme säteilytaustaamme ruokkii ydinasekoekieltoineen ainoastaan ja vain ydinvoimalaitokset kaivoksineen ja jätteineen, niin keskityttäköön näihin arvoihin, joita ala ydinsäteilyn kasvustaan kertoo. Jo tästä näemme suoraan tasaisesti kertautuvan säteilykauhuskenaarion syyperustan. Ydinvoimaloiden sisäinen tauoton säteilyn kontaminointikumulaatio on +28%/v luokkaa. Samaan logiikkaan perustuu totta kai myös kaikilla ydinvoimaloilla kautta maailman. Täysin samaa kasvua on havaittavissa laitospäästöinä 10km päässä oleville yleisille taustasäteilykertymissä. Loogisesti eroa keskimääräkehityksiin ei ole vaikka etäisyyttä otettaisiin tuhansia kilometrejä ydinvoimaloista, puhuttaessa muutoskasvuprosenteista. Miten tämä on mahdollista?
Kun viemme automme mittauttamaan katsastuskonttoriin hiilidioksidipäästömääriä, päästöarvot eivät juuri ole yksilöllisesti nousseet. Päin vastoin uusi auto on päästöpuhtaampi aina edeltäjäänsä. Siitä huolimatta maailmalla kerrotaan CO2 kertymien suorastaan riistäytyneen hallinnasta. Vaikka todellisuudessa Suomen metsät sitovat vallan vimmatusti CO2 tuotostamme kasvullaan. Ajatellaan samaa mallia ydinvoimalapäästöinä vesiin, ilmatuuletuksiin, kaikkialle jätteen kontaminointeina maastoon. Uraanin säteilypuoliintumisajat liikkuvat 4,5 miljardin ja 4,5 miljoonan vuosissa. Sanomatta on selvää, ettei aika poista ihmismitassa näiden tuotoksia.
Nyt siis on todistettu ydinalan omalla suulla, miten ydinvoimalaitokset eivät toimi kuin jatkuvasti vähemmän päästävät parjatut automme. Ydinvoimaloiden lisäpäästössä on kiistaton +29% vuosikasvu, osoitettuna vielä omin lausunnoin! Ajatelkaapa mikä polemiikki, jos automme tekisivät samoin? Silti ydinkaivosta, Posivan kansainväliselle jätteelle kaavailtuja luolastoja, ja entistä enemmän OL-3 tyyppisiä jopa suoraan plutoniumkäyttöön suunniteltuja laitoksia kaavaillaan surutta silti lisää. Tosiaan olisi aika miettiä, miksi 60-luvun alun globaali taustasäteilykertymämme on nousemassa pysyvästi mainitulla vallan huikealla +28% vuosikertymillä? Eikö ihmisen perussuojeluvaistot tämän uhan edessä saisi lainkaan toimia, kun asiasta ei saisi julkisuuteen keskustella?
---------------
TVO:n johdon tunnustus.
10.04 2007 TVO:n ydinkärki mm. toimitusjohtaja Pertti Simola, Anneli Nikula jne. oli kokoontunut yli 200 keskustelijan kanssa aloittamaan tärkeistä maamme tulevista ydinaihekokonaisuuksista. Salaisessa "kutsuennakkokeskustelussa", esim. yleislehdistölle ei annettu kutsua todistamaan tätä historiallista tapausta! Neuvottelu pidettiin myös suurelta yleisöltä suljettujen aitojen sisäpuolella TVO:n vierailukeskusauditoriossa. Kyse oli "ensimmäisestä" laajemmasta ydinkeskustelualoituksesta! Alustuksen avaajana toimitusjohtaja Pertti Simola. TVO esitteli tavoitteitaan ja hankintojaan, joihin tähtäsi.
Tässä nimenomaisessa kirjoituksessani en näihin sen enempää halua puuttua, TVO ei halunne näistä vielä suurempaa julkituloa. Alustusten jälkeen alkoi avoin ja suora kysely ydinalan kipupisteistä yleiskeskusteluina. Puheenvuorot näihin kontrolloituihin kysymyksiin jakoi Anneli Nikula. Tapahtuma sai historialliset mittasuhteet. TVO:n johdolta kysyttiin syitä siihen, miten on mahdollista, että vuoden 1962 1,2mSv globaali maailman taustasäteily on kohonnut muutamissa vuosikymmenissä tasoon 4mSv , todellisuudessa siis 6mSv! Kysymyksen asettelussa perättiin syytä todettuun nykyiseen v i i s i n k e r t a i s t u n e e s e e n maailman taustasäteilyyn!
Tähän päivään asti ydinala oli kierrellyt aiheesta keskustelun täysin. Lehtereillä kävi historiallinen kohahdus, kun TVO:n johdon suulla saatiin kuulla, ettei todistettua faktaa enää haluttu kyseenalaistaa! Paikalla olevat n. 300 henkeä oli aikakirjoihin jäävässä tapahtumassa todistajana jossa TVO:n johto ei pelkästään lopettanut aiempaa kiistämistään asiassa, vaan saatiin lisävalaistusta tapahtumien taustoihin. Syyksi esitettiin luonnossa itsessään todetut tapahtuneet jyrkät muutokset. Kaasusäteilyaineiden pitoisuudet mm. radonin aktivoitumisineen olivat tämän valtaisaksi kohonneen taustasäteilyn suoranaiset taustasyyt! Esitys järkytti silminnähden lukuisia paikallaolijoita!
Niin uskomattoman luokan tunnustus maamme ydinalan terävimmän johtajiston suusta kuultiin. Mistä on kyse? Yleinen taustasäteilymme on STUK:n tiedostoissa 1962 1,2mSv. 1980 3mSv, 1990 jo 3.6mSv, vaikka poistettuna on STUK:n -2mSv tausta USA:n vaateesta. Viimeisin tausta 2007 oli jo täydet 4mSv, poistettuineen lukuineen mainittu viisinkertaistuminen 6mSv. Puhuttaessa Nikulan mainitsemasta kaasusäteilijälisääntymisestä mm. radonista, sen noin kuukauden mittainen puoliintumisaika on järkyttävä yksityiskohta. Näin lyhytaikaisen säteilylähteen viisinkertaistaneen taustamme on sen erityiskyky hävitä kuukausiluokassa oleellista. Radonia tulee maapallolle nykyisessä ydinasekoekiellossa ainoastaan, ja v a i n siviiliydinvoimaisesti! Radon on hajoamistuote uraanista. Kyseessä on tietysti maailmalla lisääntynyt uraanikaivostoiminnan ja siviiliydinvoimauraanin syytämä kumuloituva ja j a t k u v a kasvu erityisesti energiakriisin ydinlisärakentelusta 1970-luvulta asti!
Radonin määrä jalokaasupitoisuutena ei sinällään tramaattisesti lisäänny! Kyse on siitä, miten nykyinen radonkaasun sisällään ytimessään kuljettamat säteilyvireiset termienergiat ovat valtavasti kasvaneet aivan pienessä ajassa. Sama mekaniikka koskee tietysti koko biosfäärimme kaasuja. Niistä säteily sitoutuu siten pitempiaikaisesti mm. hiilidioksidiin n.5600v, nikkeli 80 000v jne. ikikiertoon. Mistä tämä säteilyenergian tauoton kasvu on peräisin? Ydinvoimaloissa mm. jäähdytysveden happi O-16 muuttuu neutroni, protonimuutoksissa typpi N-16 ja kun tämä virittyminen purkautuu, syntyy erittäin läpitunkevaa gammaenergiaa. Tämä läpäisee ongelmitta ydinturvarakenteet ja siirtyy kuorimalliteorioiden esittämällä mekanismilla poistojäähdytysilmaytimiin, vesiin yms.. Ydinvoimalan sähköenergiatasosuhteessa n. 36% reaktorihäviöinä näin ydinvoimalasta ulos biodiversiteettiimme.
Aktivoimaan jatkuvasti enemmän siellä olevia alkuaineita. Radon sitoo sisuksiinsa 21MeV. Mainittu happi O-16 esim. 3,116MeV energian jne.. Historiallisessa suljetussa kutsuvierastilaisuudessa viimein ydinjohtomme avoimesti tunnusti täysin ennekokemattoman biopdiversiteettiämme kohdanneen tuhomekanismin. Tämän löydöksen ja tunnustamisen myötä ydinvoimaan liitetty "puhtaus ja saasteettomuuskriteeristö" koki täyskäännöksen. 440 ydinvoimaloistamme on kertatunnustuksella tullut maailman ydintuhopesäkkeenä suurin turvauhka! Päästöttömän polton myötä CO2 jo selvitettiin, mutta vuosimiljooniksi maailmaamme pinttyvää ydinsäteilyn joka 10v taustatuplaantumista ei ole edes ehditty , saati aiemmin uskallettu tutkia megatuhona! Nyt maailman tiedeyhteisölle on tulossa sellainen uusi uhkakuva, ettei vastaavaa ole nähty!
--------
Vesa Noroviidan Hesingin mielenosoituslausunto viikolla 17, 2009
"Minulla on tässä kädessäni Otavan iso ensyklobedia, numero 17. Sen sivu 6869. Sielä kerrotaan vuoden 1978 yleiseksi globaaliksi taustasäteilyutasoksi 2,2mSv!"
Tämä tarkoittaa, että vuoteen 2009 mennessä taustasäteilyn taso on sieltä noussut räjähdysmäisen nopeasti 6mSv tasoon. 2,72 kertaiseksi. Tuplautuen liki kerran kymmenessä vuodessa.
6 STUK myöntää primäärisäteilyn.
Oli varsin johdonmukaista, että kun sain selville näitä yleisiä taustasäteilynousutietojani aloin kartoittaa miten ns. virallisista mittaustuloksista saisin selvitettyä sen, kuinka selkeästi ydinvoimaloiden ympärillä oli yleinen taustasäteily kohonnut ydinvoimaloiden toiminnan aikana. Rutinoituneesti tiesin, ettei raporteista haluamiani arvoja niin vain oteta oikopäätä käyttöön, mutta aikani etsittyäni sain käsiini enemmän kuin paljonkertovan vuoden -06 alun lumipeitteen aikaan mitatun taulukon. Liitän tähän jatkoksi intensiivistä ja spontaaneista mielenliikkeistäni kertovaa uniikkia raportointia löytöhetkellä:
Tuskin enää mikään ydinalan paljastus hämmästyttää. Tämä tapaus on kyllä rajoilla. Niin karua on todistusvoima. Harvemmin viitsin mennä STUKI:n sivuille ja harva sen propagandasivuille eksyy. Ehkä silti pitäisi? Näköjään lipsauttaa riviensä välistä missä mennään. Julkaisu oli järkyttävä! Kyseessä on STUKI:n mm. 90-luvun alusta tarkoituksella -2mSv taustasensuroitu arvo. Lisäksi suojattu mittalaite ei kykene juuri sääkalvon läpi mittaamaan alfaa saati beetasäteilyä, sen lukemilla ei siis sinällään ole juuri arvoa.
Mutta koska jopa -2mSv suodatettu mittari silti kykenee ilmaisemaan muuntosuhteita, tutustuin taulukkoihin. Koko karmeus alkoi löytyä tutusti myös näistä taulukoinneista. Erittäin oleellista tässä on se, että mittausaika on keskellä roudan ja lumen tukkiman maan lopputalvea tehty. Tällöin tulosta ei mainittavasti häiritse paikkakunnittain kenties vaihtelevat kalliolajit vaimentuneine radonpäästöineen. Lumi vaimentaa lisäksi maaperäsäteilyjä. No enemmittä puheitta tässä siviiliydintarjonnasta silvuplee:
http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateilytilanne/satakunta/fi_FI/satakunta/"
Mittausasema Annosnopeus Päivä
* Eurajoki 0,11 03.03.06
*Tämä tietysti koko alueen piikkiarvo kertoo mitä sekundäärissäteilevä ydinvoimala syytää tauotta ympäristöönsä.0,11/0,04 (kalibrointitaso)= +175%!
* Rauma 0,09 03.03.06
*Vaikka Rauma on kymmenien kilometrien päässä ydinvoimalapäästöistä, eikä edes tuulen alla silti: 0,09/0,04= +125% l. myös siellä on reilusti yli kaksinkertainen taustasäteilytys.
* Lappi TL 0,11 03.03.06
*Luku kertoo vallitsevan tuulensuunnan vaikutuksen, näin saamme tietoon, että mittarit osoittavat säteilyn liikkuvan kaasufaasissa mm. säteilykaasuina, aktiivisina hiukkasina ja sekundäärissäteilyinä virittyneinä ilmamolekyyleinä. Vaikka etäisyyttä on jo yli 30km, ei minkäänlaista säteilyvaimentumaa ole havaittavissa! Tasainen ilmavirta vetää laimentamatta perässään säteilyrainaa ydinvoimalasta kuin hihnakuljetin suunnattoman kauas.
* Pori HÄKE 0,06 03.03.06
*Varsinainen pommi! Matkaa on 50km voimalasta pohjoiseen 0,06/0,04= säteilynousua jäljellä +50% l. -125% p i e n e m p i !
* Luvia 0,09 03.03.06
* Kullaa 0,07 03.03.06
* Pomarkku 0,08 03.03.06
* Honkajoki 0,05 03.03.06
*Tässä taas matkaa voimalaan n.100km tuulen sivussa 0,05/0,04= ero normaaliin on käsittämätön +25%.
* Merikarvia 0,04 03.03.06
*Tässä säteilyero on -175% pienempi ydinvoimalaan. Nollapistepaikkakunta jonne selvästi ydinvoimalan päästöjä ei suoraan paljon tule. Taustasäteilystä jäljellä vain kolmannes.
Olen esitellyt maamme kattavia taulukoita, joista näkyy ydinvoimaloiden piippupäästöjen keskittymät. Tämä on ehdottomasti löytämistäni paras. Tai no p a h i n ! Tuskin enää on epäselvää minkämoista m i t a t t a v a a tuhoa siviiliydinvoimaloiden ns. luvanvaraiset tekevät. "Sallitut" jatkuvat piippukaasupäästöt asiallisesti k o l m i n k e r t a i s t a v a t taustan!
Säteilytilanne Satakunnassa lopputalvelta -06 kertoo jotain siitä miten siviiliydinvoimaloiden myönnetyt ja sallitut päästöt vaikuttavat maamme väestöä koettelevaan taustasäteilyyn. Olkiluoto on hyvä kohde siinä mielessä, että alueella ei ole juuri luontaista uraanimalmia, eikä muuta merkittävää luonnon omaa säteilypäästöä haittaamassa mittauksia. Samoin lopputalvi routineen ja lumihankineen takaa liki optimistisesti sen, että saadaan neutraalia dataa pitkälti ydinvoimaloiden kaasusäteilyefekteistä ja todetuista sekundäärisäteilytysvaikutuksista päästöhiukkasineen.
Eurajoki 0,11ySv, Rauma 0,09, Lappi TL 0,11, Pori 0,06, Luvia 0,09, Kullaa 0,07, Pomarkku 0,08, Honkajoki 0,05, Merikarvia 0,04. Keskiarvo saadaan näytealueesta laskemalla kaikki yhteen ja jakamalla osallistujamäärillä eli 0,7/8kpl= 0,09. Saadaksemme keskimääräisen kasvutaustaprosentin otamme vähiten säteilysaastuneen reunapaikkakunnan merkkaamaan 0-pistettä Merikarviasta. 0,04, mikä on 3,7 mSv taustan perussaantopohja. 0,09/0,04= +125% säteilyn kasvu keskimäärin. Alueen suurin säde saastuttajaan on n. 100km Honkajoelta TVO:lle.
Vedämme 100km säteen sekä Olkiluodon, että Loviisan saasteympäristöön, huomaamme alueen kattavan puolet Suomen väestöstä. Otetaan tutusti STUKI:n perustaustasäteilytason ilmoitus 3,7mSv. Luku kerrotaan saamallamme 2,25= 8,33mSv! Optimistisesti voimme olettaa, että tämä keskimääräinen nousukerroin ei vaikuta edes puoleen väestöstämme. Säteilyn kasvuvaikutus näyttäisi kattavan 2,2milj suuruista keskivertoa. Näin voimme helposti laskea tuloksesta sen keskiarvollisen tilastopaineen joka kohdistuu maamme koko väestöön ns. "mansievertelinikäkertymänä". Eli 5milj- 2,2milj= (2,8milj* 3,7mSv + 2,2milj* 8,33mSv)/ 5miljoonalla = 5,7mSv taustataso henkeä kohden!
Aika tuttu tieto. Arvo saadaan helposti ottamalla se luku, jonka STUK sanoo ja myöntää "poistaneensa" nyky-ydinvoimaloiden nostamasta taustasäteilykasvusta 90-luvulta. Eli 2mSv + 23% kasvanut virallinen nykysäteilytaustamme lisättynä 3,7mSv. Tulokseksi saamme j u u r i tuon 5,7mSv! Näin 80-luvun 3mSv on noussut 90% todistettuun 5,7mSv n.25v aikana siviiliydinvoimaisesti! Aika kuvaavaa, että lähestyimmepä säteilyongelmaamme melkein millä keinoin tahansa, tulos on aina sama. Käyttäen ihan virallisia STUKI:n tietoja niin aina saamme näytöksi tutun loppurupeaman. Hirveästi kasvanut säteilylisä siviiliydinvoimaloistamme tappaa nykyisin 6000 henkeä 500mSv elinikäkertoimella ja sairastuttaa siitä toipuvia säteilysyöpään lisäksi saman verran.
Jatkeeksi tietoja myös siviiliydinkaivos ja jalostusvaikutuksista. TV2 kertoi 17.03 OBS ohjelmassaan, että Ranskan Limousinissä toimii peräti 50 meille tulevia Cogeman uraanikaivosta laajalla alueella. Se mikä hätkähdytti oli maininta 10-20 kertaistuneista taustasäteilyistä suunnattomilla alueilla muutaman vuosikymmenen sisällä! Kun puhutaan reippaasti yli 50mSv taustasäteilyistä ja todetaan, että 1000mSv 100% säteilysairastumismäärät kerätään näillä arvoilla peräti 20v aikana, niin ei tosiaan ole ihme, että myös STUK ottaa näemmä näissä säteilyasioissa "vapauksia" tulkita säteilytilastojaan, ettei ydinalan maineet romahtaisi kertarysäyksellä? Täytyy tosiaan todeta, että tuppisuumainen käyttäytyminen näiden asiallisten laskelmien taustatiedoista ei ole omiaan h ä l v e n t ä m ä ä n esille nousseita päivänselviä ihmettelysyitä!
IAEA:n sensuroinnin alkuajoista
Ydinvoimaan on jo aivan alkuajoista lähtien kuulunut totalitäärinen tarve sensuroida sitä kaikkea ja kaikenlaista tietoa, joka alan mukana kulkee. Yleensä tällaiset systeemit luodaan alun alkaen suorista sotilassalaustarpeista, niin kuin nyt ydinvoiman tapauksessa myös. Jo ydinpommin alkumetreiltä asti atomialan kehitykseen luotiin varsinainen leegio erinäisiä piilotusmetodeja. Sotaa aikoinaan käyvä USA halusi pitää ydinvoiman lainalaisuudet ja tiedot mitä tiiviimmin vain oman hallintonsa piirissä. Ehkä se oli jossain mielessä jopa perusteltua II-maailmansodan aikana ja osin vielä sitä seuranneen kylmänsodan sotilasosiltaan? Muttei toki enää sovi siviiliydinvoimapuoleen, saati nykyiseen avoimempaan maailmaan.
Eräs nimenomaan siviilipuolen sensuroinnin keskeisin ja näkyvin tapahtumaketju alkoi 06.08-45 Hiroshiman pommin nähdessä ydinosaamisen kruununa konkreettisen ydinvalon. Virallisissa tiedoissa sanotaan, että Hiroshimassa 400 000 hengen asujaimistosta kuoli 80 000. Sodan loputtua kaupunkia tutkimaan tulleet USA:n ydinasiantuntijat kohtasivat alueella varsin outoja yksityiskohtia. Olihan kyseessä maailman siviiliväestön ensimmäisen ja paljon jatkosta kertovan kohtaamisen ensimmäinen analysointipaikka.
Tutkijat alkoivat haastatella paikan päällä olevia japanilaisuhreja ja tekemään tapahtumakentästä paljonpuhuvaa kokonaislaajuista kartoitusta. Melko pian kohdattiin ihmisten kertomuksista sellaisia yksityiskohtia, että tarut ja uskomukset alkoivat olemaan näiden lähtökohtina ilmeisempiä, kuin realisoitava fakta? Eräs tutkijoita askarruttanut mysteerio oli käsite "Musta sade". Kerrottiin, että melko pian ydinpommin räjähdettyä maahan lankesi raju ja laaja sysimustan sateen mukanaan tuoma mysteerio. Kerrottiin, että lähinnä raakaöljynkaltainen sitkeä aine peitti tienoot laajalta alueelta. Yleensä sen alle jääneet kuolivat varsin pian säteilyn seurauksena. Tämä aine oli hyvin vaikeasti poispestävää nimenomaan raakaöljymäistä nestettä.
Tässä asiassa oli monta kummallisuutta. Laskettiin, että jos vaikka neliökilometrin alalle tätä olisi langennut perussateena sentin paksuinen kerros, niin jopa varovaisesti arvioiden nestettä olisi pitänyt pudota 10 000 tonnin verran! Toisaalta saatiin selville, että ydinpommin aineesta vain täysin mitätön 0,6g muuttui energiaksi. Muu osa mitättömästä ydinpolttoaineesta sinkoutui lähinnä raskaana reagoimattomana pulverina melko pienelle alueelle. Esitettiin varsin kummastunut ajatusmalli siitä, että mistä moinen massaerä edes teoriassa voisi muodostua, ja lisäksi nimenomaan ilmaan. Ensin ajateltiin, että kyseessä on vain puukaupungin savujen muodostama liejuuntuminen. Mutta näytteeksi saduista "öljyeristä" ei saatu tätä tukevaa materiaalia. Tässä vaiheessa Mustan sateen tutkinta sai niin vakavaa mielenkiintoa, ettei asiaa haluttu enää puida julkisuudessa enää käytännön tasolla. Ydinalan ikuisen rautaesiripun lopullinen laskeminen tapahtui juuri tässä vaiheessa tiedemaailmassa!
Mitä sitten salaisista laboraatiosta alkoi selviämään?
Niin IAEA oli tosiaan näin polkaistu nupulleen ja ydinalaa kroonisesti tästä eteenpäin vaivaava sensurointipakko astui ratkaisevan askeleen taaksepäin ydinasioiden vapaassa raportoinnissa. Kyseinen musta mönjä on peräisin ilmakehän typestä. Kun suora säteily kohtaa ilmakehän kaikkialla olevan typen se muuttuu hiili C-14 radioaktiiviseksi hiilimuodokseen. Puoliintumisaika säteilylle on 5630v. Juuri samaksi jota tapahtuu kaikkialla, missä säteily kohtaa ilmakehän. Niin siviiliydinpuolella, ydinjätevarastoissa, kuin nähdysti sotilaspuolella. Lisäksi aluksi mainitsemani 10 000t määrä moninkertaistui Hiroshimassa, koska muodostuneesta radiohiilipölystä valtaosa paloi suoraan ilmassa suunnattomalla lämmöllä häkäkaasuiksi ja hiilidioksidiksi, eikä siis tätä osuutta koskaan haluttu edes julkisuuteen näkymään. Tämän varovaisesti arvioiden kymmenkertaisen äärimmäisen bioaktiivisen ja maailmalle kaasuna levinneen säteilytappajapäästön vaiheista haluttiin vaieta pysyvästi kansainvälisillä aiheen salausvelvoitteilla.
Tilanne jäi sitten myöhemmin kylmänsodan jalkoihin ja vaiettiin varsin tehokkaasti jatkotutkimuksista. Mutta melko pian jo 50-luvulle tultaessa näyteltiin seuraava jatko-osa. Australialaistutkijat ja vastaavat alkoivat kansainvälisen turvallisuuden nimissä seurata ydinpommikoneitten todellisia seurauksia maailmalla tehtävien ilmakehän ydinkokeiden tiimoilta. Aihe oli äärimmäisen arkaa aikaa kylmänsodan velloessa erityisesti Venäjän ydinpommikokeiden laukaisemina. Australialaisilta- ja Uusiseelantilaisilta lampailta alettiin löytää mm. ranskalaisten ilmakehässä ydinkokeitten suoritettujen päästöjen seurauksia. Kyseessä oli suorien ydinkokeiden laskeumien loogiset seurannaiset.
Mutta tässä vaiheessa oli asiassa jotain käsittämätöntä? Miten oli mahdollista, että Hiroshiman ydinkokeiden fissioiva ainemäärä on vain 0,6g ja siitä vähintään puolet räjähdyspaineena singahtaa vain alapuoliseen maastoon, saada Australian kokoiseen alueeseen suursäteilymääriä? U-235 hajotessa aine muuttuu Barium-141 ja krypton-92 ja 3 neutroniksi ja gammaenergiaksi. Jo tästä näemme, ettei silloin pitäisi edes tuhansista ilmakehän ydinkokeista tulla käytännössä cesiumia kuin grammaluokissa räjähdystä kohden laskeumiin. Lisäksi vetypommikokeista vain osia tästä jo polttoaineensa puhtauden takia. Silti koko 60-luvun alkuun kulminoitunut ydinlaskeumakeskustelu pyöri pitkälti vain cesiumin maailmanlaajuisen nousemisen tiimoilla. Esimerkiksi Suomi nousi otsikkoihin Lapin poronlihasta löytyneisiin runsastuneisiin nimenomaan cesiummäärin?
Suomen Lappi oli siinä mielessä outo paikka, että vallitsevat silloiset tuulet olivat Venäjän Novaja Zemjan saaren päästöjen realistisesti ottaen saavuttamattomissa. Siitä huolimatta väitettiin nimenomaan Lapin saaneen päälleen suunnattomat tonnimäärät täyttävät cesiumpeitteet muutamissa vuosissa? Tilanteen vakavuutta toi esille varsin laaja kirjo maailman tutkijoita. Näyttöä pidettiin kiistattomana siitä, että ilmakehän ydinkokeista levittäytyy vastatuuleen jne. satojen tonnien kesiumpilovilauttoja. Jo silloin oli kyllä tiedossa se fakta, että päästöjen lähdettä olisi pitänyt etsiä luontevammasta ylätuuliosuudelta, eikä välttämättä ydinpommikokeista. Kukaan ei miettinyt sitä, miten raskas metallipöly edes voi noin suurina pitoisuuksina kulkeutua tuhansia kilometrejä ilmassa. Todellisuudessa jo pitemmän aikaa oli ollut tiedossa, että Ruotsin kaivostoiminta oli päästöjen takana. Sikäläinen tunturialue tiedetään varsin rikkaaksi cesiumpollusiittimineraalien alueeksi.
Sieltä siis arkinen tuuli oli kuljettanut ruotsalaisen kaivostoiminnan päästöjä nimenomaan vain Lapin alueille. Kohun noustessa niin rajuksi, että tehtiin maailmanlaajuinen ilmakehän ydinkoekieltosopimus hiljainen Ruotsi vähensi cesiuminsa vuotamispäästöjä samanaikaisesti ja maailma sai huokaista helpotuksesta, kun maailman ydinpommilaskeumien cesiumpitoisuudet alkoivat kuin taikaiskusta koekiellosta laskemaan. No mikä todellisuudessa sitten tapahtui? Miten oli edes teoriassa mahdollista, että maailman säteilyarvot ja taustat pienessä ajassa nousivat niin rajusti?
Yksi elementti kuten huomaamme oli tottakai typen säteilystä muuttuminen hiili C-14 muotoon. Käytännössä tuo muutama gramma hajonnutta raskasainetta putoaa miltei kaikki räjähdyspaikan maaperään. Mutta ilmaan jää radioaktiivisen hiilen kyllästämä "merellisen" kokoinen alue hiilidioksidia ja hiilimonoksidikaasuja kaikkialle esteittä menevänä kaasuna. Häkä tarttuu eläimiin hengitettynä ja hiilidioksidi kulkeutuu myös bioaktiivisena kasvien yhteytettäväksi.
Lisäksi se mistä äärimmäisen tarkoin haluttiin vaieta on tämä surullisen kuuluisa Malenkan kehittämä isomeeristen ja termisten vireiden pysyväisyys mm. arkisissa ilmamolekyyleissä. Nimenomaan nämä yhdessä aiheuttivat ne mitatut rajut säteilynousut sirotessaan primääriaktivoituna säteilyionisaationa maailmalle. Lasketaanpa mallinnukseksi, mitä näinä kiistelyinä reilun 10v ydinpommikokeiden aikaan ilmakehäämme todellisuudessa pääsi. Hiroshiman tasoisissa pommikokeissa siis vain grammaluokkia ainetta muuttuu energiaksi. Otamme vertailukohdan siviiliydinvoimalan vastaavaa. 1000MW ydinvoimalassa, noin Olkiluodon kokoluokassa v u o d e s s a energiaksi muuttuu ei vähempää, kuin 1000g samaa ydinpommiuraania, joita kokeissa käytettiin. Tästä voimme päätellä, että noin 1500 Hiroshimaa vastaavia ydinkoetta vapaasti maanpäällä suoritettuna ei tuota yhtään enempää säteilyenergiasaastumista kuin ainokainen siviiliydinvoimala! Voimme karrikoiden sanoa, että yksi Olkiluodon 30v käynyt ydinvoimala synnyttää todennettuna suuremman säteilyefektin maanpäälliselle biodiversiteetille, kuin kaikki maailman sotilaalliset ilmakehäkokeet yhteensä!
Eikä tässä vielä kaikki. Heti kun ydinkoekielto maailmalla astui voimaan alettiin tekemään ydinkokeita 1000m syvyisissä suljetuissa kallioluolastoissa. Siis peräti 2 kertaa syvemmällä, kun esim. Posivan loppusijoitukset tehdään. Ja siitä huolimatta koko 80-luvun alusta lähtien ja jo sitä ennen myös tätä toimintaa pidettiin tahallisena maailman väestön terveysuhkana. Maailmalta juoksutettiin massoittain tutkimuksia miten kilometriluokkaisista tunneleista nousee jo nyt tauotta säteilykaasuja ja vaarantaa koko maailman elämisen edellytykset tulevien vuosikymmenten aikana. Siis yli puolet syvemmältä kuin Olkiluodon Posivatunnelit?
Tilanteessa ei edes auta, että ydinluolasto lasittuu ja keramisoituu yhteneväiseksi sulakivimöykyksi. Yhtä kaikki 80-luvun lopulle tultaessa alkoi ydinkokeiden vastustus olla julkisuudessa näyttöjen painamana niin suurta, että maailmanlaajuinen ydinkoekieltosopimus oli pakko tehdä. Kukaan ei edes vahingossa halunnut tehdä vertailuja siitä, miten koko ydinkoekiellon piirissä kului poltettuna ydinjätteenä karkeasti vain se määrä, jonka ainokainen 1000MW ydinvoimala maailmalla maan pinnalla ympäristöönsä syytää!
---------------------
Siitä asti, kun aloin selvittämään ydinalaan liittyviä mysteereitä on eräs erityisen mielenkiintoinen vuosi ollut mielessäni. Vuona 1961-suurvallat tekivät sopimuksen, joka kieltää ydinkokeet ilmakehässä. Olen aina halunnut saada selville juuri tuon vuoden yleisen mitatun taustasäteilytason. Sillä tiedolla olisi mitä helpointa tehdä selko siitä, mitä ennen sitä sotilaallisen pommikokeilun synnyttämä taustansäteilynousu on suhteessa sen jälkeen suoritettujen siviiliydinvoimalaitosten vastaavaan. Totta kai myös siviiliydinala on havainnut tämän ja sopinut STUK:n kanssa, että sen aikuisia yleisiä taustasäteilykokonaisuuksista ei saa mistään. On turha luulla, että netistä, tai STUKI:sta näitä pyytämällä saisi käsiinsä.
Aina joskus käy niin, että jokin pieni yksityiskohta, tai tuhansiin sivuihin kätkeytyy pienoinen ja enemmän kuin paljonkertova lipsahdus. Sen löytyminen on vain oman ahkeruutensa varassa. Aina edes IAEA ei kykene sulkemanaan kaikkia tietojaan hermeettisesti viitseliäältä piiloon. Niinpä toistetaan, mitä löytyi. STUK:n Säteily ja turvallisuuskirjassa vuodelta 1988 sivulla 15 raportoidaan seuraavaa:" Vielä 1960 luvulla siveltiin kellojen osoittimia ja numerotauluja radioaktiivisella aineella. Tällainen itsevalaiseva kellolla aiheutti ranteelle jopa yhden millisievertin annoksen viikossa. Radioaktiivisten aineiden käyttö on tarpeetonta itsevalaisevissa kelloissa. Niillä aiheutettiin aivan turhaan Sveitsissä, ja ehkä muuallakin, lähes vuoden taustasäteilyä vastaava koekehoannos (1mSv!)"
Kerrottakoon, että tässä osiossa STUK:n henkilöstö käy läpi kuivaa menneisyyden historiikkia listamaisesti. Kyseessä on 640 savuinen ylipaksu pino raportista koottua materiaalia suoraan kirjaan kopioituna. Tämä aivan olennainen lipsahdus on jäänyt poistamatta kyseisestä opuksesta. Ja se sopii kuin päre päähän ja on juuri siitä, mitä etsitään. Olennaisinta tässä "lipsahduksessa" on fakta, että kyseinen tieto on autenttista menneisyyden raportointilistojen läpikäydystä realiteetista sen aikuisin tiedoin. Mitä siis voimme tästä oppia? Näin vähäinen taustasäteilymme oli vielä ennen varsinaista siviiliydinvoimainvaasiota 60-luvun alkuvuosina. Juuri se huippusalattu tieto suorastaan lävähtää silmiimme. Ydinpommikokeiden loputtua 1961 ja siirtyessä kilometrisyviin tunneleihinsa oli mitatun taustamme säteilytaso vain karvan yli 1mSv!
Nyt meillä on käytettävissä ja tilastoitavissa aukoton maailman taustasäteilytason kehittyminen kaikkineen. Valitettavasti yhä meiltä puuttuu 30-luvun taustasäteilytiedot, mutta saamme jo täysin riittävän yleisen taustamme kehitysluonteen. Voimme lähteä siitä liikkeelle, että 30-luvulla yleinen säteilytaso on 1mSv. Paljon puhutuista ydinpommikokeista toki syntyi yleistä nousua. Hiroshiman pommissa 0,6g uraania halkesi levittäen vain sen säteilykuorman biodiversiteettiin. Loput raskaammat aineet putosivat pitkälle paikalliseen maastoon, muttei saastuta käytännössä juuri laajemmin.
Kun huomioidaan, että 1000MW ydinvoimalassa vastaavasti 1000g/v ainetta luovuttaa isomeerivirettään biodiversiteettiin syntyy selkeä kuva miten ainokainen käyvä ydinvoimala synnyttää säteilyvuota termivirittäen ilmakehään yhtä paljon, kuin maailman ydinkokeet samaan aikaan yhteensä! Ja tämä tuskin huomattava globaalisäteilynousu kertoo selkeästi näin olleen. Entä sitten kaikki se, mitä tästä vuodesta 1961-62 eteenpäin jää pelkästään siviiliydinvoiman kontolle? Vuoteen 1980 mennessä vain n. 20v sisällä huomaamme kauhuksemme siviiliydinvoiman vähintään kaksinkertaistaneen taustamme jo 3mSv senalkuiselle tasolle 440 siviiliydinvoiman, uraanikaivosten ja jalostustoimien yhteisvaikuttimena.
Jatko siitä eteenpäin on yhtä tramaattinen. Olisi enemmän kuin tähdellistä tutkia sitä mekaniikkaa, joka on ydinkoekielloista huolimatta vain 30v sisällä kiistatta nostanut maailman yleistä taustasäteilyä peräti +90%. Ja jo minimissään 45v aikana silloinen 1,2mSv tausta on reippaasti yli triplautunut nykyiseen 3,7mSv tasoon jo virallisissa STUK-raportoinneissa. Sen totuuden pimitykseen ei tosiaan riitä 90-luvulla STUK:n ja vastaavien toimesta suoritetut -2mSv säteilyn noususensuroinnit ja vastaavat vippaskonstit. Kun virananomaisillamme on jo nyt tiedossa piilotettuna se fakta, että taustamme on noussut 80-luvun 3mSv tasolta < 2000-luvun 5,7mSv tasoille, eikä kasvulle voi uumoilla kuin räjähdysmäistä lisääntymistä siviiliydinvoimalakäytön myötä. Näin voimme havaita ja todistaa, että kokonaisuutena vain 45v aikana on taustasäteilymme noussut tasaisen vauhdin taulukolla 5,7mSv-1,2mSv (-61) = +4,5mSv. Eli 1mSv/10v. Tuplautuen alusta tasaisesti joka 10 vuosi!
-------------
Adheesio MAAILMANENSI-ilta!
Kanavasäteilyadheesio on mekanismi, jossa säteilyionisaatiossa esim. metalli muuttuu ultraradikaaliseksi aineeksi. Joka kaivautuu vaivatta vaikka lasin läpi kuin mato puuhun. Aineella ei STUK:n tietojen mukaan missään NIMESSÄ voi olla tällaisia "supersyövytysominaisuuksia". Mutta kuten olemme jo jatkuvasti huomanneet teoreettiset IAEA-valheet ja käytännön materiaali eivät juuri kauempana toisistaan voisi olla. Katsokaa sensaatiomaista materiaalia ja kiistatonta dokumentaatiokuvamateriaaliani siitä miten paksuun elektroniputkikupujen lasimassaan beettaelektronit, röntgenenergiat ja ++..ionisoituneet kanavasäteilyionien tunneliot säteilyeroosoituvat. TODELLISUUS oikeassaelämässään on kalmaisan karua:
http://kuvaton.com/k/vYd.jpg
7 Ilmastointimysteerio.
Nyt kuin olin päässyt jäljille siitä mekanismista joka kätketään ydinvoimalan systeemeihin näköjään aivan kylmästi, aloin pohtimaan mielessäni useita kummallisilta tuntuneita tapauksia ydinvoimalan starttaamisten alkuajoilta. ASEA:n työläisiltä olin saanut kuulla erään varsin kummallisen väittämän ja turvaohjeen. Henkilö oli sitä mieltä, että viimeistään noin vuosi ydinvoimalan käynnistymisestä eteenpäin olisi syytä oman turvallisuutensa vuoksi vaihtaa muihin elossa pitävimpiin hommiin.
Kysyttäessä syytä moiseen, hän vältellen lisäkeskusteluja oli vain kuitannut, että olisi syytä seurata alkuaineiden kulkeutumista ydinvoimalan poistoilman piipun ns. "pyyhkäisytuloksissa"? Kyseiseltä oli tivattaessa irronnut senverran lisätietoa, että nimenomaan kromista on puhe. Myöhemmin olen sitten selvitellyt taustoja myös tästä tarkemmin. Sanotaan tähän aluksi tukitietona, kromi kuuluu siihen erityisen haitalliseen alkuaineryhmään, jota pitkäaikainen säteily eroosioi voimalaitoksen rakenteista. Kromin kemikalisaatiomyrkkyinä tunnettu on mm. pelätty 6-arvoinen kromi. Joka on vaarallinen mm. kyvystään aiheuttaa syöpää. Ja sen kulkeutumismekanismi nimenomaan ilmastointiin on lähinnä tieto siitä, kuinka pitkällä voimalaitoksen "yleissäteilytausta" on kyennyt jo vakiintumaan.
Normaalilla työläisellä ei toki ole edes teoreettista mahdollisuutta saada moista selville, mutta TVO:n laboratoriossa kyllä näitä salaisia pyyhkäisykokeita alusta asti kyllä tehtiin. En halua sen tarkemmin kertoa tähän henkilöiden nimiä, mutta kun tämä etenevä kriittinen kromilöytö aikanaan sitten mitattiin, lähti saman tien ydinvoimalasta tilanteen tietäneet ja siitä selvillä olevat harvat. Kuvaavaa tässä vaiheessa oli, että henkilö, joka joutui tähän savupiippuun hakeutumaan joutui käyttämään rajua suojavarustusta tiedon kromiatomeista tultua julki. Moninkertaista suojahaalaria ja hengityssuojaimia ja vastaavia oli siitä päivästä asti pakko käyttää. Joten oli mitä ilmeisintä, tämä kromin mystinen kulkeutuminen, juuri kuten ennakoitiin ei ollut mikään jonninjoutava heitto. Vaan ydinvoimaloissa oli herännyt henkiin jotain salattua ja kuoletettavaa keskuuteemme. Siitä päivästä lähtien ei juuri ollut halukkaita tähän jokavuotiseen perushuoltokeikkaan vaihtamaan piipun ns. lentovaloja. Jollain tasolla kaikki vaan tiedosti kyseessä ei ollut mikään harhakuva vaarasta. Mutta mikä vielä tässä vaiheessa hämmästytti, oli mistä mekanismista moinen voisi johtua?
Ehkä tähän on sopivaa kertoa vastaavantyyppinen sen aikuinen episodi myös laitoksen nimenomaan ilmastointiin liittyvään tapaukseen. On todella kummeksuttava havaita että juuri ilmastointi on niin keskeinen tekijä. Sillä on koko laitosalueella musertava perusominaisuus. Kun liikkuu ydinvoimaloiden sisärakennuksissa ja erityisesti tietyissä huoneissa huomaa äärimmäisen meluisan ja vastenmielisen, suorastaan pyörremyrskymäisen ilmanvaihdon käytännössä kaikkialla. Ihmeteltävintä on siinä, että tuuletusta ei moisissa mitoissa milläänlailla lämpö- saati hapetussyistä niin massiivisena tarvita.
Ihmisiä teknisissä tiloissa ei ole kuin satunnaisesti. Samoin jäähdytettävänä ei usein ole kuin satunnaista tekniikkaa, mutta aina läsnäoleva hatun päästä repivä ylettömän suuri ja meluisa ilmastointi. Niin siitä ei pääse juuri missään laitoksen 1500 huoneissa eroon. Sitten sen seuralaisena on eräs vielä oudompi tekijä. Kun menee laitoksen sisäosiin aamuvirkkuna, ei siellä tarvitse olla kuin reilun tunnin, niin raukeus iskee. En siis tarkoita mitään normaalia kyllästymistä, vaan totaalista energian katoa elimistöstä. Olen joutunut sen kymmenet kerrat raahaamaan melkein jalattomaksi käyneitä raavaita ja hyväkuntoisia alle 20v kesäharjoittelijoita näistä huoneistoista. On liki mahdotonta ymmärtää sitä, miten virkeä elimistö voi silmissä rojahtaa jo reilun tunnin sisällä niin veltoksi, ettei työkaveri saa juuri sanaa suustaan.
Olen tätä useasti tuuminut ja kysellyt aiheesta myös laitoksen ylemmiltä. Vastaus on mitäänkertomaton ja yleensä vedotaan tiloissa pidettävän "turvallisuussyistä" alipainefaasia ja muut läpinäkyvää. No sanomatta on selvää, että halusimme alkuaikoina saada puhaltimia pitemmän työn tehdessämme seisokkihuolloissa pois. Vaan aina tylysti sanottiin, ettei millään käy. Koskaan muuta ei selitelty. Kun kysyi ulko-ovien aukipitämistä hapen saamiseksi, sama kiertelevä vastaus. Kun ei käynyt , niin ei käynyt. Ihmettely omassa mielessä vain kasvoi. Kyllä tähän nyt liittyi jotain aivan ymmärryksen ylittävää ja ennen kaikkea äärimmäisen tarkoin salattua. Jotain sellaista, joka tietona on elintärkeää saada selvitettyä itselleen. Jokin asiassa mätti ja pahasti!
Vielä eräs varsin keskeinen muistelus. Myös laitoksen ilmastointiin kytkeytyvä. Olin laitoksella tekemässä rutiininomaisia vuosihuoltoja. Tällä kertaa tehtäväkenttiini kuului käydä läpi työkavereineni puhaltimien kunnossapitotarkastuksia ja muita perushuoltoja laitosrutiinihuoltoina. Ei siinä mitään olihan laitteistot tuttuja ja kiva saada myös uusia kokemuksia ja vaihtelua puuduttaviin perusrutiineihin. Puhallinkoneistot ovat luonteeltaan massiivisia miehenkorkuisia monimetrisiä sähkömoottorikäyttöisiä meluisia yksiköitä. Niitä huollettiin miehenmentävistä peltiluukuista.
Rutinoituneesti siis aamulla kyselin ja selvittelin mistä ja milloin saisin katkaista aina kyseisen ilmanvaihtokoneen käyttösähköt mennessämme koneiden sisään. Silloin sain kuulla lauseen jota en koskaan unohda. Aina, ihan aina oli painotettu, että ehdottomasti joka tilanteessa kun laitteita huolletaan on kaikki sähköt katkaistava. Tätä päivää ennen turva-ajattelu oli tässä täysin ehdoton. Sähköt katkotaan ennen huoltoa pois. Nyt kuin salama kirkkaalta taivaalta oli tullut laitospäälliköiltä ehdoton vaatimus. Koneet huolletaan e h d o t t o m a s t i käyvinä!
Siinä vaiheessa luonnollisesti kieltäydyin moisesta hengenvaaraan asettumisesta, niin itseni, kuin työkaverieni osalta. Koska en tässä vaiheessa saanut selkeää vastausta hämilleen menneeltä työnjohtajaltani edes tivattaessa, sanoin soittavani aina valvomoon sammuttaessani kyseisen puhallinkoneiston. Saavuimme työpaikalle ja soitin, juuri kuten olin ilmoittanut aina katkaistessani kyseisen laitteiston. Hetken aikaa kaikki meni rutiinisti ja hommat tulivat tehtyä. Mutta siinä vaiheessa, kun aloimme käydä läpi nimenomaan valvomon puhallinlaitteistoja alkoi kuulutuksesta kaikua vaatimus ilmoittaa toistamiseen tehdystä irtikytkennästä varsin käskevästi. Ilmoitettuani toimenpiteen koordinaatistot ja syyn siihen vaadittiin ilmastointikojeistojen välitöntä takaisinkytkemistä.
Kummastelin jo tässä vaiheessa miten on mahdollista, että useiden rinnakkain samaan ilmastointikanavaan puhaltavien flektien yksittäispysäytys ei muka olisi mahdollista? Nimittäin aina oli myös TVO:n kursseissa korostettu miten jo yksi ainokainen rinnakkaislaite takaisi jopa kriisin sattuessa turvallisen prosessin etenemisen. Aina juuri tähän asti oli korostettu, ettei yhden, kahden, tai peräti kolmen rinnakkaislaitteen poistumisella käytöstä olisi mitään vaaraa turvallisuuden kannalta. Saati muun prosessinhallinnan vaikeutumisen osalta. Ja nyt yhtäkkiä sanottiin jo yhden koneiston hetkellisen huoltoseisokki aiheuttaa turvavaaran! Olin ällikällä, huomasin myös viimeistään tässä vaiheessa miten totuus ja koulutusmateriaali oli irti toisistaan. Tottakai jätimme huoltoseisokkikierroksemme tekemättä ja palasimme perin kummalisin tunnoin majapaikkaamme. Eteemme oli kuin väläyksenuomaisesti kohonnut jotain ennennäkemättömän uhkaavaa ydinalaan liittyvää.
Kyselin vaisulta työnjohtajalta asiaan liittyviä taustoja ja peräti merkillisiä juonikäänteitä. Mitään selkeää raportointia en itse asiassa koskaan saanut. Tiedustelin ponnekkaasti myös sitä miten edes teoriassa voidaan vaatia henkilökunnan suorittavan moisen kamikazehuollon. Eikö edes työturvavaltuutetulla, tai pääluottamusmiehellä ollut mitään sanottavaa? Ainoa vaikutus tilanteelle oli kun sain siirron sellaiselle työpaikalle jossa en joutunut vastaavaan rupeamaan. Myöhemmin kyselin miten ylipäätään kukaan voi huoltaa hengenvaarallisesti ilmastointilaitteet, niin vastattiin vaan yliolkaisesti ettei ole minun murheeni. Sen verran sain jälkikäteen kuulla, että koneet siitä lukien tosiaan huollettiin henkeä pidätellen ja käyvinä! Uteliaisuuteni heräsi ja päätin selvittää mistä moinen hysteria ja suunnaton pelko ilmastoinnin kohdalla perimmältään kertoi.
Sain, kuin sainkin selvyyden laitostoimittaja ASEA:n osaajilta, että kyseessä oli varsin tarkoin varjellun ydinlaitossalaisuuden tietoinen pimittäminen henkilökunnalta. Jos tieto vuotaisi julkisuuteen, sen esittäjää kohtaisi irtisanomiset ja vastaavat sanktiot! Mistä oli perimmältään kyse? Ydinvoimaloiden ilmastointiin liittyy mekanismi, joka vaatii tauotonta ilmanvaihtoa kaikissa niissä tiloissa, joissa edes vähän on säteilyenergiaa. Eli turbiinisalit ja reaktorihallit, asiassa kaikki "tekniset tilat" henkilöstökonttoritiloja ja valvomoa lukuun ottamatta pitää olla tauottoman ilmahuuhtelun piirissä. Sain kuulla miten pahimmillaan jo noin 15 min ilmastointikatkos saattaa kyseiset tilat radioaktiivisiksi ja niin kova säteily niissä silloin jo on, että syntyy hengenvaaraa. Jos esimerkiksi näistä teknisistä tiloista ilma virtaa väärinpäin valvomoon, niin henkilöstö on välittömässä kuolemanvaarassa!
En millään saattanut ymmärtää mekanismia, jossa ei säteilydosimetri edes näyttä mitään muuttaa noin nopeasti ilman niin vaaralliseksi, että hengenlähtö konkreettisesti on mahdollista. Tämä oli joko törkeä vale, tai sitten joku ei ymmärtänyt, mitä puhui. Mutta koska tilanteessa sain työpaikanvaihdoksen selityksittä osakseni ja kun huomioin laitospäällikön ylireagoinnin huomasin osuneeni johonkin täysin siihenastisen ydinkäsityskyvyn ylittäneeseen totuuden sisältävään miinakenttään. Siitä päivästä asti olen suoraan sitoutunut selvittämään tätä, ehkä koko nykyfysiikan tarkemmin varjeltua salausvyyhtiä. Täytyy sanoa jos olisin alusta asti tietänyt sen kaikki seurannaiset ja juonenkäänteet, niin ehken olisi koskaan ryhtynyt selvitystyöhön. Työhön, jonka seurauksena tämä edessä oleva äärimmäisen salatun ydinsalaisuuden Bandoran lippaan aukaisu sitten vaikeuksien jälkeen onnistui!
On suorastaan uskomatonta, miten juuri tästä tapauksesta sai alkuunsa se mekanismi, joka toi päivänvaloon vähittään 60v ajan äärimmäisen tarkoin varjellun salaisuuden. Jonka varjelemiseksi on perustettu mm. IAEA:n kaltaisia ydintiedon levityksen estäviä maailmankattavia organisaatioita, mutta eipäs tässä vaiheessa paljasteta enempää. Seuratkaamme eteenpäin, miten kaikki mysteeristä porras kerrallaan alkoi raottua. Haluan lisätä tähän, sain myöhemmin kuulla, että minut nimenomaan haluttiin tähän ratkomaan jo pitkään hiertänyttä työturvallisuusdilemmaa. Ja sain kuulla, miten varsin selkeästi päänavaukseni jälkeen koko ilmanvaihtoflektien huoltorutiini muutettiin sellaiseksi, että laitteita alettiinkin vain kuulustelemaan laakerien kunnon varmistukseksi. Vain pysähtyneet laitekokonaisuudet tehdään virrattomaksi korjaamisensa ajaksi. Eli olin tehnyt tehtäväni ja sain kontolleni entistä vaativampia työvastuukenttiä.
8. Relekoestusoppeja.
Relekoestusoppeja.
Kirjoittelen tätä jaksoa vuoden -06 loppukesällä. Tällöin peräti 5 Ruotsalaisydinvoimalaa on jo kuukausiluokassa ollut pakollisessa alasajoseisokissa ja ydinsähkön seurannaisvaikutuksena tällä hetkellä maksetaan triplahintaa perussähköstä nimenomanaan Forsmarkissa varsin pienimuotoisena alkaneen episodin käynnistämän systeemin takia. Yleensä, kun ihmisiltä tiedustelee luullaan, että vain reaktoriin liittyvät vastuukentät ovat tärkeitä ja niistä vastaaminen on se ehdottomasti raastavin vastuunkanto. Näin ei todellisuudessa toki aina ole. On mainittava myös eräitä muita alueita, joiden pettäessä rahaa palaa ja vastuu painaa tonnimöykkyinä.
Itse kun sain siirron seuraavaan työkenttääni, niin ikään kuin perin sen veljeni siirtyessä jatkokoulutukseen. Tarkoitan tässä nyt vähemmän tunnettua voimalan keskeistä rele- ja sähköistä suojajärjestelmäkokonaisuutta. Esimerkiksi Forsmarkin voimalaitosten pitkällinen korjausrupeama käynnistyi nimenomaan väärin toimineen releyksikön seurannaisvaikutuksista. Suojajärjestelmien releillä suojataan kaikki keskeisimmät ydinvoimalan käytettävissä olevat apu- ja pääjännitepiirit. Ja jos käy, kuten Forsmarkin ruotsalaisvoimalassa, kun tuhansista relepaketeista yksi ainokainen laite on viritetty edes muutamia millisekunteja väärin laukeavaksi saattaa seurauksena olla jopa reaktorin sulamiseen johtava tilanne.
Forsmarkin sattumusta luonnehditaan koko Ruotsin ydinhistorian vaarallisimmaksi ydinkatastrofiksi ja jälkipyykkiä puidaan varsin rankoilla käsillä, ehkä vuosiluokissa. Joka tapauksessa siellä on tällä hetkellä peräti 5 ydinvoimalaa allasajettuna ja varsin kiivaan tutkinnan alla pitkään. Ydinalalle tyypillisesti vasta yli puoli vuotta tapahtumien jälkeen tämä aluksi parin sulakkeen palamissessio muuttui salattujen raporttien edes osittain auetessa aivan toisekseen. Reaktorin vesipinta oli laskenut huikeat 2m. Samoin reaktorin 70 baarin paine oli romahtanut 15 baariin. Höyryä reaktorista oli jouduttu johtamaan suoraan ulos reaktorista erillistiloihin. Todellisuudessa kiinailmiö oli ollut vartin päässä. Jos neljästä valmiusdieselistä olisi kahden toimivan sijasta startannut vain 1kpl olisi ydinsulaminen tapahtunut tosiasia. Oleellista tilanteelle oli, ettei kokonaisuutta edes paljastettu Suomen tiedotusvälineissä. Ihmiset korkeintaan kummastelevat, miten parin sulakkeen takia melkein kaikkia Ruotsin ydinvoimaloita huollettiin paniikissa liki vuoden tapahtuneen johdosta?
Tosiaan saadessani siirron seuraavaan työrupeamaani, annettiin vastuulleni koko niin OL-1, kuin OL-2 laitoksien satamääräiset relekoestuskokonaisuudet. Näitä oltiin jo toki jonkin verran useiden työnjohtajien ja vastaavien sähköalan osaajien toimesta koeajettu ja haettu erinäisiä tapoja simuloida kokonaisuuksien toimintoja ns. relekoestuslaitteilla. Homman luonteeseen jo oli pesiytynyt melkoista seurannaisstressiä. Relekoestajan ajaessa satamäärin koesimulaatioita laitoksessa, kaiken pitää onnistua 100%, tai rysäyttää alas elintärkeitten turvajärjestelmien keskeisiä osakokonaisuuksia jännitteineen. Siinä tapauksessa on haukkujen määrä ylemmiltä johtajilta vähintään mieltä kääntävä.
Kyseiset suojajärjestelmät eivät vaan kerta kaikkiaan koskaan saaneet olla poiskytkettyjä. Tai vaaransi suoraan koko ydinvoimalaitoksien turvallisuuden. Kuten olettaa saattaa näitä alasajoja oli tapahtunut edeltäjilläni toisinaan aina silloin tällöin. Ja niin paljon oli haukkuja aina tavannut tulla, että ennen varsin runsaslukuisesta relekoestusportaastamme ei juuri ollut ketään halukkaita jatkajia jäljellä. Viimeistään vaiheessa, kun veljeni siirtyi omatoimisesti lisäkoulutuksen seurauksena pois näiden jokavuotisten relekoestusten luota, ei juuri ketään halukasta jatkajaa koko voimalaitoksesta löytynyt. No ei siinä mitään, tottakai noudatin komennuskäskyjäni ja sain käytännössä yksin aloittaa parin kesäapulaisen kanssa miltei pystymetsästä laitteiden koestamisen.
Sattuneiden muutamien inhimillisten laitteiden alasajojen seurauksina ei kytkentäohjeita oltu juuri muutamaa sivua enempää kyetty tekemään. Varsin moni koestuspaperi oli simuloinneissa jouduttu saman tien myös hylkäämään. Ensimmäiseksi aloitin koestusohjeiden piirtelyn ja kimurantimman suunnittelutyön. Tässä vaiheessa on syytä mainita, ehdottomasti vaativimmat, hankalimmat ja ajotilanteessa pelätyimmät turvarelejärjestelmät ovat uniikit ja täysin rinnakkaisvarmistamattomat releyksiköt. Näissä paikoissa suoritetut releiden koestukset keskittyvät ainokaisien generaattorin, laitoksen päämuuntajan, omakäyttömuuntajan ja tämäntyyppisten kokonaan varmistamattomien yksinkertaisten systeemien suojauksiin.
Tällaisissa alasajetuissa järjestelmäkokonaisuuksissa kömmähdyksiä ei jää varmistamaan käytännössä mikään vastuun ottava rinnakkaissysteemi. Siksi jo varsin marginaaliset virheajot, tai ajotilanteissa suoritetut lipsahdukset asettivat työpaikan jatkuvuuden vähintään vaakalaudalle. Myös laitetoimittajilta näihin koestustilanteisiin ei oltu saatu juuri mainittavasti ohjeita. Pelkistetyimmillään vähän vinossa poistettu koestushansikas saattoi ajaa koko massiivisen voimalaitoksen sekunnin osissa enemmän tai vähemmän hallitsemattomaan kylmäseisokkiin. Kuten tästä jo saattaa ymmärtää, niin kovin monta varomatonta johtokytkentää ei sallittu. Jopa inhimillinen tapahtunut hipaisu säätölaitteiden ohjauspotikkaan työn pysyvyyttä menettämättä, tällaisia ei kukaan relekoestaja kykene kestämään.
Myötätuntoni on tosiaan sen onnettoman Ruotsalaiskoestajan puolella, jota nyt syytetään Ruotsin historian toistaiseksi suurimman ydinkatastrofin käynnistämisestä. No kohdalleni ei näitä vuosien varrella jopa omaksi yllätyksekseni tullut. Kiitosta tästä en toki sen suuremmin ole koskaan saanut. Ydintyössä kun hiljaiset osaavat puurtajat tuppaa olemaan juuri se perustykinruoka, jolle ei juuri positiivista palautetta ydinyhtiön toimesta pahemmin harrasteta. Näiden relekoestuksien tiimoilta haluan esittää erään erityisesti huomionarvoisen rupeaman. Aihe liittyy enemmän kuin äkkiseltään saatattaisi uskoa ilmastoinnin yhteydestä mainitsemiini ydinkummallisuuksiin.
Relekoestuksessa on perusperiaate, että normaalisti toimivan laitteiston suureita jännitteitä, virtoja, taajuuksia ja erinäisiä päälläoloaikoja ikään kuin "ikkunoidaan" sallittuihin arvoihinsa jo ennakkoasetteluillaan. Jos jossain tapahtuu arvon ylityksiä, alituksia, tai vain hetkellisiä ei sallittuja muutoksia. Laitteistoa suojataan ja irrotetaan käyttöyksiköistään lisätuhojen estämiseksi. Samalla tulee hälytys järjestelmässä olevasta esimerkiksi sähkövuodoista kastumisten, oikosulun, liikakuormituksen tai muun seurauksena. Tämän signaalin eteenpäin saattamiseksi on seuraava apurelejärjestelmä hoitamassa vikailmoituksen eteenpäinviemisen valvomoon ja kytkemässä tilanteessa viestiä eteenpäin. Rutiininomaisessa koeajotilanteessani sitten huomasimme erään oudon ilmiön kesäharjoittelijoiden kanssa.
Laitoksen suojarele sinällään kyllä laukesi, apurele seurasi perässä, mutta, mutta? Jotain ihmeellistä havaitsin siinä, kun signaali eteenpäin ei silti mennyt. Tilanteessa sinällään mitään uutta ole, tottakai jo vajaan vuosikymmenen käytössä ollut satunnainen apurele tuhansien joukossa voi vioittua. Ilmoitin havainnostani työnjohtajilleni ja jatkoin kesäharjoittelijoiden kanssa sen enempiä miettimättä eteenpäin. Parin päivän päästä alkoi melkoinen revohka koko X-rakennuksen relehuoneistossa. Ämpärikaupalla vaihdettiin samaisia apureleitä. Kyselin moisen innostuksen aiheuttajaa? Minulle sanottiin varsin ympäripyöreästi, koko vaihtosouvi apureleillä kyllä johtui löydöstäni, mutta tarkemmin ei selitetty taustoja edes halutessani. Totesin mielessäni, jahas, ai näitä ydinsalailuja siis taas!
Vasta viikkoja myöhemmin sain ongittua vaivihkaa paljon vaarallisemman tapaustaustan kokonaisuuden. Tilanne oli nimittäin niin, että alle 10v sisällä oli lähes puolet ydinvoimalan turvallisuudesta näiltä osin vastaavissa apureleissä sattunut ikävämmänpuoleinen vikasessio. Tässä korostan, jo aiemmin mainitsemani X-relehuoneiston koko ilmamäärä tulee läpi kymmenien muiden voimalaitoksen huoneistojen. Näin juuri tuohon kyseiseen ilmaan sitoutuu ties mistäpäin laitosalueelta kertyvää vaihtoilmaa.
Joka tapauksessa oli käynyt niin. Että nimenomaan näihin herkkiin apureleiden millimittaisiin pieniin kärkiä ohjaaviin muovisiin kampaosiin oli pesiytynyt perin kummallista ydinalassa enemmän kuin yleistä hiipumis- ja hivutustautia. Pieniä väkäsiä oli katkeillut jo ties kauanko sitten ja ydinvoimalan suojareleistyksistä oli massoittain ollut poiskytketettynä jo vuosien ajan! Ei jälleen mikään ihme, miksei asiasta niin kovin laajemmalti haluttu keskustella. Kuulin myös, miten tämä kovasti minua ihmetyttänyt TVO:n johdon kyky reagoida tilanteeseen perustui vastaavaan havaittuun katastrofiin myös ruotsalaisten omissa laitoksissa! Eli taas, ties monennenko kerran oli ilmeisesti maamme eräs vaarallisin tähänastinen ydinkatastrofi hiuksenhienosti tuurilla ohitettu.
Ymmärtänette mitä tuhoja seuraa. Jos esimerkiksi päämuuntajan ei ylivirtarele, vinokuormasuoja tai vastaava virhetoiminnanestolaite olisi suoriutunut elintärkeästä tehtävästään millimittaisen muovikorvakkeen "mystisesti" syöpyessä 10 kertaa normaalia nopeammin! Jälleen tuo lajityypillinen törmäys ydinvoimalaan elimellisesti kuuluvaan ilman mukana kulkeutuvaan "säyionisaation eroosiseen hivutustautiin"? Useat kerrat työkavereineni mietimme oikein tosissamme, mikä on se outo elementti, joka vääntää elintärkeiden releiden ohjauskammat ennenaikaiseen tuhotilaansa sammuttaen relekoestajien energian jo reilun tunnin oleskelussa mm. X-rakennuksen sokkeloisissa huoneustoissa. Tässä yhtälöhässäkässä oli kerta kaikkiaan pakko olla jokin looginen yhteys. Siitä olimme vakuuttuneita, mutta mistään suunnalta emme yhä voineet saada viitettä siitä, mikä pilaa ilmassa liikkuvana niin aineen, materian, kuin hengenvoiman.
Keskeisintä jatkon tilanteelle oli, kun aikoinaan itse jätin työtehtävissäni eteenpäin siirtyessäni samaisen relekoestushomman ja varoitin johtajiani, ettei koko koestustani kukaan koko saarella jälkeeni hallitse, sain pöyhkeän ydininsinööreille tyypillisen vastauksen, "homma järjestyy"! Pannaan senverran monta insinööriä hommaan, että toimii. Vuosien päästä jälkeenpäin sain salattuna tietovuotona, miten TVO oli koettanut palkata tilalleni peräti 6kpl insinöörin ja teknikon ryhmän. Edes heiltä ei hommasta tullut kovalla yrittämiselläkään mitään. Seuraavat vuodet toisensa perään edettiin niin, ettei minulle asiasta saanut kukaan osallinen hiiskua. Lyhyillä revisioilla ei KUKAAN koestanut laitteita lainkaan! Aika karua, kun kyseessä oli sentään keskeisimmät molempien ydinlaitosten totaalivarmistamattomat uniikit satapäiset yksittäiset turvareleet! Systeemit joiden vuotuinen huolto oli tarpeelisempaa kuin juuri mikään muu koko laitoksella! Viimein kun asiaa oli vatvottu vuosikaudet tuskaisesti päätettiin koko laitekanta ostaa mahdottomaksi tilanteen koettua kokonaisuutena Saksasta Siemensiltä tietokoneistettuna ja suoraan tehtaalta ohjelmoituna miljoona-arvopakettina!
Ollen ensimmäisiä räikeimpiä kertoja kun TVO sai ronskisti röyhkeästä välinpitämättömyydestään silmilleen tietojeni raa-asta aliarvostuksesta. Muttei tietysti likikään viimeinen. Merkittävä jatko oli kun kirjoitin suoraan asiasta vastuuvirannomaispaljastuksena mm. KTM:lle asti. Miten TVO:n molempien laitosten kaikki keskeisimmät turvasähkölaittehuollot oli vuosikaudet kylmästi laiminlyöty STUK:it ja vastaavat IAEA:t tuosta vaan ohittaen. Kun tämän tein asiasta, jopa Sisäministeriö innostui peittelemään niin paljon, että siirrätti KAIKKI mm. TVO:n tuhannet salaiset relekoestuspöytäkirjani SUORAAN sisäministeriön A1 salausluokkaansa. Ettei tietoni vaan vuotaisi mistään julkisuuteen. En tiedä YHTÄÄN sellaista tapausta, jossa olisi toimittu näin häikäilemätömästi.
Mitä ilmeisintä, lisäkseni koko asiasta ei tänäkään päivänä tiedä koko Suomessa kuin aivan muutama. No tätä tekstiäni ennen toki. Mutta tällaiseen minä olen jo ydinammattisbesialistina pitkään tottunut. Tämän relehasardidilemman tosiaan kuulin ryhmää vetäneiltä jälkikäteen. Jolloin aloin oivaltamaan ihan oikeasti, kuinka tärkeitä tietomääriä oli haltuuni työkaluiksi ydinvoimasta kertynyt. Heitä oli tutusti TVO:n uhkailukulttuurein vannotettu vuosien ajan olemaan kertomatta minulle mitään tapahtuneista. Joten uskalsivat asiansa esittää vasta lopullisesti TVO:n synkkyydet jätettyään vuosien tahimisten jälkeen. Olin aivan ällikällä, että mua jo silloin niin tarkoin pelättiin tiedoistani. Siis aika hurja episodi kaikine Suomen kattavine megariskeineen.
9 Atomihiukkasen ainemuodon olemus.
Siirrymme seuraavaksi ydinkvanttifysiikan saloihin. Aloitan tämän osion muutamilla perusartikkeleilla, joilla selvitän aineen, valon ja värin olemusta jonkin verran. Ei aineen olemuksen tunnistaminen kaikkineen vaikeaa lopulta ole. Kun puhutaan partikkelista voi ajatella sen vaikka "0" mallisena tyhjiöön muodostuneena sähkövirtasilmukkana, eräänlaisena suprajohdesilmukkana siis. Tästä seuraa mielenkiintoinen perusefekti. Kuten tiedämme sähkösilmukka synnyttää pysyvän magneettikentän, jollainen on sähkölain mukaan pakko olla esim. kestomagneetissa.
Tuodessamme viereen samanmerkkisen kestomagneettiin muodostuu aineille ominainen "sisäkkäisliukumattomuuseste". Näin on tilanne vaikka protoneissa (+). Jos taas sähkö pyörii eri suuntaan muodostuu eri varausominaisuuden elektroni (-). Elektroni ja protoni yhdessä on neutroni (0). Vetoenergiat kasaavat atomin kokonaisrakenteita, joiden uloin elektronikerrosten elektronien voimat luovat alkuaineelle ominaisvalenssikemiansa ja vastaavat. Systeemi toimii näin kemiasta fysiikkaan, aina ydinfysiikkaa myöten. Esim. 7,8eV säteilykvantti purkaa kahden rauta-atomin sidoksen vastakkaisenergiallaan. Tässä on kyseessä ydinfysiikasta eräs vähemmän tunnettu säteilyeroosion perusperiaate.
Säteilyttämällä esim. protoniin gammaenergiaa saamme varastoitua sinne Malenkan kuorimalliteorialla säteilyä. Kun protonin energian teoreettinen stabiilimpi "0" rata muuttuu huojuvammaksi "8" malliseksi, se sitoo protoniin lisäenergiaa ja hiukkasen massa kasvaa lisäenergiasta loogisesti. Koska energia on ainetta, kuten tiedämme. Kyseessä on yhä samainen protoni, mutta jokin siinä on muuttunut. Ydinfysiikka puhuu "spin käsitteestä". 0-rata on hyrrä siis stabiilina pyöriessään. Kun hyrrää tönäisee siihen tulee liikaenergiasta huojuntaa. Mitä tämä vaikuttaa? Hyrrä ei olekaan aina ja kaikista suunnistaan tasaisesti "+" merkkinen. Vaan pinnassa esiintyy myös vähemmän positiivisempaa tilaansa. Kun kyseessä on atomi, joka pysyy virittymättömänä vakaana niin tällaisessa epävakaassa tilassaan ollessaan atomiydin ikään kuin kiehuu epävakaampana ja voidaan mieltää kuplivan. Kupliva aikansa kiehuttuaan haihduttaa itsestään liikaenergiaa, eli vettä ulos. Arkiseen radonytimeen energiaa voi varastoitua mainitusti kuukaudeksi ison 21Mev suuruisen liikaenergiaspinin.
Se peilaa suoraan säteilyenergiasta saamaansa lisäenergiaan. Ja huomaa nyt on kyse konkreettisesti vain energiasta. Kun tietty puoliintumishäirintävoima on pommittanut atomin sisusta tapahtuu kuin kolistelemalla särkyvää ikkunalasia, atomin sisäinen koossapitoresurssi ylittyy ja vapaa energia "kvantittuu" ytimestä ulos. Nyt riippuu poistuvan energian tehosta, eli Ws arvosta muuttuuko se vain energiaksi, eli gammakvantiksi, "0" silmukalliseksi elektroniksi, vai kenties esim. irrottaa atomista kaksi protonia ja neutronia heliumytimeksi, eli alfakvantiksi. On myös mahdollista, että atomista ei pääse ainetta pois vaan häiriö haittaa alimman elektronin vaellusta, että se spinstatiikalla imaistaan liian positiiviseksi kohonneeseen ytimeen energiahäiriökuoletukseksi. Tällöin ytimen protoni kaappaa K-kuorikerroksen elektronin, muuttuu neutroniksi ja syytää säteilypurskeen ympäristöönsä.
Aine voi muuttua myös virittyneenä suoraksi lisämassaksi. Jos meillä on tavallinen jousivedettävä kello ja vertaamme sen painoa, kun kello on vedettynä täyteen vetoonsa, on kello vedettynä painavampi, koska jouseen sitoutunut lisäenergia painaa. Otamme tavallisen metallikuulan ja punnitsemme sen tarkoin. Kuumennamme kuulaa hetken aikaa liekillä. Huomaamme kuulaan sitoutuneen lämpöenergian myös lisänneen sen massaa havaittavasti. Tämä on vielä melko yksinkertaista, mutta entä jos kyse on monimutkaisemmasta kokonaisuudesta, kuten vaikka ihmisestä? On kyetty suoralla vaaituksella todistamaan, että kuolemassa ihmisen paino putoaa sieluenergian edustamallaan grammaluokan muutoksella. Eläessään energisempi ihminen on painavampi todisti Dr. Duncan MacDougall aikoinaan.
Mitään "kiinteää" ei siis tarkkaan ottaen edes ole. Se on vain kenttien välistä vuorovaikutusilluusiota. Et lyö päätäsi kiveen vaan sen "sähkökenttään". Totta energia on ainetta, mutta oleellista on tajuta mitä "ainetta". Valo on niin konkreettista energiaa, että synnyttää kvanttina jopa suoraa mekaanista painetta. Tätä hyödyntää avaruuspurjeidea suoraan. Hyvin laakeroitu musta ja valkoinen siipiratas puolillaan valopaineesta suoraan pyörii. Kun katsot taskulampun yöllistä valokeilaa, joka on käsissäsi miljardi km pitkä ja 5cm leveä jo alussa, tajuat valon "koon" mielettömän suureksi. Silti sillä voi painaa siipirattaaseen pyörintäpainetta. Uskomattomasti tämän valomäärän tiedät ladatun pieneen patteriin, gramman sinkkipalaan! Jos alat puristaa vaikka taivaan pilviä kasaan, huomaat että kiintojäätä jäätyessään tulee. Energialla on sama luonne. Aine on tarkkaan rajatulla lyhytvuorovaikutusalassaan "0" silmukassaan kiertävä energiakokonaisuus.
Kun ukkosenergia lyö puuhun se on jo melko tiivistä energiaa ja räjäyttää tukin säleiksi. Osoittaen, että sen vuorovaikutusetäisyys on suurempi ainetta. Mutta kun pakkaat aineen edustaman energian atomitasoon, sen vaikutuskenttä minimoituu aineen olomuotopintaan. Yksi aineen olemus vaikuttaa kauas. Se tunnetaan gravitaationa. Aine on eräs energian pakkaustiheysmuoto vain, joka on maailmalla suhteellisen harvinainen energian muoto lisäksi. Jos olisimme pelkästään valofotoneista, kokisimme aineen aivan toisin. Eli käytämme itseämme perusteina oppineina tähän. Hämmentävää, että jo hyttysellä kvanttimekaniikan atomien spontaani värähtelylepomassa aiheuttaa paineliikkeillään holtittoman peruslentonsa. Tilanne tuntuu ihmiskokoluokassa ihan absurdilta. Sanotaan, että ihminen hyttysen kokoisena kuolisi ilmamolekyylien satunnaiskiihdytysten takia välittömästi! Silti hyttynen on vain hyötynyt satunnaisesta pomppivasta lennostaan. Eikä näin lennellen joudu petojen suuhun.
Tunnettu "kiinteä" ei ole sitä kiinteää, jonka maailmassamme tunnemme. Neutriino voi esteittä kulkea maapallon läpi kohtaamatta mitään vastusta! Eli atomien välillä on silkkaa tyhjää. Mutta outoa on, että esim. elektronikuorella ei ole mainittavasti paksuutta. Vain pallopinta, jos edes sitä. Aine on kuten elävässä elämässä. Oli kyseessä mikä tahansa tunnettu kiintokappale sen pinnan läpi voi painaa fyysisen piikin. Ilmaan, plasmaan, nesteeseen myös elohopeaan kalvoa lasin lailla rikkomatta. Savukaasuun tulee myös fyysinen reikä vaikkei pysyvästi. Esim. lyijy ja lasi näitä lävistämisessä rikkoutuu. Mutta silti lyijy valuu millin vuodessa.
Itse asiassa mikään tunnettu metallilevy ei voi nojata seinään 1000v kauempaa valumatta siitä lattialle. Myös arkinen ikkunalasi paksunee alta. Mikään edes tällainen aine ei ole nestettä kummempaa siis. Alati ympärilleen haihtuileva vesi ei nesteenä ole edes tarkasti kiintoaine, vaan kaasu! Kaasun ihminen mieltää vain hyvin epämääräiseksi fyysisesti. Eksoottinen on myös hiili. CO2 on hiilipitoinen kaasu. Koksi, grafiitti, fullereeni on jo hiili kosketeltavana. Timantti on samaa ja entistä kiinteämpää. Mitä hiili kaikkeudessamme on? Enimmäkseen kautta maailmankaikkeuden löyhästi keskinäismolekyyleinä sitoutunut kaasu. Planeettamme kasvimassa on käytännössä tiivistynyttä hiilidioksidia. Kukkapurkin kasviin tulee kiloja lisää suoraan ilman kaasukierrosta!
Kaasusta männän alla huomaamme muodostuvan sitä kovempaa, mitä tiiviimpää se on. Kun puristamme vesihöyryä saamme nesteestä jäätyessään kiintoainetta. Joka on nolla kelvinasteissa teräksen kovaa. Energiassa on samaa. Otamme valokvantin ja vain prässäämme sitä ahtaalle, kuten doublerilmiöstä avaruusraketin nokassa saamme valonlähdettä päin ajaessamme taajuuden energiakvanteissa nousemaan. Nyt kiihdytämme kohden radiolähetintä kaukaa avaruuksista. Ensin havaitsemme sen radioaallot, kiihdyttäessämme se liukuu infrapunaan, näkyvä valospektri, UV-valo, röntgensäde, gammakvantti, avaruussäteily, .. .. AINETTA! Näin loogista, valo on prässättävissä suoraan vaikka elektroniaineeksi! Kun värähtelyn aaltotaajuus on niin korkea, että sen jakso alittaa gravitaatiosäikeen sitomiseen vaatiman fyysisen mitan. Tällöin gravitaation lait alkavat vaikuttaa siihen välittömästi. Kvanttiutunut energia etenee siihen asti valon nopeudella. Mutta kun taajuusnousu pakkaa sen niin ahtaaksi, että määrittyy kiinteäksi aineella ei yksinkertaisesti enää voi olla aiempaa valon nopeutta. Energian tiheysmaksimissa on tässä keskeinen rooli. Juuri tässä "kaasu" muuttuu aineeksi, jota voi käsin nostaa. Yksinkertaista ja loogista. Kannattaa ajatella tilanteita selkeästi mikromekaniikkana.
Mikäli kyseessä olisi 100% tyhjyys, ei olisi myöskään mitään minkä spiniä voisimme havainnoida. Tyhjyydessä ei ole havaittavaa. Ei ole kyse "tyhjyydestä", jos siinä on energiaa. On myös fyysinen rajapinta, jonka yli energia ei aineesta virtaa. Tätä rajaa aineshiukkaset energiana kunnioittaa. Mutta esimerkiksi metallissa jo elektronit vaeltavat helposti atomiradoista toisiinsa. Juuri tämä koetaan mm. sähköä, ja lämpöä johtavana metallina. Tätä ominaisuutta ei ole puolestaan sementissä, siksi sitä ei koeta metallina. Toisaalta metallioksidi, kuten safiiri on metallia, mutta happi haittaa elektronien vaellusta, aine ei ole johdemetallia, vaikka on alumiinia silti.
Pinta joka kykenee lähettämään gravitonivälityssäikeen itsestään määritellään kiintoaineeksi. Kiintoaine on taas niin korkeataajuinen valokvantti, että sitä rajoittaa Einsteinin alle valonnopeuden liikelait. Avainsanana on gravintoni, joka sitoo energiakvantin sekä alle valonnopeuteen, ja huomioi! Myös ajan käsitteeseen. Valolla ei itsellään ole mitään aikaa, ja vaikkei uskoisi edes selkeää paikkaa, koska sillä on vaikutusjanansa, jossa se säteenä vain vaikuttaa. Ei voida valosäteessä osoittaa, että fotoni on "tuossa". Valo on valonnopeaa, ja kuten Einstein laski mikään aine ei voi olla valonnopeudessa. Toki jopa yli valon nopeudessa, muttei ole ainakaan enää meidän 3-D maailmassamme silloin!
Valokvantissa on selkeä spin. Joka tässä tarkoittaa fotonin pyörivän ikään kuin rihlapiipusta tulleen luodin. Spinin johdosta fotoni vuorovaikuttaa ympäristöatomeihin vaihtuvalla +, - varaussykkeellään. Fotonit samasta syystä aiheuttavat kaksoisrakotestin referointivarjojaan ja vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa. Fotonin energia muodostaa kuin vieterikierreradan ja silloin sen kulkusuuntaan muodostuu niin paljon sivuttaisulottuvuutta, että fotonin voi nähdä valona myös sivusta, vaikkei se katsojaansa suoraan edes osuisi. Tämä aiheuttaa valolle maksimietenemisnopeuden, koska vuorovaikutus tuo epäsuoran aikakäsitteen mukanaan. Entä jos tämä vieteri oikaistaan ja vuorovaikutus sivuille estetään. Tämä lentävä "luotifotonihyrrä " pysäytetään?
Saadaan suora jana. Puhutaan gravitonisäikeestä, jonka vaikutusta rekisteröidään vain säikeen molemmissa päissä. Myös muut lainalaisuudet muuttuvat huikeasti. Gravitonisäikeessä ei vuorovaikutuspuutteesta jäädä valon nopeuteen, vaan gravitoni menee omassa ulottuvuudessaan reaaliaikaisesti paikasta toiseen. Esim. mustassa aukossa fotonin vieteri venähtää suoraksi, koska valtavaa gravitaatiota vasten ei enää mikään muu tunnettu energialinja kestä. Systeemi menee luonnossa myös päinvastoin. Vaikka nyt tähden välinen gravitonikimppu alkaa värähdellä tämä muuten näkymätön linja alkaa muuttua näkyvämmäksi. Siihen muodostuu soivaa energiasäveltä, kuin viulun kieleen.
Jos toinen näistä keskenään vaikuttavasta tähdestä räjähtää valtavana supernovana muodostuu planeettojen väliseen avaruuden tyhjiöön kuin tyhjästä konkreettista ainetta. Säiettä myöten tiettyihin resonanssipisteisiin voi muodostua konkreettisesti niin suurta energiaa, että täydelliseen tyhjiöön muodostuu ainetta! Tätä tapahtuu avaruudessa todistetusti. Ydinfysiikassa tiedetään atomireaktioissa kvanttien pakkautuessaan suurempiin tiheystaajuuksiin muuttuvan energiasta aineeksi. Jopa alfasäteilyn ytimestään irtautumiseen liittyy heliumatomiytimen tunneloituminen ulos ytimestä kerrotusti.
Esittelin näkemyksen, jonka mukaan maailmassa ei ylipäätään kiinteää ainetta olisi. Herättäen kenties äkkiseltään vastaan puhuvia reaktioita. Eikä mikään ihme, ettei pelkästään energiasta koostuva ihmiskeho tunnu uskottavalta. Mutta näin se silti on. Otetaan tähän vertailuksi eteerisimmän energiamuodon, eli valon. Taannoisessa YLE teemassa kerrottiin Saksalaisesta tiedenaistutkijasta, joka oli hidastanut valon etenemään mateluvauhtiin kylmässä kaasussa. Hän oli myöhemmin oivaltanut miten valokvantti voidaan myös halutessa kokonaan pysäyttää! Tiedepiirien ihmetykseksi todistettiin, miten valo oli "pullotettavissa" kylmään kaasupilveen.
Toisaalta pilveä kuumennettaessa valo lähti myös uudelleen liikkeelle. Näin lähellä kvanttitutuneen valon olemus on todellisuudessa aineesta. Valosäde saadaan myös niin kiinteän aineen oloiseksi, että siitä voidaan tehdä myös fyysiset atulat. Ei mitä tahansa atuloita, vaan ultranäppärät. Niillä voidaan nostaa erillisiä atomeja pinnasta ja latoa niistä konkreettisia rakenteita. Maailman pienin IBM-logo koottiin tähän tapaan jäähdytetyistä ksenonatomeista. Valo on siis myös fyysinen aine, josta voidaan tehdä halutessa näin konkreettinen otin.
Alkeishiukkasista lisää 2.
Kappaleiden välistä voimavaikutusta varten klassinen fysiikka käyttää voimakenttäkäsitettä. Sähkövarattu muodostaa sähköstaattisen- ja liikkuessa sähkömagneettisen kentän. Sähkövaraukset ovat sähkökenttää. Puhutaan klassisesta aineesta ja voimakentästä. Tämä vastakkaisuus ei ole kvanttifysiikkaan kuuluvaa. Aineen perushiukkasilla on aalto-ominaisuus. Tällöin ainetta on pidettävä eräänlaisena kenttänä. Ajasta ja paikasta riippuvana tilafunktiolla kuvailtavaa. Samaan tapaan kuin klassisessa fysiikassa puhutaan voimakentistä. Toisaalta kenttiin liittyy ainehiukkasia, eli kenttäkvantteja. Tietty kvantti ilmentää tiettyä voimakenttää kvanttien välisessä vuorovaikutuksessa.
Nukleonien keskinäinen ydinvuorovaikutus syntyy nukleonien yhtämittaisella mesonivaihdolla. Myös sähköisten hiukkasten välinen vuorovaikutus tapahtuu keskinäisellä sähkömagneettisten kentän kvanttien ja fotonien vaihdolla. Alkeishiukkaset välittävät voimavaikutuksia alkeishiukkasten välillä. Ero aineen ja kenttien väliltä on hävinnyt. Vuorovaikutus tapahtuu eräiden alkeishiukkasten välityksellä. Alkeishiukkasten kuvailu klassisen kenttäteorian menettelytavoin. Kvanttiteoriassa aineen perushiukkaset ovat kenttiä ja näiden välinen vaikutusaluekentät puolestaan aineellisia.
Erityisesti on mainittava, että välittävät alkeishiukkaset kahden muun alkeishiukkasen välillä vuorovaikutusta tehdessään eivät ole "todellisia" hiukkasia. Puhutaankin virtuaalihiukkasista. Vain jos järjestelmä saa riittävästi energiaa, voi virtuaalinen aineellistua laboratoriossa havaittavaksi hiukkaseksi. Kahden nukleoninsysteemiin voi synnyttää vapaan pionin riittävällä energialla. Energian on vastattava vähintään pionin lepomassaa. Tilanne tapahtuu korkean energian nukleoni-nukleoni-sironnassa. Tilanteita toistetaan esim. Cernin hiukkasammuntakokeissa. Ja esimerkiksi avaruussäteilyenergian tyyppisissä laboraatioissa.
Kenttien kvanttiteoriassa on kyse relatiivisen kvanttiteorian täysmuodosta. Se kykenee selittämään lukuisia alkeishiukkasten ominaisuuksia ja kuvaamaan vuorovaikutuksia myös. Kokeellinen tutkimus on tuonut esille paljon selittämättömiä teoriaan kuulumattomia asioita. Tyydyttävän alkeishiukkasteorian pitäisi tunnistaa olemassa olevat alkeishiukkaset ominaisuuksineen. Pitäisi saada hyväksyttävä selitys miksi alkeishiukkastaulukossa ilmoitetut massat liittyvät pysyvinä pidettäviin hiukkasiin ja miksi varatuilla alkeishiukkasilla yleensä on yhtäläinen sähkövaraus? Systematiikkalaeissa on myös selittämättömyyksiä. Suhteellisuusteoriasta ja kvanttiteoriasta on luotava tyydyttävä alkeishiukkasteoria.
Otetaanpa valaisevia rinnastuksia. Mikä ero on metallisidoksessa ja vaikka muovin kaltaisessa eri aineiden valenssisidoksessa noin tarkemmin? Metallille on keskeinen ominaisuus, että erillisillä metalliatomeilla on yhteiselektroniensa muodostama elektronipilvi. Metallissa siis atomit vuorovaikuttavat toisiinsa vaihtamalla keskenään elektroneja välittäjäaineena. Tilanne ilmenee sidosvoimana ja sähkönjohtokykynä. Ilmiö konkretisoituu elektronimikroskoopissa niin, että eri aineiden liitoksien välillä ei ole elektroneja. Mutta metallien välillä on aina havaittavissa hyppiviä elektroneja yhteneväisenä vaippana atomilta toiselle. Vielä sananen neutronin erityisluonteesta. Neutronissa on potentiaalia jakaantua protoniksi ja elektroniksi.
Näiden kahden hiukkasten välillä on niin vahva hiukkasten vuorovaikutus, että muodostuu neutronikokonaisuus. Kun neutroni on ytimessä se on siellä vaikuttavien voimien seurauksena liki ikuinen ja pysyvä, jollei ole termisesti virittynyt. Mutta kun neutroni vaikka fissiossa poistetaan ytimestä erilleen siinä oleva radioaktiivinen varastoitunut virittyminen alkaa energiakvantittua noin 1,01* 10 potenssiin 3 s sisällä. Vapaasti liikkuvan neutronin pysyvyys on vajaa 17 minuuttia. Vapautuu myös antineutriino annihilakvanttina. Kyseessä on energian säilymislain vaatima alle maksimienergiaisen hajoamisen vaatima kolmas hiukkanen neutriino kineettisenä energiana. Beta- hajoamisessa vapautuvien protonin, neutriinon ja elektronin ikä on puolestaan jo pysyviä.
10 Ainerakenteiden vuorovaikutus.
Kappaleiden välisten voimavaikutusten varten klassinen fysiikka käyttää voimakenttäkäsitettä. Sähkövarattu muodostaa sähköstaattisen- ja liikkuessa sähkömagneettisen kentän. Sähkövaraukset ovat sähkökenttää. Puhutaan klassisesta aineesta ja voimakentästä. Tämä vastakkaisuus ei ole kvanttifysiikkaan kuuluvaa. Aineen perushiukkasilla on aalto-ominaisuus. Tällöin ainetta on pidettävä eräänlaisena kenttänä. Ajasta ja paikasta riippuvana tilafunktiolla kuvailtavaa. Samaan tapaan kuin klassisessa fysiikassa puhutaan voimakentistä. Toisaalta kenttiin liittyy ainehiukkasia, eli kenttäkvantteja. Tietty kvantti ilmentää tiettyä voimakenttää kvanttien välisessä vuorovaikutuksessa.
Nukleonien keskinäinen ydinvuorovaikutus syntyy nukleonien yhtämittaisella mesonivaihdolla. Myös sähköisten hiukkasten välinen vuorovaikutus tapahtuu keskinäisellä sähkömagneettisten kentän kvanttien ja fotonien vaihdolla. Alkeishiukkaset välittävät voimavaikutuksia alkeishiukkasten välillä. Ero aineen ja kenttien väliltä on hävinnyt. Vuorovaikutus tapahtuu eräiden alkeishiukkasten välityksellä. Alkeishiukkasten kuvailu klassisen kenttäteorian menettelytavoin. Kvanttiteoriassa aineen perushiukkaset ovat kenttiä ja näiden välinen vaikutusaluekentät puolestaan aineellisia.
Erityisesti on mainittava, että välittävät alkeishiukkaset kahden muun alkeishiukkasen välillä vuorovaikutusta tehdessään eivät ole "todellisia" hiukkasia. Puhutaankin virtuaalihiukkasista. Vain jos järjestelmä saa riittävästi energiaa, voi virtuaalinen aineellistua laboratoriossa havaittavaksi hiukkaseksi. Kahden nukleoninsysteemiin voi synnyttää vapaan pionin riittävällä energialla. Energian on vastattava vähintään pionin lepomassaa. Tilanne tapahtuu korkean energian nukleoni-nukleoni-sironnassa. Tilanteita toistetaan esim. Cernin hiukkasammuntakokeissa. Ja esimerkiksi avaruussäteilyenergian tyyppisissä laboratioissa.
Kenttien kvanttiteoriassa on kyse relatiivisen kvanttiteorian täysmuodosta. Se kykenee selittämään lukuisia alkeishiukkasten ominaisuuksia ja kuvaamaan vuorovaikutuksia myös. Kokeellinen tutkimus on tuonut esille paljon selittämättömiä teoriaan kuulumattomia asioita. Tyydyttävän alkeishiukkasteorian pitäisi tunnistaa olemassa olevat alkeishiukkaset ominaisuuksineen. Pitäisi saada hyväksyttävä selitys miksi alkeishiukkastaulukossa ilmoitetut massat liittyvät pysyvinä pidettäviin hiukkasiin ja miksi varatuilla alkeishiukkasilla yleensä on yhtäläinen sähkövaraus? Systematiikkalaeissa on myös selittämättömyyksiä. Suhteellisuusteoriasta ja kvanttiteoriasta on luotava tyydyttävä alkeishiukkasteoria.
Otetaanpa valaisevia rinnastuksia. Mikä ero on metallisidoksessa ja vaikka muovin kaltaisessa eri aineiden valenssisidoksessa noin tarkemmin? Metallille on keskeinen ominaisuus se, että erillisillä metalliatomeilla on yhteiselektroniensa muodostama elektronipilvi. Metallissa siis atomit vuorovaikuttavat toisiinsa vaihtamalla keskenään elektroneja välittäjäaineena. Tilanne ilmenee sidosvoimana ja sähkönjohtokykynä. Ilmiö konkretisoituu elektronimikroskoopissa niin, että eri aineiden liitoksien välillä ei ole elektroneja. Mutta metallien välillä on aina havaittavissa hyppiviä elektroneja yhteneväisenä vaippana atomilta toiselle. Vielä sananen neutronin erityisluonteesta. Neutronissa on potentiaalia jakaantua protoniksi ja elektroniksi.
Näiden kahden hiukkasten välillä on niin vahva hiukkasten vuorovaikutus, että muodostuu neutronikokonaisuus. Kun neutroni on ytimessä se on siellä vaikuttavien voimien seurauksena liki ikuinen ja pysyvä, jollei ole termisesti virittynyt. Mutta kun neutroni vaikka fissiossa poistetaan ytimestä erilleen siinä oleva radioaktiivinen varastoitunut virittyminen alkaa energiakvantittua noin 1,01* 10 potenssiin 3 s sisällä. Vapaasti liikkuvan neutronin pysyvyys on vajaa 17 minuuttia. Vapautuu myös antineutriino annihilakvanttina. Kyseessä on energian säilymislain vaatima alle maksimi energiaisen hajoamisen vaatima kolmas hiukkanen neutriino kineettisenä energiana. Beta- hajoamisessa vapautuvien protonin, neutriinon ja elektronin ikä on puolestaan jo pysyviä.
---------------
Maailmassa on vain 1 väri.
Kun ihminen on tottunut näennäiseen värikylläisyyteen totuus tuntuu hatusta vedetyltä. Kuitenkin havaitsemme v a i n 1 ainokaisen värin. Haettaessa vastausta tähän pitää keskittyä siihen mitä väri todellisuudessa on? Ja tietenkin, mitä näennäisvärit edustavat. Käsite "kirkas" on paljonselittävä ja kertova. Kirkas on pimeän vastakohta, eli näkyvää valoa. Se on myös läpinäkyvyyttä, peilipintaista valon hallittua taittumista, se on häikäisevää liikavaloa, se on valkeasta pinnasta kaikkinaisesti ympärilleen sirovia fotoneja, tai eri taittuman prismassa muodostunut koko värikirjovalo. Itse asiassa minkä tahansa värisen pinnan peilausta ja osittaista peilaamattomuutta myöskin! Mitä väri silloin on. Perusvärit kertovat todellisuudessa pinnan mikrorakenteen tarkasta rae-, lamelli-, tai vaikka pisarakoosta riippuvasta mekaanisesta valkean valon taittumisesta. Ikään kuin radioaallot. Vain tietyn mekaanisen mitan omaavista antenneista, heijastuu vain tiettyä valonpituusaaltoa. Toisaalta muut värit imeytyvät suurelta osaltaan pintaan.
Entä, jos kyseessä on läpinäkyvä väripinta? Silloin verkon läpi mahtuu valtaosin taas oikeankokoinen väripituus, muut katoavat. Värimaailma on siis puhdasta mekaniikkaa sanan varsinaisessa mielessä. Mikä on tilanne värimetalleiden kohdalla, onhan metalliväri jotain muuta, kuin mattavärit? Peilihopea on helppo, kaikki aaltoalueet heijastuvat tasapinnasta. Entä vaikeampi kulta? Siinä osa pinnasta toimii edellisellä tavalla, mutta lisäksi on rakennetta mikrotasossa. Kokoluokkana keltaisen värin aallonpituus lisättynä osittaisella peruspeilauksella. Entä kuparin ruskeavaikutteinen väri? Samaa kirkkaan osapeilausta, lisättynä punaisen kokoluokan mikroraekokoa. Ken ei usko voi sekoittaa kirkkaaseen kromivärimaaliin ripauksen keltaista, tai punaista.
Kuinka tarkka ja kauaskantoinen tämä analyysimittaus itse asiassa voi olla? Tiettyä huippua voisi edustaa yötaivas. Lukemattomien valovuosien päästä voimme kertavilkaisulla todeta vaikka nyt tietyn tähden valon keltaisuuden kertovan todellisuudessa kyseisen tähden kaasujen sisältävän natriumille ominaisen keltaisen värin mikrorakennekoosta, tai juuri päinvastaisesta kyseisen mikrovärikoon katoamisesta. Tähän juuri spektrianalyysi perustuu. Valon katoamiseen tietyillä mikrorakennepituuksilla. Helppoa ja yksinkertaista, kun sen vain oivaltaa.
Tunnetuilla alkuaineilla on siis tietty mekaaninen kokonsa, joka voidaan etämitata pintaheijasteen, tai läpi tulleen valon aallonpituudesta. Mitä tapahtuu, kun väri haalistuu? Esimerkiksi punaiselle mitoille atomitasossa rakentunut kupari muuttuu siniseksi kuparisulfaatiksi. Molekyylinen pintakoko asiallisesti hienontuu tällöin lyhytmittaisemmaksi siniväriksi. Kun se kuivuu, jälleen raekoko murskautuu mekaanisesti isommaksi kokoluokaksi ja alkaa taittamaan isommilla pintakooillaan myös muun väristä valoa. Siitä tulee siis valkoista! Haalistuva musta menettää valon kuolettavan mikropintarakenteensa, joka ei anna heijastevastekokoa yhdellekään väripituudelle. Pinta käytännössä tasoittuu ja alkaa muodostamaan vasteita eri väreille. Haalistuva läpinäkyvä kirkas taas lisäverkottuu saaden niin paljon peilaavia murrosrajoja, että mikään aallonpituus ei asiallisesti pääse ahtautumaan hiloitusten läpi.
------------
IAEA:n sensuroinnin alkuajoista.
Ydinvoimaan on jo aivan alkuajoista lähtien kuulunut totalitäärinen tarve sensuroida sitä kaikkea ja kaikenlaista tietoa, joka alan mukana kulkee. Yleensä tällaiset systeemit luodaan alun alkaen suorista sotilassalaustarpeista, niin kuin nyt ydinvoiman tapauksessa myös. Jo ydinpommin alkumetreiltä asti atomialan kehitykseen luotiin varsinainen leegio erinäisiä piilotusmetodeja. Sotaa aikoinaan käyvä USA halusi pitää ydinvoiman lainalaisuudet ja tiedot mitä tiiviimmin vain oman hallintonsa piirissä. Ehkä se oli jossain mielessä jopa perusteltua II-maailmansodan aikana ja osin vielä sitä seuranneen kylmänsodan sotilasosiltaan?
Muttei toki enää sovi siviiliydinvoimapuoleen, saati nykyiseen avoimempaan maailmaan. Olen omalta osaltani päätynyt melko murskaavaan arviooni siitä, että peräti 80% ydinvoimaan liittyvistä peruskäsitteistöistä on jatkuvasti kansan reaalimaailman saavuttamattomissa kansainvälisin mm. IAEA:n takaamin sensuurin kyllästämin salausmenettelyin. Luku saattaa äkkiseltään vaikuttaa ronskilta, mutta ne jotka asian todellisen laidan tuntevat pitävät ilman muuta arviotani varsin maltillisena. Seuraavaksi juoksutan esille liudan lisää niitä ydinaiheessa salattuja käsitteistöjä, joista ei haluta julkisesti keskustella. Aiheet ovat vähemmän mairittelevan arkaluontoisia ja asettavat käsityksemme ydinvoimasta synnytetyn erinomaisuusharhansa alapuolelle. Reilusti ja kerralla.
Eräs nimenomaan siviilipuolen sensuroinnin keskeisin ja näkyvin tapahtumaketju alkoi 06.08-45 Hiroshiman pommin nähdessä ydinosaamisen kruununa konkreettisen ydinvalon. Virallisissa tiedoissa sanotaan, että Hiroshimassa 400 000 hengen asujaimistosta kuoli 80 000. Sodan loputtua kaupunkia tutkimaan tulleet USA:n ydinasiantuntijat kohtasivat alueella varsin outoja yksityiskohtia. Olihan kyseessä maailman siviiliväestön ensimmäisen ja paljon jatkosta kertovan kohtaamisen ensimmäinen analysointipaikka.
Tutkijat alkoivat haastatella paikan päällä olevia japanilaisuhreja ja tekemään tapahtumakentästä paljonpuhuvaa kokonaislaajuista kartoitusta. Melko pian kohdattiin ihmisten kertomuksista sellaisia yksityiskohtia, että tarut ja uskomukset alkoivat olemaan näiden lähtökohtina ilmeisempiä, kuin realisoitava fakta? Eräs tutkijoita askarruttanut mysteerio oli käsite "Musta sade". Kerrottiin, että melko pian ydinpommin räjähdettyä maahan lankesi raju ja laaja sysimustan sateen mukanaan tuoma mysteerio. Kerrottiin, että lähinnä raakaöljynkaltainen sitkeä aine peitti tienoot laajalta alueelta. Yleensä sen alle jääneet kuolivat varsin pian säteilyn seurauksena. Tämä aine oli hyvin vaikeasti poispestävää nimenomaan raakaöljymäistä nestettä.
Tässä asiassa oli monta kummallisuutta. Laskettiin, jos vaikka neliökilometrin alalle tätä olisi langennut perussateena sentin paksuinen kerros, niin jopa varovaisesti arvioiden nestettä olisi pitänyt pudota 10 000 tonnin verran! Toisaalta saatiin selville, että ydinpommin aineesta vain täysin mitätön 0,6g muuttui energiaksi. Muu osa mitättömästä ydinpolttoaineesta sinkoutui lähinnä raskaana reagoimattomana pulverina melko pienelle alueelle. Esitettiin varsin kummastunut ajatusmalli siitä mistä moinen massaerä edes teoriassa voisi muodostua, ja lisäksi nimenomaan ilmaan. Ensin ajateltiin, että kyseessä on vain puukaupungin savujen muodostama liejuuntuminen. Mutta näytteeksi saaduista "öljyeristä" ei saatu tätä tukevaa materiaalia. Tässä vaiheessa Mustan sateen tutkinta sai niin vakavaa mielenkiintoa, jottei asiaa haluttu enää puida julkisuudessa enää käytännön tasolla. Ydinalan ikuisen rautaesiripun lopullinen laskeminen tapahtui juuri tässä vaiheessa tiedemaailmassa!
Mitä sitten salaisista laboraatiosta alkoi selviämään? Niin IEAEA oli tosiaan näin polkaistu nupulleen ja ydinalaa kroonisesti tästä eteenpäin vaivaava sensurointipakko astui ratkaisevan askeleen taaksepäin ydinasioiden vapaassa raportoinnissa. Kyseinen musta mönjä on peräisin ilmakehän typestä. Kun suora säteily kohtaa ilmakehän kaikkialla olevan typen se muuttuu hiili C-14 radioaktiiviseksi hiilimuodokseen. Juuri samaksi jota tapahtuu kaikkialla, missä säteily kohtaa ilmakehän. Niin siviiliydinpuolella, ydinjätevarastoissa, kuin nähdysti sotilaspuolella. Puoliintumisaika säteilylle on 5630v. Lisäksi aluksi mainitsemani 10 000t määrä moninkertaistui Hiroshimassa, koska muodostuneesta radiohiilipölystä valtaosa paloi suoraan ilmassa suunnattomalla lämmöllä häkäkaasuiksi ja hiilidioksidiksi, eikä siis tätä osuutta koskaan haluttu edes julkisuuteen näkymään. Tämän varovaisesti arvioiden moninkertaisen äärimmäisen bioaktiivisen ja maailmalle kaasuna levinneen säteilytappajapäästön vaiheista haluttiin vaieta pysyvästi kansainvälisillä aiheen salausvelvoitteilla!
Tilanne jäi sitten myöhemmin kylmänsodan jalkoihin ja vaiettiin varsin tehokkaasti jatkotutkimuksista. Mutta melko pian jo 50-luvulle tultaessa näyteltiin seuraava jatko-osa. Australialaistutkijat ja vastaavat alkoivat kansainvälisen turvallisuuden nimissä seurata ydinpommikoneitten todellisia seurauksia maailmalla tehtävien ilmakehän ydinkokeiden tiimoilta. Aihe oli äärimmäisen arkaa aikaa kylmänsodan velloessa erityisesti Venäjän ydinpommikokeiden laukaisemina. Australialaisilta- ja Uusiseelantilaisilta lampailta alettiin löytää mm. ranskalaisten ilmakehässä ydinkokeitten suoritettujen päästöjen seurauksia. Kyseessä oli suorien ydinkokeiden laskeumien loogiset seurannaiset.
Mutta tässä vaiheessa oli asiassa jotain käsittämätöntä? Miten oli mahdollista, että Hiroshiman ydinkokeiden fissioiva ainemäärä on vain 0,6g ja siitä vähintään puolet räjähdyspaineena singahtaa vain alapuoliseen maastoon, saada Australian kokoiseen alueeseen suursäteilymääriä? U-235 hajotessa aine muuttuu Barium-141 ja krypton-92 ja 3 neutroniksi ja gammaenergiaksi. Jo tästä näemme, ettei silloin pitäisi edes tuhansista ilmakehän ydinkokeista tulla käytännössä cesiumia kuin grammaluokissa räjähdystä kohden laskeumiin. Lisäksi vetypommikokeista vain osia tästä jo polttoaineensa puhtauden takia. Silti koko 60-luvun alkuun kulminoitunut ydinlaskeumakeskustelu pyöri pitkälti vain cesiumin maailmanlaajuisen nousemisen tiimoilla. Esimerkiksi Suomi nousi otsikkoihin Lapin poronlihasta löytyneisiin runsastuneisiin nimenomaan cesiummäärin?
Suomen Lappi oli siinä mielessä outo paikka, että vallitsevat silloiset tuulet olivat Venäjän Novaja Zemjan saaren päästöjen realistisesti ottaen saavuttamattomissa! Siitä huolimatta väitettiin nimenomaan Lapin saaneen päälleen suunnattomat tonnimäärät täyttävät cesiumpeitteet muutamissa vuosissa? Tilanteen vakavuutta toi esille varsin laaja kirjo maailman tutkijoita. Näyttöä pidettiin kiistattomana siitä, että ilmakehän ydinkokeista levittäytyy vastatuuleen jne. satojen tonnien kesiumpilvilauttoja. Jo silloin oli kyllä tiedossa se fakta, että päästöjen lähdettä olisi pitänyt etsiä luontevammasta ylätuuliosuudelta, eikä välttämättä ydinpommikokeista.
Kukaan ei miettinyt sitä, miten raskas metallipöly edes voi noin suurina pitoisuuksina kulkeutua tuhansia kilometrejä ilmassa. Todellisuudessa jo pitemmän aikaa oli ollut tiedossa, että Ruotsin kaivostoiminta oli päästöjen takana. Sikäläinen tunturialue tiedetään varsin rikkaaksi tiedetyn cesiumpollusiittimineraalien alueeksi. Sieltä siis arkinen tuuli oli kuljettanut ruotsalaisen kaivostoiminnan päästöjä nimenomaan vain Lapin alueille. Kohun noustessa liian rajuksi tehtiin maailmanlaajuinen ilmakehän ydinkoekieltosopimus. Hiljainen Ruotsi vähensi cesiuminsa vuotamispäästöjä samanaikaisesti ja väestö sai huokaista helpotuksesta, kun maailman ydinpommilaskeumien cesiumpitoisuudet alkoivat kuin taikaiskusta koekiellosta laskemaan.
No mikä todellisuudessa sitten tapahtui? Miten oli edes teoriassa mahdollista saada maailman säteilyarvot ja taustat pienessä ajassa nousemaan niin rajusti? Yksi elementti kuten huomaamme oli tottakai typen säteilystä muuttuminen hiili C-14 muotoon. Käytännössä tuo muutama gramma hajonnutta raskasainetta putoaa miltei kaikki räjähdyspaikan maaperään. Mutta ilmaan jää radioaktiivisen hiilen kyllästämä merellisen kokoinen alue hiilidioksidia ja hiilimonoksidikaasuja kaikkialle esteittä menevänä kaasuna. Häkä tarttuu eläimiin hengitettynä ja hiilidioksidi kulkeutuu myös bioaktiivisena kasvien yhteytettäväksi. Lisäksi se mistä äärimmäisen tarkoin haluttiin vaieta on tämä surullisen kuuluisa Malenkan kehittämä isomeeristen ja termisten vireiden pysyväisyys mm. arkisissa ilmamolekyyleissä. Nimenomaan nämä yhdessä aiheuttivat ne mitatut rajut säteilynousut sirotessaan primääriaktivoituna säteilyionisaationa maailmalle. Lasketaanpa mallinnukseksi, mitä näinä kiistelyinä reilun 10v ydinpommikokeiden aikaan ilmakehäämme todellisuudessa pääsi.
Hiroshiman tasoisissa pommikokeissa siis vain grammaluokkia ainetta muuttuu energiaksi. Otamme vertailukohdan siviiliydinvoimalan vastaavaa. 1000MW ydinvoimalassa, noin Olkiluodon kokoluokassa v u o d e s s a energiaksi muuttuu ei vähempää, kuin 1000g samaa ydinpommiuraania, joita kokeissa käytettiin. Tästä voimme päätellä, miten noin 1500 ydinkoetta vapaasti maanpäällä suoritettuna ei tuota yhtään enempää säteilyenergiasaastumista kuin ainokainen siviiliydinvoimala! Siis voimme sanoa miten yksi Olkiluodon 30v käynyt ydinvoimala synnyttää todennettuna suuremman säteilyefektin maanpäälliselle biodiversiteetille, kuin kaikki maailman sotilaalliset ilmakehäkokeet yhteensä!
Eikä tässä vielä kaikki. Heti kun ydinkoekielto maailmalla astui voimaan alettiin tekemään ydinkokeita 1000m syvyisissä suljetuissa kallioluolastoissa. Siis peräti 2 kertaa syvemmällä, kun esim. Posivan loppusijoitukset tehdään. Ja siitä huolimatta koko 80-luvun alusta lähtien ja jo sitä ennen myös tätä toimintaa pidettiin tahallisena maailman väestön terveysuhkana! Maailmalta juoksutettiin massoittain tutkimuksia siitä, että kilometriluokkaisista tunneleista nousee jo nyt tauotta säteilykaasuja ja vaarantaa koko maailman elämisen edellytykset tulevien vuosikymmenten aikana.
Siis yli puolet syvemmältä kuin Olkiluodon Posivan tunnelit? Tilanteessa ei edes se auta vaikka ydinluolasto lasittuu ja keramisoituu yhteneväiseksi sulakivimöykyksi. Yhtä kaikki 80-luvun lopulle tultaessa alkoi ydinkokeiden vastustus olla maailmalla näyttöjen painamana niin suurta, että maailmanlaajuinen ydinkoekieltosopimus oli pakko tehdä. Kukaan ei edes vahingossa halunnut tehdä vertailuja miten koko ydinkoekiellon piirissä kului poltettuna ydinjätteenä karkeasti vain se määrä, jonka ainokainen 1000MW ydinvoimala maailmalla maan pinnalla ympäristöönsä syytää! Tottakai on hyvä, että ydinkoekielto saatiin vankkojen näyttöjensä tukemana suoritettua. Mutta millään lailla ei ole selitettävissä "mystinen" sokeus jatkotutkimusten tarpeellisuudesta siviiliydinpuolella!
11 Elektronien voimasta.
Alustusteni jälkeen aion tuoda mahdollisimman loogisesti tietoisuuteen vaihe kerrallaan tutkittavaa moninaista ydinalaan liittyvää mekanismia. Josta aiheittain esittelen niitä kvanttimekaanisia kokonaisuuksia, jotka kulloisessa tilanteessa toimivat. Otan ohjenuoraksi sen, etten juuri halua tuoda esille hankaliksi koettuja monimutkaisia ja usein kiinnostuksen hiivuttavia kaavoja. Pyrin keskittymään pitkälti asioiden kansantajuistamiseen. En silti voi jättää myös numeerista laskentaa kokonaan pois, jo selvyyksien vuoksi. Itse olen päässyt näihin ydinlainalaisuuksiin kiinni esittämässäni järjestyksessä. Teokseni ei pyri olemaan pilkuntarakkaan mielenkiinnon jo alkusivuilla tukahduttava kaavamerien kuiva oppikirja. Apuna olen käyttänyt yhteenvetoinani erityisiä muistiinpanokokonaisuuksia ja eteenpäin lähettämiäni kyselyitä mm. maamme säteilyviranomaisille ja vastaaville instansseille.
Ionisaation olemuksessa on eräs keskeinen elementti, että aineessa on vapaita varautuneita hiukkasia, esimerkiksi elektroneja. Elektroneihin liittyy saumattomasti käsite "happiradikaali". Esimerkiksi otsoni O3 on elektronivajaata perushappea, joka on sitoutunut kolmen happiatomin reaktiivisiin ryhmiinsä juuri valenssielektronikatonsa seurauksena. Aineen kemiallinen sidoskyky riippuu uloimman elektronikuoren ominaisuuksista eli sen elektronimääristä ulkovaipoissa. Kun tällaiseen kudossidosaineeseen tulee jostain ylimääräinen elektroni, syntyy sidoskatkos ainekalvoihin eli reikä. Sanotaan vaikka keuhkon limakalvoihin. Ultraviolettivalo on vain hiukan matalataajuisempaa säteilyä, kuin varsinainen röntgensäteily.
Juuri rinnakkaisuutensa takia jo UV-valon korkeimmilla taajuusspektreillä on kyky "ionisoida" ympäristönsä atomeja energiallaan poistamalla valenssikuorielektroneja. Terveydenalalla tätä hyödynnetään esimerkiksi niin, että sterilisoitavien tilojen katoissa on esim. 7,5W teholla UV-valoa tuottava loistelamppu. Ulko-ovella on valon käyttökytkin ja e h d o t o n varoitus, että isoonkaan tilaan jossa tämä UV-valo palaa ei hengenvaaran uhalla saa mennä! UV-valo synnyttää ilman hapesta toki otsonimyrkkyä, mutta tärkeä teho tulee "termisesti osavirittyneiden" atomien epävakaasta elektronikuoresta. Jos tällaiseen tilaan joutuu elämää se kuolee. Kun esimerkiksi ihminen astuisi tällaiseen huoneeseen, niin heti ensi henkäyksellä hän asettuisi välittömään vaaraan. Jokainen virittynyt atomi ilmassa aiheuttaa elektroniensa ali- tai (irtoelektronien ylijäämällään) reiän kudokseen. Riittävästi henkäisyjä ja ihminen keuhkojensa herkkien kalvojen palaessa tukehtuu. Myrkytyskyky tässä on niin huikaisevaa, ettei hyönteiset, bakteerit, edes virukset kestä tätä ionisaatioinvaasiota. Jos tällaiseen tilaan tuomme säteilymittarin se ei silti edes värähdä!
Kun ydinvoimalan reaktori käynnistetään alkaa ilmaan erittymään säteilyn myötä suuria määriä edellä kerrotunkaltaisia virittyneitä atomeja. Jos taas energia nousee niin korkeaksi, että elektronit irtoavat epävakaista radoistaan puhutaan jo säteilyionisoituneista primääriaktivoituneista molekyyleistä, beetasäteilystä ja tätä jopa säteilymittari anturoi valikoiden. Merkittävin rajaus on, kun elektroni on säteilykvantin esiintymisen tietyn ajan jälkeen siepattuna takaisin atomikuoreen ja pyörii epävakaasti yhä vireisenä sen ympärillä niin säteilymittari erehdyttää käyttäjäänsä kertomalla kaiken olevan kunnossa. Vaikka vaikutus kehoon on UV-tapaan yhä tramaattinen. Säteily muodostaa myös alempien elektronikuorien mm. K, L, M vaippojen elektronivajauksia. Lisäksi on säteilymittareissa ulospäin näkymätön perusydinsäteilyenergian siviiliydinvoimalasta ulos kantava "laimennettu" näennäisesti happi, ksenon, hiilidioksidi, radon jne. säteilyvarausakkumuodostusta tuulettumaan esim. ilmastointivirrassa ulos luontoon, tai tuhoamaan ydintyöntekijän terveyden. Näistä käytetään nimitystä termisesti virittyneet aineet.
Kun tällainen ulkoelektronikuorestaan täysin epävakaa, mutta voimistaan mittaamaton perusilma-, jalokaasu-, ja metalli atomi kohtaa uhrinsa, niin se on miltei neutraali niin kauan kuin ei ilman eristyksessä kohtaa elektroneja käyttövoimakseen. Positiivisen elektronivajaan ionin kohdatessa ensimmäisen elektroninsa puhkaistessaan keuhkorakkulan se räjähtää tuhotyöhönsä armotta. Aina kun elektroni kulkeutuu kohti sisempiä elektronivaippojaan syntyy röntgensäteilyä, virittäen myös elektronit uusille beeta- röntgensäteilykyvyille. Näin tapahtuu vaikka Posivaonkaloinnin ydinjätteessä tapahtuvassa sisäisessä konversiossa. Yhdessä 40v jäähdytetyssä käytetyssä polttoainetangossa on edellä mainittua säteilytehoa n. 154W-185W! Muistamme, että desinfiointilampun teho oli 7,5W vain 20 osa.
Silti se tappoi käytännössä kaikkialla missä UV-valoaan vain oli. Jos sijoitamme tällaisen polttoainetangon suureen teollisuushalliin tapahtuu seuraava demonstraatio. Kun tämä ionisoiva säteilylähde on pitkän hallin perällä syntyy ihmeitä. Jos tällaiseen tilaan astuu ihminen, hän kuolee ensihengityksistä ja ei toki pahemmin edes tarvitse mittareiden näyttämänä "säteillä"! Voimme laittaa polttoaineen vaikka senttipaksuun kaasutiiviiseen muovisäiliöön ja toistamme kokeen. Taas ihminen kuolee. Laitamme tämän polttoaineen klassisten lyijytiilien keskelle niin, ettei turvallinen säteilytaso ylity ja taas ihminen kuolee keuhkojensa tuhoutuessa primääri-ionisaatiosäteilystä. Voimme laittaa tämän polttoaineen suljettuun kaasutiiviiseen peltiastiaan vesitäytteellä.
Taas sisääntulija joutuu välittömään hengenvaaraan! Onko asiallisesti olemassa mitään keinoa estää säteilyonnettomuus? Säteily aktivoi kaiken atomirakenteen ympäriltään ajan kanssa ja kun se mm. elektroniaukottamalla ja niitä röntgenpurkamalla elektronein synnyttää a i n a säteilyvuon. Niin mitään keinoa ei pitkänpäälle kyllä ole! Unohtamatta myös kykyä aktivoida ydinnukleoneja. Loputtomalla rajulla ilmanvirralla vaivaa vain laimennetaan ulos ydinvoimalatyyliin. Faktan on esim. USA, Ranska ja Englanti tuonut julki loppusijoituskritiikissään. Ymmärrän, että jo edellä mainittu tuntuu miltei uskomattomalta. Ei pelkästään siitä syystä, kunnei asiasta saa edes virallista opetusta ydinalalla, vaan, että primäärisäteilyn aktivoima arki-ilma jo käsitteenä on alan tabu!
Olen kiinnostunut siitä mekaniikasta joka STUK-viitteitten mukaan on kyennyt nostamaan 100km säteellä Olkiluodon yleistä taustasäteilyä peräti +125% /25V aikana ja vauhdille ei loppua näy. Nimittäin Ukrainalaistutkija väitti ainokaisen plutoniumatomin riittämään ihmisen tappamiseen, vielä julkisesti julkisesti ja nyt tajuan miten vieläpä säteilymittarin värähtämättä. Käsitys, että on olemassa vain selkeärajaiset alfa-, beeta-, neutroni-, protoni- gamma säteilytyypit osuu ankarasti harhaan. Kuten odottaa saattaa tilanne on a i v a n muuta!
Röntgen on röntgen ja gammasäteilyn annoksen yksikkö. Säteilyannos joka 0,001293g (1cm3) kuivaa ilmaa synnyttää yhden sähköstaattisen yksikön suuruisen positiivisen ja negatiivisen ionivarauksen. 1g 2,58*10-7C:n varauksen. Tässä siis todentuu se ASEA:n totuus miten säteily radikalisoi perusilmamme tappajaksi niin ydinvoimaloissa, kuin vaikka käytettynä polttoainejätteenä noin 15min tuuletuspysäyksissä. Ionisaation olemuksessa on eräs keskeinen elementti, kun aineessa on vapaita varautuneita hiukkasia, esimerkiksi elektroneja ja positiivisesti varautuneita atomi-ioneja.
Fissioreaktion kohdatessa hapesta, 6-arvoisen kromin kautta Pu-239 atomiin, syntyy eriasteisia viretilamuutoksia mm. elektronikehiinsä. 6-arvoinen kromi tunnetaan mutageenisoivana karsinogeenisena metallimyrkkynä plutoniumin lailla. Sen ollessa ydinvoimalan reaktorialtaassa syntyy seuraavaa. Säteilytys vie alemmista elektronikuorista säteilykvanttiosumista elektroneja pois. Kromiatomi alkaa varautumaan positiivisemmaksi. Aineen uloimmat elektronikerrokset muodostavat sen kemiallisen sidoskyvyn. Kun tähän tulee lopulta myös häiriö, täysvireinen atomi singahtaa pois positiivisten muiden metalliatomien puhaltamana. Sama tilanne on myös plutoniumilla reaktorikapselissa. Koska kyseessä on "superraskas säteilykerääjäakku" siihen varautuu aivan huikeasti niin positiivista ionisaatiota, kuin elektronivajausta. Myös tämä käytännössä elektroniton kaikesta läpi mahtuva ultrapienhitunen viskoutuu reaktorikapselista vapaasti kulkeutumaan. Samoin käy primäärisesti varautuneille ilmakehän atomeille.
Yksittäinen säteilyeroosioitu superagressiivinen ioni sinkoutuu mukaan ydinvoimalan ilmanvaihtokiertoon ja sopii kulkemaan ultrapölynä mistä vaan. Näitä yksittäisiä "ydinmikropommittajia" leijailee määrättömästi ilmanvaihtopiipusta ulos. Kromi savupiipussa puolestaan kertoo saastumisaktivoitumisen kriisitasoista asiantuntijalle. Mm. tämän vähänpuhutun "kromimerkkerin" etenemisseurantaa jatketaan ydinvoimalan käynnistämisen jälkeen kilometri kilometriltä ulospäin voimalasta. Kun lähistö on todettu saastuneeksi seurantakehää aina vastaavasti laajennetaan kuukausi kuukaudelta. Kunnes kaikki lähialueet ovat näin todettu saastuneiksi.
Tässä vaiheessa ympäristöseurantaa selkeästi vähennettiin esim. Olkiluodon maito-, kala- ja kasvinäytteissä. Seuraamme atomisaasteen matkaa kohti ydinvoimalainsinööriä, koska on näin opettavampaa. Yksittäinen atomi on niin pieni ettei sitä kyetä pistesäteilijänä edes mittaamaan. Vaikka siinä on suunnaton energialataus, sitä ei kyetä anturoimaan. Teoriassa kyseessä on arkinen metalliatomi lennossa. Ydininsinööri imaisee viritysatomit otsonisitoutuneine myrkkyhappeineen sisuksiinsa tietämättään. Nyt alkaa t o d e l l a tapahtumaan.
Kun mutagenisoiva 6-arvoinen kromi kohtaa keuhkorakkulan, se sieppaa limakalvosta elektronin tramaattisin vaikutuksin. Koska luovuttavasta limakalvon hiilestä poistui pintaelektroni ja sen kemikaalisidos näin häiriytyi, muodostuu selkeä kudosreikä! Kromi on äärimmäisen positiivinen ja sinkoaa ionina verenkiertoon kohti negatiivisinta solukeskittymää. Plutonium esimerkiksi hakeutuu "bioaktiivisena" reiden luuytimeen äärimmäisen herkkään solutehtaaseen. Siitä alkaa irtoamaan jatkuvaa "jarrutusenergian" synnyttämää röntgensäteilyä. Elektroni vaeltaa kohti atomin sisempää K-vaippaa ja alkaa säteillä kasvavasti insinööripolon solukkoon. Jo matkalla luuytimeen niin kromi, kuin plutonium suorittaa tauotonta säteilysessiotaan ja myrkkymetalleina myös tuhoaa massoittain kudoksia verikanavissaan.
Entä kun aineet pääsee kilpirauhasiin ja luuytimiin? Tässä vaiheessa elektroni on päässyt vasta muutaman kuorikerroksen sisäleppäin. Pysähdyttyään sisäelinkudokseen alkaa massiivisten röntgenöintien K, L, M jne. kuorien energioiden purku. Ne tuhannet solut jotka saavat tämän "shokkiaallon" niskoilleen keräävät jo niin suuria säteilytyksiä, että insinööri saa leukemian. Mutta ei tässä toki kyllin. Pysähdyttyään tämä virittynyt metallimme alkaa tosi toimiin! Ensitöikseen se repii elektroneja ympäröivistä verisolualkioista, kuin heikkopäinen. Tässä vaiheessa DNA:ta jo katkeilee tauotta.
Kun nyt useampi elektroni alkaa edellä kerrotun vaelluksensa kohti elektroniaukkoja röntgensäteilytehtaan horna käynnistyy elektronikuorien täyttyessä porras ja kvanttiperiaatteellaan ja purkaessa hillittömästi röntgeneitään. Myös jatkuvampaa jarrutusröntgenöintiä unohtamatta. Ei vielä kyllin, että positiivisesti varautunut atomi synnyttää elektrolyysituhoa sähkövirtana. Vaan atomi nostaa lämpötilojaan tuhoisiksi. Röntgen polttaa tässä vaiheessa solukalvoja pahki, kuin tyhjää. Samalla solukko tuhoutuu metallin kemiallisesta myrkyistä. Kuin vakuudeksi plutonium sinkauttaa virittyneenä lopuksi aggressiivisen alfahiukkasen kohti kauempana silpoutuneiden solumassojen takana kehittynyttä leukemiapesäkettä. Synnyttäen sisäisen konversion avulla myös tilan jossa kasaantuneet elektronit virittyneinä singahtavat taas kuoristaan termivireisinä pois. Edellä mainittu alkaa loputtoman sarjansa uudestaan!
Plutoniumin Pu-239 elektroniluku on 94 kappaletta. Elektronikuoret ovat sisältä ulos K, L, M, N, O, P, Q. Niissä voi olla vastaavasti K=2 elektronia, L=8 elektronia ja M=18 elektronia. N=32e, O=50e, P=72e, Q=98e. Kuoret jakautuvat alakuoriin, joita merkitään kirjaimilla s, p, d ja f ja näille mahtuu enintään 2, 6, 10 ja 14 elektronia. Koska näistä röntgensäteilyä tuottaa koko elektronihidastusvaihe sisääntulosta lepopaikkaansa ns. sisääntulojarrutus elektroniradalle ja K, L, M, perusrataosumat ovat K 6kpl+ L 16kpl+ M 18kpl= 40 gammakvanttia 28 elektronista sisään. Eli saamme tästä yhteensä jarrutusröntgenöinteineen 80 puhdasta röntgenkvanttia.
Yleensä röntgensäteilykuoriksi lasketaan vain nämä. Uloin aineen elektronikuori luetaan valokvanttia tuottavaksi, seuraava elektronikuori synnyttää UV-kvantin. Koska jokainen K, L, M kuoreen tulevan jarrutusröntgenöintijakson katkaisee pysähtyminen ylempiin kuorikerroksiin, voidaan toisaalta laskea mukaan pelkästään jo näistä jaksottuminen päälle 56 lisäjarrukvanttisysteemiinsä. Näin voidaan ilmoittaa myös syntyneen 136 erillistä röntgentason pakettia täyttötilanteessa, jotta laskenta muuttuu entistä konstikkaammaksi.
Tarkkailtaessa raskaampia alkuaineita, kuten plutonium on syytä mainita, että myös väliin jäävistä elektronikuorikerroksista irtoaa rajua säteilykvantittumista. Jos lasketaan mukaan esimerkkimielessä suurenerginen N-ratavaikutus niin silloin saamme vastaavasti 80+120 n.200 fotonikvantittumista jne.. Tässä en lisäksi yksinkertaisuuden vuoksi kalkyloi alakuorien energioita. Kun huomioimme plutoniytimen ydinnukleonien säteilykvanttien aiheuttamat elektronien ydinvireen purun aiheuttamat elektronien jatkoulossinkoutumiset ne lisäävät taas lukemia rajusti lasketusta. Isomeeriviretilat plutoniumissa saattaa jopa synnyttää fissiogammahalkeamisen, tai vähintään alfaydinsinkoamisen perään. Tällä korostan, että ydinmaailmassa on kyse keskiarvojen noin arvoista.
12 Kevytatomien säteilykuljetuskyky.
Ydinvoimasta tieten viestitään, että se koskisi vasta raskaita alkuaineita. Jopa alan kirjallisuudessa esitetään, että fissioherkkyyttä esiintyy vasta massaluvultaan 80 yläpuolisilla alkuaineilla. Rajana elohopea. Tritiumit ja tällaiset kevyemmät alkuaineet säteilyn osalta lokeroidaan fuusioreaktioihin. Kyseessä on harkittu mielikuva, ettei näitä yliraskaita aineita elämässään edes kohtaa ja huoli säteilyvaarasta olisi epätosi. Ydintoiminnot on ikään kuin kaukana "avaruuksissa" ja eri ulottuvuuksissa, jossa elämää on.
Totuus tuskin voisi olla kauempana tästä. Vasta kun kokeelliset tiedot ytimien perustiloista ja niiden viritetyistä tiloista olivat riittävän runsaat ja tarkat, havaittiin, että kuorimallin avulla voitiin systemisoida suuri osa siitä valtavasti kokeellisesta materiaalista, joka liittyy maagisiin lukuihin, ydinten kvadrupoolimomentteihin, magneettisiin momentteihin sekä radioaktiivisessa hajoamisessa ja ydinreaktiossa havaittaviin systemaattisiin piirteisiin. On ajateltava yksityisen nukleonin liikkuvan toisten nukleonien luomassa keskimääräisessä kentässä, joilla voidaan olettaa olevan sopivasti valitun potentiaalikuopan muoto. Tällöin on otettava käyttöön voimakas spin-rata-vuorovaikutus.
Tuon vertailun vuoksi esille Malenkan ja erityisesti Ajzenbergin ja Lauritsenin mukaiset tiedot niistä energiatasoista joita säteilykvanttienergia voi virittää myös arkisiin varsin keveisiin ilmakehämme kaasuihin. Happi O-16 = 3,116 Miljoonaa elektronivolttia. O-14= 5,13 MeV. Hiili C-13= 5,317 MeV. C-12= 10,264 MeV. Typpi N-13= 10,545 MeV. Boori B-10= 11,613 MeV.
Voimme mainita, että kyseinen sarja on osa niistä eri alkuainekirjoista ja niiden sisältämistä atomiytimiin jäävistä energiavireistä Typpi N-14 sisältämän ytimen primäärivirittyessä säteilyn nostaessa viretason porras kerrallaan ylöspäin. Tiedossa on että arkisen typpiatomin saadessa säteilyä se virittyy hiili C-14 muotoon ja sen saama säteilyenergia esim. säilyy 5360v. Puolittumistaan odotellessa. Tähän perustuu radiohiiliajoitus myös. Neutronin osuessa atomiytimeen se nostaa kohdeytimensä seuraavaksi alkuaineeksi ylöspäin.
Tutkitaanpa havainnollisesti mitä mainitun typen sisältämä virittynyt 10,5MeV säteilyenergia edustaa. Luku profiloi n.1 alfan energiaa, yli 5 neutronin energiasäteilyä ja vaikka 11 gammakvantin ydinviritystä. Tavallinen röntgenkvantti on teholtaan 10 000eV. 10,5 MeV/ 10 000eV= tarkoittaa, että muodostuu 10 500 röntgensäteilykvanttia suoraan sinkoutuen arkisen typen kuljettamasta säteilyenergiasäiliöstään. Tuollaisella energialla voidaan puolestaan esim. pysyvästi tuhota 1,35 miljoonaa raudan molekyylisidosta. Kaikkineen varsin vakuuttavaa säteilytehoa!
On tosiaan huomattava, että tämä suunnaton kulkeutumaenergia mahdollistaa, että arkisen ydinvoimalan poistomolekyyleissä kulkeutuu mitä massiivisin tästä hahmottuva säteilyenergiavuo suoraan ydinvoimalassa mellastavan aktiivikvanttisäteilyn 10% kokonaissäteilyenergian siirtämiseksi nähdysti siviilivoimalapäästönä virittämään ympäristön taustasäteilytasoa moninkertaiseksi. Oleellisinta kuinka korkeaan vireeseen ilmamolekyylit päästetään virittymään, ennen ydinvoimalasta ulospuhallusta. Ydinalalla on tullut hämäämistarkoituksessa tavaksi virittää kriittisillä säteilevillä paikoilla ilmanvaihto juuri sellaiseksi, ettei säteilyn paljastavaa voimalaitosilmassa tapahtuvaa kvantittumista ehdi mainittavasti muodostumaan. Avainsana on täyttää härskisti nämä esittämäni säteilynkuljetusytimet ikään kuin 95% alapuolelle. Näin taataan se, ettei tällä tasolla virittyneet molekyylit paljasta kavalaa säteilyenergiaansa ennekuin "lasti" on kaukana ydinvoimalasta.
Kertauksena lopuksi ne nyt selvittämäni keinot joilla siviiliydinvoimalat OL 1 ja OL 2 siirtää 12% , tyypillisesti 312MW säteilytehoaan tauotta ja mittareissa juuri näkymättömän energiavuonsa laitokselta ulos. Silkkana elektroni-ionisaatioenergiana johtumalla/huuhtoutumalla vesiin ja ilmavirtauksiin. Riittävän hidas aggressiivinen elektroni ei säteilymittareissa näy. Sama pätee hidastuneisiin yhä silti energisiin alfaytimiin, neutroneihin ja myös elektroninsa menettäneisiin kaikkiin alkuaineytimiin.
Raskaammissa elektronivajaissa ytimissä kulkeutuu energianpitävässä elektronityhjässä eristeilmassa erityisesti K, L, M-röntgensäteilyelektroniviretilat. Nyt mukaan löytyi tämä samantyyppisen ytimien energiatason pitkäikäiset säteilyvarastot. Kahdessa viimeisessä on erityismainittava se, että elektronien säteilyn kvantittumisen alapuolelle jäävät termiset viretilat eivät ole mitattavissa ulospäin ja sama on kyseessä myös vastaavassa esim. Malenkan nuklidien kuorimallissa.
Säteilyn mittauksista.
Kun puhutaan vaikka ydinvoimalan savukaasupäästöistä on huomioitava, niiden säteilymääristä ei ole edes viitettä olemassa nykyisin mittausmetodein. Ydinvoimalan piippuun menevää kaasua toki symbolisesti mitataan, tätä en kiistä sinällään. Piipun kaasuvientiin on asennettu anturi, joka ei tietysti mittaa siitä alfa, tuskin paljon edes beetaa, ei lainkaan neutriinoja ja vastaavia. Se mitä mittari näyttää on joku millisievertluku, joka on oikeastaan seoskaasun rajumman röntgensäteilyn ja gammauksen summatulos. Ja laite on asennettu niin, että vain jyrkkä muutoslisäys aiheuttaa lykyssä hälytysvalon syttymisen voimalan tilaan mahdollista tehtävää havainnointia silmälläpitäen.
Osoittaakseni kuinka symbolinen systeemi todellisuudessa on teemme pienen demonstraation pelkistäen. Ensin mittari pannaan haistamaan radonkaasua. Ja oletetaan sen näyttävän ohivirtauskaasusta vaikka 1m3/s nopeudella 2mSv säteilyn. Lisäämme virtausta 2m3/s, mitä tapahtuu, mittari ei edes värähdä! Entä vaikka 5m3/s, tulos on ja pysyy samana koska kertymä anturiin ei juuri riipu kaasun nopeudesta sinällään, mutta on selvää, että kaasun kuljettama "säteilytuhon kertymä" kokonaisuudessaan on silti viisinkertaistunut!
Toinen vertailu. Ajamme tosiaan ensin radonia 1m3/s ja mittari taas 2mSv. Nyt vaihdamme tilalle toisen värittömän ja hajuttoman kaasun hiilidioksidin. Ajamme sitä myös 1m3/s vauhtia ohi anturin ja saamme arvoksi aina vaan saman 2mSv. Seuraavaksi kysymme menikö tästä mittausrupeamasta läpi eri määrä säteilyn "kertymää" biodiversiteettiin kuin alun radonilla? Vastauksen voimme laskea vertaamalla summittaisia puoliintumisaikoja. Radonin puoliintumisaika on reilun kuukauden. Kun taas hiilellä huikeasti isompi 5 360v.
Eli säteilläkseen ohitustaan mittaavaan mittarin saman arvon vastaavaan hiilikaasuun on ennen sitä sitouduttava kokonaistuottonaan samassa suhteessa valtaisasti massiivisempi "termiviretila". Karkeasti voidaan laskea radonin halkeamisia atomitilavuutta kohden olevan peräti 53 600-kertaa enemmän kuin hiilidioksidilla. Näinollen, vaikka samaa väritöntä kaasua virtasi samoin lukemin ohi niin pelkästään kaasun laji aiheuttaa siis hiilidioksidista kertyneenä säteilyenergiana seuraavien vuosituhansien aikana n. 53 600- kertaa suurempaa säteilytystä!
Lisäksi kuvaan vaikuttaa eri kaasujen sisältämät säteilytyypit. Alfasäteily ei mene edes läpi mittarin anturin normaalimittalaitteissa, vaikka alfa on vaarallisin säteilyn erityismuoto esim. ihmiselle hengitettynä. Toisaalta reaktorissa happi O-16 >n, p>N-16 reaktion erittäin läpitunkeva gammaus beetahajoamisen sivutuotteena näkyy paikan päältä rajuna säteilynä. Mutta koska prosessin kestoikä sinällään on 7s puoliintumisajoin lyhyt, niin sen päävaikutusta piippuun asti ei kaikkineen mitata.
Mikä J, Xe, Cs:n radioaktivoi.
Seuraavassa osiossamme tarkastelemme aineita, ollen juuri siinä mielenkiintoisessa raja-alueessa jotka alkavat tekemään myös aineen y d i n o s a s t a radioaktiivisen. Jo aiemmin olen juoksuttanut esille keveimpien aineiden säteilymekanismeja jotka perustuvat käytännössä pitkälti elektronien ratojen siirtymisiin. Mutta nyt haluan mennä pintaa syvemmälle, eli "osittain epävakaantuviin" ytimiin. Heti kättelyssä pistää tuttu kolmikko säteilyn teilaajina silmiin. Eli pelätyt röntgengangsterimme jodi(53), ksenon(54), ja cesium(55). Tarkoittaa siis jaksollisessa 55 protonia, mutta ydinmassalukuna taas tuplaantuu miten neutroneita sisältää vaikka 137:ään ylimääräneutroneista!
Viimeksimainitun cesiumin puoliintumisaika on isotooppilainana 30v. Mielenkiintoiseksi tässä tekee se mekanismi millä "rahkeilla" tämä kolmikko säteilee! Klassisesti epävakaan atomin raja kulkee protonimäärässä (80) massaluvultaan 160 yli eli elohopea on se ydinmassa, joka kykenee jo hajoamaan osikseen. Kerrottakoon heti alkajaisiksi se, että kun puhutaan taas esim. cesiumin 134 ja 137 arvoisista "isotoopeista" niiden osalta kyseessä jo myös ydinmassana niin suurta, että epävakaat atomiytimet kykenevät jopa vaarallisesti gamma-, röntgen- ja beetageneroitumisiin. Eli on tajuttava näiden kahden toisistaan poikkeavan olotilan mielenkiintoisesti ydintyyliin hämärretyt oleelliset erot!
Vinkiksi sanon, että ensimmäinen jaksollisen järjestelmän varsinainen lantanidi Ce, jossa ydin protoni/neutronisuhde voi jo vaihdella. Eli suomeksi esim. neutroni voi muuttua ampumalla beetana elektronin varioitua protoniksi aineen massiivisemmassa ytimessä on mainittu cerium. Sen kriittinen protoniluku on siis 58! Eli ollaan rajalla jolloin N-elektroniradan maksimi 60 on jo h y v i n lähellä! Tähän rataan iskeytyvät elektronit eivät enää synnytä sinällään kuin rajua UV-säteilyä, mutta koska tällä elektroniradalla on kerrotuilla aineilla ruuhka päällä, niin sekaan räjähtävien elektronien jarrutustilat ovat rajallisemmat ja syntyy myös rajua muistamaamme "jarrutusröntgenöintiä" UV-säteilyn kaveriksi.
Eli kuten muistamme säteilyn salatuin ominaisuus piilee sen kyvyssä puhaltaa elektronit pois sisäisessä konversiossaan aineytimien ympäriltä esim. siviiliydinreaktorissa. Kun tällainen tyhjä "hylsy" pelkkä ydin varautuu säteilyakkuna ja vaeltaa ydinvoimalan poistopiipusta 100km päähän, se purkautuu vasta saadessaan elektroneja vaikkei sitä ennen säteilymittari ole edes värähtänyt varoittaen kavalasti kätkeytyvistä ydinsädevoimista! 3 sisintä elektronikerrosta elektroni-imussa säteilyakkuilmiössä eli "ionisaatiosäteilyssä" täyttävät ympäristönsä rajuilla röntgenkvanteilla. Kun siirrytään seuraavaan N(32e) rataosuuteen ensimmäinen rata tekee UV-kvantteja +elektronijarrutusröntgeniä. Ja mitä ahtaampi elektronien "laskeutumistila" on niin on loogista mieltää, että sitä terävämmin jarrutetaan näin symbolisesti.
Joka tapauksessa huomaamme, että varsinaisiin radioaktiivisiin aktinideihin toriumiin järjestysluvuiltaan (90) ja "passiivisemmin" säteileviin cerium(58) on matkaa jodista, ksenonista ja cesiumista(55) juuri niin paljon että niiden synnyttämä säteily ei tässä perustu varsinaisiin ydinaineen hajoamismuutoksiin! Tämä on siis keskeistä tajuta! Kyseessä on jo niin radioaktiiviset tappajat, että näiden olemassaolon tarkkailuun keskitytään jopa perussäteilyatomeja tarkemmin. Vaan aika mielenkiintoiseksi tekee se, miksi aineet joilla ei ole selvästi edes hajoavaa ydintä niin perinjuurin kiinnostavat STUK:n kaltaisissa tilastoissa niin paljon? Mikä on se tapa jolla nämä näennäisesti stabiilit aineet tuhosäteilyään myös gammaisotooppiensa l i s ä k s i tekevät?
Eikö ole aika kummallista, että materiaalit jotka ovat ytimeltään stabiileja kuten vaikka jodi ovat silti aina huulilla, kun säteilyvaaroista puhutaan? Reaktoriteknikot kammoavat ksenonia kuin ruttoa. Ja STUK juuri muuta edes mittaa kuin cesiumia ihmiskehoista? Mikä mekanismi tekee taas tappajan? .. ..No tottakai myös vanha tuttumme K, L, M-röntgensäteilyviivat! Elektroni-ionisaatio katoaa 2 minuutissa ilmakehäionisaatiossa. Nikkelin 75 000v puoliintumisaikoineen kertoo aivan muuta, edellä mainitussa elektronien takaisinpaluuaikaa ajatellen sen on oltava palturia! Pelätty cesium säteilee myös elektroniratasäteilyään vaarallisella 30v puoliintumistausperiodillaan!
13 Compton ilmiöstä.
Olemme havainneet, että sekä valosähköisessä ilmiössä, että röntgenspektrien yhteydessä esiintyvät ilmiöt saavat yksinkertaisen selityksen. Ottamalla huomioon valon kvanttiluonne. Selvimmin tämä tulee ilmi Comtonin ilmiössä. Tällä ilmiöllä ymmärretään lyhytaaltoista röntgensäteilyä käytettäessä havaittavaa sironneen säteilyn aallonpituuden muutosta. Analysoitaessa sironnutta säteilyä röntgenspektrometrillä havaitaan aallonpituudeltaan muuttumattoman säteilyn lisäksi säteilyä, jonka aallonpituus on pitempi kuin monokromaattisen tulevan säteilyn aallonpituus.
Comptonnin ilmiötä voidaan selittää antamalla valokvantille energia hv:n lisäksi määrätty impulssi ja tutkimalla röntgenkvantin ja vapaan elektronin välistä törmäystä mekaniikan tavallista kimmoista törmäystä koskevien lakien mukaisesti. Kvalitatiivisesti on ilmiö ymmärrettävä siten, että kvantti törmätessään elektroniin ja poiketessaan alkuperäisestä suunnastaan kulman v (ypsilon) verran antaa elektronille nopeuden u suuntaan fi, jolloin kvantin energia pienenee vastaavasti. Tämä taas ilmenee jaksoluvun pienenemisenä eli aallonpituuden kasvamisena. Merkitsemme aallonpituuden kasvua symbolilla delta pikkulambda.
Ennen kuin voimme käsitellä kyseessäolevaa törmäysprosessia kvantitatiivisesti, on meidän saatava lauseke valokvantin impulssille. Sen johdamme seuraavalla heuristisella tarkastelulla. Vaikka valokvantin lepomassa on ilmeisesti nolla, sen liikkuessa valon nopeudella, saamme sen impulssille tuloksen, kun ajattelemme sillä olevan massan hv/c potenssiin 2. Kertomalla tämä liikenopeudella c saadaan impulssille lauseke p= hv/c= h/ pikkulambda . Kaava pitää paikkansa myös materiaalisiin hiukkasiin nähden. Oikea lause säteilypaineelle tarkastelemalla sitä kineettisestä kaasuteoriasta tunnetuin metodein.
Eli aina kun säteilyenergia ns. absorboituu tai vaikka siroaa tilanteessa ei säteilynenergia katoa vaan siirtyy varastoituen kuten mainittiin sinkoamaan elektroneja radoiltaan, tai virittämään atomirakenteita säteilyenergiallaan uudelleen säteilykvanteiksi. Kun atomin ydinosaan virittyy riittävällä energiamäärä syntyy säteilypurkaus. Samoin jos elektroniin kertyy tietty säteilyvire se energiasta suistuu myös radaltaan.
Tämä on keskeistä tajuta kaikessa säteilyn dominonappulamaisessa pysyvien kvanttien jatkuvan etenemisen luonteessa. Jos kellä on hakusessa toi säteilykvanttien ikuiseksi kerrottu säilymisikä, niin katsotaanpa vaihteeksi K. V. Laurikaisen mainintaa ":Monokromaattinen siniaaltokvantti on ajallis-paikallisesti täysin lokalisoitumaton. Kaikki ajanhetket ovat sen kannalta samanveroisia. Voidaan sanoa, että tällainen aalto kestää ikuisesti ja täyttää koko x-akselin." Tuohon on edes paatuneimman ydinpuoltajan turha yrittää selitellä miten säteilyenergia ikään kuin esim. absorboituu vastoin Einsteinin energian pysyvyystodistuksia haihtuen savuna ilmaan. Se päinvastoin lehahtaa voimalasta ulos nostamaan yleistä taustasäteilyämme nähdysti jo nyt tuplaan!
14 Termisen miilun ketjureaktioista.
Termisessä miilussa niin hidastimena kuin heijastimena toimii tässä tapauksessa arkinen vesi. Seuraamme termisessä reaktorissa tapahtuvaa ketjureaktiota nopealla neutronilla. Osa näistä nopeista neutroneista aiheuttaa fission U-238:ssa ennen hidastumista U-238 fission kynnysenergian ohi. Tämän nopean fission takia kasvaa neutronien luku en, missä e on niinikutsuttu nopean fission tekijä. Tyypillinen luonnonuraani-grafiittiluku miilulle on e =1,03. Murto-osa 1-Lf vuotaa nopeina ja vuodon jälkeen jää siis jäljelle Lf en neutronia.
Sen jälkeen, kun neutronit moderaattorissa ovat hidastuneet U-238:n fission kynnysenergian alapuolelle, ne eivät enää kykene fissioon tässä isotoopissa, vaan fissiot siirtyvät isotooppi U-235. U-238 absorptiovaikutuspinnassa havaitaan kumminkin voimakkaita resonansseja juuri ennen termisiä energioita. Siksi vain murto-osa p pääsee näiden resonanssien ohi. Jäljellä on siispä Lf en termistä neutronia. Uraani-238:n absorptoituneet neutronit aikaansaavat kahden peräkkäisen beta-prosessin syntymisen on1+ U238> U239 beta> Np239 beta> Pu-239.
Se johtaa uuden transuraanisen elementin plutonium-239 syntymiseen jossa hitaat neutronit voivat aiheuttaa fission. Suuretta p kutsutaan resonanssiabsorption välttämistodennäköisyydeksi. Jäljellä olevista neutroneista vuotaa termisinä miilusta määrä 1- Lt, joten kaikkiaan jäljellä on pe Lf Lt n neutronia. Näistä neutroneista absorboituu polttoaineeseen vain murto-osa f, missä f on terminen hyväksikäyttö-suhde. Loppuosa absorboituu hyödyttömästi lämmönsiirtoaineeseen, epäpuhtauksiin ja miilun rakennemateriaaleihin. Jos merkitsemme jokaista polttoaineeseen termisenä absorboitunutta neutronia kohti syntyvien uusien nopeiden neutronien lukua kirjaimella n tulee uudessa nopeaneutronisukupolvessa kaikkiaan n' = n f p e *Lf Lt n= k ääretön Lf Lt n neutronia.
Plutoniumpoltto hyötää perusydinvoimalassa noin kolmanneksen siitä saatavasta energiasta, joten mikään pikku tekijä kaikkineen edelläkerrottu plutoniumtuotto ei ole.
-------------------
On melko käsittämätöntä havaita miten niin keskeinen tekijä kuin kriittisen ydinreaktorin koon vaikutus sen synnyttämään neutronivuon seurauksiin on kadonnut esimerkiksi laskentamalleista pois. Siksi panen tähän kaikkien selkeästi nähtäville miten homma käytännössä toimii perusreaktoreissa. Välttämätöntä sille, että reaktorin neutronireaktio voi tapahtua, on luonnollisesti se, että neutronituottoa n' muodostuu kulutusta enemmäksi. Tällöin miilua sanotaan kriittiseksi. Jos tuotto n'<n, tarve, pienenee neutronivuo nopeasti ja miilu on alikriittinen. Jos taas tuotto n'>n, kulutus, kasvaa vuo nopeasti ja miilu on ylikriittinen. Kriittisyysehto voidaan kirjoittaa muotoon 1= k ääretön Lf Lt, . Josta selviää että koska sekä Lf, että Lt ovat pienempiä kuin yksi, välttämätöntä miilun kriittisyydelle on, että kasvutekijä, joka riippuu vain miilun rakenteesta ja polttoaineen laadusta on suurempi kuin 1.
Nyt erityistärkeään. Kriittiseksi miilu tällä edellytyksellä tulee silloin, kun miilun k o k o ja heijastimen määrät suureet Lf ja Lt toteuttavat yhtälön. Jokaista konstruktiota jolla k ääretön >1, vastaa siis eräs miilun kriitillinen koko. Näin laskemme, että luonnonuraanireaktorissa k ääretön yleensä vain epähomogeenisilla termisillä miiluilla saa arvon, joka on suurempi kuin yksi. Hidastimena tulevat kysymykseen raskas vesi ja grafiitti. Grafiittireaktorin fyysinen koko tulee suhteellisen suureksi.
Siksi käytetään rikastettua uraania joka on päälle 0,7%. Väkevöinti tapahtuu kaasudiffuusiolaitteissa rikastamaan aktionuraanin pitoisuutta. Vaihtoehtoisesti voidaan polttoaineeseen lisätä p l u t o n i u m i a tai isotooppi U-233, joksi reaktioketjun 0n1+ Th232> Th233beta>Pa233 beta>U-233. Reaktiosta luonnossa esiintyvä torium neutronikaappauksen kautta muuttuu. Fissiossa vapautuu keskimäärin 1,5 neutronia enemmän ketjureaktiovaadetta jatkoon voidaan neutroneilla tehdä plutoniumia tai U233! Puhutaan perusydintekniikan hyötömisestä normaalireaktorissa.
Eli totuus on tutusti tarua ihmeellisempi. Loviisan reaktorin tilavuus on n. 12m3 jos sen koko kasvatetaan kaavan mukaan tuplaan saadaan reaktori jossa nykyuraanin 2,5% uraani vielä palaa fissioiden pudotettua heittämällä 1% pintaan! Ja kun huomioimme, että nimenomaan käytetyn polttoaineen pelkkä plutoniumpitoisuus on jo valmiiksi 1% niin tällainen reaktori palaa jo pelkällä plutoniumilla ja edes mukana seuraavaa n.2% U-235 ei kaivata. Eli tällainen palaa nopeilla neutroneilla jo turvonneella pelkällä koollaan. Saati kun oleva käytetyn polttoaineen kasa saa oheensa hidasteeksi grafiittia ja perusvettä. Lisäksi Plutoniumin Pu-239 ja myös U-233 todennettiin aivan keskeisiksi elementeiksi uudelleenfissioijina, joita nähdysti käytetystä uraanista piisaa jo kättelyssä muodostamaan ylikriittisen palamamassan tilanteessa kuin toisessa.
No sama tilanne voidaan mallintaa myös luonnonmalmiolle Afrikan Okloon. Jokainen malmion koon kasvu aivan suoraan alentaa fissioherkkyyttä ja kriittistä plutoniummuodostusta myös. Kukin voi asettaa esitettyyn yksinkertaiseen kaavaan lukuja ja todeta, että kun malmio on kooltaan kasvatettu reaktorien 2,5m halkaisijoista kymmenmetriluokkaan ja mukaan lirahtaa vettä mikään ei estä fission käyntiä! Maailman lukuisista uraanimalmioista on löydetty tarkemmissa tutkimuksissa selkeitä viitteitä siitä, miten ne ovat jossain vaiheissaan alkaneet spontaanisti fissioimaan.
Lisäksi tuottamaan mm. plutoniumin kaltaisia oheisrikasteita myös. Toisaalta kun teemme vastaavia mallinnuksia nimenomaan käytetylle erittäin rikkaalle polttoainejätteelle fissioi tuhansien pullojen loppuonkalointi perusvedessä esteittä. Toki tilanne menee jo mahdottomuuksiin, kun polttoainepulveri kasautuu Posivaonkaloinnissa virtauksissa hidastinvesiinsä. Vuoden 2006 keväällä seurauksena USA, Ranska ja Englanti raportoivat, että USA:n n. 66kpl loppusijoitusydinpolttoainevarastoista oli alkanut jo nyt hallitsemattomasti spontaanisti fissioimaan.
---------
11 Fissio juomalasissa.
Ilmeisin harha ydinalalta liittyy käsitteeseen ns. "kriittisestä fissiomassasta". Laskin tämän pitävän paikkansa tilanteessa, jossa 10m3 kokoinen täysin spontaani luonnon uraanikaivosaine voi ongelmitta saavuttaa tuhansien megawattien fissiokyvyn spontaanisti. Katsotaanpa miten ydinikoni Pekka Jauho määrittelee fissioedellytyksen? Radioaktiiviset aineet määritellään luonnollisiin ja keinotekoisesti radioaktiivisiin! Tämänvuoksi ydinvoimala jäte on niin vaarallisen aggressiivista. Sinällään mitään jakoa näissä ei suoraan ole, ero tulee siitä miten luonnossa on rajoitettu määrä radioaktiiviydintyyppejä radioaktiivisesta sarjasta. Ydin lähettää alfaa, beta+ (positroni) ja beta -(elektroneja) neutroneja ja gammakvantteja. Positroneja vain keinotekoisilla aineilla. Myös K-kuorielektronin kaappauksia ytimeen esiintyy. Alfa jää paksuhkoon paperiin. Beta muutaman millin alumiiniin. Gamma läpäisee jo senttejä lyijyä.
Protoni/neutronifissioreaktiota alkaa tyypillisesti esiintymään vasta ytimissä joiden järjestysluku on 80<. Alfahajoamisenergia on 2-10miljoonaa eV. Beta-aktiivisuutta esiintyy ytimillä joilla on liikaa protoneja tai neutroneja verrattuna kiinteään massalukuun. Isobaareja pitkin ne hakeutuvat massapinnan stabiileimpiin kohtiin. Eli neutroni emittoimalla elektronin muuttuu protoniksi. Mukana singahtaa esiin myös puolilukuspinnien ionisoimaton antineutriino. Positronilla taas protoni tulee neutroniksi tai K-kuorikaappauksella. Betan energia on 1 MeV luokissa.
K-kaappauksessa vapautuva Auger-elektroneja kuvataan L-kuoresta täyttymisen röntgenkvantin emittoitumisella siten, että kaksi elektronikoloa muodostuu prosessista L-kuoreen ulossingahtaneen elektronin takia. Gamma-aktiivisuus: Alfan ja betan jälkeen ydin ei aina stabiloidu vaan jää yhä viretilaan. Ytimen kokonaisenergia on kvantittunut samaan tapaan kuin elektroniverhojen K,L,M-röntgensäteilytilat. Kyseessä on rinnakkaistyyppi, ytimen viretilat ovat MeV suuruuksista. Puoliintumisajat kertovat suoraan vireiden poistumisajoista. Puhutaan isomeerisestä ytimestä. Gammapurkauksissa energia synnyttää seurannaisesti K,L,M elektronikuorien tyhjentymistä elektroneistaan, eli kyse on sisäisestä konversiosta. K-kuorielektronien röntgenit liikkuvat jopa 100 000eV tasoilla, eli selkeästi yli alemman gammataajuuden.
Fissio saadaan tunnetusti syntymään pommittamalla neutroneilla, mutta myös esim.. alfaydin ja pelkkä gamma (röntgen) kvanttienergia myös riittää. Ydinreaktiotodennäköistyydestä puhutaan ns. vaikutusalana. Aikayksikössä tapahtuvien reaktioiden lukumäärä on tuotto kuutiotilavuutta kohti. Reaktiovaikutusalan yksikkö on 10-24 cm2 nimeltään b a r n . Reaktioiden vaikutusalat riippuvat voimakkaasti vain energiaintensiivisyyskertymät! Monoenergeettisille neutroneilla havaitaan läpäisyenergiasuihkun vaimenema ja fissioiden lukumäärä aikayksikössä. Eli fissiot seuraa orjallisesti energiapommitusten tehoja. Pelkistäen, mitä suurempi "auringonpaiste" on sitä enemmän fissioaurinkokennossa fissioenergiaa tulee. Mitään ns. "kriittistä" massaa ei käytännössä tunnusteta! Alle 150MeV tehoissa ei vapaudu mesoni-ioneja. Nukleodilukumäärä pysyy silloin vakiona.
Tarkastellaanpa systeemiä merivoimien suunnitteleman hafnium-178 ytimellisessä röntgensyöttöisessä gammaydinpolttoisessa lentokoneessa.(Tästä tarkemmin myöhemmin). Siinä 10 000eV suuruisella K,L,M elektroniröntgönöinnillä, joka siis on rinnakkaista gammaenergialle viritettiin hafnium 178 ytimet palamaan 2,446MeV röntgensäteilyviretilassa, ilman uudismesonihiukkastuottoa. Eli energiaa muodostui tässä USA:n merivoimien kokeessa teoriassa 250 kertaisin "puhtojätetuotoin". Jos taas säteilytettynä olisi vaikka juomalasillinen U-235 se aikansa energiasta isomeerivirettä kooten alkaisi fissioimaan täysin siitä riippumatta olisiko se ns. yli- vai alikriittinen massa!
Tulee esille, että mitään kriittistä massaa ei fissioon sinällään tarvita. Prosessi käynnistyy P. Jauhon esittämä vain "tietty" KWh tuntimäärä ammuttuna raskasytimiin niiden saattamiseksi spontaaniin fissioreaktioon. Säteilytysaika saa olla vaikka pitkä ja säteilyenergiakirjo melkein mitä vaan ja tässä esim. K,L,M- röntgenviiva erityisvaarallistuu. Puhutaan atomiytimen pisarateoriasta. Riittävä energiamäärä saa nukleodin höyrystymään, keskittyessään johonkin ydinhiukkaseen. Kyse on kuin kookospähkinästä. Jos höyrystyy pinnan kovasta kerroksesta tulee lähinnä betaioni. Jos hedelmämaltossa, niin syntyy alfaydin.
Jos taas höyrystyy sisähedelmässä, niin ydin halkeaa fissioiden ja esim. uraanista syntyy bariumatomi, kryptonatomi, 3 neutronia ja gammakvantteja. Lataantumisessa ei ole mitään epäselvyyttä siitä, miksi USA:n 50v muhineet ydinjätevarastot yksi toisensa perään ovat alkaneet uudelleenfissioitua kerrotusti plutoniumia tuottaen. Miksi suuremmat ydinmalmiot fissioivat aina spontaanisti. Miksi USA, Englanti ja Ranska sanoivat vuoden -06 julkilausumassaan fissioimattoman loppuonkaloinnin osoittautuneen t ä y s i n mahdottomaksi. Hairahduttiin harhatietoon ydinpiireissä, ettei myös ns. kriittistä massaa pienempi ydinainemäärä palaisi, mutta kuten juuri opimme sen polttoenergian keräämiseen menee vain hiukan enemmän aikaa, mutta fissiointi alkaa silti ajan saatossa spontaanisti.
--------------
Miten ydinvoimala fissiopommiksi?
Kysymys kuuluu miten yhtäkkiä Tshernobylistä tehdyssä dogumentissa (YLE. 04 -07) aletaan oivaltamaan, miten jopa vain 4% kiinailmiöön mennyt U-235 ja Pu-239 seos voisi realistisesti räjähtää fissiopommina laskennallisella 10% todennäköisyydellä spontaanisti? Suunnilleen 55kg U-235 ja niinikään 10kg Pu-239 voi jo synnyttää fissiopommista tutun räjähdyksen. Mutta tällöin puhutaan "julkisuuteen" 90% pitoisuuksista systemaattisesti. Kun aikoinaan tutustuin fission vaatimaan kaavaan sen ainoa todellinen syntytakuu ei ole paljon julkisuuskeskusteluun vedätetyt "supersymmetriat" vaan silkka suuri massa riittää helposti. Normaali ydinreaktori pörrää vasta 4% pitoisuuksin, mutta luonnonuraaninen CANDU jo kepeästi 0,71% U-235 pitoisuuksin fissioiden. Niin ydinjätevarastot, kuin jopa spontaanit malmiot fissioivat plutoniumia tuottaen vain kokoa kasvattamalla.
Tätä faktaa vasten oli päivän selvää, että myös ydinpommiin kykenevän massan käytöksen on p a k k o olla tismalleen saman! Nimittäin esim. Hiroshiman pommista vain 0,6g räjähti, eli pommi oli suutari! Silti moista ei edes huomattu. Jo tämä kertoo, että epätäydellinen fissiopommi toimii myös. Tämän epäpuhtaan fissiopommin mekaniikan faktana tässä asia tuli selkeästi kuitattua. Ydinpommien kriittisyyslaskun keskeinen elementti on saada aikaan tietty neutronien tihentymä lävistämään riittävästi uraani/plutoniumatomeja samaan aikaan. Reaktorissa määrä vastaa osia siitä, mitä pommi vaatii. Täytyy muodostua suljettuun tilaan tietynsuuruinen paine, jotta se luokiteltaisiin oikeaksi räjähdykseksi. Kuten Hiroshiman teknisessä mielessä flobbi osoitti, suure on tutun lineaarinen. Voi olla olemassa siis myös "puolifissioräjähdys"! Niin kuin voi olla "puolifissioivaa" ydinjätettä tuottamassa plutoniumia jne.
Kuten aina ydinala vaikenee systemaattisesti kaikista näistä. Kuten esim. jopa amerikiumeista ja miltei mistä tahansa ydinmateriaalista, vaikka toriumeista jne. voidaan riittävän i s o n a jopa hyvin epäpuhtaana massana saada ydinfissiopommi. Siinä kun U-235 vaatii 55kg 90% polttoainetta. Riitti Tshernobilissä puolestaan 1 400kg n. 4% U-235/Pu-239 seosta samaan maassaan. Lasketaan kertymää malliksi. 0,9*55kg= n. 50kg U-235 on ilmoitettu kriittinen pommimassa. Tshernobilin reaktorista sulaneen uraanipolttoaineen määrä reaktorin alla oli 1 400kg* 0,04 prosentteina polttoaineesta= 56kg riitti fissiopommiin! Tässä tuli todisteltua, miten kriittinen massa toimii myös näin. Löydös on faktana todella merkittävä!
Vielä eräs nyanssi, joku voi kuvitella ettei Tshernobilin 56kg massa olisi ikään kuin sopivan "supersymmetrinen ydinräjähdykseen?" Tämä on äkkiseltään osin totta. Mutta eräs oleellinen lisä. Massan päällä fissioi jo valmiina valtaisa uraanitonnisto neutroneiden rajusti tämän suljetussa reaktorin alatilassa olevan ylikriittisen massan sekaan. Kuten muistamme fissiopommi vaatii vain tietyn määrätiheyden neutronointia. Voimme olettaa, että neutronituotanto systeemiin ulkoa kattaisi vaikka nyt neljänneksen pommitarpeesta. Tästä saamme ilmiön starttiin "taustan" +25% bonus neutronointiolettaman. Siksi kriittinen 50kg massa pitää laskea = 0,75* 50kg= 37kg. Nyt jaamme Tshernobylin toteutuneen 56kg/ 37kg= +51% kriittinen massa ylittyy jo huikeasti yli 150% osuudellaan. Eli nimenomaan tästä syystä Venäjä kertoi fissiopommiräjähdyksen todennäköisyydeksi huikean 5-10%.
----------
Kaavan kauhut.
Se on tämä 1= k ääretön Lf Lt. Kaava joka kertoo milloin ydinmiilun massa on ylikriittinen. Lt ja Lf ovat alle 1. On välttämätöntä että kasvutekijä joka riippuu vain miilun rakenteesta ja polttoaineen keskeisestä laadusta on suurempi kuin yksi. On usein kysyttyä, kun jopa auringon pelkkä ultrakevyt vety pystyy sytyttämään sisuksiinsa ydinreaktion, onko tilanne sama kaikilla tunnetuilla alkuaineilla? Riittääkö loputtomaan energian tuotantoon, kun ainetta, vaan mätätään kasaan ja pian joku tuhansista tunnetuista ydinreaktioista riehuu massojen keskellä kuin viimeistä päivää? Voiko olla näin. Kuten tiedämme auringossa näin syntyy fuusioreaktio aina rautaan asti. Säteilyä piisaa kuin viimeistä päivää. Tämän jälkeen kysyjä esittää, ulkopuolelle jää 50% maailman alkuaineista, miten prosessi etenee niissä? No katsotaan toki.
Otamme U-238 ja nokareen siemeneksi U-235 ja läjitämme. Vajaa tonni U-235 pistää massaan fissiokierteen helposti. Kun puhutaan jopa fissiopommiräjähdyksestä kriittistä U-235 massaa pitää olla vain 55kg ja sytyttää helposti fissioon. Onnistuuko systeemi arkisemmilla aineilla, vaikka amerikiumilla? Kuten kaava osoittaa, ongelmitta. Mikä tahansa isotooppinen, aine, jopa radon syttyy varsin pienellä keskittymisellä spontaaniin fissioonsa. Rajoittavaa prosessissa on, että säteilyenergiaa syntyy enemmän, kuin sitä poistuu suljetusta systeemistä . Syntyy itse itseään ruokkiva efekti. Aavistuksen saamme Aromipesän tavasta keittää kypsäksi pelkällä alkulämmitysenergialla. Huono vertaus, koska Aromipesä on asiallinen laite. Teknisesti selittää esim. kiinailmiöitä ja vastaavia lainalaisuuksia.
Seuraavaksi tulee mieleen, kysyjällä jos käytetään erittäin köyhää ainetta, kuten perusydinreaktorissa 4% U-235 tilalla vaikka arkimaailman peruskiven uraania vain 0,7% pitoisuuksin, toimiiko? Totta kai ja ongelmitta. Pienellä hiomisella jopa 6 kertaa huonompi polttoaine palaa ongelmitta ns. CANDU-reaktoreissa vaivatta. Alkuaikoina reaktorit olivat vain luonnonuraania heitettynä suureen pataan ja aine alkoi jo tästä spontaanisti fissioida. Silloin luultiin, että näin helpolla tekniikalla toteutuu illuusio "halvasta" energiasta kaikkeen. Paljon aikaa ei mennyt, kunnes ydinvoiman miljoonat haittapäästöt tappoivat enemmän käyttäjiään, kun synnyttivät sitä energiaansa. Vikoja yritettiin alkuun poistaa. Mutta jo 60-luvulla tajuttiin tämä täysin mahdottomaksi. Päätettiin vaan kylmästi sensuroida haitat käyttäjiensä opetuksesta ja volaa, meillä oli yhtäkkiä ns. "puhdas ydinilluusio!" Tästä ei olla edetty sittemmin yhtään.
Seurauksena maapallon yleinen taustasäteilyenergia on saatu huimaan termivireen isomeeriseen kasvukierteeseen pysyvästi. Sytytyslanka erinäisille prosesseille palaa jo. Mielenkiinnon vuoksi mitä jatkossa tällä systeemillä on tulossa. Jo alkujaan laskettiin, että ilmakehän typpi voi palaa säteilyprosessissa hiileksi tosta vaan spontaanisti ydinpommikokeiden syytämänä. Näin ei yllättäen tapahtunut vielä edes maailman suurimman Novaja Zemjan avotaivaan ydinkokeen aikana. "Huvittavinta" tässä on se, että tällöin oltiin hiuskarvan varassa. Niistä ajoista on yleinen globaali taustasäteilymme n. 5- kertaistunut. Jos Novaja Zemjan pommin itsesytytystodennäköisyys valtavalle typpimäärällemme olisi tuolloin määritelty 10,2% paikkeille, niin nykyään sama arvo voitaisiin laskea niin, että luku on karkeasti 5-kertaistunut. Eli yksinkertaistaen tylysti toki sama uusittuna todennäköisemmin räjäyttäisi nyt ilmakehämme tulimereksi, kuin jättäisi niin tekemättä!
Väite on mykistävän karu ja kertoo siitä mekaniikasta, joka etenee vääjäämättä tässä ydinvoimaloittemme syytämässä kuolontanssissamme kohti maailmapaloa sanan varsinaisessa merkityksessä. Toinen esimerkki. Maailman merien paksuus on 3,5km luokkaa, jopa yli. Niissä on massaa valtavasti enemmän kuin ilmakehän harvassa kaasussa keskittyneenä. Merivedessä on runsaasti uraania, radioaktiivista kalkkia, hiiltä ja mm. tritiumia, raskaan veden isotooppeja jne.. Jo ydinreaktorissa esimerkiksi veden happi palaa säteilystä beetahajoavaksi aineeksi ja syytää äärimmäisen läpitunkevaa aktivoivaa röntgenkvanttia beetahajoamisensa myötä. Eli meillä on potentiaalisia prosesseja. Valtaisa massa jonka perussäteilytaso on TVO:n Simolan ja Nikulan myöntämällä totuudella saavuttanut aiemmasta 1,2mSv tasostaan viisinkertaisen 6mSv.
Todennäköisyys "syttyä" säteilynoususta nousee huimasti, palavaksi ylikriittiseksi itseään ruokkivaksi fissiohornaksi. Kuten kaava mitä karuimmin kertoo. Ei ole yhtään kyse siitä syttyykö tämä prosessi, vaan miten korkealla taustalla prosessi alkaa spontaanisti riehumaan hallitsemattomasti tappaen. Kuvaavasti puolestaan maan sisuksissa olevat radioaktiiviset arkiset uraanimassat ja jopa kalkin säteilyn vaikutuksesta "fissiot" maan kuoren alla on olleet miljardit vuodet pyörivänä. Näkyen puolestaan tektoniikkana, laavoina ja maanjäristysenergioina. Eli kyse on siitä, koska prosessi siirtyy aktivoituviin merimassoihimme, tai säteilyn tauotta herkistämiin yläilmakehäprosesseihimme ryöstäytyäkseen sieltä rajummin kuin jo havaittuina mm. gammaavina ukkospurskeina!
15 Säteilyeroosion tarkennuksia.
Sananen voimista jotka pitävät aineita koossa. Esiintyvät atomien väliset sidokset voidaan luokitella: Homopolaarisiin eli valenssisidoksiin, heteropolaarisiin eli ionisidoksiin, Van der Waalsin sidoksiin ja metallisidoksiin. Vain kolme ensimmäistä on molekyylisidoksia. Viimeinen vastaa metallikiteiden muodostuksesta. Mekanismilla joka perustuu yhteiselektronipilviin atomien välillä. Sidokset muodostuvat, kun kahden eri atomin elektronipilvien aaltofunktiot peittävät toisensa ja elektroneilla on vastakkaissuuntainen spin. Voima on uloimman elektronin sitoutumisenergian suuruinen "irrotusenergialuokassa" tyypillisesti muutamissa elektronivolteissa. Van der Waalsin sidos tunnetaan vaikka elohopean yhteydestä ollen vain 0,5eV suuruinen. Muodostuen kahdesta ajallisesti vaihtelevasta sähköisen dibolin välisestä voimavaikutuksen synnyttämästä koheesiovoimasta.
Elektronien ja valenssielektronien irtoaminen saa ydinsäteilytetyn aineen vaurioon ja myös sinkauttaman sähköstaattisesti varautuneita erittäin elektroniköyhiä atomiytimiä voimalailmastoinnin vietäväksi ulos. Puhutaan hilseilykäsitteestä. Pintaan muodostuu ensin elektroneja ampuva viretila. Jopa valenssielektronien vähetessä irtoaa myöhemmin "K,L,M-röntgensäteilyakkuina" ilmavirtauksiin positiivisina ionipuhalluksina atomiytimiä. Puhutaan mekanismeista jotka säteilystä muuttavat esim. Loviisan rautareaktoripöntön pitkäikäisesti lasikovaksi ja jopa nasevalla lekaiskulla halkeavaksi.
Ydinhiukkasille ja erityisesti elektroneille on ominaista, että niissä voidaan todeta suunnilleen kymmenportainen viretilakirjo. Paraheliumin ensimmäisen elektronin on saatava perustilaansa 7 eri vireen portaasta, ennen kuin elektroni saavuttaa kriittisen 24,77eV energian lennähtääkseen radaltaan. Natriuminelektronien 4-13/ 5,14eV. Raudan 7,8eV tarkoittaa järeästä röntgensäteestä saatuna yli 10 000 tuhottua elektronisidosta! 10MeV alfasta pysyväisturmeltuu energiana vetoketjuna miljoona rautasidoselektronia! Näihin termikaavioissa mainittuihin väliportaisiinsa säteilyvirittyneet esim. valenssielektronit eivät kykene huolehtimaan alkuperäisesti lasketuista kestolujuuksistaan!
Yksinkertaistaen voidaan sanoa jokaisen viretason leikkaavan säteilytetyn metalliatomisidoksen kestosta -10% pois. Elektronivirittyminen ei Einsteinin energian häviämättömyyslain mukaan katoa pois vaan pysyy kunnes sitä on esim. riittävästi kertynyt kvanttienergiansiirtoa adellyttävän tasonsa verran. Kerrottakoon tähän, että esimerkiksi nikkelin säteilyvireen puoliintumisaika on n. 75 000V. Dilemmasta ei keskustella avoimesti IAEA sensuroimalla turvafoorumilla! Kun tällaiset rakenteet saavat osakseen säteilytystä, k a i k k i aineet sen seuraamuksena menettävät mekaanista kestävyyttään! Tilanne kulminoituu kun tällaista säteilyvireistä metallia kierrätetään kriittiseen käyttöön. Seurauksia voimme todeta varsin yllättävissä paikoissa.
Kriittisiin kattorakenteisiin tällainen säteilyvireteräs tekee tunnettuja kattoromahduksia, koska säteilyviritettyä ainetta sekoittuu kierrätyksessä mukaan. Milläänlailla esim. Rautaruukissa ei voida todeta, että Olkiluodon kierrätysteräksen missään säteilymittarissa sinällään näkymättömissä aineissa piilevä 20% virevalenssielektronit muuttavat lopputukiteräksen esim. -10% heikommaksi paikka paikoin, kuin normaaliteräksessä. Eli mitä enemmän ydinmetallikiertoa , sitä vaarallisemman epävarmoiksi metallimme käyvät. Jos on kyseessä vaikka paineen alainen kriittinen metallinen suojalaippa. Kesto on asennushetkellä vaikka 28 ilmakehää. Tällainen elintärkeä osa saatetaan säteilyaltistukseen joksikin aikaa, syntyy siviiliydinmaailman kummajainen.
Mainitsemani laippa suojaa tässä miljoonaväestöä ydinkatastrofilta. Sen saadessa vaikka kuumista hiukkasista, tai K,L,M-röntgensäteilyviivoista jne. osakseen riittävän elektronivirenousupommituksen, sen mekaaninen kesto säteilystä konkreettisesti romahtaa vaikka puoleen! Ei ole olemassa juuri "mittalaitetta" joka havainnoisi suoraan heikkouden romahtamisen klassisessa mielessä. Mikään ei siis ole säteilystä rautaa ohentanut saati syövyttänyt silmin havaittavasti. Edes röntgensäteilyläpivalaisu, tai vaikka ultraäänilaite ei materiaalissa havaitse hälyttävää rakennerikkoontumista. Edes halkeamiin tunkeutuva testiaine ei havaitse mitään erikoista.
Vain mekaaninen rasituskoe täsmäkohdassa voisi kylmän totuuden osoittaa. Koska tämä silloin rikkoisi testattavan kertakäyttöisesti, valitettavasti edes tällaista ei ydinalalla suoriteta. Uskotaan "sokeasti" ainepaksuuden mittausharhaan, syöpymisvähyyteen ja tällaisiin näennäisosoituksiin . Ei ihme, että ydinalalla lajityypiksi on tullut se, että laitteistot kyllä tarkastetaan edellä mainitusti, mutta silti rakenteet ikään kuin "mystisesti" vastoin ennakko-odotuksia pettävät.
16 Baryonien säilymislaki.
Selkein syy siihen, miksi n. 80% ydinmateriaalista on piilotettuna julkisuudesta perustuu faktaan, että tiedon tullessa vapaaksi kukaan järkevä ei ydinvoimaa sen jälkeen enää hyväksyisi. Tällä kertaa lainailen K. V. Laurikaista. Tärkeimmät alkuaineet jaetaan 4 ryhmään: fotoneihin, leptoneihin (kevyet hiukkaset), baryonit (raskaat hiukkaset), ja välimassaltaan mesonit. Myonit myy-mesonit ovat leptoneihin kuuluvia. Baryonit jaetaan nukleoneihin (protonit, neutronit) ja hyperoneihin. Jotka ovat painavampia nukleoneja. Alkeishiukkaset ns. resonanssihiukkaset.
Alkeishiukkasen spin määrää hiukkasten sisäisen impulssimomentin suuruuden. Spin löydettiin elektroneista ensimmäiseksi hienorakenneilmiöistä. Impulssimomentti on usein puoliluku ja silloin puhutaan fermioneista. Jos kokoluku, niin puhutaan bosoneista. Fermioni noudattaa Fermi-Dirac-statistiikkaa. Bosoni sen sijaan Bose-Einstein-statistiikkaa. Ilmiö on kokein todennettavissa. Alkeishiukkaset esiintyvät hiukkas-antihiukkas-parina. Tästä seuraa se, että systeemi voi muuttua kokonaan energiaksi. Tai vastaavasti esim. gammakvantti voi myös "materialisoitua" tuosta vaan. Useimmat alkeishiukkaset ovat siis näin epästabiileja. Toisaalta silti niin pitkäikäisiä, että täyttävät aineperusteensa. Sitä paitsi esimerkiksi neutroni, joka on irtonaisena radioaktiivinen on silti stabiilimpi ytimessä.
Kaikissa alkeishiukkasreaktioissa on säilymislakinsa. Ollen makrofysiikan yleistyksiä. 1/Energian ja impulssin säilymislait. Sen mukaan baryonin hajotessa syntyy a i n a uusi baryoni ja sen lisäksi muita hiukkasia, jotka eivät ole baryoneja. Koska antibaryoni voi tuhota baryonin ja voi tapahtua baryoniparimuodostus ei kappalemäärä ole silti vakio. Baryonien lukumäärä miinus antibaryonimäärä on vakio. Tilanne stabiloi aineen säilyvyyden. Nukleonit eivät voi siis hajota leptoneiksi tai mesoneiksi. Näin taataan ytimen rakenneosien pysyvyys. Tämä on myös kokein vakuutettu.
2/Myös leptonien suhteen on olemassa samanlainen säilymislaki. Leptonien lukumäärä miinus antileptonien lukumäärä on vakio. Sensijaan mm. gammasäteilystä tutuille fotoneille ei ole vastaavaa säilymislakia. Voidaan kiteyttää, että säilymislait ovat voimassa vain niillä hiukkasryhmillä, joilla on puolilukuinen spin. Mutta ei niillä joilla on kokonainen spin. Alkeishiukkasilla on todennettu myös muita säilymislakeja, joilla ei ole mitään klassillisia vastineita.
Kerrottakoon näiden lisäksi, että kvantit fotoneista gammaan määritellään taulukoissa a i n a kestoiältään ikuisiksi. Eli kuten tästä näemme jo selkeästi. Säteilyn energiassa vapautuneet sen enempää hiukkaset, kuin niiden energiat eivät millään lailla "absorboituessaan" katoa! Väite "häviämisestä" on selkeä säteilystä ihmisille syötetty tahallinen harhatieto. Säteilyprosesseiden aivan selkeä viesti on häviämättömyys. Jos ajatellaan vaikka neutronia. Se on siis ytimen ulkopuolella mainitusti "radioaktiivinen"? Eli tarkoittaa Malenkan kuorimallilla sitä, että siinä on isomeerinen viretila. Muttei näy hidastuttuaan säteilymittareissamme, jotka tajuavat vain "riittävän" nopealiikkeisen hiukkasen. Eli meillä on nyt sekä säteilykvantin sisällään pitävä nukleoni ja liikkeensä nopeuttaessaan neutroni- ja kvanttisäteestään säteilynä mitattava tuplautuva hiukkanen. Joka tässä "termitilassaan" ei ole silti mitattavissa!
Kun olemassa oleva säteilypaketti muuttuu toisekseen, se vain muuttaa olotilaansa. Kenties virittää termisesti niin elektroneja ja atomiydin nukleoneja, muttei menetä energiaansa millään tavoin! Jopa kohdatessaan antiaineen sen kokonaisenergia ei katoa vaan jatkaa matkaansa energiakvanttina. Kuten kerrottiin voi halutessaan muodostua uudeksi aineeksi. E= m c^2. Kun kuulee väitettävän, että säteilyenergia katoaa mystisessä absobtiossa, voit esittää itsellesi selkeän faktan niin aineen kuin energian pysyvyydestä Baryonin säilymislain muodossa. Riippumatta siitä, onko se IAEA:lle, tai ydinfyysikoille edes olemassa julkisesti.
17 Lisää absorptiosta 2.
Olen jo pitemmän aikaa yrittänyt saada vastauksia aivan keskeisiin fysiikan elementteihin. Nimittäin kun ydinkoulutuksessa kirkkain silmin väittään, että nimenomaan säteilyenergia katoaa "absorboituessaan" aineisiin, ollaan täysin keskiaikaisessa fysiikan tulkinnassa. On surkuhupaisaa todeta, että henkilöt, jotka tietävät Einsteinin aineen ja energian häviämättömyyslain oikeiksi, silti uskottelevat, että nimenomaan säteilyenergia katoaa kuin taiottuna kohdatessaan absorbiopinnnan. Väite on niin lapsus ja tökerö kuin vain olla ja voi!
Kuka hyvänsä ydinkoulutettu saa silmiensä eteen laskettavaksi kaavoja esimerkiksi siitä miten elektronisuihku osuessaan röntgenputken metallikohtion elektroneihin synnyttää aivan loogisesti energiaansa menettämättä lisää virittyneitä elektroneja ja röntgenkvantteja aivan solkenaan. Ja silti esim. STUK opettaa säteilykursseillaan, että beetasäteilynä etenevä elektronisuihku osuessaan 2mm paksuun alumiinipalaan ikään kuin "haihtuu" ja koko säteilyenergia , niin se vaan "absorboituu" pois vastoin k a i k k i a tunnettuja fysiikan lakeja. Ja jotta tämä rikos, tai suoranainen petos olisi täydellinen, niin sitten kokeneinta ydinosaajaa myöten uskotaan moista pannukakkuteoriaa suoraan pimeimmältä keskiajalta. Että osaa ihminen olla helposti höynäytettäviä.
Tähän satuiluun on sitten aina Otaniemen maamme korkea-arvoisinta ydinosaamiskeskusta myöten kuljetettu massoittain pätevyytensä siellä koulutuksin menettänyt populaatio. Eikö moisen tekijät edes osaa hävetä ? Eikö tosiaan maassamme lisäkseni koskaan koko 50v aikana kukaan ole aukaissut näissä "massavedätystilaisuuksissa " suutaan ja tuonut vilppiä esiin? No ehkä tosiaan olisi, muttei ole työpaikkansa menettämispelosta silti uskaltanut. Ydinalaan kuuluva massana vaikenemisen omerta on taas vienyt tutusti mukanaan ja kaikki loppukurssin läpäisseet "tietävät" maapallon olevan yhä pannukakku.
Mitä absorptiossa tapahtuu todellisuudessa? Comptonilmiömäisesti gammakvantti siirtää taajuuttaan törmäyksissä vastaavasti energiasiirrossa laskien energiaansa elektroneille. Nostaen niiden termistä viretasoa askel askeleelta huippua kohti odottavaa kvantittumista fotonista, röntgeniin. Myös Malenkan, Ajzenbergin ja Lauritsenin kuorimallien mukaan vastaavantyyppinen isomeerinen säteilyenergian siirtyminen atomien ytimiin vastaavasti toteutuu. Protoneihin ja neutroneihin energiaansa menettämättä iskeytyvät gammakvantit ja vastaavat röntgenöinnit ja muut säteilyenergialajit virittävät kohtaamansa ydinnukleonit moniportaisiin pitkäikäisiin viretiloihinsa kohottaen. Aikanaan kyseisen aineen puoliintumistahtiin sitten nämä energiat synnyttävät vääjäämättä luonteenenomaisia gammakvantittumisiaan. Singoten sisäänsä imemät energiat taas seuraavia atomeita loputtomiin virittämään. Esimerkiksi hiilellä puoliintumisaika on 5360V. Koska kvantti on luonteeltaan energian lailla ikuista, mitään tunnettua mekanismia ei ole, joka kykenisi "absorboimaan" kvanttienergiat, kuten säteilykoulutuksessa täysin virheellisesti väitetään! E= yhä m c2!
Jotta säteilysuojelukoulutuksemme olisi täydellisen virheellinen ja harhaanjohtavan keskiaikainen, niin myös lisäharhaa syötetään. Väitetään, ettei säteilyenergia kykenisi läpäisemään tiettyjä ainepaksuuksia? Otetaan nyt vaikka beetasäteilyn elektronit. Täysin harhaanjohtavasti sanotaan säteilyenergian pysähtyvän 2mm alumiinipeltiin. Tämä ei myös ole totta missään nimessä. Säteilyemittoituneet elektronit osuessaan sinkauttavat edeltään seuraavia K, L, M-elektroniratojen elektroneja virittäen puolestaan niistä röntgenkvantteja. Kuten sähkön kammetessa valenssielektroneja vastaavalla tavalla myös nämä röntgenkvantit siirtyvät loputtomana virtana atomilta toiselle, lävistäen esteittä metallia ja alkuainetta. Ainoa merkittävä ero on, että viuhkamaisesti etenevä säteily hajoaa lukuisammiksi mittareissa näkymättömiin alle 100% röntgenviretermitiloihin odottamaan lisäenergiaa jatkaakseen etenemistä.
Laboraatioissa on voitu kiistatta todeta, että kun paksuja säteilyabsorptioesteitä aikansa pommitetaan alkaa säteily esteittä läpäisemään jatkossa. Suoja muuttuu konkreettisesti termisesti virittyneeksi. Säteilymielessä täysin suojaa antamattomaksi varsinaiseksi säteilynsiirtäjäksi. Esim. nikkeli muuttuu jopa 75 000v puoliintumisaikansa säteilynsä säilöväksi. Näin kumoutuu myös kolmas säteilysuojeluharha. Ettei aine muka sido mm. isomeerisesti säteilyenergiaa itseensä. Väite on täysin vailla realiteettia. Alkuaineiden kykynä nimenomaan on varastoida säteilyä niin elektroneihinsa, kuin ytimiinsä. On vain enemmän kuin hämmästyttävää, miksei näitä tiedettyjä faktoja koskaan haluta kertoa? Kuka ampui ydinfysiikasta Newtonin?
Olen jo pitemmän aikaa yrittänyt saada vastauksia aivan keskeisiin fysiikan elementteihin. Nimittäin kun ydinkoulutuksessa kirkkain silmin väittään, että nimenomaan säteilyenergia katoaa "absorboituessaan" aineisiin, ollaan täysin keskiaikaisessa fysiikan tulkinnassa. On surkuhupaisaa todeta, että henkilöt, jotka tietävät Einsteinin aineen ja energian häviämättömyyslain oikeiksi, silti uskottelevat, että nimenomaan säteilyenergia katoaa kuin taiottuna kohdatessaan absorbiopinnnan! Väite on niin lapsus ja tökerö kuin vain olla ja voi!
Kuka hyvänsä ydinkoulutettu saa silmiensä eteen laskettavaksi kaavoja esimerkiksi siitä miten elektronisuihku osuessaan röntgenputken metallikohtion elektroneihin synnyttää aivan loogisesti energiaansa menettämättä lisää virittyneitä elektroneja ja röntgenkvantteja aivan solkenaan. Ja silti esim. STUK opettaa säteilykursseillaan, että beetasäteilynä etenevä elektronisuihku osuessaan 2mm paksuun alumiinipalaan ikään kuin "haihtuu" ja koko säteilyenergia , niin se vaan "absorboituu" olemattomiin vastoin k a i k k i a tunnettuja fysiikan lakeja! Ja jotta tämä rikos, tai suoranainen petos olisi täydellinen, niin sitten kokeneinta ydinosaajaa myöten uskotaan moista pannukakkuteoriaa suoraan pimeimmältä keskiajalta! Että osaa ihminen olla helposti höynäytettäviä!
Tähän silkkaan satuiluun on sitten aina Otaniemen maamme korkea-arvoisinta ydinosaamiskeskusta myöten kuljetettu massoittain pätevyytensä siellä koulutuksin menettänyt populaatio. Eikö moisen tekijät edes osaa h ä v e t ä ? Eikö tosiaan maassamme lisäkseni koskaan koko 50v aikana kukaan ole aukaissut näissä "massavedätystilaisuuksissa " suutaan ja tuonut vilppiä esiin? No ehkä tosiaan olisi, muttei ole työpaikkansa menettämispelosta silti uskaltanut! Ydinalaan kuuluva massana vaikenemisen omerta on taas vienyt tutusti mukanaan ja kaikki loppukurssin läpäisseet "tietävät" maapallon olevan yhä pannukakku!
Mitä absorptiossa tapahtuu todellisuudessa? Comptonilmiömäisesti gammakvantti siirtää taajuuttaan törmäyksissä vastaavasti energiasiirrossa laskien energiaansa elektroneille. Nostaen niiden termistä viretasoa askel askeleelta huippua kohti odottavaa kvantittumista fotonista, röntgeniin. Myös Malenkan, Ajzenbergin ja Lauritsenin kuorimallien mukaan vastaavantyyppinen isomeerinen säteilyenergian siirtyminen atomien ytimiin vastaavasti toteutuu. Protoneihin ja neutroneihin energiaansa menettämättä iskeytyvät gammakvantit ja vastaavat röntgenöinnit ja muut säteilyenergialajit virittävät kohtaamansa ydinnukleonit moniportaisiin pitkäikäisiin viretiloihinsa kohottaen. Aikanaan kyseisen aineen puoliintumistahtiin sitten nämä energiat synnyttävät vääjäämättä luonteenenomaisia gammakvantittumisiaan. Singoten sisäänsä imemät energiat taas seuraavia atomeita loputtomiin virittämään. Esimerkiksi hiilellä puoliintumisaika on 5360V. Koska kvantti on luonteeltaan energian lailla ikuista, mitään tunnettua mekanismia ei ole, joka kykenisi "absorboimaan" kvanttienergiat, kuten säteilykoulutuksessa täysin virheellisesti väitetään! E= yhä m c2!
Jotta säteilysuojelukoulutuksemme olisi täydellisen virheellinen ja harhaanjohtavan keskiaikainen, niin myös lisäharhaa syötetään. Väitetään, ettei säteilyenergia kykenisi läpäisemään tiettyjä ainepaksuuksia? Otetaan nyt vaikka beetasäteilyn elektronit. Täysin harhaanjohtavasti sanotaan säteilyenergian pysähtyvän 2mm alumiinipeltiin. Tämä ei myös ole totta missään nimessä! Säteilyemittoituneet elektronit osuessaan sinkauttavat edeltään seuraavia K, L, M-elektroniratojen elektroneja virittäen puolestaan niistä röntgenkvantteja. Kuten sähkön kammetessa valenssielektroneja vastaavalla tavalla myös nämä röntgenkvantit siirtyvät loputtomana virtana atomilta toiselle, lävistäen esteittä metallia ja alkuainetta. Ainoa merkittävä ero on, että viuhkamaisesti etenevä säteily hajoaa lukuisammiksi mittareissa näkymättömiin alle 100% röntgenviretermitiloihin odottamaan lisäenergiaa jatkaakseen etenemistä.
Laboraatioissa on voitu kiistatta todeta, että kun paksuja säteilyabsorptioesteitä aikansa pommitetaan alkaa säteily esteittä läpäisemään jatkossa. Suoja muuttuu konkreettisesti termisesti virittyneeksi. Säteilymielessä täysin suojaa antamattomaksi varsinaiseksi säteilynsiirtäjäksi! Esim. nikkeli muuttuu jopa 75 000v puoliintumisaikansa säteilynsä säilöväksi. Näin kumoutuu myös kolmas säteilysuojeluharha. Ettei aine muka sido mm. isomeerisesti säteilyenergiaa itseensä. Väite on täysin vailla realiteettia. Alkuaineiden kykynä nimenomaan on varastoida säteilyä niin elektroneihinsa, kuin ytimiinsä. On vain enemmän kuin hämmästyttävää, miksei näitä tiedettyjä faktoja koskaan haluta kertoa? Kuka ampui ydinfysiikasta Newtonin?
-----------
Lisää absorptiosta 3.
On opettavaa seurata sitä äärimmäisen varovaista ja huvittavan karttelevaa suhtautumista, jota olen ollut havaitsevanani keskusteluhalukkuuteen mm. isomerivireen, termisen virittymisen ja Malenkan, Ajzenbergin ja Lauritsenin kuorimallien tiimoilta. On suorastaan surkuhupaisaa havaita, että tilanne on perusydinfysiikassa jo vuosikymmeniä varsin laajojen laboraatioiden tukemien systeemien jälkeen yhä tämä. Vaikka likimain koko nyky-ydinfysiikan keskeisimmästä asiasta on kyse , niin näyttöjen nujertamina on vaan päätetty pistää jopa aiheesta kirjoitelleet Pekka Jauhon kaltaiset ydinikonit pysyvästi jäihin. Todella mielenkiintoista. Eli koska esim. uraanin loppuminen on käsiin repeävä fakta, niin päätetään porukalla IAEA-kokouksissa, ettei aiheesta vaan keskustella julkisuuteen ja tässä kaikki?
Olen selkeästi kertoillut, että säteilyenergiasta fissiotilanteessa 90% muuttuu kineettiseksi lämpöenergiaksi, eli infrapunafotonien liikkeeksi. Vastaavasti 10% muuttuu pysyviksi säteilykvanteiksi. Totta kai ydinfyysikot ovat jo alkumetreistä alkaen ihmetelleet sitä, miksei kaikki sitten suostu muuttumaan entropiasta tutummalla tavalla lopulta pelkäksi lämmöksi? Juuri tästä perusdilemmasta on kyse. Tutkitaanpa tovi tätä perusfissiointiprosessin perusolemusta. Reaktorissa säteilyenergian mellastuksessa luulisi muodostuvan pelkää lämpöä? Fissioiva urani tuottaa aina hajotessaan silti tuon 10% säteilysumman. Ei edes vuosikymmenten aikana reaktorissa spontaanisti etenevä fissiopalaminen silti suostu muuttumaan pelkäksi lämmöksi. Jo tästä huomaamme, että mekanismi on se, että vähintään 10% vapautuneesta energiasta on a i v a n pakko pysyä matalaenergistä infrapunakvanttilämpöä ylemmillä viretiloillaan. Ydinfysiikka on aina helppoa ja loogista mikromekaniikkaa.
Koko säteilyn perusjuju on varsin yksinkertaaminen. Vain valenssisidokseen osallistuvilla elektroneilla on kyky muuttaa sisällään energiaa infrapunakvanteiksi. Jos taajuus kvantilla nousee tätä suuremmaksi niin se tunkeutuu aina syvemmälle elektronikuorikerroksiin ja ydinrakenteisiin. Nyt tarkkana, niissä muulla atominukleonilla ei ole kykyä tuottaa lämmön matalataajuisia kvantteja! Tämä on aivan keskeinen löytö ydinfysiikassa. Eli tilanne on vähän kuin tikkataulussa. Vain osumalla huonosti 1 numeroon tulee infrapunapummeja. Kaikissa muissa osumissa tämä ei tapahdu. Tyypillisesti tilanne on seuraava. No: 2 heittäjä tuottaa sitten UV-kvantteja. Mutta nyt tulee kaikkein keskeisin osio. No:3 ja sitä suuremman osuman heittäjä saa tuloksekseen a i n a röntgen/gammakvanttipaketteja!
Eli K,L,M-kuorielektronit ja massiivinen ydin saadessaan osumia kompressoi tyypillisesti myös matalaenergisemmät röntgenin tuomat energiapaketit massiivisempaan muotoonsa. L ja M-kuoret 10 000eV röntgeniksi. K- kuori 100 000eV ja koko ydin kompressoi energia 1MeV gammakvanteiksi, tai jopa reippaasti tämän yli. Atomi on kuin vähempienergistä valoa kokoava linssi. Sen sisällä energia yksinkertaisesti tiivistyy säteilyenergiakvanteiksi. Fissiotason energiabalanssin systeemissä säilyttää esim. spontaanisti säteilykykynsä riittävällä tiivistyskyvyllä jo 10m3 kokoinen luonnonuraanikasa.
Mistä tarkoin asiassa vaietaan on juuri kyky kompressoida matalavireistä energiaa! Malenkan löydös oli kova isku makromekaniikkaan tottuneille ydinfyysikoille, järkytyksestä ei olla edes toivuttu. Kuten esimerkiksi ajan suhteellisuuden kohdalla oli tilanne pakko myöntää. Kvanttimaailma ei toimi, kuten makromaailma. Baryonien säilymislaki on tästä oiva esimerkki. Nukleonien maailmassa esimerkiksi aine muuttuu palamisen tapaan kyllä energiaksi. Mutta koskaan ei makromaailmassa energia muutu aineeksi, kuten tapahtuu arkisesti kvanttimaailman parimuodostuksissa. On siis vain tajuttava, että se mikä meillä on itsestään selvää ei seuraa kvanttimaailmassa samoin. Siihen on syynsä. Baryonien lainalaisuudet takaavat esimerkiksi sen, ettei aineen perusosaset kykene haihtumaan pois.
Tästä seuraa, ettei samalla myös energia koskaan katoa. Siksi säteilykvantin ikä on pakko ymmärtää ikuiseksi. Mikä automaattisesti meinaa myös, että kerran liikkeelle ammuttu röntgenkvantti vaeltaa loputtomiin, vaikkei se toki ydinfyysikoille julkaistavaa tietoa ole. Fotoni on niin pysyvä, että yhä kaikki alkupamauksen synnyttämät kvantit on nähtävissä kaikkialla ympärillämme. Jopa, että loitontuessamme liki valonnopeutta niiden alkukodista näemme ne energiaköyhinä infrapuna-alueen ääripäässä. Mutta tässä ei ole kaikki. Jos lähestyisimme niitä valon nopeuta hipoen niiden energisyys paljastuisi säteilytasoiseksi. Kaikki tämä pysyvyys, vaikka ne ovat maailman vanhinta energiaa!
---------------
Säteilyn isomeeri- yms. varastoitumisesta.
Tässä osiossa olen käyttänyt tietolähteenäni STUK:n Säteily ja turvallisuus kirjan materiaalia. Olen pannut merkille, että julkisessa ydinalan oppimateriaalissa on ikään kuin "musta aukko" niissä kohdissa, joissa pitäisi olla selkeitä kertomuksia tavoista, joilla säteily aineisiin varastoituu tuhoisasti. Olen pyrkinyt puolueettoman seikkaperäisesti tuomaan avoimeen tarkkailuun näitä varsin selkeitä ja monipuolisia mekanismeja. Siitä huolimatta, että "virallinen" säteilykoulutus ei juuri tunnusta mekanismeja, miten tämä olisi edes teoriassa mahdollista!
Tässä osiossa materiaalia siitä, miten mahdoton muuttuu ydinalan IAEA salailupuristuksissa silti faktaksi. Epäelastisessa sironnassa (n,n')-reaktiolla tarkoitetaan törmäystä, jossa osa neutronin liike-energiasta kuluu ytimen siirtämiseen viritystilaan. Neutronin osuessa kohdeytimeen muodostuu virittynyt väliydin. Tämä hajoaa lähettäen neutronin, jonka energia E2 on pienempi kuin tulevan neutronin energia E1. Energia reaktiosta jää kohdeatomin ytimen viritysenergiaksi. Viritystila laukeaa ytimen lähettäessä gammakvantin. Jotta epäelastinen sironta olisi mahdollista, täytyy tulevan neutronin liike-energian olla suurempi kuin kohdeytimen alin viritysenergia. Kynnysenergia on raskaille ja keskiraskaille 0.1-1MeV ja keveille ytimille muutama MeV. Happi O-16 esim. 6MeV. Hyvin pienillä energioilla puolestaan voi esiintyä epäelastista sirontaa molekyyliin sitoutuneena atomin ytimestä, jolloin tapahtuu muutoksia rotaatio- tai vibraatiotilassa. Neutronin energia voi pienentyä, tai kasvaa! Jo muutaman eV varaussiirtoenergia ytimelle muuttaa sen vapaaksi.
Epäelastisessa sironnassa voi syntyä pitkäikäisiä isomeerisiä tiloja, jotka ilmenevät materiaalin aktivoitumisena. Neutroni siirtää säteilyenergiaansa kunnes absorboituu, karkaa alueelta, tai esim. joutuu termiseen tasapainoon jolloin neutronien ja väliaineiden atomit noudattavat samaa Maxwelin jakaumaa. Neutronin energia siirtyy elastisessa sironnassa kokonaan ja epäelastisessa sironnassa osittain sirottavan ytimen liike-energiaksi. Tämä rekyylienergia on yleensä suuri verrattuna atomien sidosenergiaan. Siksi rekyyliydin pystyy aiheuttamaan satamäärin sekundaaritapahtumia. Näitä on mm. hilavirheiden muodostumat metalleissa tai kemiallisten sidosten katkeilut. Siten myös neutronisäteily johtaa väliaineen ominaisuuksien muuttumiseen, esim. metallien ja muovien haurastumiseen.
Aktivoitumisreaktiot. Neutronisieppauksessa ytimeen ei välttämättä muodostu neutroniemittoitumista. Absorptioreaktioita on mm. säteilevä kaappaus (n, gamma), (n, p), (n, alfa), (n, 2n) sekä fissio. Säteilevässä kaappauksessa neutronisieppauksen tuloksena syntyvä väliydin laukeaa lähettämällä gammakvantteja. Reaktiossa syntynyt ydin on samaa alkuainetta kuin kohtio, mutta massaluvultaan yhtä isompi, myös radioaktivoitunut isotooppi. Resonansseja syntyy neutronienergian arvoilla, joilla neutronin absorptio ytimeen aiheuttaa ytimen siirtymisen viretilaan. Resonanssienergiat ovat vajaasta eV-kiloelektronivoltteihin. Useiden resonanssielektronien vaikutusala termisellä alueella on kääntäen verrannollinen neutronin nopeuteen, 1/vaikutusala. Neutroni n ja gamma-reaktioissa syntyneiden gammakvanttien kokonaisenergia on tyypillisesti välillä 5-8 MeV. Vedyllä 2.2MeV. Kaappausgammoilla on vuorovaikutusta väliaineisiin.
Lisäksi ydin saa gammakvantitessaan emissiossa rekyylienergiaa useiden eV suuruudella. Myös tämä riittää hilavirheiden ja kemialikatkosten synnytykseen. Myös radioaktiiviset tuotteet on huomioitava. Emissioenergiassa pitää ns. Coulombon vallienergia atomissa ylittää. Kynnysenergia yleensä muutamia MeV (n alfa)- ja (n, p)-reaktioille. Todennäköisempi kuin (n gamma)- reaktio. Noin 10MeV energioista alkaa (n, 2n) ja (n, np) reaktioita ja suuremmilla energioilla (n, 3n), (n, 2np) jne. Aktivoitumisen kannalta neutroni ja gamma-reaktiot ovat ydinreaktoreissa merkittävämpiä kuin kynnysreaktiot. Mm. happi O-16 >(n,p) N-16 syntyvä typpi on beeta-aktiivinen T1/2 = 7s. Lähettäen hajotessaan erittäin läpitunkevan 7,1MeV gammakvantin. N-16-nuklidia syntyy ydinreaktoreissa jäähdytteenä käytetyn veden happiytimistä ja se ehtii kulkeutumaan jäähdytteen mukana reaktorin jäähdytyspiiriin, josta se tunkeutuu putkien seinämien läpi!
------------
Isomeerinen transitio Radioaktiivisuuden hajoamisen tuloksena muodostuneet nukleonit ovat tyypillisesti viritystiloissa, niiden purkautuminen gammakvanttina, tai sarjana tapahtuu niin nopeasti, että hajoamista voi pitää osana hajoamisprosessia. Tällöin vireen elinikä on 10 potenssiin -8 sekuntia. Kun viritystilojen eliniät ovat hallitsevien kvanttimekaanisten
kieltosääntöjen avittamina niin pitkiä, että vireydintä käsitellään itsenäisenä radioaktiiviytimenä. Puhutaan tilojen kohdalla isomeerivireestä, tai metastabiileista tiloista. Kirjaimella m. Nuklidin tunnus esim. 113m In, tai 113 In m.
Isomeerisen tilan laukeamista sidotumpaan tilaansa esim. 113m In > 113In, sanotaan isomeeriseksi transitioksi. On lähinnä määrittelykysymys, milloin viritystilaa pidetään isomeerisenä tilana. Eräiden tärkeiden isomeeristen tilojen puoliintumisajat ovat muutamista sekunneista useisiin vuosiin, toisaalta esim. nikkelillä puoliintumisaika on jo 75 000v jne. Jos isomeeriseen transitioon liittyy sisäistä konversiota, eli vuorovaikutusta elektroniverhon kanssa, hajoavien atomien kemiallinen tila voi lievästi vaikuttaa puoliintumisaikaan samoin kuin vaikka elektronikaappauksessa.
18 Aktivoitumisreaktiot.
Aktivoitumisen ja säteilysuojelun kannalta neutroni, gamma-reaktiot ovat ydinreaktoreissa merkittävämpiä kuin kynnysreaktiot. Näistä neutronin ja ytimen vuorovaikutus voi johtaa myös siihen, että ydin sieppaa neutronin, ja syntynyt virittynyt väliydin laukeaa jollain muulla tavalla kuin emittoimalla yhden neutronin. Tällaisia ns. absorptioreaktioita on useita tyyppejä mm. säteilyn kaappaus (n, gamma), (n, protoni p), (n,2n) sekä fissio. Säteilevässä kaappauksessa neutronisieppauksen tuloksena syntynyt väliydin laukeaa lähettämällä yhden, tai useampia gamma-kvantteja. Reaktiossa syntynyt ydin on samaa alkuainetta kuin kohtio, mutta massaluvultaan yhtä raskaampi isotooppi. (n, gamma) reaktion vaikutusala riippuu yleensä voimakkaasti neutronin energiasta. Vaikutusala pienenee kääntäen verrannollisesti neutronin nopeuteen.
Spektrisen vaikutusalan kuvaajassa on usein yksi tai useampia selviä, kapeita piikkejä. Resonansseja esiintyy sellaisilla neutronienergian arvoilla, joilla neutronin absorptio ytimeen aiheuttaa ytimen siintymisen viritystilaan. Resonanssienergioiden alue ulottuu vajaasta elektronivoltista kiloelektronivoltteihin. Useiden resonanssireaktioiden vaikutusala on termisellä alueella kääntäen verrannollinen neutronin nopeuteen. (n, gamma)- reaktiossa syntyneiden gamma-kvanttien kokonaisenergia on tyypillisesti välillä 5- 8MeV, mutta kuitenkin vedyllä vain 2.2MeV. Kaappausgammoilla on gammasäteilyn tavallisia vuorovaikutuksia väliaineiden kanssa, ja ne on otettava huomioon säteilysuojelussa. Lisäksi ydin saa yhden gamma-kvantin emissiossa rekyylienergian, joka voi olla suuruudeltaan useita elektronivoltteja. Tämä riittää hilavirheiden syntymiseen tai kemiallisten sidosten katkaisemiseen. Myös radioaktiivisten reaktiotuotteiden vaikutus on huomioitava.
Melko harvoin hidas neutroni johtaa varauksellisen hiukkasenemission, sillä varauksesisen hiukkasen pitää saada energiaa ytimen Columbin vallin ylittämiseen. Tämä sattuu todennäköisemmin kevyissä nuklideissa, joiden Coulombin vallit ovat matalampia. Nopeat neutronit voivat aiheuttaa kynnysreaktioita, joiden vaikutusala kasvaa nopeasti tietyn kynnysenergian kohdalla ja pysyy sitten likimain vakiona, tai laskee hitaasti. Kynnysenergia on yleensä muutamia megaelektronivoltteja (n, gamma)- ja (n, p) reaktioille, jotka ovat suurilla energioilla yleensä todennäköisempiä kuin (n, gamma)- reaktio. Noin 10 MeV:n energioilla alkaa esiintyä myös (n, 2n) ja (n, np) reaktioita ja vielä suuremmilla energioilla reaktioita (n, 3n), (n, 2np) jne.
Merkittävä kynnysreaktioista puolestaan on mm. O-16 (n, p) N-16 jossa syntyvä N-16 n beeta miinus- aktiivinen. puoliintumisaika T1/2 = 7s, ja se lähettää hajotessaan erittäin läpitunkevaa gammasäteilyä 7,1MeV. N-16-nuklidia syntyy ydinreaktoreissa jäähdytteenä käytetyn veden happiytimistä, ja se ehtii kulkeutua jäähdytteen mukana reaktorin jäähdytyspiiriin, josta se tunkeutuu putkien seinämien läpi!
Tässä esittelin niitä prosesseja, jotka synnyttävät ydinvoimalan sisätiloille niille ominaisia säteilyenergian tuottoja säteilynsuojelun harmiksi. Seuraavaksi selvitän vielä tyypillisen fissioreaktorin synnyttämää säteilylajikirjoa. Fissiossa vapautuvan energian jakautuminen. Vapautuva energia absorboituu pääosin lämpönä reaktorin materiaaleihin lähellä fission tapahtumapaikkaa, mutta neutriinojen energia ja gammasäteilyn energiaa karkaa reaktorista. Tätä energiahukkaa korvaa muissa ydinreaktioissa kuin fissiossa vapautuva energia, joten yhdestä fissiosta saatavalle lämpöenergialle käytetään likiarvoa 200MeV. Tämä energia on useita kertalukuja suurempi kuin kemiallisissa palamisreaktioissa vapautuva energia, 3- 10eV atomia kohti. Ero on noin miljoonakertainen massayksikköä kohden.
----------------------------------------------------------------------------------------
Fissiotuotteiden liike-energia 167 MeV 84%
Fissioneutronien liike-energia 5 Mev 2,5% Lämpöön n.86%
Fissiossa syntyvän gammasäteilyn energia 7 MeV -
Fissiotuotteiden beetasäteilyn energia 5 MeV -
Beetahajoamisen neutriinojen energia 11 MeV -
Fissiotuotteiden gammasäteilyn energia 5 MeV - Säteilyenergiaan 14%
Kokonaisenergia n. 200 MeV
-----------------------------------------------------------------------------------------
Huomaamme selkeästi miten reaktorista muodostuu varsin suuri energia pelkästään kvantittuvana säteilyenergiana ympäristöön. Näistä mainituista säteilylajeista muodostuu 12% suuruinen säteilykirjo joka tunkeutuu miltei ongelmitta läpi jopa suojarakenteiden. Lähinnä pieni osa energiasta jää matkan varrelle säteilysuojiin absorboituen, kuten vain 2,5% beetasäteilyn osuus. Lisäksi taulukosta selkeästi puuttuu mm. rekyylienergia, jäännösytimien kineettinen energia, alfa ja esimerkiksi termivireestä ei myös puhuta. Termivireenä tässä tarkoitan n. 50% vajaakvantteja, joiden osuus on säteilymittariin näkymätöntä.
Siinämielessä varsin merkittävää kun puolivireiseen atomiin tulee puolet kvanttitehosta lisää siitä singahtaa kokonainen gamma summautuessaan. Tyypillinen perusreaktori syytää ympäröivään biodivrsiteetiinsä n.360MW 36% säteilyionisaatioenergiansa. Tuottaen puolestaan 1 000MW sähkötehon. Alkuperäinen reaktorin teho puolestaan on 3 000MW. 360 000 000W säteilytehon tuhokyvystä kertoo jotain jo arvio, että niin Ws teho säteilyenergiana riittää tappamaan ihmisen! Tällä säteilytuholla siis teoriassa voisi tappaa ihmiskuntaa 3 sekunnin miljardivauhtia!
10%< säteilyvuona reaktorista.
Radioaktiivisuuden eräs keskeinen ominaisuus on sen synnyttämän säteilyenergian pitkäikäisyys. Todisteen tästä saamme katsomalla vaikka avaruuteen, sieltä tulevat säteilykirjot näkyvästä valosta kovimpaan gammasäteilyyn asti voi olla iältään vuosimiljardeja hiipumatta edennyttä. Pelkästään auringosta lähtenyt säteilyfotoni on voinut viipyä auringon sisällä atomeista ponnahdellen vuosimiljardin ja on silti ulos tullessaan yhä muuttumaton. Säteilyllä on kyky siirtyä atomeista toiseen esimerkiksi elektroneja ja ydinnukleoneja viretilaan siirtämällä aina vain uudelleen. Kevyemmissä aineissa säteilykirjot sekä varastoituvat, että siirtyvät käytännössä elektronitasolla. Puhutaan mm. K, L, M-elektronikuorien röntgenviivasta ja niillä vaeltavista säteilyröntgenenergiasta. Viretila ei esimerkiksi ilmaeristettynä purkaudu, tällaista ns. ionisoitunutta säteilyvirettä ei nykyiset säteilymittarit kykene säteilyksi tilanteessa näyttämään! Teho tulee esille vasta, kun vireatomi kohtaa siepattavia irtoelektroneja.
Fissioydinreaktiossa vapautuva yksittäisatominenergia on suuruudeltaan 200 miljoonaa elektronivolttia. Tästä jää 5%-13% säteilyenergiaksi. Alfamaksimiksi ilmoitetaan 11MeV. Coulombin energialausekkeella raskaan ytimen tapauksessa jopa 25MeV,(teoreettisesti laskien.). Neutroni osuu uraani U-235 muuttaen sen U-236 joka halkeaa (bariumiksi) Ba141 ja (Kryptoniksi) Kr92 + 3 neutroniksi ja säteilyreaktio Q on voimakkaasti positiivinen. Esimerkiksi neutronin energia on 2 MeV. Loppu energia esiintyy 1 MeV gammakvantteina ja beetahiukkasina. Energiaksi muuttuva massa on vain 10 potenssiin-3 kertaa reaktioon osallistunut massa. Vapautuva energia on miljoona kertaa suurempi polttotapahtumaa. Grammasta fissiokelpoisesta aineesta irtoaa 24 000 kWh.
Ydinvoimalan sisuksissa mellastavasta kokonaisenergiasta saa säteilyenergisen valoaaltoluonteen 10%. 90% energiasta jää voimalaitoksen vettä lämmittäväksi kineettiseksi energiaksi josta sähköä saadaan noin kolmannes talteen. Kiinnostavinta on tämän säteilyaaltoluonteen saaneen muuttumattoman energian jatkovaellus. Moni joka suuntaa taskulampun avaruuden tyhjyyteen tiedostaa miten kerran valoaaltoluonteen saaneen energian ikuinen säilyminen konkretisoituu. Vielä miljoonan vuoden kuluttua sama valojuova vaeltaa muuttumattomana pois maapallolta. Samoin käy ydinreaktorista alkunsa saaneelle säteilyenergialle. Se voi muuttaa olemustaan leviten vaihdellen elektroniviretilasta toiseen. Energia tunnetusti häviämättömänä kulkeutuu reaktorista loputtomana vuona kuin kaatuvina dominonappulariveinä kohti ympäristöä tauotta vaimenematta asiallisesti koskaan! Juuri tämä on se perustotuus josta ei ydinvoiman kohdalla julki puhuta. Kun tällaisten K, L, M-röntgensäteilyvirittyneiden loputtomien energiavoiden kohde on ihminen se ei kohdettaan jälkiä jättämättä ohita.
OL-1 ja OL-2 laitoksen säteilyenergiateho on (-06) 2 560MW ja siitä syntyy tauotta 256 000 000W säteilyenergiavuo ympäristöä tuhoamaan. Mainittakoon, että ainokaisen watin hetkellisteho synnyttää kriittisessä elimessä 100% säteilysairauden, ja 50% kuolleisuuden! Henkilöön on osunut 1Sievertin säteilysummavaikutus. Tässä säteilyenergiassa luontoon on kaksi aivan keskeisintä mekanismia. Säteilyenergia poissinkoaa elektroneja myös kohtaamistaan järjestysluvultaan alle 80 olevia elohopeaa kevyemmistä keveistä aineista.
Niihin säteilyenergia sitoutuu säteilyionisaationa ensin mittareissa sinällään näkymättöminä pian hidastuneina ionisoituneina elektronipilvinä. Nämä liikkuvat voimalatiloista poistokaasujen ja jäähdytysveden mukana mittarien reagoimatta niiden mittaamiseen riittävän liikuntaenergian kadottua. Näitä myöhemmin seuraa syntyneen ns. säteilyeroosion myötä virittyneiden ilmamolekyylien joukossa irronneet useasti ionisoituneet positiiviset ioninainesytimet erittäin elektroniköyhänä jäähdytysilman mukana mm. savupiipusta ulos. Tästä säteilyvireisestä vuosta alkaa energia ilmenemään röntgensäteilyenergiana vasta kohdatessaan elektroniylimääräisen johtavan pinnan. Esim. 100km päässä sisäiänhengittäjänsä keuhkot, jolloin raju röntgenöinti sisällä elimistössä alkaa samantien kun taiottuna.
--------
On hyvä vähän hahmottaa matemaattisesti, mikä on ydinvoimalassa tapahtuvalla säteilyenergiakvanteilla kvanttitasolla todennäköisyys tartuttaa energiaansa laitosrakenteisiin. Lainaan tähän Pasi Laurin laskelmia aiheesta. Yhdessä halkeamisessa vapautuu 200 MeV energiaa on se siis 200e6*1,6e-19 J = Ws = 3,2e-11 J Joten (OL1) 2500 MW reaktorissa tapahtuu 2500e6 W/3,2e-11 halkeamista sekunnissa eli 7,8e19 halkeamista/sekunti ja reaktorin 50 vuoden aikana 1,23e29 halkeamista ja kvanttia reaktorin elinaikana. Jos oletetaan näistä 10%< sirottuvan ympäristöön saadaan siis 1,23e28 kvanttia. Jos reaktorin ympärillä on metrin paksuinen halkaisijaltaan 6 m keskeltä mitattuna oleva 6 m korkea betonilieriö, jonka massa siis on 2,5*pii*6*6*1000 kg = 283 000 kg ja jossa on atomeita keskimääräisen atomipainon ollessa 30 atomimassayksikköä = 283 000 kg/30/1,66e-19 = 5,68e22 kpl atomeita. Loppupäätelmä on, että jokainen atomi saa keskimäärin 216000 kvanttia. Luku on niin suuri, että jokainen ydinlaitoksen atomi saa osakseen useampia kvantteja elinaikanaan.
-------------
TVO:n johto tunnusti.
TVO:n ydinkärki mm. toimitusjohtaja Pertti Simola, Anneli Nikula jne. oli kokoontunut n. 200 keskustelijan kanssa aloittamaan tärkeistä maamme tulevista ydinaihekokonaisuuksista. Salaisessa "kutsuennakkokeskustelussa", esim. yleislehdistölle ei annettu kutsua todistamaan tätä historiallista tapausta! Neuvottelu pidettiin myös suurelta yleisöltä suljettujen aitojen sisäpuolella TVO:n vierailukeskusauditoriossa. Kyse oli "ensimmäisestä" laajemmasta ydinkeskustelualoituksesta! Alustuksen avaajana toimitusjohtaja Pertti Simola. TVO esitteli tavoitteitaan ja hankintojaan, joihin tähtäsi. Tässä nimenomaisessa kirjoituksessani en näihin sen enempää halua puuttua, TVO ei halunne näistä vielä suurempaa julkituloa. Alustusten jälkeen alkoi avoin ja suora kysely ydinalan kipupisteistä yleiskeskusteluina. Puheenvuorot näihin kontrolloituihin kysymyksiin jakoi Anneli Nikula. Tapahtuma sai historialliset mittasuhteet. TVO:n johdolta kysyttiin syitä siihen, miten on mahdollista, että vuoden 1962 1,2mSv globaali maailman taustasäteily on kohonnut muutamissa vuosikymmenissä tasoon 4mSv , todellisuudessa siis 6mSv! Kysymyksen asettelussa perättiin syytä todettuun nykyiseen v i i s i n k e r t a i s t u n e e s e e n maailman taustasäteilyyn!
Tähän päivään asti ydinala oli kierrellyt aiheesta keskustelun täysin. Lehtereillä kävi historiallinen kohahdus, kun TVO:n johdon suulla saatiin kuulla, ettei todistettua faktaa enää haluttu kyseenalaistaa! Paikalla olevat n. 200 henkeä oli aikakirjoihin jäävässä tapahtumassa todistajana jossa TVO:n johto ei pelkästään lopettanut aiempaa kiistämistään asiassa, vaan saatiin lisävalaistusta tapahtumien taustoihin. Syyksi esitettiin luonnossa itsessään todetut tapahtuneet jyrkät muutokset. Kaasusäteilyaineiden pitoisuudet mm. radonin aktivoitumisineen olivat tämän valtaisaksi kohonneen taustasäteilyn suoranaiset taustasyyt! Esitys järkytti silminnähden lukuisia paikallaolijoita!
Niin uskomattoman luokan tunnustus maamme ydinalan terävimmän johtajiston suusta kuultiin. Mistä on kyse? Yleinen taustasäteilymme on STUK:n tiedostoissa 1962 1,2mSv. 1980 3mSv, 1990 jo 3.6mSv, vaikka poistettuna on STUK:n -2mSv tausta USA:n vaateesta. Viimeisin tausta 2007 oli jo täydet 4mSv, poistettuineen lukuineen mainittu viisinkertaistuminen 6mSv. Puhuttaessa Nikulan mainitsemasta kaasusäteilijälisääntymisestä mm. radonista, sen noin kuukauden mittainen puoliintumisaika on järkyttävä yksityiskohta. Näin lyhytaikaisen säteilylähteen viisinkertaistaneen taustamme on sen erityiskyky hävitä kuukausiluokassa oleellista. Radonia tulee maapallolle nykyisessä ydinasekoekiellossa ainoastaan, ja v a i n siviiliydinvoimaisesti! Radon on hajoamistuote uraanista. Kyseessä on tietysti maailmalla lisääntynyt uraanikaivostoiminnan ja siviiliydinvoimauraanin syytämä kumuloituva ja j a t k u v a kasvu erityisesti energiakriisin ydinlisärakentelusta 1970-luvulta asti!
Radonin määrä jalokaasupitoisuutena ei sinällään tramaattisesti lisäänny! Kyse on siitä, miten nykyinen radonkaasun sisällään ytimessään kuljettamat säteilyvireiset termienergiat ovat valtavasti kasvaneet aivan pienessä ajassa. Sama mekaniikka koskee tietysti koko biosfäärimme kaasuja. Niistä säteily sitoutuu siten pitempiaikaisesti mm. hiilidioksidiin n.5 360v, nikkeli 80 000v jne. ikikiertoon. Mistä tämä säteilyenergian tauoton kasvu on peräisin? Ydinvoimaloissa mm. jäähdytysveden happi O-16 muuttuu neutroni, protonimuutoksissa typpi N-16 ja kun tämä virittyminen purkautuu, syntyy erittäin läpitunkevaa gammaenergiaa.
Tämä läpäisee ongelmitta ydinturvarakenteet ja siirtyy kuorimalliteorioiden esittämällä mekanismilla poistojäähdytysilmaytimiin, vesiin yms.. Ydinvoimalan sähköenergiatasosuhteessa n. 36% reaktorihäviöinä näin ydinvoimalasta ulos biodiversiteettiimme. Aktivoimaan jatkuvasti enemmän siellä olevia alkuaineita. Radon sitoo sisuksiinsa 21MeV. Mainittu happi O-16 esim. 3,116MeV energian jne.. Historiallisessa suljetussa kutsuvierastilaisuudessa viimein ydinjohtomme avoimesti tunnusti täysin ennekokemattoman biodiversiteettiämme kohdanneen tuhomekanismin. Tämän löydöksen ja tunnustamisen myötä ydinvoimaan liitetty "puhtaus ja saasteettomuuskriteeristö" koki täyskäännöksen. 440 ydinvoimaloistamme on kertatunnustuksella tullut maailman ydintuhopesäkkeenä suurin turvauhka! Päästöttömän polton myötä CO2 jo selvitettiin, mutta vuosimiljooniksi maailmaamme pinttyvää ydinsäteilyn joka 10v taustatuplaantumista ei ole edes ehditty , saati aiemmin uskallettu tutkia megatuhona! Nyt maailman tiedeyhteisölle on tulossa sellainen uusi uhkakuva, ettei vastaavaa ole nähty!
19 Yleinen kuorimalli.
Koululaisen tietosanakirja vuodelta 1966. "Atomiytimen rakenteen selittämiseksi on otettu käyttöön erilaisia ydinmalleja. Näitä on esim. Bohrin esittämä pisaramalli, jossa ydintä verrataan nestepisaraan. Bohrin atomimallin edellyttämä elektronien rataliikkeen nopeus on varsin suuri, ne kiertävät ytimen n. 10 potenssiin 15 kertaa sekunnissa. Parustilassaan atomi ei lähetä mitään säteilyä, mutta jos elektroni jonkin ulkoisen syyn vuoksi joutuu ulommalle kuorelle, atomi tulee viritystilaan. Palatessaan viritystilasta perustilaan atomi säteilee sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on sitä pitempi, mitä suurempi on viritystilan ja perustilan energiaero. Nykyisin paljon käytetty ja menestyksellinen on kuorimalli, jonka mukaan nukleonit liikkuvat ytimessä tietyillä kuorilla samalla tavoin kuin elektronit kiertävät ydintä tiettyihin kuoriin kuuluvia ratoja pitkin. Kuorimalli selittää suuren joukon havaittuja kokeellisia tosiseikkoja. Kuorimallin kehittämisestä saivat H. Jensen ja Maria Göppert-Mayer 1963 Nobelin fysiikanpalkinnon."
Malenkan- ja Ajzenbergin ja Lauritsenin mukaan liittyviä kuorimallien arvoja ei maassamme saa julki, koska ne edustavat sitä keskeisesti ydintahojen sensuroimaa ydinalan tietomateriaalia, josta ei mistään saa sensuroinnin takia keskustella. Kuorimallia kehittänyt Malenka pohjasi osaamisensa oivallukseen maagisten lukujen käytöstä. Ajzenberg ja Lauritsen ovat tehneet laajasti aiheesta lisämittauksia ja tarkennuksia. Koko kuorimallin keskeisin oivallus oli osittaa, miten samaan tapaan, kuin K. L, M-elektronikuorilla oli aiemmin todettu sijaintitasonsa mukaisesti kyky sitoa ja tuottaa eteenpäin itseensä virittynyttä säteilyenergiaa, vastaavaa kyettiin ansioituneesti mittaamaan myös ydinnukleonikohtaisesti. Maailmankattavasta netistä en tavannut silti kuin lähinnä maininnan, että tällainen kuorimallilaskenta on todistetusti olemassa jossain erikoiskoulun kurssituksissa
Turun opetussysteemeissä. On syytä hämmästellä miksi tämmöiset aivan keskeiset kvanttiydinfysiikkaan liittyvät asiat on pantu pois julkisuudesta näin tarkoin? Vastaava tilanne jos Newton olisi eliminoitu normaalifysiikasta ja vain ylijäämätiedoilla saisi laskea tuloksia.
IAEA/STUK on nähtävästi vaan niin kovaluinen organisaatio, että käskystä näemmä katoaa kuin tyhjää vain merellinen aivan keskeisintä ydinalan perusasiaa. Piilossa on ydinasioista arviolta 80% suuruinen tieto-osuus. Kas kun jättivät edes nykyistä mitä lie ydinfysiikan 20% siivua näytille. Myös se on "sopivasti katsotusti" mukailtu ydinmonopolien valtiolliseen ja sotilaalliseen tarpeeseen? Opetuksesta samantien koko pohjamateriaali kadotettiin, eikä kukaan perään kysy. Voi vain jäädä ihmettelemään millä perusteilla tällaiset selkeän kansainväliset offensiivit edes teoriassa onnistuu? Vielä jopa niin hyvin ja täydellisesti, että materiaalia jonka tässä kohta julkaisen ei ole liikkunut julkisessa levityksessä mitä lie 40v aikana? En tosiaan olisi uskonut todeksi edes sanottuna kuinka kova kolmikko tämä mainittu kuorimallitrio on ydinalan toimille ollut. Näyttää tosiaan vahvemmin siltä, ettei tällaista edes haluta missäänimessä julkaista.
Oli niin taikka näin, tässä P. Jauholta käsiini saamaa materiaalia. Pekka jauhon, "Atomi- ja ydinfysiikkakirja" perustuukin yllättäen kansainväliseen teokseen."Esittelemäsi kirja on suomennos opiskelijoille tarkoitetusta oppikirjasta 'nuclear physics' , ISBN 81-224-0125-2. Myy: Suomalainen kirjakauppa.(2008)"
Vaikkei atomiytimessä ole selkeää massakeskittymää vaikuttamassa nukleoneiden liikkeisiin pyrittiin luomaan jo varhain myös ytimeen liittyvä atomiverhon kuorimalli elektronikuorista kopioidulla perusidealla. Aluksi tämä ajatuksena saavutti vain vähäistä suosiota epäselvien vuorovaikutustensa takia. Vasta kokeellisten tietojen kehittyminen ytimen perustiloista ja virittyneistä tiloista mahdollisti kuorimallien systeemisoinnin.
Käytössä tällöin oli suuri määrä siitä kokeellisesta materiaalista, joka liittyi maagisiin lukuihin, ytimen magneettisiin momentteihin, niiden kvadrupoolimomentteihin sekä radioaktiivisessa hajoamisessa ja ydinreaktioissa havaittaviin systemaattisiin piirteisiin. Ratkaisun avain oli kuorimallille maagisilla luvuilla 2, 8, 20, 28, 50, 82 ja 126. Saada realiteetit esille luonnollisella tavalla jos ajatellaan yksityisen nukleonin liikkuvan toistensa lomassa keskimääräkentässä, joilla voidaan olettaa lisäksi sopivasti valittu potentiaalikuopan muoto. Mukaan otetaan voimakas spin-rata-vuorovaikutus. Olen tähän eritellyt eri alkuaineiden kokonaispotentiaalikuoppien energiatasot sellaisina kuin normaali kvanttimekaniikan käsitys ne suorina energiasumminaan antaa.
Malenkan kuorirakenteen sidosarvoja niin pitkälle kuin oli nykytiedoilla laskettavissani:
He- 4 (tritium) = 2,96MeV (2)
O-16 happi = 3,116MeV
O-14 " = 5,13MeV
Li- 6 litium = 5,20MeV
C-13 hiili = 5,317MeV
Ne- 20 neon = 6,19 MeV (8)
C-12 hiili = 10,264MeV
N-13 typpi = 10,545Mev
Ar 36 argon = 10,76MeV (20)
B-10 boori = 11,613MeV
Loput Z-arvoillaan
Kr-36 krypton = 12,1MeV (28)
Xe-54 ksenon = 16,25MeV (50)
Rn- 86 radon = 21MeV (82)
Malenkan kuorimallissa yksittäisnukleonien energiat alkavat 1s tasosta. Seuraaviin 1p, 1d, 2s, 1f, 2p, 1g, 2d, 3s, 1h, 2f, 3p, 1i, 2g, 3d, 4s jne. Impulssimomenttivektorin suuruuden määräävä kvanttiluku on tiloja merkitessä usein korvattu atomispektroskopiasta tunnetulla kirjainmerkillä. Otetaan käyttöön spin-rata-vuorovaikutus muodossa -k* l* s, missä k on joku sopivasti valittu positiivinen vakio, havaitaan energiatasojen jakautuminen. Energiatasojen jakautuminen johtuu spin- ja rataimpulssimomenttivektorit muissa kuin s-tiloissa muodostavat kaksi mahdollista kokonaisimpulssimomenttivektoria, sen suuruutta kuvaava luku i saa arvot l + - 1/2. Spin-rata-vuorovaikutus on valittava siten, että suuremman i:n energiatasot laskevat.
Spin aiheuttaa spin-ratavuorovaikutus energiatasojen ryhmittymisen toisistaan eroaviin ryhmiin. Jokaiselle energiatasolle mahtuu (2i + 1) protonia tai neutronia. Niinpä alimmalle 1s 1/2-tasolle mahtuu kaksi protonia tai neutronia tai neutronia. Seuraavalle, 1p 3/2- tasolle, neljä ja seuraavalle, 1p 1/2-tasolle, kaksi protonia tai neutronia. Energiatasot 1p 3/2 ja 1p 1/2 ovat kumminkin lähellä toisiaan ja yhteensä niille mahtuu 6 protonia tai neutronia. Protoni- ja neutronitilojen täyttyessä havaitaan erikoisen stabiili konfiguraatio ensin Z tai N:n arvolla 2. Seuraava maaginen luku saadaan, kun tilat 1s 1/2, 1p 3/2 ja 1p 1/2 ovat täyttyneet yhteensä kahdeksalla neutronilla tai protonilla. Mallin edellyttämät maagiset luvut, jotka täysin liittyvät kokeellisesti havaittuihin, on esitetty sulkeissa.
Tutkitaan tarkemmin nukleonien täyttymistä siirryttäessä keveistä ytimistä raskaisiin päin. Deuteronin protoni ja neutroni ovat kumpikin 1s 1/2-tilassa. Muuta ydintä, jonka massaluku olisi kaksi ei tunneta. Massaluvun arvolla 3 tunnetaan 2 ydintä 1H 3 ja 2He 3. Tritiumin kumpikin neutroni on tilassa 1s 1/2, joten niiden spinit ovat vastakkaissuuntaiset. Tritiumin spiniksi seuraa kuorimallin perusteella I= 1/2 ja aiheutuu se tilassa 1s 1/2 olevan protonin spinistä. Tritiumin perustilan kokeellisesti mitattu spin on todella puoli. Vastaavasti saa 2He 3 kuorimallin mukaan kokeellisten mittausten kanssa yhtäpitävän spinin arvoon 1/2. Mainittakoon miten kahta ydintä, joissa on yhtä monta nukleonia, mutta neutronien protonien lukumäärät vaihtuneet, kutsutaan peiliytimiksi. Arvolla A = 4 tunnetaan vain yksi mitattavan suuruisen elinajan omaava ydin 2He 4. Tässä heliumisotoopissa täytyy ensimmäinen kuori, ja syntyy stabiili alfa-hiukkanen. Molemmat protonit ja neutronit ovat tilassa 1s 1/2 spinien ollessa vastakkaissuuntaiset. 2He 4:n spin on siis nolla. Koska sekä protonien että neutronien lukumäärä on maaginen, on kyseessä kaksoismaaginen ydin.
Massaluvun arvolla 5 ei tunneta yhtään riittävän pitkän puoliintumisajan omaavaa ydintä. Arvolla 6 tunnetaan kaksi ydintä: stabiili 3Li 6 ja radioaktiivinen 2He 6. Kuorimallin mukaan joutuvat 3Li 6-ytimen kolme protonia ja kolme neutronia sijoittumaan siten, että kaksi niistä on tilassa 1s 1/2 ja yksi tilassa 1p 3/2. Tilassa 1p 3/2 olevien protonin ja neutronin kokonaisimpulssimomentti voi kvantittuneiden impulssimomenttivektoreiden yhteenlaskusäännön perusteella tulla joko arvoista I= 0, 1, 2 tai 3. Kokeellisesti havaitaan arvo 1. Ytimen 2He 6 ydinspiniä ei toistaiseksi tunneta, mutta kuorimalli edellyttää mallia 0.
Näin eri tilojen käyttäytymistä voidaan seurata läpi tunnettujen isotooppien muodostusjoukon. Kuorimallin ennustamat perustilojen spinit ovat sopusoinnussa kokeellisten mittausten mukaan. Teoreettisesti huomioitavan mielenkiintoinen on spinien kompensoitumispyrkimys. Sen ilmiasuna ovat mitattujen spinien suhteellisen pienet arvot. Suurin tunnettu ytimen perustilan spinin arvo on 9/2, vaikka usein olisi teoreettisesti mahdollista myös suuremman spinin muodostuminen. Havaitaan, että kuorimallin mukaisen magneettiset momentit ja kvadrupoollimomentit ovat kvalitatiivisessa sopusoinnussa kokeellisten mittausten kanssa.
Ei vain perustilojen, vaan myös keveiden ytimien viritettyjen tilojen, vaan myös keveiden ytimien viritettyjen tilojen käsittelyyn on kuorimalli osoittautunut toimivuutensa. Selkeästi tämä tulee esille viretiloja vastaavien energiatermien systematisoinnissa. Energiatermeihin voidaan liittää kuorimallin mukaiset kokonaisimpulssimomentin ja pariteetin arvot siten, että kokeellisesti havaitut valintasäännöt saavat teoreettisen perustelunsa. N 14 esiintyy useassa reaktiossa väliytimenä tai jäännösytimenä. Havaittujen energiatasojen energiat ovat MeV:tä. Tilamuutoksissa vapautuu mm. gamma kvantteja. Voimme yhteenvetona lausua että kuorimalli hieman epävarmasta teoreettisesta perustastaan huolimatta, on osoittautunut erittäin voimalliseksi teoreettiseksi malliksi käsiteltäessä varsinkin keveitä ja keskiraskaita ytimien käyttäytymisiä sekä perustilassa että viritetyissä tiloissaan.
Eräs varsin keskeinen elementti mitä tästä kuorimallista on opittavissa on nimenomaan käsittää asia mikromekaanisella tasolla. Atomien elektronit ja ydin voidaan ymmärtää ikään kuin perustilassaan kuivana imuliinana. Kun säteilyenergia alkaa vaikuttaa aineeseen, se varaa atomi atomilta tielleen osuvia molekyylejä. Tilanne voidaan mieltää niin, että säteilyenergia alkaa täyttää näitä tyhjiä atomeja energiallaan. Kasteltavan imuliinan imukykyiset taskut täyttyvät termivirettä mielikuvamallissamme merkkaavasta vedestä. Aina kuin yksittäisen atomin energiavaranto on piripinnassa, se ei luonnollisesti voi kuin tehdä kaksi asiaa.
Päästää ylitseen absorboimatta merkittävästi enää kohtaamaansa lisäenergiaa, tai kvantittaa säteilyfotoneja seuraavia atomeja kohti. Tämä tarkoittaa selkeästi sitä, että Malenkan kuorimalli kertoo suoraan kyseisen alkuaineen kyvyn "varastoida", eli absorboida itseensä MeV määrinä. Kun tämä taulukossa ilmoitettu atomikohtainen varasto on täynnä pääsee sen jälkeen säteily sidoskyvyn suoran romahtamisen seurauksena valumaan kuin imuliinan täysin kastuessa on pakko valuttaa likavesi ohitseen. Toisaalta liinan imukykyisyysaika juontaa alkuaineen puoliintumisen aikamääriin ja vastaaviin. Kuten vesivertauksesta myös on tajuttavissa sinällään energiaa ei katoa aineen katoamattomuussäännön mukaisesti.
Aivan selkeä syy miksi tällaisia on julkisuudesta piilotettu on kyllä luettavissa. Näin siis 90% termisoituu ja 10% ydinvoimaloiden kvanttitoituvasta säteilystä kasaantuu biodiversiteettiimme vuosittain ja edes teoreettista suojaa elämälle ei ole! Koko ydinturvamääräykset ovat tyhjän päällä, koska esim. säteilymittari ei edes teoriassa mittaa kuin osia kohdattavasta säteilypotentiaalista. Koko nykyinen rakennustekniikan kivijalka metallikiertoineen jne. on jo tuhoutumassa kontrolloimattoman säteilyenergian termivire-eroosion velloessa kumuloivasti elinympäristössämme. Terveydenala on vuotavan tulevan säteilytuhovyöryn edessä asiallisestiottaen suojaton.
20 Hafnium 178 röntgensädelentokone.
Ymmärtääksemme miten juuri oppimamme ydinfysiikan käsitteistö käytännössä ja ennenkaikea teoreettisena ideana toimii, otan tähän lainaukseksi T.M. No:14 -04 raportin eräästä tiedemaailmaa kohahduttavasta 1999 julkaistusta Texasin yliopiston tutkijaryhmän professori Carl Collinsin julkaisema arvostetun Journal of Physical Rewiev Letter lehtitutkimus. Hafnium 178 metalli-isotooppia pehmeillä röntgensäteillä pommittamalla saatiin ulos 60-kertainen energiamäärä gammasäteilynä sisäänsyötettyyn energiaan verrattuna. Systeemi on odottamaton uusi tapa tuottaa ydinenergiaa ilman fissioreaktoria, tai ydinfuusiota.
Hafnium 178 isotooppi on säteilevä alkuaine, jonka puoliintumisaika on 31v. Collinsin ryhmän demonstraation mukaan gammasäteily irtoaa purskeina annetun röntgenöinnin pulssista ja sammui röntgenöinnin loputtua. Tulosta verrattiin "lumivyöryilmiöön". Röntgensäteily sai normaalin pitkäaikaisesti vapautuvan hajoamisenergian purkautumaan satoja jopa tuhansia kertoja nopeammin. Tilanteesta vakuuttunut Pentagon näkikin huimia mahdollisuuksia aloittaa tutkimukset isotoopin eristämiseksi ja julisti USA-tyyliin aiheen huippusalaiseksi. Kuten myöhemmin kuulin alkoi vesittää koko tutkimustulosta irti muusta tiedetutkijoista, niin kuin vain kyseinen armeija voi.
Niin tässä systeemissä on monta mielenkiintoista yksityiskohtaa. Matalaenerginen röntgensäteily synnyttää itseasiassa todistetusti täysin absorboimattoman vyöhykkeen säteilykohteessaan. Säteily lisäksi noudattaa Malenkan, Ajzwenbergin ja Lauritsenin kuorimallin selittämää "atomilinssikompressointi-ilmiötä" selkeästi ja muuttaa kvanttitasoisen matalaviresäteilyn ennustetusti korkeampienergiseksi pelkäksi gammaksi. Gammasäteily taas puolestaan täyttää jo aiemmin omalla energiallaan n.99-99,9 % isomeerivirittyneet nukleonit kvanttitiloihinsa.
Näistä aivan luonnollisesti kuoriteoriamallin etenemiskaavan mukaan saadaan taas kvanttienergia näennäisesti 1000 kertaistumaan! Prosessi on erittäin puhdas myös siinä mielessä, ettei muuntyyppistä energiaa hiukkasineen ja lämpöhukkineen käytännössä esiinny. Eli vapautuu vyöhykkeenä erittäin korkeahyötysuhteisesti gammaa edellistä seuraavana vyöhykkeenä. Energiaa ei siis tule tyhjästä, vaan ikään kuin piripintaan täytettyyn saaviin tehdään täyskaato ja siellä pitkään isomeerisenä tai termivireenä odotteleva säteilyisomeeritila vapautetaan luonnollisella tavalla energialisäämisellä.
Tässä on oivallettava loogisuus, että vasta 100% viretila kykenee ylittämään kvanttikaivon reunat ja kvantittamaan ulos koko muodostetun fotonipaketin. Kvanttimaailman perusta kun on sen digitaalimaisuus, vire poistuu vain kokonaisena. Energia sitten siirtyy taas seuraavaan ilmakehämolekyyliin jne. Energiaa poistui nimenomaan nopeutetusta säteilypuoliintumisaikaansa kiihdyttäneestä hafniumista. Kaikki on täysin järkeenkäyvää ja siksi systeemin myös suoraan USA:n armeijan tiedemiehet esteittä hyväksyivät. Erittäin mielenkiintoiseksi tässä tekee se, että idea "sinällään" sotii kaikkia säteilystä "virallisesti" kerrottuja absorbointi- ja myös säteilyn isomeeriviresäilymis- ja purkautumissääntöjä! Mutta koska USA:n armeijan tiedemiehillä oli käytettävissä IAEA:n mm. Suomessa salatut kuorimalliteoriat ja säteilyenergian säilymis- ja muuttumissäännöt, mitään epäilynalaista demonstraatiosta ja siihen sisälletystä teoriasta ei luonnollisesti löydetty. Tämä on aivan keskeistä huomioida.
Hafnium- reaktioon pohjautuva ydinmoottori on erittäin suoraviivainen ja yksinkertainen. Nykysuihkumoottoreita kyettäisiin käyttämään liki sellaisenaan. Polttokammioon johdettaisiin lämmönvaihtimesta ylikuumaa gammasäteilyn kuumentamaa ilmaa. Korostettavaa on se, ettei reaktiossa synny kuin mitään muuta kuin voimakas gammasäteily. Siitä suojautuminen on taas ongelmana selkeästi ydinreaktorin neutroneilta suojautumista helpompaa. Gammasäteily ei sinällään synnytä haitallista saastetta. Hafniumreaktori on tarkoitus sijoittaa Global Hawkin miehittämättömän vakoilukoneen moottorin alle runkoon. Säteilysuoja painaa tonnin ja suojaa elektroniikkaa koneen keulassa. Nousuun ja laskuun Global Hawk käyttää kerosiinia turvasyistä. Hafniumpoltto käynnistyy vasta lentokorkeudessa. Reaktion starttaava röntgenkone saa energiansa aurinkokennosta. Jos kone tuhoutuu, ei ole vaaraa, koska reaktio pysähtyy röntgensäteilyn loppuessa. Todella hyvä piirre kiinailmiöivään perusydinreaktoriin!
Hafnium-kvanttireaktori tullee mullistamaan lentoliikenteen halvalla, loputtomalla ja saasteettomalla ydinenergiallaan. Se soveltuu myös laivoihin ja maakulkuneuvoihin. Hafnium on suhteellisen harvinainen sirkoniumin yhteydessä esiintyvä aine. Se sisältää isotooppi 178 noin 27% ja sen eristäminen saattaa olla pääongelma. Mitään olemassaolevaa prosessia ei tunneta. Pentagon on asettanut prosessin "kriittisen teknologian listalleen". Hafniumreaktoria on kehitelty Wright-Pattersonin lentotukikohdassa Ohiossa. Asialla on toinen puoli myös. Reaktorista voitaisiin kehittää kemiallista räjähdettä vahvempi ja oleellisesti pienempi ydinase. Sen käyttöä eivät sitoisi politiikkojen sopimat sopimukset. Toisaalta valitettavasti myös terroristeja hanke näinollen kiinnostaa kellarilaboratorioissaan rasitteeksi turvallisuudellemme.
Hafnium on kirkkaanhopea, periodisen järjestelmän IVb-ryhmään kuuluva metallinen alkuaine. Järjestysluvultaan 72. Se koostuu useista isotoopeista. Hf-178 se sisältää 27,1 prosenttia. Hf-178 sisältää erityisen suuren spin-arvon 16+, ja korkean viritysenergia 2,44MeV. Se absorboi fotonienergiaa alueella 10-60 000eV. Siksi sitä tutkittiin SDI-projektin mahdollisena röntgenlaserin lasoivana aineena. Lasersäde sisältää enemmän energiaa taajuutensa ja aallonpituuden lyhentymisen nousun tahdissa. Röntgenlaser olisi omaa luokkaansa. Sillä höyrystettäisiin helposti vihollisohjukset jo avaruudesta. On erittäin harvinaista , että näin suoraan IAEA antaa lehtikirjoituksissa lipsahtaa tietoon yksittäisatomin sisällään säteilyenergiasta kantamansa 2,44MeV viritysenergiatietoja, joita ei siis edes käsitteenä virallinen säteilyoppimme milläänlailla tunne! Tottakai kyseessä on silti "sensuroitua" osatietoa. Katselin Malenkan kuorimalliteorian kertovan hafniumatomin sitovan maksimissaan tilastoissaan todellisuudessa n. 20MeV kokonaissäteilyenergian.
Professori Collinsin Texasin yliopistossa käyttämä hafnium on siis isomeerisesti energiaansa virittynyt ydin, joka on merkinnältään 178m2-Hf. Ainetta voidaan verrata täyteen puhallettuun ilmapalloon, josta hiljalleen vuotaa ilmaa tyhjentyen 31 vuodessa puolilleen. Systeemissä tämä energia vapautetaan hetkessä, tai normaalia nopeammin. Ikään kuin pallo puhkaistaisiin neulanpistolla. Isotoopin normaalisti vapautuva energia ei riittäisi juuri mihinkään. Silti 30g hafnium 178m2 energiaa riittäisi kuumentamaan kiehumispisteeseen 120t vettä. Hafniumin keksi 1923 unkarilaisruotsalainen George Charles von Hevesy ja hollantilainen Dick Coster sirkoniumin röntgenspektristä Hafniumia käytetään myös ydinreaktoreissa reaktiota jarruttavana aineena neutronisitojana. Huvittavaa tosiaan nähdä, että aine on "ikään kuin" hyvä virallinen absorbaattori neutronisäteilylle, mutta toimii nähdysti röntgenenergialla.
21 Mistä aamuhämärän säteily tulee.***Henkilökohtaista***
Tässä artikkelissa haluan keskittyä myös niihin tapahtumiin, jotka on piilotettuna ydinfysiikan alkuhämäryyteen kuuluviin tapahtumiin. Ja mikä on luontevinta, kuin alkaa kertomuksemme Telluksen luomisen mahdollistaneen alkupilvestä asti. Maapallon ikä on noin 5-miljardia vuotta. Sen aikanaan muodostanut möhkäle ei mainittavasti ole saanut sen jälkeen materialisää. Kun tutkimme ydinmateriaalien puolittumisaikoja, näemme että vain U-238 on ainoa, joka 4,5 miljardin vuoden puolittumisellaan on melko lähellä alkutilaansa. Jo seuraava U-235 puolittuu n. kymmenesosa-ajalla jne. On ihmeellistä miten sitten maaplaneetan sisuksissa on jopa vain 24 500 vuodessa puolittuvaa plutoniumviitettä? Ydinmaailmaa 70-luvulla järkyttänyt löytö tehtiin Oklossa. Nyt on löydetty plutoniumtytärnukleoneja myös maan sisuslaavasta.
Mennäänpä alkulähteille aikoinaan räjähtäneisiin tähtiin. Niissä käynnistyneet fuusioreaktiot muodostivat vedystä heliumin kautta aina rautaan asti loppuvan materiakirjon. Rauta on se kriittinen raja johon tämä prosessi loppuu kuin seinään. Raudan elektronipilven suojaama ydin vastustaa jo yhdistymistä rajusti ja vie niin paljon energiaa yritettäessä, ettei prosessi mainittavasti etene. Tässä vaiheessa tähden sisälle muodostuu absorboituvista neutroneista jonkinverran raskaampia nikkeliyhdisteitä, mutta ei juuri muuta, neutronisäteilytys fuusiosta ei ehdi enempään ennen loppuhuipennustaan.
Tähden on tällöin energiansa äkkiä loputtua räjähdettävä supernovana. Vapauttaen ennennäkemättömän määrän neutroneja. Tähden sisus paljastuu pirstoutuessaan säteilyryöpsähdykselle. Neutronimassat synnyttävät sekuntiluokissa syöksyvään alkuainepilveen kaikkein raskaimmat alkuaineemme. Kyseiset radioaktiiviset aineet kokoontuvat neutronimassojen täyttäessä alunalkaen raskasytimet mm. rauta ja nikkeliatomit. Neutronien täytyy purkaa mukanaan kulkeutuneet ylimääräiset elektroninsa protonimuotoutuessaan koostuessaan melkein pelkistä neutronialkioista. Pian sinkoilee tällaisen tähden jälkilämmöstä ankaraa elektronisäteilytystä, betahajoamisia, käytännössä koko säteilykirjo. Elektroneja sitoutuu syntyneiden ydinalkioiden elektroniverhoksi vakiintuakseen raskasatomeiksi. Ylisuuret nopeasti puolittuvat ydinaineet alkavat myös hajoamisensa välittömästi jättöpilvessä.
Maan kasautuessa tällaisesta pilvestä sen raskain ydinarsenaali oli purkautunut jo ensimiljardisen vuotensa aikana. Voidaan todistaa, että maan kiinteytyessä, sen pinnalla oli U-235 pitoisuus uraanimalmioissa n.7% luokkaa. Nykyään sitä on vain 0,72%, vaikka matemaattisesti maan alkuhämäristä olisi pitänyt matemaattisesti laskien olla 60%! Alussa oli vielä jäljellä jopa yllättävän paljon plutoniumia! Mistä tällaisten prosenttilukujen kymmenkertainen ero todetun ja lasketun välillä kertoo? Ei nykyisin pitäisi radioaktiivisista aineista löytyä oikeastaan, kuin vain U-238? Ratkaisu on planeettamme sisuksissa.
Telluksen saadessa jo vesipinnan, pinnassa oli niin kova radiotuhovoima, että elämä ei päässyt kuivalle maalle säteilyn takia kuin miljardin vuoden odottelulla. Kiviplaneettamme pintaosiin oli jäänyt alkutilassa megakokoisia U-235,U-238 kenttiä. Niissä alkoi toriumit, radiokalkki, U-235 yms. hajota puoliintumistensa seurauksena. Vaikutus oli tramaattinen. U-235 fissioituessa siitä vapautuu 4 neutronia ja ne muuttavat U-238 ytimet fissiointiherkiksi Pu-239 atomeiksi. Näin syntyy kasvava termiikkipalo malmion keskustaan, minne suurin neutronointi projisoituu.
Muodostuu kiinailmiö ja massa saa +3000C sulamislämmön. Valtavalla voimalla alkaa malmio vajoamaan maan sisuksiin. Yhä lisääntyvä plutonium muodostaa suunnattomia ylikriittisten yli 20% fissiopommikykyisiä sydämiä. Valtavat kentät fissioivat megatonnien energialla, pintakerrokset saastuu ydinjätteistä ja elämä saa turvaa vain veden suojatessa säteilyltä syvänteissä ydinkatastrofeilta. Uudisfissioitumisprosessi on avain ymmärtämään, miksi yhä maan laavasta voi löytyä plutoniumin kaltaista nopeasti katoavaa ydinmateriaaliviitettä. Ilmiön merkittävä seurannainen megariski on uudelleenfissioivissa ydinjätekertymissä ydinmateriaalin loppuonkaloinneissa.
----------
Oklosta uutta T.M.
Osmo A. Wiio ja T.M 3-05: "Gabonissa olevasta luontoreaktorista Japanilainen geokemisti Paul Kuroda v. 1972 esitti luonnossa esiintyvän U-235 ydinreaktoreja. Ajatukselle naureskeltiin, eikä mikään tiedelehti uskonut artikkeliin. Fissioivan syttyvän U-235 ja syttymättömän U-238 suhde olisi "liian pieni"? Sitten ranskalaiset löysivät Oklon reaktorin -72! 5-10m paksu ja 600-900m levyinen jokiveden huuhtelema alue. Löytyi k i i s t a t t o m i a reaktiofissiointimerkkejä. 100kW tehoa oli kestänyt 150 miljoonaa vuotta! Tässä vaiheessa jo avoimesti ihmeteltiin miksei koko reaktori ollut samantien räjähtänyt fissiopommina! USA:n tutkijaryhmä Alex Meshikin johdolla esittänyt uutta todistusta Oklon reaktorista. Määritellen mm. jalokaasujen isotooppirakenteita. Fissio oli synnyttänyt ksenonia säilöneitä jyväsiä. Joten tosiaan kyse oli plutoniumia neutroniaktivoinnilla U-238:sta muodostanut klassinen reaktorityyppinen fissio. Näytteistä tiedetään tarkka toimintamuoto. Jokivesi on eräs fission käynnistyssyy. Puolisen tunnin jaksoilla reaktori on kasvattanut tehoaan. Kiehuminen on puolestaan pysäyttänyt reaktion 2,5h ajaksi."
Tulee mieleen ydinalan inttämät, ettei reaktoriplutoniumuraani millään starttaa sammuttuaan? No tästä voisi laskea. Polttokierto 3h ja 29 200 starttia/v ja se kertaa 150 miljoonaa. Reaktori pyöri arkisella täysin käsittelemättömällä ja puhdistelemattomalla "supersymmetroimattomalla" raakauraanimalmilla ongelmitta pelkän massansa ja plutoniumin turvin. Starttasi noin 4 380 000 000 000 kertaa! Jaa no, onhan siinä hiukan! Vai mitä? Taitaa se tämä luonnon oma plutoniumtehdas sentään m y ö s startata, enemmän kuin sen kerran! Vesi on neutronihidasteena reaktorissa vaikuttaen neutronien määriin. Toisaalta muodostunut Pu-239 palaa myös ilman neutronihidastetta. Myös ranskalainen Etienne Roth tutkimuslaitoksen johtaja pitää tutkintatulkintaa oikeana näkemyksenä. Ranskalainen kiteyttää: "Tämä hypoteesi on yksinkertaisesti kumouksellinen!" Scienvce & vie, 1/2005, 15. lisää hakusanalla Alex Meshik
Onko muuta lisättävää, että toki loppusijoitusuraani on suoraan polttoon herkistettynä ja puhdistettuna ja runsaasti jo valmiina plutoniumia sisältävänä suorastaan ilmiselvä kohde tällaisille luonnon omille prosesseille. Mitä tulee jätteen uudelleenstarttaamisiin, niin ei ydinjätevaraston tarvitse fissiokäynnistyä tuhansiamiljardeja kertoja, käytännössä yksi kunnon plutoniumralli riittää tuhon tuomiseen. Kuten asiallisesti ranskalaistaho oivalsi tämä systeemi opittiin tuntemaan aivan äskettäin! Olisi muuten saattanut Posivaonkalot mennä plutoniumpommitilaan ihan varoittamatta. Nyt on edes julkisesti vaarasta kirjoitettu tulevien tutkijoiden ihmetellessä mahdollista Posivan käytetyn polttoainevaraston räjähtämistä käsiin.
Artikkeli jättää aika kuvaavasti vähemmälle huomiolle sen totuuden, että kun U-235 pitoisuus laski sen työtä reaktorissa korvasi neutroniaktivoituva U-238:sta tullut plutonium. Reaktori olisi keskeytymättömässä käytössään nimittäin tuottanut kiinailmiön ja niin paljon plutoniumia, että lopulta koko uraanikenttä olisi räjähtänyt, kuten jo alkumetreillä tutkijat aivan oikein ennakoiden laskeskelivat! Neutroniaktivaattoriksi pois kiehumatonta esim. hiiltä luonnon biotuotteena joukkoon niin reaktio jatkuisi, kun neutronien hidastevesi korvaantuisi pysyvällä hidasteella, näin luonnossa on tilanne esim. maan laavasisuksissa tänä päivänä! Kun plutoniumia on riittävästi se puolestaan ei enää edes hidasteita kaipaisi palaessaan sekä nopeilla, että hitailla neutroneilla.
--------------
Paljonko Posivaonkalossa uudisfissioi?
Olen kummastellut fissiotietoja joita esiintyy esim. nettikirjoitteluissa. Minua on todella häirinnyt, ettei näistä lainalaisuuksista koskaan julkisesti keskustella missään. Tämänkaltaisten edessä tajuaa mitä ydinpiireissä pelätään. Koska näitä ilmeisiä loppusijoitusonkaloinnin mustimpia piilotteluja aiotaan julkaista. Onko kyseisiä tutkittu edes uraania työkseen loppusijoittavassa Posivassa tosimielessä. Lieneekö aihe sellainen, ettei näistä saa julkista selitettä, vaikeutensa takia?
Uudisfissio on käsite, johon ydinmaailma pakosta konkreettisesti tutustui vasta Oklossa. Siellä löydettiin runsaasti luonnon omassa malmioreaktorissa syntyneestä neutronisäteilytyksestä muodostunutta plutoniumia. Kyseinen löytö oli shokki ydinalan siihenastisille luuloille. Näin osoittautui kiistattomasti, että kaikkialla loppusijoitettavaan ydinjätteeseen vaikuttaa mekanismi, joka tekee jätteestä uudelleen jopa ylikriittisen! Järkytys oli niin kova ydinvaltioille ettei USA, Englanti, Saksa ja Ranska ole keksineet mitään tunnettua mekanismia, jolla kyseinen uudelleenfissiointi kyettäisiin estämään. Ongelman tuntee koko muu maailma, vain Suomessa siitä ei saa keskustella julkisuudessa.
Jokainen erillinen pienempikin uraanijäte-erä kellottaa sisuksiinsa vuorenvarmasti ultramyrkkynä tunnettua tappavanvaarallista Pu-239! Neutronointia syntyy reaktorivirittyneiden epävakaiden mm. Pu-239, U-235 jne. purkautumattomien fissiojäämien jälkihajoamisprosessin vääjäämättömästä etenemisistä. Mekanismi on selkeä ja yksinkertainen. Jälkifissioivassa loppusijoitusjätteessä muodostuu mm. neutronisäteilytystä. U-238 on aine, jota on loppusijoitusjätteessä noin 97% valmiiksi puhtaana aineena. Tämä on perusongelman alku. Kun U-238 saa sisäänsä ainokaisen neutronin, niin se muuttuu siitä fissioivaksi Pu-239! Tuote on juuri se fissioherkkä vaarallinen ydinpommiaine, joka räjähtää jopa 20% pitoisuuksina puolestaan fissiopommina. Tämä saattaa lisäksi tulla jo paljon tätä ennen kiinailmiömäiseksi 3000C lämpöiseksi hehkuvanhöyryäväksi sulamassaksi.
Loppusijoituspullojen määrä on alustavasti Posivaonkalossa 4500kpl. Koko 1m*5m. Jokaisessa pullossa uudisfissioi neutroneja jälkilämpönä tunnetulla vyörytysilmiöllä 1,85kW jatkuvalla teholla. Loppusijoitusonkalossa pörrää teholtaan 8,325 MW neutronigeneraattoritehdas tauotta. Osaamme tästä sanoa suunnilleen miten paljon se valmistaa matemaattisesti plutoniumia vuodessa. Näin saamme lähtöarvoksi, että Posivaonkalossa muodostuu heti alkuvuodesta ydinpommi jokainen säilytysvuosi! Ei tosiaan ihme, että ydinpiirit meni paniikkiin tajutessaan faktan Alamosissa ja Oklon kohdalla.
Tarkennetaan tulosta. OL-1 laitos kyllä tekee plutoniumia noin 250kg/vuodessa Posivaonkalointiin. Kaikkineen 720kg, mutta polttaa 67% siitä hyötönä perussähkötuotoksessaan ollessaan. Kun sen plutoniumin puoliintumisaika on 24 500v. Niin: 250kg* (puoliintumishukka vuodessa)0,00 002 = 0,005kg/v. Eli tämä hukka on osoitetusti täysin teoreettisen mitätön vuosittain. Tämä hävikki on suunnilleen se mitä "puoliintuu luonnollisesti." Toki siihen on lisättävä totuus, että ydinreaktori hukkaa arviolta 70% tuotoksestaan myötäpoltolla. Eli( 2 50kg* 0,33)-(0, 005*0,33) = 82,498kg.
Tilanne toki paranee sijoittelemalla rikastettava polttoaine neutronipeilien ja reaktorin väliin. Näin saamme taas reilusti yli 2 00kg vuosituotot aikaiseksi/reaktori. Totuus aina vaan kaartuu siihen perusfaktaan, että plutoniumia tulee kaikkialla missä on siviiliydintoimintaa. Oli sitten reaktorien massiivisista tonnivuosituotoista kyse, tai jätteistä. Jotta ei jäisi epäselvyyttä niin lasketaan vielä vaikka kuinka paljon tätä plutoniumia tulee Posivaonkaloon.
OL1 tuottaa 24 000kg ydinjätettä. Siitä on 240kg aina plutoniumia. Kun kerrotaan se laitosrevitysiällä niin ulos tulee silloin 14 400kg. Kaksi laitosta tekee jo 28 800kg. Loviisasta 16 992kg ja OL3 lisäksi noin 28 000kg. Eli Yhteensä loppusijoitusonkaloon tulee 73 792kg raakaa plutoniumia ja sen vuotuinen kasvurupeama on 8,325MW/4500 pullolla 9kg/v. Se mikä tässä sotkee on toki se, että vain kolmannes polttoaineesta vuosittain poistetaan. Kimurantimmaksi tekee lisäksi kuinka paljon "todellisuudessa" reaktorin 3% vuoden plutoniumvuosituotannosta katoaa itsepoltolla?
Eli se mitä jää tästä käteen on k a r m a i s e v a a , eikä mitään luonnollista. Voidaan ykskantaan todeta, että Posivan onkalossa yli 7000 ydinpommifissiokykyistä sydäntä ja kasvuvauhti on vuosittain 1kpl /v. Tämä on laskettu loppusijoituspullojen 8,325MW tehosuhteista reaktoritehotuottoihin. Monenko megatonnin lataus on tässä noin suunnilleen kyseessä. Ja k u n se siten esim. räjähtää, niin jääkö Etelä-Suomesta/ Pohjolasta mitään jäljelle?
--------------
Mitä tapahtui ajan alusta keskustelu 2.
Sain veljeltäni käytettäväksi seuraavaa materiaalia. Keskeisin yksityiskohta oli keskustelun käynnistäjänä se, että U-235 pitoisuus olisi puoliintumislaskujensa mukaan pitänyt olla maailman alussa maaperässä 60% Luokkasena. Voi kokeilla seuraavaa: Jos U235 puoliintuu noin 700e6 vuodessa ja maapallo on 4,5e9 vuotta, pitäisi U235 pitoisuuden olla laskenut seuraavasti: 0,007=x*e^(4,5e9/700e6*ln0,5) Luvuksi x tulee luokkaa 0,6 eli lähes kaiken uraanin olisi pitänyt olla isotooppia 235 eikä 238 kuten todennäköisesti kuitenkin on ollut, koska se ei ole vielä ehtinyt enempiä puoliintua. Lisäksi ajaksi on merkitty maapallon ikä, eikä supernovan räjähdyshetki, joka on sattunut paljon aikaisemmin.
Kun ydinpolttoainepatit laitetaan veteen, hidastuvat neutronit ja absorptiot vähenevät rajusti, eli plutoniumia syntyy vähemmän kun että välissä on jotain muuta ainetta. Hyötöreaktorissa (Superphenix) polttoaineen välissä on natriumia, joka ei hidasta neutroneja ja siksi absorptiot ovat yleisiä ja plutoniumia syntyy nopeasti. Gabonin uraani on siis 2 miljardin vuoden aikana rikastunut absorptioiden avulla 3,7 prosenttiseksi U235 isotoopiksi, joka sitten on startannut ja tuottaa nyt ja viimeiset 2 miljoonaa vuotta hiukan lämpöä aina kun saa vettä huokoisiinsa. Kaiken kaikkiaan polttoainetta on syntynyt 5,4 tonnia ja se ei siis ole ylittänyt fissioräjähdykselle kriittistä massaa vielä 2 miljardin vuoden aikana. Absorptio ilmeisesti kuitenkin olisi nopeampi, ellei vettä olisi päässyt mukaan, joka on siis muuttaa rikastumisen vakaaksi ydinfissioksi, joka nyt laskee pitoisuutta. Ydinräjähdyksiä saattaa silti olla ehkä tapahtunut maan keskipisteessä, huom. !
Kaikki rautaa (Fe56) raskaammat alkuaineet ovat syntyneet absorptioiden avulla maailmankaikkeuden 13 miljardin vuoden aikana. Ei siis ole olemassa rautaa raskaampaa ainetta, joka olisi syntynyt muulla tavalla. Fuusio alkaa vedystä ja päättyy rautaan, jolloin supernova räjähtää ja sinkoaa materiaalin avaruuteen. Tästä sitten säteily on sen rikastuttanut aina Pu239:n asti. Planeetat taas ovat tämän materian vähäisiä massakeskittymiä.
--------------
>(I.K.) .Maapallon ikä on noin 5 Ga ja sinä aikana ovat erilaiset radioaktiiviset alkuaineet hajonneet hajoamissarjojensa mukaisin puoliintumisajoin (puoliintumisajat miljardeina vuosina Ga). Tärkeimmät sarjat hallitsevine puoliintumisaikoineen ovat: U-235 0,7 Ga, Th-232 14 Ga, U-238 4,5 Ga ja Np-237 0,0023 Ga. Alkuperäisistä määristä on nykyään luonnossa jäljellä %: U-235 1,16%, Th-232 80%, U-238 50% ja Np-237 0%.
*(Minä itse). Eli uraani U-235 olisi mitattu nyt 1,16%/tod.0.7% vaikka sinun mukaan suora puoliintumiskerroin ilmoittaisi 60% ihan alussa vai? Siis IK ilmoitti sen olleen alussa n.7%! Ja U-238 mitattu 50% nyt vaikka pitäisi olla ? %. Eli megaluokan vääristymä tulee silkastaan neutronivuosta ja uudelleenfissioinnista?
*Jätit taktisesti esimerkiksi Pu-239 pois koska siitä voisi suoraan kuka hyvänsä lukea, että niin lyhyellä puoliintumisajalla ei ole mahdollista, että Oklosta löytyy plutoniumia ilman uudisfissiointia! Tämän takia et tästä uskalla puhua. Ja koska olet näin selvästi pudonnut pussiin panen tähän sinulle kevyet mullat.
* U235 puoliintuu noin 700e6 vuodessa ja maapallo on 4,5e9 vuotta, pitäisi U235 pitoisuuden olla laskenut seuraavasti: 0,007=x*e^(4,5e9/700e6*ln0,5) Luvuksi x tulee luokkaa 0,6 eli lähes kaiken uraanin olisi pitänyt olla isotooppia 235 eikä 238 kuten todennäköisesti kuitenkin on ollut, koska se ei ole vielä ehtinyt enempiä puoliintua. Lisäksi ajaksi on merkitty maapallon ikä, eikä supernovan räjähdyshetki, joka on sattunut paljon aikaisemmin. Kevyt arvaus tähän, että supernova-aika tuplaa tapahtumaketjun
kokonaisuuden.
*Mitä jäi käteen> sinä U-235 alussa 7%/1,16% tod. 0,7%! U-238 50%
Minä taasen> U-235 alussa 60%/ ? Tod. 0,7%! U-238 ?
Toi panee oivaltamaan, ettei ole nyt niin kuin väität, vaan uudisfissiolla on suunnaton vaikutus! Muistelisin, että esim. ilmoitit U-235 olleen maapallon alussa vain 7%! Laskenta ja mitattu heittää siis lähinnä mykistävän paljon.
22 Elämälle merkitystä.
Maailman ehdottomasti tärkein tulevaisuuden energia on runsain pimeä aine ja sen energiat. Sain käsiini tutusti lisävalaisua systeemiin. T.K. No:6 -06. Suuresta pamauksesta ehti kulua pimeän aineen ja energian komennuksessa peräti 200-miljoonaa vuotta, ennen kuin edes ensimmäisiä tähtifuusiolaitoksia alkoi käynnistymään. Nykymaailmankaikkeuden ikä on 13,5 miljardia vuotta. Ja aurinkomme 10 miljardia vuotta. 200 miljoonan vuoden tilanteesta sai valaistusta avaruusteleskooppi Spitzerin vuoden 2003 havainnosta. Laite havaitsi ensimmäisen sukupolven suunnattomat, monta sataa kertaa nykyaurinkoa suuremmat vain 3 miljoonaa vuotta käyneet ensimmäiset mustanaineen, heliumin ja vedyn täyttämät +100 000C lämpöiset protogalagsit.
Niissä syntyi vain kevyempiä alkuaineita: Happea, hiiltä ja raskaimpana mainitaan rautaa, kun ne loppupalossaan räjähtivät supernovina. Tässä vaiheessa ei rautaa raskaampia vielä muodostunut. Protogalakseista sinkosi UV-säteilyä joka ionisoi eli irrotteli vapaana liikkuvan vedyn elektronikuoria ionisoiden niitä. Kuvaavaa on että jopa yhä syntynyt ionisaatiosäteilyenergia on avaruudesta mitattavissa. Ionisaatio ja osasten keskinäinen törmäysenergia pilvissä siirsi "jääkaappisysteemillä" niistä energiakvantteja pois -70-+30C lämpötasoon asti. Maailmankaikkeuden jäähtyessä vetykaasu kerääntyi kasaan ja muodosti kiekon protogalaksin keskukseen ja pimeä aine jäi hajalleen haloksi koko järjestelmän alueelle vaikuttamaan. Heikon jäähdytyskyvyn vuoksi pilvien koko tiivistymiseen oli oltava niin massiivinen.
Raskaat alkuaineet kykenevät poistamaan lämpöä huomattavasti enemmän kuin kevyet, siksi pilvi voi nyttemmin jäähtyä jopa -263C tasolle. Nykyään entistä pienemmät ainemäärät kykenevät tiivistymään tähdiksi. Mukana voi nykyisin mm. K,L,M -röntgen/gammasäteilyionisaatiolla jne. kadota siis huomattavasti suurempia energiamääriä pois kaasupilvistä entistä rajumpina säteilykvanttienergioina. Näitä nykyraskaista metalleista muodostuneita "oikeita" tähtiä on ollut mitattavissa vasta miljardin vuoden päästä alkuräjähdyksestä!
Tähtitieteessä "metallit" tarkoittavat ei vetyä ja heliumia. Ensimmäisen polven tähdissä metallipitoisuus on nykyauringostamme 200 000 osa ja toisen sukupolven vielä vasta 10 000 osa auringostamme. Nykyaurinkomme on muodostunut 3 sukupolven aurinko 2 sukupolven tähtisupernova-aineesta. Kun tähti syttyy synnyttämään rautaan asti ulottuvia raskaita alkuaineita, sen lämpötila kohoaa miljardiin asteeseen. Lämpö tuottaa gammasäteilyä ja sen energia muuttuu niin suuritaajuiseksi, että energia muuttuu suoraan aineeksi. Fotonit muuttuvat elektroni ja positronipareiksi.
Ainemuodostus vähentää tähdestä ulospyrkimisenergiaa ja paine ulos vähenee ja epävakaa tähti romahtaa kiihtyvästi. Vasta supernovaräjähdyksessä maksimissaan vain rautaan asti palanut ydin räjähtää singoten raskaampia aineita ulos avaruuteen mm. kovan neutronisäteilyn saattelemana jolloin neutronit muodostavat aina raskaampia ytimiä raudasta painavammiksi aineiksi. Neutronilla on kyky ohittaa elektronien sähköisen suojakuoren este ytimeen asti rikkomatta kuorta. Jos kuoren läpi runnotaan muilla keinoin, niin elektronikuori tuhoutuu ja vastaanottajaydin ei siis ole alkuainetta siinä tapauksessa. Näin muodostuu rautaa raskaampaa ainetta tyypillisesti kaikkialla missä neutronisäteilyä on aina uraanimalmion neutronisäteilytykseen asti.
---------
Kun ihmiskunnan ensimmäiset hapuilut kohti avaruuksia tehtiin, havaittiin kuinka hauras maapallo on keskellä vihamielistä, elämälle kielteistä tyhjyyttä. Tutkitaanpa fyysisistä lähtökohdistaan globaaleja mekanismeja, jotka tekevät vaaramomentin olemassaololle. Maan jäähdyttyä sen pintaa pommitti liki rajaton säteilyinvaasio. Suunnattomat kiinailmiöivät uraanimalmiolliset plutoniumtehtaat syytivät fissiojätteitään ympäriinsä. Kaikki oli jo ennestään avaruussäteilyn läpikotaisin isomeerivirein tuhoamaa. Miten tällaiseen systeemiin saatiin nykyisenkaltainen vähävireisten atomien elintärkeä kierto mahdolliseksi? Mikä poisti siviiliydinvoimastakin tutun säteilyinfernon tappamasta? 1/ Vihollinen käännytettiin itseään vastaan!
Uraanimalmien plutoniumtehdas yms. säteilyenergia valjastettiin muodostamaan maan magneettikentän puhaltamaan pois avaruussäteilymyrskyä ratkaisevasti. 2/ Säteilylasku mahdollisti veden ja kaasut pysymään maassa. 3/ Vesi kasaantui meriksi. Pysäyttäen siihen iskeytyvät elektroni-ionit jotka hakeutuvat alkuaineisiin johdeioneina. Näistä oli säteilyn virityksissä tullut ikipuute. Aineet stabiloituivat. 4/ Aika oli tästä eteenpäin aivan keskeinen tekijä. Kestää noin 5360v. kun esim. hiilen säteilyviretilat puoliintuvat. Toisaalta uraanilla U-238 se on peräti 4,5 miljardia vuotta. 5/ Kun tätä kemiallisesti kullanarvoista elämän säteilyvireetöntä eliksiiriä alkoi saostua merten pohjan säteilyvapaaseen erikoisreservaattiin muodostui elämällä kapea elintila. Vasta nyt ja vain kaukana radioaktiivisuudesta!
Elämän keskeisimmät tavoitteet on yhä haalia tätä isomeerivarautumatonta, Malenkan kuorimallien mukaisesti säteilyvireetöntä. K,L,M-röntgensäteilyvireetöntä ja termisesti säteilyvarautumatonta ionisaatiovapaata sydänveriainettaan kaikkialla avaruuksissa tunkevaa ydinterroria välttäen. Edes teollisuutemme ei tee mitään säteilyeroosion tuhoamille löytyville "epäkuranteilla" alkuaineilla. Edes välttämättömimpään peltoviljelyyn, hapentuottoon ja vedensaantiin tällainen isomeerivireinen alkuaine ei ole turvallista nykykeinoimme esim. avaruussäteilyn alla olleena? Näin yksinkertaista se on. Elämä valitsi rakennusaineekseen juuri niitä tyypillisesti keveitä, kaasumaisia ja nopeasti radioaktiivisuusvireensä kadottavia alkuaineita merien sedimentistä, joita sieltä löytyi.
Elämä itsessään asetti jyrkät rakennusainerajansa nimenomaan tältä pohjalta! Esimerkiksi massaluku raja 80. Kultaa biosolukko sietää ongelmitta, mutta elohopeaan jo bio suhtautuu erittäin selkeänä myrkkynä. Mikä tekee elohopean evoluutiolliseksi potentiaaliseksi tappajaksi biolle? Perusteet on tässä yksinkertaista. Elohopeasta eteenpäin kaikki raskaammat alkuaineet kykenevät tappamaan fissioiden, totesi itse elämä ja luokitteli kaikki raskaammat alkuaineet biotuhoisiksi raskasmetallimyrkyiksi. Selkeän yksinkertainen oivallus, joka pätee yhä. Esim. radonin kaltaiset jalokaasut ovat myös elämälle tuhoisan säteilykvantin mukanaan kuljettavia ja myös niiden ehdoilla elämä ei halunnut toimia. Jako on selkeä ja hyväksi osoittautunut hiilipohjan valinneelle elämälle.
Mitkä ovat ne keinot, jolla biotoiminta alkoi muodostuttuaan säteilyuhkaansa karkottamaan pois luotaan? Auringonvalo oli siinä keskeinen valjastettava energia uudiskykyisenä ja loputtomana voimanlähteenä. Valo on juuri niin iso energia, että irrottaa elintärkeitä elektroneja , mutta pienienergisenä niin hallitusti että fotosynteesi kykenee taltioimaan irtoelektronin "antioksidantteihinsa". Juuri näistä elektroniemittoivista aineista tuli keskeisin elementti taistelussa säteilyn tuhoamien elektronityhjyyksien täyttelyssä bioprosesseissa. Elämänkestävä taistelu säteily-ydinvoimaa vastaan saattoi alkaa viimein yli 3 miljardia vuotta sitten. Tällöin sitä käytiin pitkälti vain yksittäissolukokoluokissa, koska isomeerisäteilyvirevapaata ainetta oli niin vähän. Elämä alkoi syytämään meristään kaasuja kohti pinnalla vaanivaa säteilykuolemaa.
Aseiksi sopi ensin mädättämisestä muodostuva metaani. Kun fotosynteesi keksittiin alkoi myös happea tulemaan avuksi. Valitettavasti metaani paloi tässä vaiheessa pois ja elämä meinasi kuolla seuranneeseen maankattavaan jäätymiseen. Meriä peitti tässä vaiheessa kaikkialla kilometriluokkainen pintajää. Onneksi tulivuorien hiilidioksidi pelasti syväjäätymiseltä. Kun kylmyysuhka väistyi elämä pisti tosivaiheen päälle ja syyti happea yhä enemmän ja säteilykuolema saatiin väistymään elintärkeän lisäsäteilysuojaavan otsonivaipan taa. Elämä oli saanut selkävoiton säteilystä. Viimein termivireiset atomit oli poistettavissa ja muodostui elämän oleellisin lisäpotku, evoluutio! Se oli mahdollista vasta kun isomeerisäteilyn vireen pilaamisvapaata ainetta oli riittävästi kunnollisissa prosesseissa käytettävissä. Muodostui monisoluisten toimintamuoto. Myös elämän kaasuna tunnetun hiilidioksidia muodostavaa kasvinsyöjien populaatio. Tästä eteenpäin taistelu avaruuksien ydinvoimaa vastaan on odotuttanut itseään. Kuka tässä korjaa saaliin? Siviiliydinvoimasäteilykö valtaa menettämänsä maapallon takaisin? Vai voittaako ydinvastaisuus vieden samaa vireettömän säteilyvapaan ajatuksen siementä kohti ydintuhoaavikkoa joka avaruutena tunnetaan. Pallo on konkreettisesti lastemme käsissä.
Maapallon sisusolosuhteista.
Lienee melko yllätys usealle, että vaikka ihminen on tutkinut jopa Pluton, niin silti esimerkiksi maan sisus on pysynyt melko vähäntutkittuna alueena. No tilanne on toki täysin tuntematon niille, joiden mielestä esimerkiksi maan sisusta lämmittää vain kevyiden ydinaineiden spontaani satunnainen hajoaminen. Tilanne ei tosiaan ole näin. T.K. No:8 v.-06 kertoo aiheesta.
Maan sisusta tutkii KamLAND-ilmaisin Japanissa. Huomattava osa maan lämmöstä muodostuu radioaktiivisuudesta. Prosessista vapautuvia neutriinoja etsitään 13m suuruisella öljytäytteisellä nailonpallolla. Maan sisuksissa kivimassa viiletessään painuu alaspäin ja kuumempi nousee magmakonvektiovirtauksissa. Syntyy mannerliikuntoja ja tulivuoripurkauksia. Teho on 30-44 terawattia. Puolet rautanikkeliytimestä. Toinen puoli vapautuu vaipassa ja maankuoressa. Missä lämpöä ei tuota kevytsäteilijät vaan juuri kuten olettaa sopii uraani U-238. Siinä aktiiviaineena on 0.7% U-235, joka fissioi reaktorimaisesti ongelmitta jo 12m3< kokoisena keskittymänä.
Synnyttäen neutronisäteilyllään U-239 joka tupla beetahajottuaan muodostaa plutoniumia Pu-239, joka myös fissioi, tai hajoaa U- 235:si.Samantyyppisesti myös toimii mainittu torium Th-232 joka saadessaan neutronin muuttuu tutusti tuplan beetahajoavaksi Th-233 ja päätyy reaktiiviseksi uraaniksi U-233. Jotta tulisi o i k e i n selväksi, että maapallon sisuksissa myllää nämä siviiliydinreaktoreista ja ydinjätteistä tutut voimat, tähdennettäköön, että juuri samat voimat tekevät myös turvallisen fissioimattoman ydinjätesäilytyksen mahdottomaksi USA:n , Englannin ja Ranskan alkuvuoden -06 yhteiskommunikean mukaan. Toki maan sisuksissa tapahtuu myös fissioimattoman alle 80 massaluvun kevyempää hajoamista esim. jonkinverran kalium-40 osalla.
Tämä kiistatta kertoo kaikille, että maanpäälliset uraanimalmiot ovat Oklotyylisesti fissioivina +3000C lämpöisinä vajonneet maan sisuksiin ja reaktion jatkumisesta kertoo yhä mitattavat uraanineutriinosäteilyt maan sisusprosesseista. Arvioita on tehnyt USA ja Japani mm.12km porauksistaan. Meteoriittitiedoista ongituista maan massarakenteista. Tilannetta halutaan nyt varmistaa lisämittauksin. Kun neutriino osuu protoniin syntyy gammasäteilyä. Tätä kalkuloidaan avaruussuojasta KamLAND-neutriinoilmaisimella kilometrin syvyydestä. Ilmaisinpallossa on läpinäkyvää mineraaliöljyä ja bentseenin seosta. Öljyn protoni saadessaan neutriino-osuman muuttuu neutroniksi, joka yhdistyy toiseen protoniin gammapurkautuen.
Ydinvoimalasta karkaa massoittain varsin esteittä säteilymittareissa näkymätöntä säteilyvuokirjoa esim. K,L,M tyyppisenä kulkeutumana. Nyt taas saamme lisätietoa myös pituusefektistä tästä artikkelista. Myös tämän ilmaisimeen osuu massoittain tyypillisestä uraanista tuttua suojasäteilymittareihin laitoksella näkymätöntä neutriinosäteilyä. Kuulostaa aika kornilta, että myös tällä ilmaisimella mitataan peräti 1 8 0 k m päästä esteittä vellovaa siviiliydinvoimalan tauotonta säteilyvuota! Mainitaan, että jopa tältä etäisyydeltä säteilyarvot tiedetään varsin tarkkaan. Niin eipä näy edes tässä julkaisuissa olevan mikään yllätys se todennettu perustieto, että siviiliydinvoimalan säteilytuhovuolta ei ole turvassa edes 180km päästä!
Olen yleensä pitäytynyt tutkimuksissani 100km turvana teoreettisessa ydinvoimalan suorasäteilyilluusiossa, joka tuli näin tylysti jälleen kerran ylitettyä. Olen esittänyt tuon 100km rajan vain viitteenä, joka näkyy STUK-mittalaitteista olevan laskettavissa. Toki säteilyenergia ei kuole sinällään missään turvarajassa. Ilmaisin on kalibroitu vain uraanin ja toriumin säteilytyypille, koska ne ovat oleellisinta koko maansisustutkimuksessa 16 terawatin tehoillaan. Kaliumtehoksi lasketaan 8 terawattia. Mainittuja aineita ei juuri ole rautanikkeliytimessä, eikä sen päällisessä sulaosassa. Edelläkerrotut ovat keskittyneet nimenomaan mannerlaattojen pintaosiin. Meristä uraania ja toriumia on tutkimustuloksena enemmän turha hakea. Tämä siis on isku niitä tietoja vastaan, että uraania olisi esim. merissä löytymättöminä uudismalmioina. 2/3 osa lämmöntuotannosta tapahtuu 220km - 2900km syvyisessä vaipassa. Kyseessä on ensikertaa konkreettisten mittausten käytettävät tulosdatat.
23 Suomen tulivuoritoiminnasta.12-05 Energia.
Esittelen pätkiä käydyistä nettikeskusteluistani eräiden asioista perillä olevien henkilöiden kanssa. Tässä henkilö joka käytti ensimmäisessä lainauksessani Juhana nimimerkkiä kirjeen aikoihin. Jatkosta sukeutui eräs paljonkertova kokonaisuus maamme geologian tiimoilta:
No kerrotaan... lähde on radio-ohjelma, josta on kulunut jo vuosia. Ohjelma
ei liittynyt mitenkään ydinvoimaan tms. asiaan. Kyse oli suomen geologiaa ja
kallioperää käsittelevästä jutusta, tai olisiko ollut juttusarja, koska
yhdistän tähän myöhemmin kuulleeni ohjelman, jossa Outokummun geologi kertoi
kaivostoiminnasta ja maaperätutkimuksesta (olisiko vaan ollut sama
toimittaja). Radio-ohjelma oli tieteen stiignafuulia tai joku vastaava YLE:n
tiedeohjelma. Vuotta en ikävä kyllä muista (mutta ei ihan parina viime
vuotena). Tuosta tulivuoren purkauksesta kertoi joku geologi sellaisessa
sivulauseessa, joka kuului about "monelle on varmaan yllätys ettei
viimeisestä tulivuorenpurkauksestakaan ole kuin 7000 vuotta" .
--------------------------------------------------------------
Maassamme on havaittu viimeisin tulivuoritoimintajakso vain 7000v sitten. Tieto pohjautuu mm. Äänisen seutuvilta löytyneisiin massiivisiin kalliosiirroksiin. Niissä havaittiin maaperämme liikkuneen noin 20m pystysiirroksissa jopa kerrallaan. Kyseisen ilmiön on laskettu edustavan 7,3 Richterin asteista maanjäristysjaksoa myös maamme alueilla. Teholuokaltaan melko lähellä -04 tsunamisiirrospituuksia Indonesian rannikolla.
Maaperämme halkaisee kaksi ruhjevyöhykettä, toinen on Kuhmon seudulta suunnilleen perämerelle ulottuva siirrosalue. Ja toinen pidempi kulkee Laatokan pohjoispuolitse Tampereen alapuolelta Olkiluotoon siitä Ruotsin järvivajoamista aina Skotlantiin asti. Viimeaikainen tutkinta on kohdistunut keskeiseen Lappiin ja myös Tampereen seudun diabaasibasalttilaakioalueeseen. Viimeisin puskusaumaruhje tunnetaan Litoraanimeren sulkusaumana. Saumaruhjeiden pintaa ovat useat jäätikköjaksot jo heikentäneet. 10 000 vuotta sitten alkoi viimeisin kallioperän liikunta ylöspäin. Jäätikköpainosta lommolle painunut suunnaton Fennoskandian laatta on niistä ajoista noussut varovaisesti arvioiden huikeat 150m. Kulminaatiopiste on ollut noin 7000v sitten. Samoihin aikoihin maamme oli jo ilmeisenä asutuskohteena. Kalliosta vapautui niin suunnattomat latausenergiat, että maamme peruslaatan saumoista alkoi todistetusti tulla laavavirtauksia. Ilmiön on täytynyt olla aikalaisista niin massiivinen että sen vaikutukset näkyvät myös kansantarustossa viron meteoriittikraatterin synnyn kerronnan tavoin.
Äänisestä Laatokan pohjoispuolelta aina Olkiluodon Sorkan laaksoruhjealueelle asti havaitut kallionousemat ovat samat noin 20m. Tapahtumajaksoa on kartoitettu jo pitkään jotta selviäisi miten kaikki on edennyt. Yli 100 000 vuotta kilometriluokkaiset jäätiköt olivat painaneet koko pohjolan maaperää lommolle. Samalla kallioperään on kohdistunut suunnaton jatkuva heikentävä höyläysefekti. Kun tämä summavaikutus katosi geologimittaisesti pienessä ajassa oli tulos todella raju. Alkuun maa alkoi nousta melko verkkaisesti. Kun jännityspurkautuminen oli päässyt kunnolla vauhtiin, ei enää mikään estänyt sitä. Kiintokallio on sulan magman päällä, kuin omenan kuori. Maanalaiset hitaasti käynnistymistä odottavat magmavirtaukset kiihdyttivät tapahtumat aina n.7000 vuoden takaiseen kliimaksiinsa. Siinä alapuolinen magman liikevoima kohdistui terävästi nouseviin saumalukituksiin. Ikään kuin painekattilan höyry olisi lyönyt lommoutuneen saumakohdan kerrallaan auki. Todistettavasti maamme poikki kulkeva 7,3 Richterin asteen maanjäristys aukaisi magmavirtauksille reittejä pitkin laattaliikuntoalueita.
7000 vuoden takaisista tapahtumista on etsitty tietoja Keskisestä Lapista, Tampereen seudulta ja myös Olkiluodon diabaasihalkeamista ja niiden ikämääreistä. Ennen tutkimusta ennakoitiin, että maamme diabaasi ei olisi tullut koskaan pintakallion kerrosten läpi. Nyt siis ollaan saatu todisteita, että nuorimmat diabaasivirtauksemme ovatkin häkellyttävän nuoria. Mm. Tampereen seudulla ja Lapissa tämä ollaan voitu osoittaa. Suurin kiistely kulminoituu siihen, tuliko laava läpi m y ö s Olkiluodossa olleesta silloisesta suunnilleen 100m vedenalaispurkauksista. Kiistattomia todisteita tästä on kertynyt jo paljon, vain lähinnä enää Posiva ei tätä faktaa ei halua tunnusta. Ja syynä tähän on onkalon loppusijoitussopimattomuus silloin Olkiluodon ydinjätteelle.
------------------
>ReneW wrote:
>Vaikka Suomessa ei nyt olekaan tulivuoritoimintaa, on sitä aikaisemmin ollut. Peruskalliomme pääosan syntyessä, 1 900-1 800 miljoonaa vuotta sitten, Suomen alue sijaitsi Fennoskandian laatan reunalla ja niinpä maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset olivat erittäin yleisiä (3.p). Tulivuoritoiminnasta on eniten merkkejä Keski-Lapissa. Jähmettyneiden laavavirtojen rakenteesta on päätelty purkausten olleen yleensä rauhallisia ja tapahtuneen enimmäkseen veteen. Toisaalta on myös todisteita rajuista räjähdysmäisistä purkauksista. (1, s. 113)
----------------
> Suuren maanjäristyksen todennäköisyys Suomessa on silti olemassa, tosin se on vähäinen. Tämä riski perustuu siihen, että Suomen kallioperästä on löydetty merkkejä jääkauden jälkeisistä kallioperän siirroksista. Esimerkiksi Suomen rajan ja Äänisjärven välillä on parinkymmenen metrin korkuinen jääkauden jälkeinen kallioperän siirros.
*Mitä hittoa tarkoitat sanomalla sen olevan jääkauden j ä l k e i n e n ! Onko tosiaan niin? Ilmiö mitä ilmeisemmin liittyy myös ajallisesti tuohon mainittuun 7000v takaiseen tulivuoritoimintaamme arvaten Tampereen basalttipurkausalueella? Nyt olen jo ihan äimänä.
> Jos siirros on tapahtunut nopeasti, kuten oletetaan,
*Tähänkö perustui se ruotsalaistutkijan aikoinaan esilletuoma fakta. Kaikki nykyiset kalliosiirroksemme maanpäällä on tapahtunut jälkeen jääkauden totaalisen tasoitusefektin.
> Tuo Äänisjärven siirros on luokkaa 7,3 Richteriä, jos se on ollut kertasiirros.
*Tässä on oleellinen pointti se, että m y ö s Olkiluotoseudulla ilmeisen samassa ruhjevyöhykkeellä on yllättäen samansuuruiset n. 18 m kalliosiirrosseinämät suunnattomilla alueilla. Eli Eurajoella on ollut tektoninen about 7 Richterin kalliosiirros 7000 vuotta sitten. Se sama josta puhuit Äänisjärven tapauksessa. On melkein varmaa, että ilmiöillä on suora keskinäiskytkentä!
-----------
*Olisi todella opettavaa saada käsiinsä niitä Englannin valtion ydinhautatutkimuspapereita. Niitä tehtiin noin 10v sitten Skotlannin rannikolla. Siinä missä koko maan katkaisee ne syvät "halkeamajärvet" Suomeenpäin. Kyseessä on siis sama aktiivihalkeama-alue josta puhutaan. Ja noin 4 vuoden tutkimusten jälkeen silloinen Englannin hallitus totesi ruhjevyöhykkeen olevan aivan liian epävakaan ja toimimattoman ydinjätteille. Toki myös näitä tietoja ei maahamme ole tuotu. Joten myös tässä hermeettinen ydinsensuuri on rikkumaton.
*Samoihin aikoihin muuten maassamme näytettiin Ruotsin tutkimuksista samaisesta saumatektoniikasta. Myös Ruotsalaiset myönsivät kyseisen myös heidän maansa läpäisseen Litoraanimerisauman liikkuneen runsaasti jääkausijakson j ä l k e e n. Todennäköisesti sauman uudelleen aukaisseen 2km jäähöyläyksen jälkeen maaperän suunnaton jännityspaine on purkautunut kuten tosiaan mainittiin kerralla 7,3 Richterin asteella ja maan päälle ulottuvana aktiivisena tulivuoritoimintana. Ja oma käsitykseni on se, että juuri Tampereen-seudulla laavaa tuli silloin maan päälle. Koska tiedän siellä suoritetun samoihin aikoihin juuri salattua basalttilaavamittauksia. Myös tuloksista ei ole hiiskuttu julkisuudessa harkitusti mitään.
-------------------
Edellisestä materiaalivaikutteista kiteytin seuraavan oman artikkelini julkiseen kierrätykseen. Artikkelini julkaistiin sen jälkeen 28.05 -05 nimellä "Kuinka turvallinen loppusijoitus on". Aihe kirvoitti huomiota jopa maamme geologeille asti. Esittelen tämän artikkelin jälkeen saamaani palautetta myös:
Nykytiedon mukaan Suomen maaperä jaetaan kolmeen erilliseen keskenään liukuvaan laattaan. Aluettamme siis halkoo kaksi erillistä ruhjevyöhykettä. Vanhempi 2,7 Miljardia vuotta vanha vyöhyke läpäisee Kuhmon kalliot. Alueellahan rekisteröidään vuosittain eriasteisia laattatektonisia ja muitakin kallioliikuntoja. Suomen ennätys toistaiseksi lienee 5,6 Richteriä, joka aikoinaan jo rikkoi kirkkorakennuksenkin. Atlantin selänteen aktiivinen laajentuminen tuo paineita suomalaiseenkin kalliomekaniikkaan, tärähtelyt siis ovat nykyäänkin reaaliaikaisesti mitattavia vuosittaisia tektonisia ja jääkauden jään poistumisesta seuranneita toimintoja.
Toinen huomattavasti vähemmän keskusteltu alue kulkee Laatokalta länteen Suomen halki Tampereen paikkeilta suoraan Ruotsiin Vänernjärven kautta Pohjanmereen. Alueella on aikoinaan sijainnut oseaaninen Litoraanimeri. Saumakohdalla sijaitsee suomessakin tulivuorilaavoista ja muustakin oseaanisesta merenpohjasedimenteistä muodostuva vajaa 2-miljardia vuotta vanhan kiven ruhjealue. Rikkonainen pehmeä kiillegneissi ja sitä silpova diabaasi on rannikon rapakiven lisäksi alueen peruskivenä. Puskusaumassa riehuneet murskaavat tektoniset voimat ovat puristaneet vuosimiljardeja syleilyynsä nykymerta huomattavasti suolaisemman meren pohjasedimentit kalliosaumaan. Ne voidaan siis nykyisinkin havaita Posivan suorittamissa koekairauksissa. Suolaisuus nousee pintaveden 0,6 %:sta alaspäin mentäessä noin 2%<8% suolapitoisuuksiin 500m syvyydessä.
Koskapa Atlantin aktiiviselänteeltä tulee jatkuvasti lisääntyvää painetta, alueella on havaittu ja mitattu Kuhmon tapaan eriasteisia seismisiä kalliosiirtymiä. Ehkä lähiaikoina noin 12v sitten, (pian jälkeen -90) tapahtuneet 3 erillistä toisiaan seurannutta maaperän maanjäristyuksen tärähtelyä oli erikseen mainittavia. Koska näiden hälyttäminä paikallinen, ruhjevyöhykkeellä toimiva ydinvoimayhtiö TVO valpastui tapahtuneesta. Ja suoritti voimalaitoksissaan useita korjaustoimenpiteitä, joilla laitosten maanjäristyskestävyyttä koetettiin radikaalisti ajanmukaistaa ja vahvistaa. Asiasta vaan ei jostain syystä haluttu kertoa julkisesti, miksiköhän, vaikka toimenpiteisiin kului merkittävästikin aikaa ja rahaa?
Vyöhykettä nykyään isännöivä yhtiö Posiva tutkitutti alueen vakautta suomalaisten geologipiirien toimesta kokouksissaan. Koko suomen kallioperästä löydettiin käytetyn uraanipolttoaineen loppusijoituspaikkoja 100 kpl. Näiden joukkoon ei kelpuutettu Olkiluodon kallioperää edellä kertomieni syiden takia. Olkiluoto lisättiin mukaan ylimääräisenä No:101 viranomaispainostusten keskustelujen jälkeen. Vaikka kallioperässä on nähtävissä runsaasti jopa 18m korkeita pystysuoria puristuksessa nousseita massiivisia kallioseinämiä, asiasta ei keskustella. Lähtökohdaksi otetaan jääkausien loppuessa noin 10 000v sitten jäämassojen tasoittama kallioperä. Voidaan siis laskea matemaattisesti, että seinämä on noussut noin 1,8mm vuosittain ruotsalaistutkijan laskelmien mukaan. Ja kun julkisestikin tunnustetaan Kuhmon lukuisat liikehdinnät, voidaankin hämmästellen todeta, että noinkohan loppusijoitusalueen ja voimalaitosten "ikiaikainen" 100 000v staattinen sijoittuminen alueelle on turvallisesti taattu?
------------
11.06 -06 julkaistu vastine esittämääni kritiikkiin:
Seppo Paulamäki Geologi Geologian tutkimuskeskus Espoo.
Kirjoituksessaan "Kuinka turvallinen loppusijoitus on?" lausunnot kaipaavat täsmennystä. Maapallo jakaantuu useaan eri kerrokseen. Maapallon ydin koostuu raudasta ja nikkelistä, ja se jakaantuu kiinteään sisäytimeen ja sulaan ulkoytimeen. Sen yläpuolella on kiviaineksesta koostuva vaippa, jonka ylimmät osat ovat osittain sulia.
Suomen maankamara koostuu kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli maaperästä. Maapeitteen paksuus voi olla jopa yli 100m, mutta sen keskipaksuus on vain 8,5m. Rikkonaisuusvyöhykkeet ovat olennainen osa Suomen kallioperää. Kallioperälle on ominaista mosaiikkimainen rakenne, jossa eri suuruiset rikkonaisuusvyöhykkeet erottavat toisistaan ehjiä kalliolohkoja.
Pohjanlahden alueella maanjäristyksiä aiheuttaa lähinnä maanousu. Suomessa sattuu vuosittain noin 10-20 maanjäristystä voimakkuudeltaan 1-4 Richterin asteikolla. Lähes puolet Suomessa vuosina 1977-2001 havaituista maanjäristyksistä sattui Kuusamon alueella. Voimakkain tunnettu maanjäristys Suomen alueella tapahtui vuonna 1882 Perämerellä ja sen voimakkuudeksi on arvioitu noin 5. Kallioperän lohkojen liikuntoja on tutkittu ja tutkitaan parhaillaan tarkkavaaitukseen ja satelliittipaikannusjärjestelmään perustuvin menetelmin. Havaitut liikunnot ovat olleet hyvin pieniä, vain muutaman millimetrin luokkaa.
Nimimerkin mainitsemiin tietoihin kahdesta "ruhjevyöhykkeestä" on syytä esittää tarkennuksia. Kuhmossa on tosiaan ikivanha repeämä, mutta se on jo 2 700-2 800 miljoonaa vuotta sitten täyttynyt laavoilla ja näkyy nykyään Kuhmon vihreäkivivyöhykkeenä. Nimimerkin esittämää Tampereelta Vänern-järven kautta Pohjanmerelle ulottuvaa ruhjevyöhykettä eivät geologiset ja geofysikaaliset tutkimukset tunne. Eri suuruisia rikkonaisuusvyöhykkeitä toki esiintyy myös Satakunnan alueella, ja niiden sijaintia ja luonnetta on selvitetty sekä geologisin että geofysikaalisin menetelmin.
Geologian tutkimuskeskus on tehnyt kallioperätutkimuksia Olkiluodossa ja sen ympäristössä eri otteeseen noin 25 vuoden aikana. Tutkimuksissa ei ole havaittu pystysuoria kallioseinämiä jotka liittyisivät kallioperän nykyliikuntoihin Pohjois-Suomesta on havaittu jääkauden jälkeisiä ns. postglasiaalisia siirroksia, joissa siirrosrampin korkeus on muutamia metrejä, mutta Etelä-Suomesta ei ole löydetty 20cm suurempia siirroksia. Siirrokset ovat syntyneet heti mannerjäätikön sulamisen jälkeen noin 10 000 vuotta sitten, jolloin maankohoaminen oli nykyistä huomattavasti suurempaa.
--------------
Vastineeni Seppo Paulamäelle:
Alustukseksi tähän artikkeliin antoi aiheensa eräs kriittinen artikkeli siitä miten kestävää ja hyvälaatuista materiaalia on Olkiluodon kallioperän edustama kivilaatu. Sain varsin selkeän vastauskirjoituksen maamme geologitahon edustajana esiintyneeltä mm. Seppo Paulamäeltä. Viesti oli jo alusta selkeästi se, että mitään kritiikkiä ei saanut lehdistössä, tai ylipäätään julkisuudessa esittää Olkiluodon geologian , tai kivilaadun osalta missään tapauksessa. Maamme geologien "ikuiseksi ja maamme kestävimmäksi" laajasti mainostetun kallioperän kaikenlainen julkinen kyseenalaistaminen oli jo tässä vaiheessa varsin määrätietoisesti lehdistössämme sensuroitu. Aloittamani kritiikki osui siis varsin ennenokeilemattomille alueille asettaessaan järjestelmällistä kritiikkiä esitettyihin viralliseen ydinalan yksipuolisuuteen. Tästä kehkeytyi varsin opettavaa pohjamateriaalia julkaistavaksi. Huvittavinta tilanteessa oli se, että yhä edelleen mitään selkeää vastanäyttöä en koskaan todistettuna saanut, joissa nämä väittämäni olisi kyetty kumoamaan. Pistän nyt alkajaisiksi keskustelumateriaalia esille.
Tiedot Olkiluodon alueen maata repivistä useista maanjäristyksistä 10v sitten 90-luvulta tuohduttavat virannomaisten tekaistujen lentokonemeluselitysten jälkeen. Kuka tosissaan uskoo, että valtavat kilometrien etäisyydellä Olkiluodosta selvää peruskalliota senttiluokkien leveydeltä halkaisseen kallioliikunnan energia tulisi kaukana satojen kilometrien päällä lentävistä ruotsalaiskoneista? Atlantin selänteen aktiivinen laajentuminen tuo tietenkin kiistatta paineita suomen kalliomekaniikkaan. Muutama asiallinen korjaus Espoon Geologian tutkimuskeskuksen geologin Seppo Paulamäen puheisiin, mm. ettei Suomessa 20cm siirrosraja kallioperässämme ylittyisi.
Myöskin sananen Litoraanimeren ruhjevyöhykkeen olemassaoloon mm. Eurajoen seudulla. Aloitan kommentoimiseni toisen ydinsisäpiirin "Posivan vuoden 2004 toimintajulkaisun virallisilta sivuilta" Olkiluodossa: "Heidän havaintojensa mukaan on mitattu useampimetrisiä pohjoissuuntaisia peruskallion liikuntoja. Samoin oli maininta geofysikaalisilla menetelmillä havaitusta SUUREN poimurakenteen päästä alueella." Näissäkin ollaan tutkittu vain osia kyseessäolevan saaren sisäisistä kallioperän sivusiirroksista. Eikä alueen poikki kulkevasta pääruhjeesta ole tässä nimenomaisessa metriluokkien siirteessä edes kyse!
Jotain peruskallion rusentaneen suuren poimutusvoiman yleisestä tasosta kertoo Posivan 500m syvyiset porauslöydöt. Umpikallioon runnoutuneet, yhtiön poraamat merelliset murskautuneet oseaaniset sedimenttikerrostumat kertovat vastaansanomatonta kieltään epäilijöille. Paikallinen kiillegneissipohjainen peruskivi ei erittäin heikkolaatuisena ja syöpymisherkkänä ole sopivaa, edes rakennuskivenä ydinvoimalarakentaja Framatomenkaan mukaan. OL1 ja OL2 laitokset kuitenkin rakennettiin tästä kivestä pääsääntöisesti. Tuloksena mm. laitosten välisen huoltokäytävän (5cm/2vuotta suuruiset) halkeilut. Turbiinien ja generaattorin tukirakenteiden laaja-alaisemmat rakenneviat ja lähistön pirstoutumat. Ongelmina on myöskin elintärkeissä jäähdytysmerivesikanavissa havaitut syöpymät, ja kalliohilseilyn heikentymät.
Onko suomalaisen pääkaupunkiseudun geologien tasona yleisemminkin kieltää esim. MTV 3 Kymmenen uutisissa noin 1milj. suomalaiselle, jokin vuosi sitten karttoineen päivineen näytetyn laajan Litoraanimeren sulkeutumisen aiheuttaneen tektonisen puskusauman olemassaolo? Vyöhyke kulkee Laatokalta Tampereelle, Vänern-järven kautta Pohjanmerelle, Englannin rannikkoseuduille asti. Tai ruhjeessa olevan tektonisen sulkemispaineen 3 erillisen tunnetun tulivuoriaktiivijakson massiiviset laavakivi muodostelmat. Ja Pohjoismaat katkaisseen loputtomien neliökilometrien basalttisen rotkovajoavavyöhykkeen kertakaikkinen todenmukaisuus? Vaikka alue useampikymienmetrisine pystyine kalliosiirroksineen on kaikkien valistuneiden vapaasti havainnoitavissa? Esim. lähistön Sorkan alueilla. Geologeille varsin tutun ruhjevyöhykkeen historiasta kiinnostuneet saavatkin lisätietoa asiallisista julkaisuista.
Kiistellyn kalliorailon laajemmastakin vaikutuspiiristä kertoo Englannissa saumakohdan länsilaidoilla vuosikausia suoritetut koekairaukset ja testit. Sikäläinen hallinto haki myöskin pitkäaikaisesti käytetyn uraanipolttoaineen turvallista loppusijoituspaikkaa kallioperästään. Kuitenkin vuosien työn tuloksena merellinen laattasauman ruhjoma pohjakivi tunnustettiin liian rikkonaiseksi, heikkolaatuiseksi ja epävakaaksi. Pysyvyyskriteerit ydinmateriaalin loppuonkalointiin eivät täyttyneet alkuunkaan! Sikäläinen hallinto hautasikin hankkeensa yksimielisesti ja kaukoviisaasti. Pitäisiköhän tästä jotain älyämistä tuoda suomalaisydinpiirien ja yleisön nähtäväksi?
-------
Meillä Ilavaisissa kävi GTK:n geologi tekemässä tutkimuksia kallioperän rakotektoniikasta 07.05.2009. Kanssaan käymieni keskustelujen pohjalta on koko eteläinen Suomen kallioperä jakautunut peräti kolmeen erilliseen laattaan! Tampereen alapuolella olevissa tutkimuksissa oli paljastunut alueen kalliorikkonaisuus selvästi. Tästä tutkimuksesta olikin tehty yhteenvetoja mm. 1997 paikkeilla. Aiheen tiimoilta on julkaistu hämäryyteen jätettyjä raporteja joita olisi samoihin aikoihin esitetty myös MTV 10 uutiskevennyksenä uutisten lopulla. Juuri tämän ohjelmapätkän olen myös itse nähnyt. Oleellisin mieleeni jäänyt yksityiskohta oli miten kuvassa esitettiin KOKO Suomen olevan tektoniliikunnallisesti poikki Laatokan pohjoispuolelta, Tampereen alapuolelta Olkiluotoon asti olevalla vyöhykkeellä. samasta aiheesta kanssani keskustellut Posivan päägeologi nimesi löydöksen "Litoraanisen oseaanisen meren puskusulkeumasaumaksi". Asiassa on ollut monenlaista kädenvääntöä ja kiistaa, koska esitetty kyseenalaistaa rajusti Olkiluodon kallioperän vakausharhaa. Tästä varmaan johtuu se miksei tätä materiaalia sen jälkeen ole suin surmin uskallettu tuoda julkisuuten maamme tiedotusvälineissä.
24 Aamuyön jyräys 13.01-07.
Aamuyön jyhkeä järäys herätti Eurassa. Seismisen aseman mittari värähti. Kyseessä lienee maanjäristys tai räjäytys. Susanne Ekroth, Eura. Koko talo tuntui tärähtävän ja ikkunat helisivät, kertoo kauttualainen Jani Lehtonen. Hän oli aamuneljältä nukkumassa ja heräsi jysäykseen. Äänenä se muistutti enemmän räjähdystä kuin laukausta. Tarkka kellonaika oli 04.04. Odotin, että pian kuuluu hälytysajoneuvojen ääniä, hän sanoo. Vastaavia havaintoja tehtiin myös Lapissa, Kiukaisissa, Köyliössä ja Säkylässä. (Paikat ovat yli 10 km päässä toisistaan, joten mistään arkisesta paukusta ei ole missään nimessä kyse!)
-Meillä ei ole sinä ajankohtana ollut koneita ilmassa, vahvistaa everstiluutnantti Anssi Saarikoski Satakunnan lennostosta. -Meidän tiedossamme ei ole, että silloin olisi ollut lentoja kertoo aluejohtaja Jouko Pelkonen. Tärähdys rekisteröitiin myös Helsingin yliopiston Seismologian laitoksen laitteilla jopa Laitilasta asti. Epämääräiset, naurettavat ja tuulesta temmatut "routateoriat" puolestaan kumoaa Geologian tutkimuslaitoksen Ilmo Kukko. Puolestaan meteoriteorian syö näköhavaintojen puute. Poliisi otti alueelta mm. Metrien Luokkasista montuista räjähdysainenäytteitä. Mitään räjähdysainejäämiä ei niinikään löytynyt tästä mystisestä tapahtumapaikasta.
Mitä uuta olemme saaneet asian tiimoilta kasaan vuoden -06 lopuilta? Ensinnä Ruotsissa massoittain (n.20) autoa suistui tieltä useiden metrien laajaan rotkosiirrosvajoamaan 400m massiivisella tasamaan sortumisen tieosuudella Etelä-Ruotsissa. Suunnilleen viikko siitä ja jouluaattona -06 Norjan peruskallioon tehty 14 kpl Norjan Oslosta eteläistä rantatie E 18 kulkevat vain 5 vuotta vanhat peruskalliotunnelit tuhoutuivat käyttökieltoon kerrallaan n. 250 km matkallaan. Sortumat olivat niin laajat ja vaaralliset, ettei luolasta kyetty pitkään suorittamaan edes ihmisten pelastamisyrityksiä. Tuhon laajuus paljastui Norjan tielaitokselle vasta yhden tunnelin totaalisortuman takia suoritetuissa jälkitarkastuksissa koko laajuudessaan.
Kattojen yläpuolella olevat kivimassat ovat vaarassa romahtaa autoilijoiden päälle. Koko -07 on varattu näiden tunnelien valtaisaan korjausoperaatioon ja ruuhkista ennakoidaan kesäksi mm. Turun Sanoman kirjoituksessa 12.04-07 valtaisat. Yhä vaitonaisina tapahtuneesta pysyvä tiedotusvälineistömme ei ole halunnut mitään selitystä antaa. Kuin vakuudeksi näihin aikoihin katkesi ties monennenko kerran Raumaan tuleva massiivinen teräsvaijerinen Fennos-Skan merikaapeli. Kun kamera lähetettiin tutkimaan peräti 30m syvyydessä ja 9 km päässä rannasta olevaa vauriota, niin mitään syytä ei uskallettu kertoa. Ihmeteltiin vain, ettei tälläistä voi tapahtua. Ja toistuvasti ei koskaan. "Suunniteltu kaapelin siirto uudelle reitille osoittautui mahdottomaksi". Kertoo syyt myös tästä tapahtuneesta osin peittelevä paljonkertova paikallislehden pikkuartikkeli. Selvä sanoma on, ettei vika ollut kaapelissa, vaan paikan epävakaudessa. Tasavirtakaapelin toistamiseen noin vuoden sisällä liikunnoillaan katkaiseva tektoniseksi ja myös varsin aktiiviseksi yhä tiedetty sauma osoittaa kiistatta myös Olkiluodossa voimansa!
Kun lainaamme Posivan ja GTK:n taannoisessa artikkelissa myöntämän valtaisan Suomen, peräti Euroopan rauhattomimpien Olkiluodon kohtalokkaasti lävistävän laattasauman karttaluonnosta huomaamme mistä on kyse. Lienee vähintään 4 kerta lähivuosikymmenenä kun tämä todistettujen "vanhoista tulivuoritoiminnoistaan tuttu" laattasiirros kertoo, miksi mm. Ruotsi parhaillaan etääntyy GTK:n, TVO:n tietojen mukaan tektoniikalla meistä. Kaikkein hälyttävintä, että myös Posiva on julkaisuissaan todennut siirrosten risteilevän ydinvoimalaitosalueen kallioissa ja loppusijoitusonkaloissa. Jännittävintä tässä on havaita koska mm. OL-1 laitoksen mm. H-rakennuksen 2 kerroksessa havaitut monikymmenmetriset ja 31mm levyiset hetkessä ratkenneet taannoiset betonirepeämät tekevät laitoksen toiminnasta pahimmillaan lopun.
Myös muita vakavia rakennevikoja on kalliosiirroksista raportoitu. Paikallisen ydinjätevaraston KPA katon tukirakenteissa havaittiin noin 6 v (2004) siten valtaisia rakenteiden pettämisiä. OL-1 ja 2 laitoksen välisissä betoniluolastoissa on esiintynyt myös useiden senttien 85cm/ 2v) itä- länsisiirroksia. OL-2 laitoksen generaattorikiinnitysten tiedetään pettäneen liki lopullisesti taannoin. Suurin uhka näillä tiedoilla on että nyky-ydinsäädösten vastaisesti peruskallioon ankkuroidut OL-1 ja OL-2 laitoksien erityisesti herkät reaktorirakenteet hajoaisivat tuhoisasti. Sekä OL-1, että OL-2 laitoksien reaktoripönttöjen kiinnityksiin on jätetty kyllä lämmön vaatimaa elämisvaraa jonkin verran. Nykytiedoin yli kolmannes elämisvaran tukkivista teräsrakennusvaihetuista jäi (tektoniikkaliikunnan puristuskiilauksin) tekokiireessä paikoilleen. Riski on enemmän kuin hälyttävä. Tulollaan oleva maamme suurin ydintuho riippuu pitkälti myös tässä TVO:n tunnustamien (TVO Uutiset raportti -06 lopulla) rakokohtaisten 0,3mm/v tektonisten siirrosten ja pelkän tuurin varassa olevasta satunnaisefektistä. Viikolla 19 v-07 niinikään kerrottiin, miten tämän tektonisauman lävistämässä Mikkelissä myös mitattiin 2 rihterin maanjäristys. Euroopan aktiivisimpiin kuuluva sauma ei tunnu olevan hetkeäkään rauhallinen.
---------------
Maanjäristyksä Olkiluodossa!
(2008 syyskuu.) Tuskin tunnen ydinvoimaratkaisuissa juuri yhtään niin tarkoin ja pelkästään minun AINOIDEN kirjoituksien varassa tiedetyn asian, kun maanjäristykset Olkiluodossa. Sitkeästi on vuosikymmenet yritetty maamme kansalaisille tieten VALEHDELLA, ettei maaperässämme olisi lainkaan maanjäristyksiä. Siitä huolimatta ja juuri siksi, että alueen vähintään kolmesta maanjäristysjaksosta olen uskaltanut vain ja ainoastaan minä kirjoitella.
Kun on asiassaan määrätietoisen aktiivinen ja vastassa saa olla vaikka miljardirahotteiset maailman härskeimmät ja epärehellisimmät STUK/ TVO/ Posivakonsortiot ja vastaavat ydinrikoksiensa systemaattiset tekijät SUPO-suojauksinsa. Niin kovalla väännöllä olen vaan taas voiton jälleen saanut! TVO:n probagointijulkaisusta Ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen Olkiluotoon" sivulta 20:" Laitoksen turvallisuuden kannalta tärkeiden osien suunnittelussa otetaan huomioon MYÖS MAANJÄRISTYKSEN MAHDOLLISUUS!"
Hämmästyttävintä hommassa on se, että maatamme Olkiluodossa vavahduttavista maanjäristysfaktoista ei ole rivin riviä hiiskunut kukaan lisäkseni. Niin vaan on ydinherramme nöyryytetty vastentahtoisesti vahvistamaan ydinvoimalansa jopa jälkikäteen 1,6G kiihtyvyyksiin käskytyksistäni, niin OL-1, OL-2, Loviisassa, kuin jopa OL-3 hankkeitaan myöten kaikisssa tehtävissä ydinhankkeissaan maassamme! Ja täytyy tosiaan sanoa, että sulkani
olen sitkeydestäni ja peräänantamattomuudestani enemmän kuin ANSAINUT hattuuni maamme osaavimpana asiantuntijana myös tässä asiassa maamme kattavassa ydinalamme arvostamana huipputaitajana!
25 Kiitos kallioperätiedostanne.
Tällä nettikirjeellä haluan alustaa sitä yleisen keskustelun tasoa, jolla ydinala peilaa kanssakäymistään kriittisempään materiaaliin. Huvittavana yksityiskohtana pilkahtaa vaikka se, että koko ajan Olkiluodon loppusijoitusonkalointipaikan vakaan perustan lähtöväittämä on ollut kallioperän maanjäristyksistä ja laattaliikunnoista vapaa alue. Todellisuus on jotain aivan muuta. Minusta tapa kuitata valtavan ruhjevyöhykkeen massiiviset liikunnat ja vastaavat toteamalla lakonisesti, että vastoin kaikkea kerrottua kallioperätutkijat eivät ole edes vaivautuneet selvittämään esim. aivan keskeistä turvallisuuteen vaikuttavaa maanjäristysten toennäköisyystietoa!
Sini Autio, fil.kand., tiedottaja, päätoimittaja, tiedetoimittaja
Geologian tutkimuskeskus
PL 96 (Betonimiehenkuja 4)
02151 ESPOO
Hyvä Arto Lauri, olette kovin hyvin ja perusteellisesti perehtynyt Olkiluodon ympäristön geologiaan ja Teille on syntynyt käsitys alueen geologisesta kehityksestä. Kuitenkin koko ajan tulee uutta tietoa, joka tarkentaa käsityksiämme kallioperän rakenteesta. Annan palautetta teksteistänne sen perusteella, minkä nykyinen käsitys tekee mahdolliseksi.
>Toisinaan törmää tietoon jota ei olisi uskonut löytävänsä. Tässä kyse on faktasta jota valtiomonopolinen tiedotuksemme on tarkoin suojellut tietoisuudesta jo vuosikymmenien ajan. Asian tekee erikoiseksi se totuus, että hukassa on ollut oikeastaan oseaanisen kokoinen tuhatkilometriluokan suolameri. Hukkaajana kunnostautuu GTK:n, Posivan ja TVO:n kaltaiset valtiomonopolit! Aiheesta kirjoitti Satakunnan Kansa 16.07-06 olleessa artikkelissaan. Otetaanpa selko miten tällainen on maassamme edes mahdollista: 2 miljardia vuotta sitten Suomen halki, lähellä Poria (eteläpuolelta), kulki lännestä itään mannerlaattojen törmäyskohta. Maanjäristykset tuntuivat Olkiluodossa asti. Allekirjoittajana on lähdeviitteenä GTK ja Posiva!
Mihin perustuu väite, että tieto olisi ollut hukassa? Tunnette varmaan Maan kuoren kehitystä sen verran, että 2 miljardia vuotta vanhoista kivilajeista löytyy merkkejä valtamerien toiminnasta. Tällaisia kivilajikarttoja on saatavana GTK:sta ostaen, lainaten ja osa myös www-sivujen kautta. Karttoja saa tulla myös katsomaan GTK:hon. Luvian ja Porin kartat ovat ilmestyneet vuonna 1994 ja Rauman 1993. Karttaindeksi ilmaisee, mistä karttoja on saatavana.
>Onko tosiaan mahdollista, että maamme poikki Laatokasta Tampereen alta, Olkiluodosta Ruotsin suurten järvien kautta peräti Skotlantiin asti ulottuva megasuuri laattatektoninen saumaruhjevyöhyke löydetään nyt vasta geologipiireissämme? Eikö massiivisia yhä 200m paksuja, 20km levyistä geologien havainnoimia neliökilometriluokkaisia basalttilaavaylänköjä olla huomattu? Onko 3 erillisessä tiedetyssä tulivuorijaksotuksissa muodostanut ruhjeinferno ollut tosiaan muka hukassa osaavilta asiantuntijoilta? Vaikka aikoja sitten esim. Tampereen basalttialueilla tutkittiin. Onko maatamme suuremman Litoraanimeren aikoinaan sulkeneen puskusauman olemassaolo vasta muka selvinnyt maamme geologiantutkijoille? Tieto on monessa mielessä huvittavuudessaan ennennäkemätön. Pelkästään siitä syystä, että jo yli kymmenen vuotta sitten aiheesta kerrottiin 10 uutisissa! Asia sen jälkeen sensuroitiin tarkoin ydinalan toimesta tätä lehtitietoa ennen.
Litorinamerivaihe kesti 8000 - noin 3000 vuotta sitten. Basalttisten diabaasijuonien ikänä pidetään Satakunnassa 1670-1540 miljoonaa vuotta, joten Litorinameren ja juonikivien välinen yhteys ei ole todennäköinen. Litoraanimerestä ei ole tieteellistä näyttöä. Tiedot on julkaistu kirjastoista lainattavissa kirjoissa Suomen kallioperä toim. Martti Lehtinen, Pekka Nurmi ja Tapani Rämö sekä Jääkauden jäljet toim. Marjatta Koivisto. Baltian kilven alueelta on GTK:sta saatavissa niin geologisia kuin geofysikaalisiakin karttoja.
>Koska maamme geologeille faktat on hakusessa, lienee selkeyttävä kertaus paikallaan. Noin 2-miljardia vuotta sitten Pohjolaa halkoi tuhansien kilometrien levyinen oseaaninen meri. Se sulkeutui pohjoisesta vyöryvän laattaliikunnan vaikutuksesta Olkiluodon ja Porin välimaastoon monituhatkilometrisenä puskusaumana (subduktiovyöhykkeenä). Pohjoisempi Porin-puoleinen kallio työntyi Olkiluodon laatan alle suunnattomassa infernossa. Magmataskuja kerääntyi liikuntaenergiasta myös Olkiluodon alueelle, josta suunnattomat laavavirrat purkautuivat tulivuorijonoina sulkusauman nousevalle etelänpuoleiselle laatalle.
Synnyttäen nykyisen 20km leveän postjotunisen oliviinidiabaasiylängön halkoen Olkiluotoa. Vuorten korkeudeksi arvellaan 4-5km. Niiden koosta ja ruhjevoimasta kertoo umpikiveen uponneet nykyisin havaittavat alueelle tyypilliset 200m paksut jääkausien höyläämät diabaasiset tulivuoripohjat. Havainnoidaan pystyjä suoraan ruhjekalliogneissistä jääkauden jälkeen ponnahtaneita alueelle tyypillisiä n.18m korkeita yhä painepurusta liikkuvia kallioseinämiä laajalla alueella. Siksi Olkiluodon maanjäristysluokitus on tupla 0,7, kun esim. Loviisan vain 0,4. Onko tilanne nähtävä niin, että GTK, Posiva ja TVO on viimein paineessa tajunnut olleensa väärässä alusta asti?
GTK ei tutki maanjäristyksiä ja kehotankin Teitä kääntymään Helsingin yliopiston Seismologian laitoksen puoleen.
>Huvittavina yksityiskohtina mainittakoon vaikka TVO:n ns. vierailukeskuksessa aiemmin esitetty tieto siitä, että Olkiluodon kallioperä ei ole liikkunut enempää kuin tekaistun millin miljoonasosan! Aika röyhkeää kaikkineen lukea suoraan GTK:lta ja Posivalta, nyt että vastaavalla paikalla on tuhansien kilometrien valtameri mittausjakson
aikaan sulkeutunut laattatektonisen liikunnan seurauksena! Niin on näköjään olemassa vale , tilasto ja ydinalatiedote! Jotta saisimme edes jotain tolkkua tähän niin lisää artikkelista. "Ydinkriitikkojen mielestä Suomen päättäjät eivät ole asiassa tarpeeksi kaukonäköisiä, vaan ajatusmaailma yltää korkeintaan seuraavalle vaalikaudelle.
Olkiluodon kallioperää jo 20v tutkinut Seppo Paulamäki GTK:lta muistuttaa että kallioperä Olkiluodossa on aina rikkonaista. Kallioperän lohkoja toisistaan erottavissa rakoverkostoissa kulkee pohjavesi, joten ydinjätteen loppusijoitukseen tarkoitetut luolat eivät ole täysin eristyksissä muusta maailmasta"! Vesiliikuntavauhti pohjavedellä siis ei ole Posivan lanseeraama milli tuhannessavuodessa! Jos jollain oli tätä ennen edes jonkintasoisia illuusioita maamme valtiomonopolien kyvystä tiedottaa avoimesti, tai oivallella niin nyt saamme todeta, että ehkä vain taannoisessa CCCP:ssä sumutettiin asioista näin. Väitteeni on toki karu, mutta näyttö vakuuttaa!
GTK:n Ydinjätteiden sijoitusprojekti on julkaissut vuodesta 1972 raportteja tutkimuksistaan muun muassa kallioperän ruhjeisuudesta, veden virtauksesta kallioperässä ja ikiroudan vaikutuksesta kallioperään. YST-raporttisarjaa on saatavana GTK:sta. Maankohoamista tutkii Geodeettinen laitos, ei GTK.
>Rakentavin terveisin Arto Lauri
Kuten Satakunnan Kansan artikkelissa todetaan, ei ole näkyvissä sellaista uhkaa, että ydinjätteiden sijoituksen estäisi sellainen tekijä, joka ei olisi ihmisen hallittavissa. GTK:n sivuilla www.gtk.fi, esim. Tietoarkisto voisi olla teille mielenkiintoista luettavaa. Hyvää kesän jatkoa! Sini Autio
-------
Fingridin tektoniikkatietämättömyyksistä
Olemme saaneet seurata, miten Olkiluodosta Ruotsiin kulkeva tasavirtamerikaapeli katkeilee ja vikaantuu toistuvasti (-06 joulukuussa) aiheuttaen koko maamme energianhuollolle vaarantumista, päänkivistystä ja massiivisia kuluja. Tilanteessa on se outous, että syylliseksi nykyisin selkeästi osoitettavissa on ydinvoimateollisuutemme jääräpäinen halu pantata julkisuudelta keskeisimpiä kallioperään liittyviä faktoja. Mistä perimmältään on kyse?
Tieteen kuvalehti No:16-06 antakoon valaistusta asiaan. Lehdessä julkaistiin häkellyttävä kartta. Eräs keskeisin viesti siinä on se, että Olkiluodosta pitkälle Ruotsin Vänern-järveen asti on piirretty suunnattoman laaja tektonisen liikuntasauman synnyttämä Euroopan eräs epävakaimmaksi artikkelissa tunnustettu puskusiirrosruhjevyöhyke ja jännityslaattayhdistelmä.(Tunnettu myös Litoraanimerisulkuvyöhykkeenä.) Alue suoraan kerrotaan olevan maanjäristysaltista epävakaata siirroskallioaluetta. Lehti jatkaa: "Esimerkiksi Ruotsin Lappiin muodostui jo 9 000v sitten yli 8 Richterin asteen maanjäristyksessä noin 150km pitkä Parvie-siirroksena tunnettu vajoama".
Sain tietoon TVO:n sisäisestä tiedotuksesta (TVO uutiset -06), että tässä ylläolevan sivusaumassa havainnoidaan parhaillaan jopa Olkiluodon saaren sisällä jatkuvasti tapahtuvaa 0,3mm/v liikuntaa. On huomioitava, että puhutaan erityisalueesta, jossa valtaisat satametriluokkaiset peruskallioon kiinteästi ankkuroidut OL-1 ja OL-2 laitokset jäykästi ottavat rakenteisiinsa tällaisia sisäisiä tuhoisia leikkuuvoimia. Sanomatta on selvää, ettei näin massiivisia tektonisia siirtymisiä kestä reaktorien äärimmäisen herkät jäykät tukirakenteet murentumatta pikku hiljaa voimista. Miten ja koska, pidennetyillä käyttöajoilla, saamme varmasti aikanaan karvaasti huomata. Mikä pettää ja kuinka pahasti on toki tuurikauppaa. Jos liikkeen määrä tuntuu äkkiseltään pieneltä, niin mainittakoon, että luku tarkoittaa n.510 km tunnettua kalliosiirtymää seutukunnassa! Totuus huippusiirrosnopeuksista on paljon karumpaa luettavaa. Alueella on mitattu reilun 12v sisällä vähintään 3 erillistä maanjäristystä. Rajuimman kohdalla Olkiluodossa nähtiin tuumaluokkainen kertakaikkinen kalliosiirrostusta tapahtuneen maanjäristyksen seurauksena.
Tilanne on se, että kun ns. "julkisuustiedotukseen" ei ydinalamme anna minkäänlaista faktaa, niin siitä vähemmän tietämättömänä toimivat tahot, kuten nyt Fingridin merikaapelin osalta saamme huomata, syntyy miljoonien laskuja ja vaaratilanteita kansantaloudellemme ja turvallisuudelle nähdysti. Jäykät satojen kilometrien kaapeloinnit totta kai paukkuvat poikki jatkuvien siirrosten synnyttämissä jännityksissä ja paineissa. Kuten Atlanninselänteen viestikaapeleissa aikoinaan myös. Insinööreillä kun ei ole tietoa tilanteeseen johtaneista todellisista syistä ja ihmetellen toistuvasti suoritetaan nähtyjä toimimattomia kalliita teknisiä kupruja.
Toki minusta ainoa oikea ratkaisu olisi lähettää miljoonalaskut faktoja tieten pantanneille TVO:lle, Posivalle ja GTK:lle. Niidenhän syy on, ettei tiedettyä realiteettia Olkiluodon halkaisevasta valtavasta tektonisaumasta ole saanut missään julkaista. Kun ilmassa leijuu miljoonaluokan ydinkatastrofivaara näistä nyt tiedetyistä kallioepävakauksista, niin olisi mitä pikimmin käynnistettävä tutkimus keskelle epävakaata kalliotektoniikkamekanismia olevien OL-1 , OL-2, OL-3 ja ennen kaikkea Posivan suunnattomien EU-ydinjäteplutoniummegatonnistojen turvallisuudesta alueella. Nyt jo saamme siis maksaa miljoonia kalliosiirroksista. Mutta jos Posiva TVO-konsortio saa pitää päänsä niin miljoonat eurot muuttuvat pahimmillaan enenkuin arvaammekaan miljooniksi korvaamattomiksi ihmishengiksi!
----------
Norjassa tunnelisortumia.
T.S.12.04-2007. Oslon eteläpuolisen E-18-moottoritien kaikki tunnelit joudutaan sulkemaan sortumavaaran vuoksi. Moottoritie valmistui vasta viisi vuotta sitten ja se on Norjan eniten liikennöity maantie. Tunneleiden heikko kunto havaittiin ylimääräisessä tarkastuksessa, joka tehtiin alkuvuodesta sen jälkeen, kun yksi moottoritien tunneleista sortui jouluaattona -06. Norjan tielaitos selvisi joulun tunnelisortumasta säikähdyksellä, sillä se tapahtui keskellä yötä eikä kukaan jäänyt alle. Onnettomuuden jälkeen tielaitos päätti tarkastaa kaikki uuden E18-moottoritien tunnelit ja tarkastuksen tulos oli synkkä. Kaikki moottoritien seitsemän tunnelia molempiin suuntiin joudutaan sulkemaan, koska tunneleiden kattojen yläpuolella olevat kivimassat ovat vaarassa romahtaa autoilijoiden päälle. -Kaikki tunneleiden kattojen kivimassat pitää sitoa paremmin. Muutaman tunnelin kunto on lähes yhtä huono, kuin jouluna romahtaneen Hanekleiven tunnelin, mutta lopuista korjaustöistä selvitään helpommalla, sanoo Norjan tielaitoksen rakennusjohtaja Lars Aksnes
*Mitä tätä ennen oli tapahtunut maailmalla? Ruotsissa oli ollut tismalleen tässä samalla Laatokalta Olkiluodon kautta läpi Ruotsin suurten järvien kautta Skotlantiin asti liikkeessä olleessa laattatektoniikkaliikunnossa 450m pitkä tieromahdus metrejä alaspäin. Keskeisin viesti Ruotsissa oli, ettei lehtikuvaajilla ja tiedotusvälineillä ollut oikeutta vastein pohjoismaista perinteistä vapautta kuvata ja toimia sortumalla. Jota poliisit tarkoin koko ajan valvoivat. Tämä sama täysi kielto toistui myös Norjan sortumalla. Lehdistöllä ei ollut mitään asiaa myös Norjassa aluetta dokumentoimaan. Niistä olisi näkynyt tilanteen tektonista arpiliikuntaa pitkin Norjan etelärantaan rajoittuvaa puskuruhjerakennetta.
Joka hahmottui maastossa selvänä puhkoen kyseiset tunnelit valtaisassa liikunnassaan kertaliikunnassaan. Samoihin aikoihin Suomessa ihmeteltiin yhä niinikään samaan tekotoonisumaan äänekkäin paukahduksin samoihin aikoihin syntyneitä mystisiä metrienluokan aukkoja Olkiluodosta itään Pyhäjärven seutuvilla. Mainittiin, ettei poliisi ole löytänyt esim. räjähdysaineita Suomen aukoista ja myös meillä asia haudataan naapurimaiden tapaan julkiskeskusteluista. Voimme hämmästellen ihmetellä mikä saa koko Pohjolan toimimaan täysin kummeksuttavasti. Ja ennen kaikkea mikä saa maaperän mellastamaan peräti kolmessa valtiossa näin tramaattisin sensurointitarpein kerrallaan?
* Riittää kun ymmärtää, että tektonisauma lävistää Suomessa jo nyt (-07) 3 ydinvoimalaa, Posivan maailman ainoan ydinjätevaraston. Ruotsissa välittömästi sauman päällä on vähintään useita suoraan niinikään vaarallisesti Suomen tapaan peruskallioon suoraan lukittuja ydinvoimaloita ja massiivisia äärimmäisen herkkiä reaktoripainerakenteita ja tukia. Ruotsissa myös kaavailtu ydinjätehauta sijaitsee vaarallisen lähellä tämän äärimmäisen kriittisen Litoraanimeren liikuntasaumassa! Kyseessä oleva tektoninen ja kiistaton aktiviteetti on niin valtavaksi kansainväliseksi uhkatekijäksi näin osoittautunut, että täysin väärin näihin olosuhteisiin jo alkujaan suunnitellut kaikki vähintään 5 ydinvoimalaa voivat tuhoutuessaan vaarantaa välittömästi miljoonaväestön!
Paniikissa toimiva kansainvälinen Pohjolan ydinteollisuus toimii tilanteessa selkeästi ja systemaattisen moraalittomasti. Tieto faktoista 100% hallinnollamme! Uhkan suuruudesta kertoo suoraan jo tapa millä jopa mm. ulkopuolinen Norja saadaan pakotettua samaan vaikenemiseen. Jälleen kerran selkeät paljastuneet riskit pyyhkäistään systemaattisesti tämän kenties massiivisimman ydinkatastrofin odottelussa täystietosensuroinnilla. Kun alueella toimii keskitetysti ydinlaitoksia ja ydinvarastoja, joiden jätteet ovat maassa satoja tuhansia vuosia, niin onnettomuus on päivän selvää! Oikeastaan ainoa , mikä arveluttaa on se, että tapahtuuko seuraava odotettavissa oleva tektoninen katastrofi laitosten vielä odotettavilla käyttövuosikymmeninä?
--------
Venäläislisäys loppuun.
Venäjällä Laatokan yläpuolisella Karjalassa oli yli 20 m syvä ja valtaisa ikiaikainen järvi kadonnut tuosta vaan yön aikana viime syksynä jo vuona 2006. Sopivasti ja enteellisesti kuukausia ennen jatkon tapahtumia Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa myös. Kuulema kalastajat oli aamulla ihmetelleet kun kalat oli potkineet kuivalla maalla niin pikaisesti tyhjenneessä järvessä, etteivät edes olleet mystisesti hävinneen veden mukana poistuneet? Faktasta on vuosi aikaa ja sain tämän tarkoin julkisudestamme salatun jutun tietooni niinikään vasta nyt. Toki Pielisen seuduilta joet ovat kuulema kuivuneet joista puroksi myös parhaillaan syksyllä (-07) etenevästä ydinaavikoitumiskehityksestä. Mutta mitä tapahtui vuosi sitten on t o d e l l a merkittävää! Erityisesti kun se kytkeytyy paljonkertovasti saman tektonisen sauman liikuntaan joulukuussa myöhemmin muissa pohjoismaista.
Siis neljä erillistä tektonista liikuntaa Olkiluodon ja niinikään myös ydinjäteluolastot ja ydinvoimalat ohittavalla Litoraanimerisaumalle ja kaikille yksi yhteinen ominaisuus. M i s s ä ä n asiasta ei sen erityisestä ydinalan kyseenalaistamisefektinsä takia saanut edes jälkeenpäin puhua! Suomessa Olkiluodon lähistöllä maa liikkui mitatuin maanjäristysilmoituksin niinikään aiemmin katkoen jo mm. Suomen ja Ruotsin välistä tasasähkökaapelia jo toistamiseen ja tuottaen hämmentäviä reikiä maahan Pyhäjärven pohjoisosiin jopa poliisitutkintaan pantuina paukuttaen ja asiasta kaikkialla samaan tyyliin kaikkialla systemaattisesti vuoden aikana vaiettiin. Onko siis maassamme menossa kiivastuvaa tekoniliikuntaa ja kun asia on TVO Posivakonsortiosta "ikävän vakava" niin kaikki vaan upotetaan yleisöltä tunnustamatta tutusti faktaa?
------------
Norjasta lisää.
YLE 26.03-08. "Kerrostalo romahti Norjassa. Norjan länsirannikolla Ålesundissa on loukkaantunut 15 ihmistä yöllä sattuneessa asuintalon romahduksessa. Loukkaantuneiden evakointi kuusikerroksisen talon raunioista käynnistettiin aamuyöstä ja raunioista etsitään edelleen ainakin viittä ihmistä. Talosta romahti kaksi alinta kerrosta. Kukaan ei tiettävästi kuollut romahduksessa. Talon ympäristö on eristetty kaasuvuodon takia. Onnettomuus johtui talon takana olevan vuorenseinämän liikehdinnästä, minkä kerrotaan työntäneen taloa eteenpäin seitsemisen metriä." (Myöhemmin päiväuutisoinnissa epäiltiin peräti 5 kuolleen. Mutta uudet tektoniset liikunnat estivät jatkoraivaukset. Myöhemmin 5 kuolemaa varmistettiin miltei kuukaudern päästä vähin äänin)
02.04-08. Uutiset kertoivat, että jälleen kerran oli Norjassa 200km Oslosta pohjoiseen Ottessa sortunut tektoniliikunnasta 300m pitkä ja 50m leveä kalliorinne ja alle oli hautautunut vähintään 150 hengen pakolaisvirran startanneen väestön kymmenet talot. Edellisestä tästä kuuluisasta 2500 km pitkästä Laatokka-Skotlantiin tektonisesta Litoraanisaumalikunnasta Olkiluodon läpi olimme saaneet viestejä Norjasta liikuneesta vuorirojahduksesta kuukausi sitten. Päivän selvästi tämä kyseinen maailman syvin maanpäällinen tektonisauma on hurjasti aktivoitumassa.
Niin ruotsalaisvoimalat, kuin Olkiluodon kaikki laittomasti mm. kallioon ankkuroidut ydinvoimalat tulevat liikuntojen murskaamina joutumaan suunnattomiin vaikeuksiin. 5cm/v liikuva sauma kun tuottaa jatkossa ruotsalaisopein huikeita mitattuja yli 8 Rihterin maanjäristyksiä! Edes vuoden takaista 450m kallioliikuntoa Ruotsissa saati saman aikaista 14 Norjan luolan tuhoa ei olla uskallettu edelleen tutkia julkisesti. Virannoimaisten panikointi muutti jo nyt koko Ruotsin tektonisaumaan ydinjätehautauskuviot totaalisesti syväporausmalleihinsa Suomalaisonkaloinnin liian riskialttiina hyläten. Esimauksi myös Suomeen 10 kertaistuneine lisämaksuin turvarajamuutospakoin jne.. Mutta kaikesta näkee, ettei luonto tähän tyydy, vaan pahentaa odotettaan alati!
26 Ydinjätteen kaasutuotannosta.
Seuraava keskustelujakso lähti liikkeelle tällaisen artikkelin siivin. Olin tässä selkeästi osunut varsin arkaan ja ennestään kaiken kritiikin ulkopuolella pidettyyn aiheeseen. On varsin hämmentävää todeta, että näin suunnattomasti meidän kaikkien turvallisuuteen liittyvästä aiheesta ei koko maamme tiedotusvälineissä ole aiheesta kriittisessä mielessä keskusteltu. Siksi tämän rehdin ja asiallisen pelinavaukseni osoitin juuri asioista vastaaville tahoille. Sen suuremmitta puheitta kyseisiin artikkeleihin:
Haluaisin tuoda tietoon muutaman näkökannan Olkiluodon polttoaineen loppusijoitukseen liittyviin asioihin. Kyseessähän on tämä merenpinnan tason alapuolelle sijoittuva käytetyn polttoaineen loppusijoituspaikka joka on rakenteilla Olkiluodon voimalan läheisyyteen Eurajoella.
Miksi esim. USA:ssa on päädytty kuivan erämaa-alueen käyttösuunnitelmaan? Ilmeisinä syinä voidaan mainita esim. kuivana pysyvän sijoituspaikan korroosiovapaus. Olkiluodossa suolainen merivesi tunkeutuu varsin nopeasti syövyttämään elektrolyyttisesti luolaston kaikkia (metalli)rakenteita. Tokihan jo onkalon viidenkymmenen ilmakehän peruspaine aiheuttaa veden perusvirtauksia halkeamissa. Mutta kun tähän lisätään reaktiivisen kapselin ympärille muodostuva kova jälkilämpöshokki, joka saa veden virtaamaan ja murentamaan muitakin rakenteita ympärillään. Alkaa syntymään myöskin kuluttavaa virtausta ja paikallista höyrystymistä. Kapselit ovat monimetallisia kuparia, rautaa, uraania, zirkoniumia ja muita elektrolyyttisesti eriarvoisista metalleista koostettuja komplekseja, jotka jo sinällään muodostavat reaktiivisen syöpymisherkän kokonaisuuden. Kun tähän lisätään kovan kuumuuden, 2%< suolaisen veden ja kaasumuodostuksen kuormitusvaikutus hapettumis- pelkistymisvaikutuksineen. Saadaan aika epäpysyvä kokonaisuus erittäin heikkolaatuiseen, rikkoutuneeseen ja syöpymisherkäksi todistettuun kiillegneissikallioon.
Julkisessa keskustelussa on jäänyt huomiotaherättävän vähälle tämä polttoainejätteestä muodostuva kaasutuotanto. Uraanikapseleiden valmistuksen yhteydessä tämä jo osataan huomioida, kun erillishiukkasista sintrattu löyhähkö uraanioksidikapseli pitää peittää ohuella zirkoniummetalliputkella kaasujen poistumisen varmistamiseksi. Fissioreaktiossa on monenlaista kaasumuodostusta jo kapseleihin kondensoituvan ja muutenkin tunkeutuvan vedenkin takia. Alffasäteily tuottaa heliumia jo itsessään, säteily ja sähkökentät hajottavat energioillaan veden vedyksi, hapeksi, klooriksi ja reaktiiviseksi natriumiksi. Puhumatta muodostuvasta jodista, reaktiivisesta cesiumista, radonista ja lukuisista muista radioaktiivisista kaasuista, ja lämmössä kaasuuntuvista aineista. Kun siis jo uraanioksidikapseliin on käytännön syistä pakko käyttää kaasut ulos päästävää metallia halkeamisen estämiseksi, niin miten hermeettisesti "suljettu" kuparikapseli voisikaan estää kaasujen karkaamisen ajallaan kuparilieriöstään? Syntyy väkisinkin vuotoja heikompiin kohtiin tai kapselin sisäinen paine murtaa kuoren voimallaan.
Kun reaktiivinen lämpiävä kapseli alkaa vääjäämättä erittämään vapautuvaa kaasuaan ympäristöön, päästään toiseen vakavampaan ilmiöön. Koska luolasto on noin 500m merenpinnan alapuolella ja sitä ei kyetä pitämään kuivana, muodostuu sinne ennen pitkää ilman syrjäyttänyt vesitila. Kun kapselien jälkilämmönmuodostus synnyttää nousevien lämpimien virtausten alueita, alkaa vesitäytteisiä halkeamia nousemaan pintaa kohti. Näinollen kapseleista irtoavat kaasut pyrkivät nousemaan kuplien viiveettä kohti maan pintaa. Tässä piilee jyrkkä ero esim. aavikkovarastoinnin vastaavaan ratkaisumalliin, siellä puuttuu haittaava vesi. Hitaasti huokoisessa maaperässä kohoava kaasu ehtii pitkällä ja hitaalla matkallaan maanpintaan menettämään säteilykykyään radikaalisti ja erinäiset hiekkakerrokset suodattavat ja laimentavat kaasut.
Niin kuin tapahtuu toimivien laitosten hiekkasuodattimissa. Toisin siis tapahtuu Olkiluodon vetisessä varastoinnissa. Radioaktiiviset kaasut pulppuavat nopeasti veden läpi pinnalle ja esim. radioaktiivinen jodi seuralaisineen alkaa kerääntymään veteen ja maastoon. Kun lämmin kaasupitoinen virtausverkosto pintaan on muodostunut, ja ehyt yhteys uraanikapseleihin, veden virtaukseen alkaa tarttua enenevässä määrin niinsanottuja "kuumia hiukkasia"! Jatkuvasti liikkuva neste kuljettaa kaikkea irtoavaa materiaalia onkalosta pintaan. Kuivassa aavikko-olosuhteessa vesi ei kuluta, kuljeta ja kasaa niin kuin Olkiluodon mallissa tapahtuu. Jopa vaihtoehtoisessa merenpohjien stabiileja savikkoja hyödyntävissä malleissa käytetään suurten vesimassojen laimentamisefektiä ja siinäkään kuumat hiukkaset ja muut radioaktiivisuuden sivutuotteet eivät pääse helposti, eivätkä ainakaan yhtä nopeasti maanpintaan rikastumaan, niin kuin tässä Olkiluodon mallissa.
Sitten vielä sananen nyt jo toteuttamiskelpoisesta tulevaisuuden tekniikasta. Minkätähden jätettä ei sijoiteta niin, että sitä voidaan käytännössä ottaa uudelleen puhdistettavaksi tulevaisuutta ajatellen? Jos käytetty polttoaine edes sijoitettaisiin jatkuvasti kontrolloitavaan avotilaan, niin sitä voitaisiin vastaisuudessa esim. jälleenkäsitellä jo osin suunnitellussa hiukkaskiihdytinyksiköissä. Jälleenkäsittelyssä sen radioaktiivisuus laskelmien mukaan saataisiin putoamaan noin tuhannesosaansa. Tämän varmistamiseksi vaadittaisiin sähkön hinnasta otettava rahastointi ydinyhtiöiltä heti. Taitaa tässäkin mallissa painaa hetkellinen näennäissäästäminen realiteetteja enemmän?
TVO Posiva konsortio on tietoinen näistä kaasu- ja jäte ongelmistaan. Koska tulevaa uutta revisiokylää ei millään haluttaisi tulevien loppusijoitusonkaloiden välittömään läheisyyteen. Ilmeisesti tulevaisuuden kaasu, jodi, cesium yms. radioaktiivisten aineiden päästöt kyseisellä alueella maaperän lämpenemisineen olisivat jopa tilapäistä majoituskäyttöä varten turhan suuret ja majoitusalue täten siirretään pois tuntumasta. Kosmeettisesta peitosta tulevaisuudessa huolehtinee keinojärvien pettävä pinta. Tietoinen holtiton riskinotto tapahtuu tietenkin lähialueen ihmisten terveyden ja elämänrauhan kustannuksella.
Asiallista keskustelua kaipaava.
---------------------
Loppusijoitusratkaisu on suunniteltu luonnonolojen mukaan.
Juhani Vira Tutkimusjohtaja Posiva Oy.
Nimimerkki "Realistista keskustelua kaipaava" vertailee suomalaista loppusijoitussuunnitelmaa USA:ssa varattuun ratkaisuun ja päättelee, että suomalaiseen kallioon sijoitetut radioaktiiviset aineet kulkeutuvat ja rikastuvat vääjäämättä maan pinnalle kun taas aavikko-oloissa ne laimenevat ja suodattuvat olemattomiin (07.04-05).Yhdysvaltain Yucca-vuorelle suunnitellut loppusijoitustilat sijaitsevat todellakin pohjaveden pinnan yläpuolella, kun taas useimmissa muissa maissa kuten Suomessa suunnitelmat lähtevät siitä, että jätesäiliöitä ympäröivä kallio on pohjaveden kyllästämää. Silti Yucca-vuorellakin veden läsnäolo joudutaan ottamaan huomioon, vaikka loppusyvyydellä ei nykyisin virtaakaan vettä.
Suomessa ja Ruotsissa suunnittelun lähtökohta on aina ollut, että säiliöt joutuvat kosketuksiin pohja-veden kanssa. Siksi säiliömateriaaliksi valittiin juuri kupari. Vaikka kupari maanpäällisessä käyttökohteissa aikaa myöten syöpyykin, sellaisissa hapettomissa oloissa, jotka tyypillisesti vallitsevat täkäläisessä peruskalliossa, kupari on käytännöllisesti katsoen ikuista. Pohjaveden suolaisuuskaan ei ole ongelma. Nykyinen säiliöratkaisu koostuu monesta osasta: kuparisäiliön sisällä on valurautainen sisus antamaan säiliölle mekaanista lujuutta ja itse polttoaineessa on lisäksi muitakin metalleja. Uloimpana kuitenkin kuparikuvun säiliöt suljetaan täysin tiiviisti, pohjavesi ei pääse kosketuksiin kyseisten muiden metallien kanssa. Sisällä olevasta uraanista muodostuu kyllä aikojen kuluessa heliumia, mutta tarvitaan kymmeniä miljoonia vuosia ennen kuin tästä aiheutuva paine voisi hajottaa säiliön. Sisällä olevista aineista ei enää tuolloin olisi vaaraa ympäristölle. Loppusijoituskapseliin ei siis pääse vettä eivätkä siellä ennestään olevat kaasumaisetkaan aineet pääse sieltä ulos.
Turvallisuusanalyyseissä on tarkasteltu tosin sitäkin mahdollisuutta, että kapseliin tulisi reikiä tai siinä olisi jo alun perin valmistusvika. Tällöin on jouduttu tutkimaan myös raudan korroosiosta aiheutuvan kaasunmuodostuksen vaikutuksia. Parhaillaan Ruotsissa on sikäläisen ydinjätehuoltoyhtiön SKB:n ja Posivan yhteistyönä valmistella koe, jossa selvitetään kaasujen kulkeutumista kapseleita ympäröivään bentoniitin läpi. Toimivuus ei perustu arveluihin. Käsitykset loppusijoitusratkaisun toimivuudesta eivät ylipäänsäkään perustu arvailuihin, vaan ratkaisua on testattu ja testataan edelleenkin monenlaisin kokein ja teoreettisin selvityksin. Tehtyjen turvallisuusanalyysien perusteella useammankaan yksittäisen kapselin rikkoutuminen ei johda maanpäällisen ympäristön kannalta merkittäviin säteilyvaikutuksiin. Posivan nettisivuilta löytyy runsaasti tietoa tähänastisten tutkimusten tuloksista.
Nimimerkki ihmettelee miksi Suomessa ei varauduta käytetyn loppuaineen jälleenkäsittelyyn. Jälleenkäsittelyn mahdollisesti tuomia etuja on Suomessakin arvioitu moneen otteeseen. Viimeksi YVA-selostuksen yhteydessä tultiin siihen tulokseen, että geologista loppusijoitusratkaisua tarvittaisiin joka tapauksessa riippumatta siitä jälleenkäsitelläänkö polttoaine vai ei. Myöskään transmutaatiotekniikka (radionuklidien muuttaminen toisiksi aineiksi) ei tulisi poistamaan loppusijoituksen tarvetta, koska kaikista radioaktiivisista aineista ei tälläkään tavalla päästä eroon. Tähän päätelmään tultiin hiljan Ranskassakin, jossa asiaa on tutkittu intensiivisesti toistakymmentä vuotta.
Vaikka Yucca-vuorilla ei vesi virtaa loppusijoitussyvyydellä, se ei tarkoita etteikö kalliossa olisi sielläkin vettä. Kallion huokosissa olevan veden tiivistyminen ja tippuminen loppusijoitussäiliöiden päälle on vaatinut erikoisratkaisuja säiliöiden suojaamiseksi, ja laajaa keskustelua on käyty siitäkin mahdollisuudesta, että tulevaisuudessa alue ei enää olisikaan niin kuiva kuin nyt. Yucca-vuorilla loppusijoitussäiliöiden on tarkoitus olla pohjaveden virtauksilta suojassa, mutta veden vaikutus on silläkin olut siis yksi keskeinen tutkimuskohde. TVO:n "revisiokylän" sijoittamisella ei ole mitään yhteyttä loppusijoituksen turvallisuuteen. Itse asiassa majoituskylän suunniteltu paikka ei ole sen kauempana loppusijoitusalueelta kuin nykyinenkään kylä.
-------------------
Hyvä Juhani Vira.
On nähtävä positiivisena, että Posiva tulee suljetun turhankin tutun vaikenemisen muurinsa takaa edes hetkeksi julkisuuteen. Kunpa muutkin ydinvoimayhtiöt ottaisivat tästä oppia. Lähetän vastineeni nimim. "Realistista keskustelua kaipaavana" kaukaa ulkomailta. En tosiaankaan ole väittänyt, että plutoniuminpitoinen polttoaine laimenisi tai suodattuisi olemattomiin! On tasan tarkkaan varmaa, että tästä ihmiskunnan vaarallisimmasta kemikaalista ei ole kadonnut yhtään tappavaa grammaa, edes vuosimiljoonien kuluttua. Se on aivan yhtä tuhoisaa "supermyrkkyä" vaikka ei tällöin enää sattuisi säteilemään lainkaan! Halusin tuoda tässä vain esille, että Posivan vaihtoehto, jossa plutoniummyrkyt tuodaan kaupunkikeskittymien ja paikallisten "merelliseen" kivijalkaan on ehdottomasti huonoin vaihtoehto. Onhan USA:n ja jopa venäläisten kaukaisten stabiilien merenpohjasavikkojenkin hyödyntämisessä tajuttu, että nämä huippuvaaralliset aineet on vietävä mahdollisimman kauaksi ihmispopulaatioista. Toisin on siis Posivan hahmotelmissa.
Joka kehtaa väittää, että kupari olisi ikuista luonnossa missään olosuhteissa, voi tutustua esim. Tieteen Kuvalehteen -05 No:5. Josta suora lainaus: Tämän metallisen rakennuskohteen "valinnassa päädyttiin kupariin. Se on eri vaatimusten suhteen kelpo kompromissi, vaikka sen hyvät ominaisuudet eivät säilykään luonnossa tuhat vuotta"! Vaikka tässä ulkomaisessa isolla rahalla tehdyssä projektissa päädyttiin kuparin sijaan huomattavasti laadukkaampaan ja kalliimpaan nikkeli-alumiini-pronssilejeerinkiin, joka on merkittävästi kestävämpää. "Merelliseen suolaiseen" ympäristöön kehitetty, potkurien raaka-aine. On todettava, että mainittu kestoikä on prosenttiluokissa, toistan PROSENTIN Posivan tarvitsemasta vuosimiljoonan kestoiästä.
Tässä kohtaa taitaa olla eniten painoarvoa sanalla "kalliimpi"? Kehottaisin asianosaisia tutustumaan jokin aika sitten Turun Sanomissa julkaistuun tieteelliseen tutkimukseen jossa tähän ongelmatiikkaan tutkija on työssään perehtynyt. Vapaamuotoinen yhteenvetoni asiasta: "Reilusti kiehumislämpötilan ylittävä loppusijoituspullojen lämpötila synnyttää Olkiluodon saareen lämpökertymän, joka tuhoaa lämpöshokillaan ja kuivattaa koko saaren kasvuston". Ilmanko alueelle on ennakkoviisaasti kaavailtu keinojärveä, joka "kosmeettisesti" peittää ongelmallisen luolaston alueen. On ihan hyvä ,että myönnät edes heliumin muodostumisen, mutta minne ovat jääneet kaasuista, kiehuva vesi ja radioaktiivinen lämmössä höyrystyvä jodi. Samoin puuttuu säteilyn ja muodostuvien tasasähkökenttien elektrolyysisyöpymisissä hajoavasta vedestä tuleva vety ja happi, tai suolasta erottuva kloori ja reaktiivinen natrium? Pitäähän esim. käyvän voimalaitoksen prosessivedestä myös poistaa ylenmääräinen säteilyssä muodostuva vety ja happi katalyyttisesti!?
On suorastaan surkuhupaisaa, kun mainitset: "Että kapseliin saattaisi tulla reikä" . Vierailukeskuksessa oli jokin aika sitten kuivassa näyttelytiloissanne muutamia aikoja säilytyksessä oleva kuparipullo. "Ikuiseksi" mainostamanne viimeisenpäälle tehty ensimmäinen loppusijoitussäiliövalionne. Vaan kuinka sille kävi ,kun siihen tuli senttiluokan pohjaton halkeama viikoissa. Jokainen voi mielessään miettiä mikä on tilanne kun sijoitatte tämänkaltaisia tuhansia keskiverrosti sarjatyönä tehtyjä vastaavia kapseleita maahan 100 000<v:si. On se ihan hyvä siis, että tällainen "päivänselvä" asia on ainakin "tutkittu"! Olisi kaikille osapuolille rauhoittava tieto, että tämä käytetyn polttoaineen säteilytason 1000 osaan laskeva nerokas puhdistusmuoto otettaisiin lakisääteisesti pakollisena käyttöön heti kun se on mahdollista. Olisi Posivan johdolta myönteinen signaali , ja siksipä vaadinkin, että Vira nyt julkisesti Posivalaisten toimesta ottaisi tehtäväkseen viedä lakialoitteeksi asti, että jokaiseen tuotettuun ydinsähkökilowattiin lisättäisiin "transmutaatiolisä". Näin varmistettaisiin ,että tämän tekniikan rahoitus ja toimintaedellytys olisi varmistettu tulevaisuudessa. Ja kulut maksettaisiin tuottajayhtiöiden lompakoista edes kerran suoraan.
Ihmettelen suuresti tätä revisiokyläkommenttiasi. Onhan STUK vastuuvelvollisena viranomaisena selväsanaisesti kieltänyt kaikenlaisen rakentelun ja tiestön sijoittamisen loppusijoitusluolaston päälle. Tuskinpa nyt sentään ihan syyttä?
27 Transmutaatiotekniikasta.
*Maassamme ydinalalla on tuskin mitään niin tarkoin TABU:na pirettyä systeemiä, kuin mahdollisuus neutraloida edes osin maailman vaarallisimpia ihmiskunnan ydinjätemoskiaan ydinvoimalasaasteista. Päivän selvää on, että tämä olisi mahdollista, koska sotilassektorilla systeemiä on pyöritetty vuosikymmenet. Mutta siviilisektorilla ydinmoskiinsa hukkuva ydintehtailumme ei suin surmin halua tutustua realiteetteihin, koska periaate "likaaja maksakoon pahuutensa" panisi ydinteollisuuden vastaamaan ihan OIKEASTI ydinrikoksistaan ihmiskuntaamme vastaan! Siksi ydinhallintomme ei edes maksata TVO/Posiva, Fortumeiltamme rahaa asiallisempaan ydinjätevarastointitekniikan kehittelyyn. Vaikka syytä enemmän kuin olisi! Kyse on siis siitä, että täysin toimimaton "suolapintasuolammikkoviskonta on olevinaan halvempaa!" ja todellisuudessa kaikki ydinjäte muutaman sentin näennäissäästämiseksi pannaan suolavesiallikkoihinsa höyrystymään surutta lastenlapsiemme tuhoamiseksi!
* Mitään edes alkeismoraalia ei tässä ydinröyhkeydessä voi sivistyskansa nähdä toki. Yhtä kaikki asiasta on toki pidetty myös tutkimuksia. Mutta koska transmutaatio ON realistinen maailmanlaajuinen mahdollisuus jo nyt saati tulevaisuudessa, mutta pikkasen maksaa. Ennenkaikkea, koska ydinhallinnostamme miljoonien hengenvaaraan asettaminen on..niin "hauskaa"? Mitä ilmeisemmin vallankäytön, valtiydinterrorin työväline painetaan KAIKKI myös tämän aiheen esittelykanavat hiljaiseksi.
Siksi päätin, että nimenoman minun tehtävänäni on ydinalanalan huippuosaajana maamme ensimmäisenä raottaa tämän realiteetin muotoja vuosikymmenten 100% valtiotiedotuspimennostaan. Tulevaisuuden ydirikoksen Nyyrbergin oikeudenkäynnissä nämä artikkelien esilläolot tulevat toki lisäämään rajusti syyllistämisnäytöllään vastuulliset ydinökymme ydinvaltiorikostemme tekijöiden paineita! Pidemmittä puheitta valtion huippusalattua aiheeseen liittyvää materiaalia siis vihdoin ja viimein myös TIETOISUUTEEN ja PALJON!:
--------------------------
Transmutaatiolaitteisto on eräs tärkeimmistä tulevaisuuden käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyosasista! Laitteella saadaan tuntien säteilyttämiskäsittelyllä pudotettua hengenvaarallisten käytettyjen polttoainetankojen säteilytasoa 1000 osaan. Aiheesta löytyy loistava artikkeli. Jokin aika sitten esim. Tieteen Kuvalehti käsitteli tätä pitkälle kehitettyä innovaatiota ansiokkaasti.
Idean alkutaipaleet sijoittuvat Cernin hiukkaskiihdytinkokeiluissa saatuihin tuloksiin. Tarkoitukseen tarvitaan järeä hiukkaskiihdytinyksikkö. Perusajatuksena on hiukkaspommittaa, (ydinvoimapiireissä niin pidetty teema tuo viimeinen), mutta asiaan. Testeissä on voitu havaita, että kiihdyttimestä tulevat partikkelihiukkaset poistivat fissioprosesseissa virittyneiden atomiytimien viritystiloja tramaattisesti. Ehkä yksi hyvä vertaus tilanteelle olisi seuraava: Ydinreaktorissa oleva polttoaine on "ikään kuin" kaupunki joka joutuu sotapommituksissa rauniotilaan. Tällöin osittain sortunut talokanta sisältää runsaasti potentiaalista satunnaisesti purkautuvaa "gravitaatioenergiaa" joka romahtaessaan ohikulkijoiden päälle säteilee satunnaista gravitaatioenergiaansa vaarallisen paljon ympäristöönsä. Nyt siis hiukkaskiihdyttimellä "murskataan" lisäpommittamalla muodostuneet romahtamisvaaralliset rauniot. Tällöin siis rauniot jyrätään "turvalliseksi ihmisille" alueella liikkumiseen.
No, miksi sitten ei voitaisi kuljettaa polttoainetankoja jo olemassaoloevien hiukkaskiihdyttimien luo saamaan käsittelyä? Kimurantiksi tilanteen tekee, kun muistetaan Euroopan laajuinen massiivinen vastustus tämän käytetyn uraanin edustamaa supermyrkyn kuljettamisesta surullisenkuuluisaan eurooppalaiseen hyötöreaktoriin. Tämän opettamana se vaihtoehto onkin koettu riskialttiiksi. Ehkei näillä turvattomilla aineilla kannata vaarantaa kokonaisten valtioiden olemassaoloa. Muuten, kuin ydinvoimaloita tehtailemalla tietenkin.
Jos jo aineen kuljetus koetaan ongelmalliseksi, on nostettu esille ajatus että halvempi vaihtoehto olisi kehittää liikuteltava laitteisto. On laskettu, että jopa yksi eurooppalainen yksikkö voisi käsitellä koko maanosassa muodostuneen ydinpolttoainekertymän. Näin laitehankinta tulisi maakohtaisesti täysin realistiselle tasolle, jotenka hintakaan ei ole ydinvoimapiireille ylittämätön. Jonkinverran ongelmia on tuottanut tämän pienehkön laitteen tehon saaminen riittäväksi. Mutta suuremmissa kiinteissä hiukkaskiihdyttimissä on jo nyt saatu riittäviä tehoja. Tämä ei ole ongelman ydin.
Miksi sitten suomalaisessa ydinvoimakeskustelussa järjestelmällisesti tämä toimiva tulevaisuuden tekniikka halutaan jääräpäisesti torjua? Miksi TVO/ Posiva konsortio, piittaamatta kiistattomista laitteen tuomista eduista, haluaakin pikaisesti haudata jätteensä tulevan laitteiston saavuttamattomiin. Toisihan ydinjätelakiin aiheesta lisätty transmutaatiokäsittely kiistatta lisähintaa konsortion ennestäänkin kalliin omakustanteisen ydinsähkön hinnan päälle. Julkisuuteen tulisi ihmisille selvemmin esille, että kuinka vaarallista ja epävakaata peliä yhtiö pelaa torjuessaan tämänkin loistavan idean.
Sitten vielä, TVO/Posiva konsortion tarkoituksena oli jo loppusijoitusluolaston paikkaa kartoittaessaan seuraava. Aikoinaan geologit ilmoittivat Olkiluodon kallioperän niin huonoksi luolaston sijoituspaikaksi, ettei sitä rankattu edes 100 parhaimman suomalaisen loppusijoituspaikan joukkoon. Koskapa se sijaitsee oseaanisen laattatektoniikan törmäyspisteessä. Jossa Atlantin selänne luo kasvavaa puristusta yhä. Koska tämä valtamerellinen sedimenttimurskevyöhyke luo loppusijoituspaikalle kenties suomen huonoimmat ja epävakaimmat säilytysolosuhteet.
Miksi sitten TVO/Posiva konsortion kovassa painostuksessa Olkiluoto otettiin väkisin 101 vaihtoehtona mukaan? Koska alueella oleva luonnonmerisatama luo loistavat mahdollisuudet tuoda maailmalta huomaamatta ainokaiseen ydinjätevarastoon vaivatta kovalla valuutalla käytettyä ydinmateriaalia. (Asiaa muuten TVO on varkain , tarkoin piilossa julkisuudesta aktiivisesti kysellyt jo 5 vuoden ajan mm. Ruotsin kautta maailmalta Suomeen kuljetettavista ydinjätteistä mm. Olkiluodon satamaa hyödyntäen! Sain ennakkotietooni vahvistuksen "sisäpiireistä" mm. 2008!) Tämän transmutaatiolaitteen mukanaan tuoman helpotuksen takia saattaisikin tämän loistavan ydinmonopolibisneksen perusteet murtua. Koska vähemmin säteilevää polttoainetta voisi jokin "kilpaileva" taho myös varastoida muualle ja vielä Posivalaista vaihtoehtoa turvallisemminkin. Silloinhan selviäisi myös, että kuinka kehnosti Posivalainen loppusijoitusluolahahmotelma on suunniteltu, verrattuna "oikeampaan" vaihtoehtoon. Silloin loppusijoitusbisneksen hintataso luonnollisesti laskisi ja TVO/Posiva konsortio ei saisi kaikkia haikailemiaan rahoja.
-----------------
Tosiaan täytyy sanoa, että kun näin konkreettisesti saa ajettua ideoitaan maamme hämäräperäiseen ydinalan systeemiin, ei voi kuin onnitella saavutuksistaan. Eli tässä on kyse siitä, miten transmutaatiotekniikka joka parin tunnin hiukkaskiihdyttimellä kykenee muuttamaan säteilyjätteen 1000-kertaa VÄHEMMÄN säteileväksi on ydinalaalle TABU! Ideana Posiva/TVO:lla kun on vaan tähän asti ollut viskata ydinjäte HALVASTI, turvasta piittaamatta suolapintasoihin. Kun otin asiaa esille mm. Posivan YVA-kokouksissa sitä pidettiin MAHDOTTOMANA, ja AIVAN liian kalliina Suomen TVO/Posiva ydinalalalle!
En antanut toki periksi vaan tein aiheesta kymmenisen pitkällistä syväluotaavaa raporttia maamme tarkimmin salatusta Tem:n pilottamasta transmutaatioraportista yms.. Nyt hämmästykseksemme voimme lukea L.S.23.08-08:
"Ministeriö pitää perusteltuna myös, että arviointiselostuksessa käydään läpi käytetyn polttoaineen jälleenkäsittely- jas transmutaatiotekniikan nykyinen tila maailmalla ja tulevaisuuden näkymät. Transmutaatiota pidetään tulevaisuuden mahdollisuutena vähentää käytetyn polttoaineen pitkäikäisten radioaktiivisten aineiden määrää. Suomen nykyinen lainsäädäntö kieltää käytetyn ydinpolttoaineen viennin ja tuonnin."
Tässä on muistettava, että edes transmutaatiotekniikan nimeä ei ydinalamme aiemmalta tunne! Vain ja ainoastaan minun esilleotollani asia on ylipäätään ollut ministeriön pureskeltavana. Tarkkaan analysoidun raporttipinoni ammattimaisuus ON tehnyt häikäisevän vaikutuksen siitä, että miten kansalaisella edes teoriassa voi olla noin kaikenkattavaa ultrasalattua sotilastietoa aiheesta. Mielenkiintoista tässä on juuri se, että koko maassamme ei kukaan muu lisäkseni ole kyennyt näin syväluotaavaan transmutaatiolaitosmekaniikka-analyysiin. Erikoislähteistäni, joita ei KOKO MAASSANMME ole edes nähnyt kuin kourallinen parhaimpia tydinfyysikoitamme. On huomattava, että kyse on ydinturva-MINISTERIÖN totaalista mielenmuutospaineista, jotka perustuvat PELKÄSTÄÄN esittämiini aiheeseen liittyviin ennenäkemättömän laajoihin pakottaviin reaalikokonaisuuksiin.
Kyse EI ole myös taloudellisesti mistään pikkusummista, koska laitteisto vaatisi EU:n päätöksen ja Cern-tyyppisen hiukkaskiihdytinlaitehankinnan valtamerilaivaan! Valtavat ydinjätelisärahavirrat, (Ehkä +10% ydinsähköhinnastamme!) Joten kyse on siis VALTAVASTA taloussysteemipaljastuksistani myös. Eli vaikka olen idean kiistaton isä, niin SILTI asiani on otettu näin massiivisesti keskeiseksi ydinhuoltomme peruspilariksi jatkoon. Joten minun TUSKIN tarvitsee enää tällaisten näyttöjeni edessä suuremmin korostaa ydinalan huippuosaamistani ja sitä miten VAKAVASTI ydinhallintomme on jo PAKOSTA niihin myös suhtauduttava! Kaikineen ydinalan ammattilaismaineeseeni näytetään myös luotettavan, ja parempaan suuntaan siltäosin.)
28 Bentoniittimoka loppusijoituksessa.
Kyseinen artikkelini laukaisi seuraavanlaisen keskustelukimaran maassamme julkiseen keskusteluun. Se kulki alkujaan nimellä: "Bentoniittimoka loppusijoituksessa".
Posivan käytetyn plutoniumpitoisen ydinpolttoaineen loppusijoitusonkalon täyteaineena on paakkuuntumattomana kissanpissahiekkana tunnettua bentoniittia. Luulisi kriittiseen huippuvaarallisen aineen suojaukseen käytettävän betoninomaista elastisempaa täysin liukenematonta ainetta. Onhan kyseessä pitkäikäiseksi kaavailtu yli 100 000 vuoden aikakestolle ajateltu turvasuojaus. Konsortion suorittamissa tutkimuksissa kerrottiin silti näin: Kapselista vapautuvat radioaktiiviset kaasut voivat aiheuttaa bentoniitissa ns. mikrorakoilua ja edetä bentoniittiesteen läpi.
Radioaktiivisen jatkuvasti kilowattiluokissa lämpenevän loppusijoituspullon ympärille muodostuu monia lämpenemisen ja kaasumuodostumisen synnyttämiä virtauksia. Mm. alkujaan tilan vallanneeseen suolaiseen fossiiliseen oseaaniseen meriveteen. Sijoituspaikka on valmiiksi 500m merivesipinnan alapuolella. Havaitsin myös tämän myönnetyn tutkimustuloksen: Paineistetulla suolavedellä ruiskutettaessa bentoniittirakenteet purkautuvat ja l i u k e n e v a t, jonka jälkeen ne saadaan pumpattua suolaveden mukana pois jäteluolasta! Tämä tolkuttomuus tunnustettiin aivan, kuin näin räikeä laiminlyönti turvakriteereissä olisi saavutettu etu!
Onko tosiaan noin! Näinkö leväperäisesti Posiva suhtautuu jopa aivan keskeisimpiin suojasysteemeihinsä loppusijoituksensa suunnittelussa? Tälläistä ilmeistä, tai suoranaista virhearviota ei edes huomioida, saati korjata! Luolastoon kaivetaan metriluokkia väljiä reikiä tuhansittain. Reikien keskiosiin pannaan bentoniitin ympäröimänä pehmeä ja puristuksessa herkästi puhkeava kuparinen, lähinnä hammastahnatuubimainen säiliö ydinjätteineen. Etenkin, kun huomioidaan päällä oleva suunnaton irtonainen kivimassa.
Bentoniitin päälle puolestaan ladotaan laivanlasteittain 500m paksulta liikkuvaa ja irrallista kivimursketta aina maan pintaan asti! Asiantilan lainalaisuudet kerrottiin lainauksessa aivan suoraan. Vain pieni ympäröivän n. 2,5% suolaisen meriveden liikunta liuottaa pullojen ympärille metriluokkaisen tyhjän tilan ongelmitta. Sitten käytännössä samantien syntyneeseen onkaloon rymistelee tonneittain irtonaista terävää kivimursketta ruttaamaan tämän loppusijoitetun "hammastahnatuubin" kerralla tyhjäksi! Samalla karkaavat kaasut ympäristöön, valuvat nesteet ja ruhjoutuneet aktiivihiukkaset pääsevät esteettä liikkeelle. Edeten jatkuvasti romahduksissa muodostuvia vesittyviä koloja pitkin suoraan pintaan kuplien ja mm. lämmön virtausten kuljettamana!
29 Luurankoja maankuoressa. Voima No:2 -06.
Kaikki hyvin: viidennen ydinvoimalan työt takkuilevat hieman perusongelmien takia, ydinjätteet säilöön kissanhiekalla ja Posivan suunnittelujohtaja pitää tulevaa jääkautta cifi-puheena. Ydinvoimateollisuus on luvannut käydä nukkumaan turvallisin mielin. Maan sisään louhittava ydinjäte on turvallisen syvällä, asianmukaisesti säilötty eikä enää ilmesty vaivaamaan mieltä. Ja jos ilmestyy, tulevaisuuden sukupolvet ovat keksineet keinon häivyttää haitallisen kuonamme. Sähkömies Arto Lauri on työskennellyt ydinvoimalassa yli 20v ja seurannut huolestuneena työpaikkansa toimintaa ja sitä, että ydinvoimaan suhtaudutaan valtamediassa harvoin riittävän kriittisesti. Hänen mukaansa Teollisuuden Voima Oy:n ja Fortum Poweri and Heat Oy:n omistama Posiva Oy toimii edesvastuuttomasti ylenkatsoessaan ydinjätteen säilytykseen liittyviä
riskejä. Posivan tehtäväksi on annettu ydinjätteen loppusijoittaminen. Lauri pelkää, että ydinvoimateollisuuden tappava sivutuote ei ole turvallisissa käsissä
*Mitä ilmeisemmin tähän samaan ongelmaan on päädytty myöhemmin laajemmissa tutkimuksissa, koska jo syksymmällä maassamme asiaa laajasti tutkinut selvitysmies päätyi myös taholtaan suosittamaan jättämistä koko ydinvoimakehittelystä kyseisen Fortumin kokonaan pois! Samoin myös TVO:n omistuspohjasta on samaan tapaan käyty jopa EU-tasolla oikeudenkäyntiä siitä, että saako useat yksityiset ylipäätään omistaa edes TVO:n ydinvoimaosakkuuksia. Eli on mitä ilmeisintä, että kritiikki kyseistä alaa kohtaan on saanut laajempaa ymmärrystä myös. Mitä tulee tulevien sukupolvien käyttöön oman sähkömme asiallisina maksajina, on enemmin kuin selvää, että jo alkuasetelma on täysin moraaliton teko! Tästä vuodesta eteenpäin jopa ydinvoimaloita ei enää nykysukupolvemme halua kustannussyistään purkaa havaittuaan, että aiemmat purkukustannuslaskelmat osoittautuivat realisoituna peräti viisi kertaa arveltuja kalliimmiksi! Lehti jatkaa:
Posivan internetsivuilla kerrotaan, että ydinjäte tullaan hautaamaan 400-500m syvyyteen Eurajoen Olkiluodon Onkaloksi ristittyyn luolastoon. Arto Lauri kertoo, että Olkiluodon läheisyydessä on maankuoressa reunakohta. Häntä huolestuttaa se, että tällaiset reunakohdat ovat alttiina maanjäristyksille. Suomen luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja, ympäristötieteen dosentti Heikki Simola toteaa, että alue ei ole geologisesti niin turvallinen kuin Posiva on antanut ymmärtää. "Selkämeren allas on maankuoren vajoama, joten Satakunnan rannikko on murtovyöhyke. Syvällä maan sisuksissa kallio on hyvin rikkonaista. Alunperin Posiva etsi eri puolelta Suomea ehjiä kallioperälohkoja, johon luolasto olisi voitu rakentaa vähintään usean neliökilometrin kokoiseen murtuilemattomaan kalliolohkoon". Simola sanoo. "Paikallisten vastustus torjui nämä hankkeet. Posivan ainoaksi mahdollisuudeksi jäi kaivaa luolasto Olkiluodon ydinvoimalan omalle tontille. Jääkauden tulemista ei ole syytä epäillä. Euroopassa on ollut useita jääkausia, eikä mikään viittaa siihen, että tulevaisuudessa olisi toisin.
*Posivan väitteet omista tonteista on lähinnä surkuhupaisaa, kun Olkiluodosta on lukuisilta yksityisiltä maanomistajilta aina kuntaa myöten väkipakolla viety maat, pellot metsät, tonttimaat ja vastaavat neliökilometriluokkaiset alueet. Keinoksi maan ja vesialueiden pakkolunastuksiin on kelpuutettu nähdysti melkein mikä tahansa systeemi pakkokaavoituksista, kuntien pakkolunastusuhkailuihin, jopa hyönteisfaunaa myöten luonnonsuojelualueuhkin on yritetty kuristaa maaomaisuutta ydinyhtiöiden omaisuudeksi luonnonsuojelualueiden pakko-oton uhkailuun asti. Maaomaisuuksien lunastuksissa Eurajoen kunta ja myöhemmässä vaiheessa jopa Rauma on saaneet kuntina enemmän kuin painostusta. Juuri tällä hetkellä esim. Raumaa on vaadittu vaihtamaan päittäisin ilman välirahaa mm. yli toistakymmentä kertaa suurempaa omistamaansa Lipon saarta Leppäkarin mitättömään karialueeseen, edes keskustelematta asiasta ennakkoon suuremmin.
Posivan tekninen johtaja Timo Äikäs vastaa kritiikkiin rauhallisesti ja vakuuttavasti. "Maankuorta on tutkittu useaan otteeseen 1980-luvulta lähtien monenlaisia tekniikoita hyödyntäen. Tutkimuksiin ovat ottaneet osaa niin TVO kuin Geologian tutkimuskeskus ja päätös Olkiluodosta lopullisena sijoituspaikkana perustuu tarkkoihin mittauksiin. Myös Säteilyturvakeskus on hyväksynyt Olkiluodon loppusijoituspaikaksi". Äikään mukaan on hyvin vaikeaa ennustaa seuraavan jääkauden tuloaikaa tai sen vaikutuksia.
*Tähän haluaisin esittää seuraavaa käsiini saamaani kunnallista materiaalia: Vuojokityöryhmän tuotos! Pelkästään jäsenluettelon käsiin saaminen kesti asiaan vihkiytyneeltä tutkija Matti Kojolta KHO:n päätöksineen peräti 3 vuotta! Eli vankka hatunnosto miehelle siitä. Nimilista. TVO:n puolesta paikalla oli: Ami Rastas, Rauno Mokka, Risto Siilos, Markku Kettunen. Posivasta Veijo Ryhänen. Eurajoelta Juhani Niinimäki, Heimo Nikula, Unto Heino, Matti Valtonen, Pentti Salonen, Harri Hiitiö, Juha Jaakkola. Huomatkaa, tärkeä tieto! Ydinala sai näihin tässä mainittuihin projekteihinsa pöytäkirjatietona maksimissaan 70% valtiotukiaiset!!!
Raportit tämän työryhmän toiminnasta kävin läpi. Noin 98% oli pöytäkirjoja siitä miten Vuojoen kartanomiljöötä voitaisiin hyödyntää. Miten sen resursseja olisi parasta käyttää hotelli-, koulutus-, edustustiloina. Jopas abropaatturtason opettajien kouluttamista tiloissa kehiteltiin. Siis kuivaa ja puuduttavaa, eikä liity millään tavalla tämän työryhmän todellisiin myyräntöihin! Ensimmäisissä pöytäkirjoissa pisti silmään irtoheittona lausunto jossa mainittiin, että kohdealueen kallioperää ei yhtiön toimesta haluta kartoittaa, tai koluta millään lailla! Mielenkiintoista tässä on se yleinen väittämä, että Olkiluodon kallioperä olisi maamme tarkimmin tutkittu alue! Silti työryhmän ensimmäisissä päätöksissä todetaan, ettei kalliota saa tutkia. Voiko mielikuva ja totuus olla kauempana toisistaan! Istunnoista alkaa hahmottumaan, miten TVO tarkoin juonien ajaa pienen Eurajoen kunnan kuuluisaan "kiinteistöveron palautuspakkoansaan". Eurajoki yrittää protestoida TVO:n uhkaukaasia vaatia miljoonakorvauksia käsiin köyhtyvältä kunnalta. Vaikea raporteista on silti hahmotella, että kuinka todellinen hätä kunnalla on ja miksi kävi lopulta niin, että maamme rikkaimpiin kuntiin kuuluva joutui TVO:n toiminnoissa liki konkurssin partaalle.
Hallitukselta juonimin systeemein TVO alkaa kuppaamaan Eurajoelta n.13% korkoja jne. Niin kovia korkoja, että samaan aikaan siitä yksityinen joutuisi ja myös joutui linnaan! Mutta ydinalalle se näköjään toki sopii. Sain käsiini sitten painostuksen seurauksista lukea, miten TVO kiskuroi Kaunissaaren vesialuevaihdoin 49,5% alueen valtavat merialueet kalastuskäytöstään 5-miljoonan silloisen markan nimelliskorvauksilla. Kunta sai vähän hengähdysaikaa. Seuraavaksi sain lukea raporteista, miten TVO kiristi kunnalta sopimusta loppusijoituspäätöksestä alueilleen täkynä 7-miljoonan rahavipistä. Se tulisi v a i n ehdottomasta kädennostosta painostuksen seurauksena. Koroksi kerrottiin 0,75 kertaa Eurobori. Kunta antoi härskissä vedätyksessä tutusti periksi.
Posiva Oy jätti 26.05-99 valtioneuvostolle käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitosta koskevan periaatepäätöshakemuksen. Sijainti vastoin k a i k k i a ydinalan lupauksia ja OL1 ja OL2 laitosten aikuisia rakennussopimuksia Eurajoen kunnalle Olkiluoto. 12§ ja14§ perusteella KTM ja teollisuusministeriö pyytää puoltavaa lausuntoa Eurajoelta. Eräpäivä 28.1-00. Maanalaisen tutkinnan mahdollistaa YEL 15§,YEA 30§. Vahvistajana eduskunta.-99 kunnanvaltuutetuille ja hallitukselle KTM Dnro 14/815/1999.ydinjätetutkimusohjelma JYT 2001. Loppusijoituslaitoksen periaatepäätöshakemus. Saman ympäristövaikutusten arviointi. KTM. STUK, VTT ja GTK ovat 13.1.-00 olleet esittelemässä lupahakemuksesta lausuntoja ja tutkimuksia kunnanhallinnolle. STUK antoi11.1-00 turvallisuusarvioita.
Mielenkiintoista tässä on lukea, että Posiva ei löydä mitään turvariskejä ihmisille tai omaisuudelle, vaikkei edes kallioperää oltu nimenomaisesta "Vuojokiryhmän päätöksestä" tutkittu! Eräs hupaisa yksityiskohta ydinalan perustyylistä: Lähtökohtana on, että Olkiluotoon sijoitetaan ydinenergialain mukaisesti v a i n Suomen ydinvoimalaitosten käytetty ydinpolttoaine! Näin siis tilanne 2000 alussa. Saman vuoden kieppeillä lähti jo jatkohakemus jossa TVO/Posiva haluaa maahamme koko Euroopan 1000 kertaa perusydinjätettä säteilytehoisemmat PUREX yms. jätteet rahasta säilytettäväkseen. Posiva 5 kertaistaa jätealuetta suoralla pyynnillä mm. plutoniumtiestä Venäjän jalostamolle Majakiin ja uraanikaivostoiminnan aloituksesta Uudellamaalla Arevan avulla! Joten näin epärehellistä se on ollut valtioydinmonopoleillamme!
--------------
Lehti jatkaa: Arto Lauria arveluttaa myös bentoniitin käyttö ydinjätteen säilytyksessä. Bentoniitti on savimainen aine, jota käytetään rakennusteollisuudessa kaatopaikkojen pohjaeristeenä sekä esimerkiksi paakkuuntumisestoaineena elintarviketeollisuudessa (e558) ja kissanhiekkavalmisteissa. "Luolastoon kaivetaan metriluokkia väljiä reikiä tuhansittain. Reikien keskiosiin pannaan bentoniitin ympäröimänä pehmeänä ja puristuksessa herkästi puhkeava kuparinen säiliö ydinjätteineen", Lauri selostaa. "Kauan sitten Olkiluodon alue oli meren peitossa. Posivan tekemien koeporausten yhteydessä paljastui, että alueella olleen muinaisen oseaanisen meren jäljiltä maahan on jäänyt huokoista kiviainesta, joka sisältää ikivanhaa merikiveä." Asia on kiusallinen, koska bentoniitti saattaa rakoilla suolaveden vaikutuksesta. Lauri väittää, että Posiva ei halunnut julkaista kaivausten tulosta. Täytyy muistaa myös, että pohjavesi käy sitä suolaisemmaksi, mitä syvemmälle mennään.
Murphyn lain toteutuessa luolastoon valuisi vanhaa merivettä tai pohjavesi osoittautuisi niin suolaiseksi, että se heikentää bentoniittia. Bentoniittikuori haurastuisi ja kivimurskamassa tippuisi kupariputkien päälle. Ne murskautuisivat kuin hammastahnatuubit päästäen myrkyn karkuun. Ydinjäte liikkuisi pohjavesivirtausten mukana paikasta toiseen ja saattaisi lopulta pulpahtaa maan pinnalle. Bentoniitin käyttöä perustellaan sen kyvyllä sitoa kosteutta. Posivan esitteen mukaan pohjavedet liikkuvat hyvin hitaasti satojen metrien syvyydessä ja jos ydinjätettä pääsisikin valumaan kapseleista, se imeytyisi veden mukana bentoniittisaveen ja peruskallioon. Timo Äikäs myöntää, että suolavesi heikentää bentoniitin ominaisuuksia. " Mutta täytyy huomioida, että bentoniitti puristetaan lähes kallion tiheyttä vastaaviksi tiilimäisiksi kappaleiksi. Siihen tepsisi vain hyvin väkevä suolaliuos, joka sisältäisi sellaiset 100g suolaa litrassa. Suolapitoisimmat näytteet.
*Tähän on syytä mainita, että kesti useita puhelinsoittoja ja monta jämerää keskustelua muuttaa Posivan virallisesti kertomat suolapitoisuusluvut 2% ylöspäin. Ensin Posivalta löytyi korkeintaan 2,5% suolaisuustietoja ja esittämääni suolaisempia arvoja ei millään haluttu löytää. Tilanne meni tässä keskustelun vaiheessa niin pitkälle, että minun tietämiäni 8% suolaisuuslukuja ei edes haastattelijani enää halunnut uskoa todistamatta todeksi. Kuvaavaa oli se, että Posiva esitti poraustietojaan kaikilta osin täysin vapaasti esillä oleviksi. Vasta kun kykenin kiistatta näyttämään Voima-lehden toimittajalle, että varsin suuri osa Posivan poraustiedoista ei ollut väitetysti vapaasti luettavia nettiosoitteineen kaikkineen, sain hänet vakuuttumaan tilanteen piilotuksista. Vasta kun Posivalle voitiin vastavuoroisesti esittää kiistanalaiset salatut porausreikätulokset vastentahtoisesti Posiva joutui korjaamaan suolatietojaan aivan toisenlaisiin lukemiinsa lähemmäs totuutta. On enemmän kuin selvää, että fossiloituneissa maan huokoisissa on merellinen aina kiinteään muotoon asti sedimentoitunutta suolaa myös valmiina sulattamaan bentoniittikissanhiekkakakut kuin tyhjää vaan. Eli kuten Posiva raporteissaan asian ilmaisi. Suolavesisuihkuvedellä bentoniitti sulaa kuin sokeri tyhjää vaan.
Äikäs jatkaa: Suolapitoisimmat näytteet, noin 80g litrassa on saatu hyvin syvältä Olkiluodon kallioperästä. Suunnitellulla loppusijoitussyvyydellä tavattu suolaisuus on noin 20g litrassa" Selittää Äikäs. Heikki Simola on kuitenkin huolissaan siitä, että ydinvoimateollisuuden sivutuotteet eivät ole riesanamme viimeistä kertaa. "Seuraavan jääkauden liikunnot ovat todellinen riski lähimmän 50 000v aikana. Voimme olettaa, että tulevaisuudessa ydinjäte tulee vaikuttamaan elokehään tavalla tai toisella". Posivaa on myös syytetty siitä, että se rakentaa Onkaloaan suuremmaksi kuin nykyisillä jätemäärillä olisi tarvetta.
Tämä saattaisi viitata siihen, että kulissien takana suunnitellaan lisäydinvoiman rakentamista. Äikäs kumoaa väitteen" Nythän louhitaan vasta ajotunnelia, jossa pitää päästä ajamaan suurilla ja raskailla kuorma-autoilla. Valtioneuvostot tekee v 2012 päätöksen jätteensijoituspaikan rakentamisesta ja v 2020 käyttölupapäätöksen jätteen varastoimisesta. Niissä luvissa päätetään määristä. Posiva Oy:n ydinjätteen säilytykseen liittyvien turvallisuusriskien kartoituksesta on oltu huolissaan aikaisemminkin. Vuonna 1998 Ruotsin ydinturvavirnanomaisten edustaja huomautti Posivalle siitä, että se ei ota ydinjätteen varastoimiseen liittyviä ongelmia tarpeeksi vakavasti. Veli Koskinen.
*On enemmän kuin selvää, että Äikään inttämät, ettei lisäydinvoimaa jo tällöin suunniteltu täyttä päätä pidä paikkaansa. On varsin selvää, että Posivalaisen henkilön luotettavuus jää vähintään kyseenalaiseksi nykyisin nähtävän jatkuvien ydinvoiman lisärakentelukeskustelujen jälkeen. Maamme ydinlaitosten tapa kertoa aikeistaan ja suunnitelmistaan jää taas enemmän kuin epäluotettavuuden varjoon. On aivan käsittämätöntä kohdata moista ylimielisyyttä maamme päätöksentekijätahoilla. Ikään kuin Suomalaisilla maamme kansalaisilla ei olisi edes oikeutta tietää päätöksistä, joilla on seuraamukset tuhansille tuleville sukupolvillemme suoraan.
30 Ydinvoimaloiden rakennuskivestä. 08-05.
Rakennettaessa OL3 laitosta, Framatome halusi paikalliset kallioperäheikkoudet ja -liikunnat tietäen varmistaa koneikkojen perustuennan erillisellä 10m paksulla sokkelirakenteella. Äskettäin Olkiluodossa oli otettu uusi 1,6G maanjäristysnormivaatimus näiden havahduttamana käyttöön Loviisasta poiketen. Näin Euroopassa olisi aina menetelty. Nyt kuitenkin TVO halusi yllättäen poistaa laatan turvarajoista yli 70%? Paksuudeksi yhtiö vaati 3-2,5m. Vielä haluttiin käyttää Olkiluodon peruskiveä raaka-aineena. Framatome kuitenkin tutkittuaan paikallista kiillegneissikiveä totesi sen olevan täysin rakennuskiveksi sopimatonta Mistä on kyse?
Kiillegneissi on liukkaista, osin helposti irtoavista kiillelamellilevyistä löyhästi muodostunut. Ehkä parhaiten kuvaus "ruusunnuppurakenteesta" kertoo maallikolle ongelmasta. Siinä siis löyhät limittäin olevat kivihituset päästävät syövyttäviä ja rakennetta turmelevia nesteitä ja kaasuja huokoiseen sisukseensa, irrottaen osaset toisistaan. Samoin betoni tarttuu erittäin heikkolaatuisesti kyseiseen peruskivimateriaaliin. Sanoisinpa, että tästä tehty betoni on, kuin joukkoon olisi sekoitettu pieniä "ruusunnuppuja".
Käydyissä OL3 keskusteluissa TVO joutuikin antamaan periksi. Surullisenkuuluisaksi muodostunut pohjalaattaprojekti virheineen ja työaikaylityksineen päätettiin tehdä kaukaa tuodusta huomattavasti parempilaatuisesta olviviinidiabaasista. Mistään viisastumatta projektien jatkotoimissa aiotaan hilsekalliota käyttää sitäkin piittaamattomammin. Vähemmälle on jätetty se totuus, että niin OL1, kuin OL2 on valtaosin rakennettu tästä kiistellystä materiaalista. Ja koko Asean määrittelemän 25-30v käyttöikänsä lähes kaikki voimaloiden kriittiset koneikot ovat levänneet tähän heikkoon peruskallioon. Tuhoutuvasta betonikivestä tehdyt tuennat ja turvarakenteet on myös valtaosin kiillegneissisiä. Ruotsalaiset viisaampina sulkevat yli 25v käyttöikänsä ylittäneet sikäläisiä sisarydinvoimaloita.
Onko TVO:n johdolla mitään todellista perustetta puuhailla yli-ikäisille runsaan 130% revitystehoilla ajettavien ydinvoimaloidensa jatkokäyttöiäksi 60v? Kaikille on selvää, että esim. aikoinaan rankasti täristäneiden generaattori-, turbiinitukirakenteiden ja lukuisten putkistokiinnitysten yms. lohkeilleita röntgenkuvia tarkastelleet henkilöt tuskin ilahtuvat jatkoaika-ajatuksista. Miten sattumanvaraisesti pintakorjailtujen yleisemminkin pettäneiden , syöpyneiden ja laajasti hilseilevien tuentarakenteiden todellisuudessa kuvitellaan kestävän tulevat ylitehoajovuodet. Lasketut käyttöiät on myös jo nyt selvästi ylittymässä.
Yleisempänä huolenaiheena voidaan mainita merivesikanavien laajalti koskemattomat kalliokontaktirakenteet. Lukuisat vuosikymmeniä lähes hoitamattomana olleet syöpyneet teräs ja kivibetonielementit repsottavat. Elintärkeitä huoltoja ei ole suoritettu käyttökerrointen ollessa 98% hujakoilla. Useat korjauskohteet ovat myös käytännössä mahdottomia saavuttaa. Erityismaininta vielä Posivan aikomukselle. Käytetäänhän suomalais- ja ulkomaalaisydinpolttoaineen loppusijoitusluolastojen kaikkeen valmistamiseen tätä "ruusunnuppusoraa" ja heikkolaatuista peruskalliota surutta. Tuskinpa nimittäin Framatomen totaalisesti hylkäämä kiillegneissikivi kestää 100 000v syövyttävissä merisuolaisissa ydintulppausrakenteissaan? Vielä asiaan voitaisiin valpastuvien viranomaispiirien toimesta puuttua, ennen kuin on myöhästyneiden jälkiselvittelyiden aika!
Tähän on jatkoksi syytä kertoa, että vaikka näistä aiheista yritin varsin laajassa mitassa saada vastauksia ja kontakteja ydinalan usealta taholta, niin keskustelukontaktia ei mainittavasti syntynyt. Joten on enemmän kuin selvää, että näistä esittämistäni syväluotaavista kriittisistä kommenteistani ei missään nimessä haluttu keskustella. Sanomatta on selvää, että vuosikymmenet pyörineet yli-ikäiset ja revitystehoilleen sietokykynsä aikapäiviä sitten ylittäneiden ydinvoimaloiden todellisista vaaraelementeistä ei haluttu luoda epäilyksiä hälventävää keskustelua. Ydinvoimateollisuus lukitsi itsensä tietentahtoen norsunluutorniinsa ja vaikeni ikävät asiat kokonaan vapaan kritiikin ja kaiken keskustelun ulkopuolelle. Täytyy tähän lisätä, ettei moinen asenne lupaa turvallisuusmielessä hyvää sille mitä ydinteollisuudesta saamme tulevina vuosikymmeninä kokea.
31 Miksei avaruutta asuteta?
Seuraavassa kimarassa on tarkoituksena perehtyä varsin seikkaperäisesti niihin mekanismeihin, joiden takia yleinen biodiversiteetin edustama alkuainekirjo on kuin varkain alkanut muuttua menneinä vuosikymmeninä "yleissäteilevämmiksi". Lähdetäänpä liikkeelle aiheeseen etäisesti ajallisesti, ja maantieteellisesti vielä kauempiin laajuuksiin. Kun avaruusmatkailu 70-luvun alkupuolella oli kiivaimmillaan keskusteltiin aivan vakavissaan siitä, että jo varsin pian Kuu ja (Mars) tulee olemaan pysyvästi asuttu. Vaikka hankkeen hintaa ja mielekkyyttä mietittiin oli selviö miten avaruuteen liittyi niin runsaasti saatavia etuja, että asutus tulee kannattamaan.
Kerrottiin sieltä saatavan maalle niinpaljon, ettei kustannuksia kannattaisi juuri laskea. Yhä vajaan 40v päästä mikään ei ole käytännössä kehittynyt niistä ajoista, miksi? Nyt en edes keskustele "tekaistuista" kuljetuskustannuksista ja muista sukkularäjähtämisistä. Totta kai jo 70-luvulla kustannukset ja vaarat tiedettiin, joten siitä ei todellisuudessa ole kyse! Erään vihjeen saimme, kun mietittiin, että sattunut aurinkopurkaus olisi tappanut avaruusmatkailijat säteilyenergiallaan kerralla. Sanottiin avaruuden olevan paljon hengenvaarallisemman, kuin aluksi uumoiltiin. Mitään suojautumismahdollisuutta ei kuulema olisi ollut tilanteessa avaruudessa.
Toinen vihje liittyy Kuusta saatuihin näytekiviin. Niitten kerrottiin olevan aivan liian keveitä ja rutikuivia. Säteilyenergian vaikutuksesta lasketaan esim. maapallon menettävän magneettisuojastaan huolimatta 3-5kg/s ilmakehäänsä tauotta. Kosmisen säteilykvantin energia voi olla huikea 10-potenssiin 15 eV! Fissiohalkeamisen atomipommissa/voimalassa kvanttitehot on 200MeV. Jo tästä näemme, että kuukivien isomeerinen säteilyviretila on massiivinen. Eli suomeksi koko se ainesmäärä, jota kohdataan avaruudessa ja planeetoissa on säteilyn pilaamaa alkuainetta. Terminen isomeerivire on tunkeutunut elektroninsa menettäneeseen planeettavaippaan vaikka kuinka syvälle tuhoten ja säteilyradikaalisoiden mennessään. Elektronit ovat siitä uraanimalmin kaltaista, että kerran käytettynä ne on pysyvästi kadonneet. Jo auringon UV-säteily synnyttää termisen elektroniemission, saati lyhytaaltoisemmat gammakvantit.
Havannollistetaampa mistä on kyse. Kun vuorikiipeilijät käyttävät nuotiota muutaman kilometrin korkeudessa siellä hapen yhtymisprosessi on niin heikkovoimainen, ettei vettä kyetä valjussa sinisessä liekissä edes keittämään, niin halju, ettei sillä myös voi edes lämmittää. Juuri vastaava on tilanne termisesti virittyneissä ja läpikotaisin elektroninsa menettäneen avaruussäteilyn pilaaman aineen kohdalla. Juuri mikään ei ole siitä tehtynä normaalisti toimivaa alkuaineista puhuttaessa. Sähkö ei kulje metalleissa kuin vaikeasti. Kaikki kemialliset prosessit ovat ikään kuin puolitekoisia, edes se ilma jota aineesta tehdään ei ole turvallista, saati kunnolla toimivaa ionisoituneena, vesi samoin.
Yksinkertaisesti sanottuna avaruus on paljolti identtistä ydinvoimaloiden kanssa. Suunnaton elektronivajaus pilaa myös pitkälti valenssielektronipohjaiset prosessit. Maali ei kuivu, polttoaine on liian laihaa toimiakseen, liima ei pidä, hitsit eivät kestä, muovit halkeaa, lasikuitu pilaantuu lasikuituruttoon, eristysaineet vuotavat sähköä lävitseen ja vastaavasti johdot eivät pahemmin kuljettele sähköä. Jopa tällaisesta isomeerisesti viritetystä viljelty ruoka on vaarallista ja energiatonta. Yksinkertaisesti sanottuna mikään avaruussäteilyn pilaama alkuaine ei ole hallittavissa normaalistandardein! Tästä ei toki julkisesti suin surmin kritisoida.
Vähän puhuttu fakta on myös se, että vaikka avaruudessa asuville toki voidaan tehdä säteilysuojakatteita, ne melko pian säteilyenergian seurauksena lakkaavat toimimasta, kun esim. K,L,M- röntgenvireet kulkeutuvat atomilta toiselle läpi aktivoituvan suojan. Ja Malenkan kuorirakenteen mukaiset ydinvirittymiset seuraavat toisiaan. Varsin pian suoja muuttuu siis säteilylähteeksi antamatta riittävästi suojaa. Esim. Kuulla ei ole maan kaltaista magneettikenttää, saati ilmakehää, tai merta suojaamassa säteilyltä. Planeettojen kaikki saatavat aineet ovat pitkälti laitteiden rakenteluihin ja hallittuihin kemiallisiin prosesseihin sopimattomia!
Eli vaikka Marssin pinnalle saataisiin kaikki muu vaivoin toimimaan, niin säteilyenergialta ei ole mitään todellista pitkäikäistä suojaa. Siksi marssiinmatkaajien selkein uhka on, nimenomaan radioaktiivisuus kaikissa muodoissaan! Se miksi tätä ei juuri maan päällä haluta tuoda ilmi on jo toinen ydinalaan tyypillisesti liittyvä juttu. Onko tosiaan säteilyyn liittyvien lainalaisuuksien jatkuva salaaminen niin tärkeää, ettei niitä yhä haluta tuoda esille? Tämä kysymys on todella asiassa keskeistä. Ei haluta julkisesti keskustella aiheista, jotka kyseenalaistaisivat koko ydinenergian/
sotaydinvoiman samalla maailmalla!
----------
Ei raha milläänlailla voi olla avaruuden asuttamisen este. Koska sitä juuri olisi tulollaan. Selkeästi enemmän, kuin projekteihin pannaan! Eli jo 70-luvulla esimerkiksi laskeskeltiin varsin selkeästi, että maailmassa tuskin on toista laajempialaista tapaa rikastua uusin tuotannonvaltauksin, kuin avaruustekniikalla. Luotiin jo visioita siitä, että kuu/asteroidikaivoksista ammuttaisiin suuria määriä arvokkaita malmeja avaruudesta maahan käytettäväksi.
Eli avaruus on siitä vänkä kohde, että siellä noin teoriassa on äärimäisen helppoa tuottaa ylenmäärin harvinaisia ja jopa loppuvia alkuaineita täysin ehtymättömistä varastoista maailman tarpeisiin. Esimerkiksi näitä ydinfuusiossa toimivia erikoiskaasuja kuulema ei tarvitsisi tuoda kuin pieniä pullollisia koko maailman energiatarpeita täyttämään sanottiin. Ja kuin taikaiskusta koko setti meni täysin uusiksi. Keskustelu muuttui ihan oudoksi vähin äänin juuri samoihin aikoihin, kuin kuukivien analyysit valmistui. Sitä ennen kertoiltiin laajasti, miten platinametallia, kultaa ja ties mitä ultrakalliita aineita määrättömästi vain lingottaisiin sieltä maan tarpeiksi. Kuin taikaiskusta nämä visiot jäi keskustelusta kerralla. Yhtäkkiä alettiin miettimään robottikaivostoimintaa, koska ihmiset kuolisivat mystisesti avaruudessa? Kohta myös tämä jäi keskusteluista. Mitä tehtäisiin maailmalla avaruusaineilla jotka ovat täysin isomeeriviritettyjä ja säteilyn eroosoimia tyhjiä ultravaarallisia elektronivajaita hylsyjä? Kunei muuta uskallettu julki tuoda niin jätettiin homma ikään kuin hautumaan sen enempiä selittämättä.
Olemme äärimmäisen tyhjyyden keskellä ja yksin. Omassa elämän vaivoin luomassa magneettisessa säteilysuojassamme. Maailmassa jossa on "ydinsodan" jäljiltä kaikki tuhoutunut. Yllätyksenä laajalti myös avaruuden aine on mitä käyttökelvottomimmassa muodossa. Jopa kilometrien syvyydestä ei löydy planeetoista kunnolla toimivia alkuaineita. Lisäksi tilanteen erityistoivottomuus selittyy sillä, että jopa avaruuden hiilen pitäisi stabiloitua kymmeniä tuhansia vuosia ollakseen edes joinkuin käytettävissä. Marssissa ei siis pellot kukkisi edes suojakupujen alla, saati tuottaisi syöntikelpoista satoa, tai happea saati vettä!
Lisäksi tajutaan nyt jo tiedepiireissä, että 60v ydinharha on jo täyttä päätä muuttamassa tulevaa elämäämme mahdottomuuksiin meneväksi. 30v aikana tuplautunut 5,7mSV taustasäteily ei ole mikään leikin asia! Joku kasvihuoneharhakupla ei tämän rinnalla siis ole mitään. On kerta kaikkiaan aivan pakko päästä ympärillämme vellovasta siviiliydinuhasta eroon. Ihmiskunta on nyt kuin kultakala maljakossaan avaruuksien tyhjyyden vankina. Maljakosta vesi on siviiliydinvoimareiän takia jo lirunut 50v tauotta elämän vesiään pois. Lienee vihoviimeisiä aikoja romuttaa ydintuhokierre elinpiiristämme. Nimittäin mitään saavutettavaa "Mars-reserviä" ei elämälle tiedepiirien yllätykseksi ole!
En milläänlailla ole edes pessimistinen. On aivan selvää, ettei koko peli ole menetetty säteilyinvaasion edessä, mutta kiirettä takuuvarmasti pitää. Todennäköisesti asiaa aletaan ratkomaan sillä, että avaruushissin kaltaisella systeemillä koko maailman ydinjätemateriaali ja laitokset on ammuttava kuluja säästämättä ainoaan mielekkääseen paikkaan aurinkoon. Koska se on a i n o a edes teoriassa toimiva versio. Ehkä transmutaatoituna ensin. Lapsillamme on edessä niin suunnaton jälkiemme siivoamisprojekti, että hirvittää. Siinä kyllä OL3 kaltaiset sadatellaan oikeasti alimpaan hornaan. Aikataulu tähän elämän laskennalliseen knokouttiin etenee näin.
Nykysäteilytaso nousi 30v aikana siis 3<5,7mSv. 90-luvulla lakaistiin tästä noususta -2mSv pelkällä maailmanlaajuisella kikkailulla pois! Yllättäen saattaa STUK jopa myöntää toisinaan tämän faktan! Nykyään "virallisesti" puhutaan 3<3,7mSv noususta jos edes tästä, mutta totuus on +90% nousukierre. Tilanne jossa säteilykuolleisuus on teoreettista syntyvyyttä ylempänä on 11,5mSv paikkeilla. Mainittakoon, että nykysäteily tappaa maassamme 6000 jo nyt ja syöpäyttää saman verran. Kun uraanikaivos tulee, nousee kuolleisuus maassamme jo peräti 31 5000/v ja näiltä pohjilta olen laskenut vertaamalla teoreettiseen syntyvyyskykyymme. Eli: 11,5-5,7msV = 5,8mSv "knokouttiin". Nykyvoimaloilla säteilykasvu on siis 2,7mSv/30v. Eli 5,8mSv/2,7mSv* 30v = 65v vuotta aikaa selvittää ydinsotku, tai kuolemme sivilisaationa sukupuuttoon ydinjätteisiin nykymenolla! Aikaa on, mutta riippuu tiedonsaannista yleistasolle. Max 100v ja homma ratkeaa joka tapauksessa.
32 Uusi salamalöytö.
Ydinalan kannatus saa jatkuvasti kautta maailman tutkimuksista raporttitietoja, jotka eivät milläänlailla kannata energiamallia, joka nojautuisi edes merkittävästi ydinvoiman lisäkäytön saati rakentelun kannalle. Ydinvoimalatuotannon aivan selkeä epäonnistuminen perustuu jo siihen perusfaktaan, että peräti 10% sitoutuu pysyvään kvanttimuotoonsa. Kvantti ei Einsteinin energian pysyvyyslain mukaan kadota energiaansa vaan siirtää sitä muodosta toiseen. Johtuen loputtomasti läpi aineiden esim. elektronivuona sähkön tapaan eri kuorivireistä toisiin kunnes säteilykvantti kulkeutuu tauotta tällä energiavuollaan ympäröivään luontoon. Esimerkiksi auringon sisältä ulos pyrkivä fotonikvantti voi miljardien vuosien läpipyrkimisensä jälkeen läpäistä auringon massan ja tulla miljardien törmäystensä jälkeen muuttumatta sieltä ulos.
Säteilykvantin suurempitaajuinen energia kykenee isomeeritiloina ja K.L.M-röntgenvireinä poistumaan ympäröivään luontoon yleistä taustasäteilytystä jo nyt 5 kertaisesti nostaen. MTV special 23.08. Kerrottiin mieltä kääntävää tietoa salamointiin liittyvästä uusista tiedemaailmaa kohahduttavista uhkaavista ällistyttävistä löydöksistä. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tulemaan niin hälyttäviä tietoja, että jopa tiedepiireissä hämmästellään! Mm. siviiliydinvoimaloista ja uraanikaivoskäsittelyistä tauotta yläilmakehään tulee isomeerivirittyneiden arkisten termisesti säteilyenergioista ionisoitunutta peruskaasua. Olen näistä monasti yrittänyt kirjoitella aiemmin, mutta nyt vasta niiden olemassaolon konkreettisuus alkaa selviämään myös tiedemiestutkijoille ja maailmalle!
Salamointia on tutkittu ja mittailtu ties kuinka ja kauan. Nyt ikään kuin yhtäkkiä ollaan huomattu ukkossalamointiin ennen kuulumaton uusi ominaisuus! Tilanne ei esim. minua milläänlailla ihmetytä, koska mekanismin jo on aikapäiviä sitten salaisissa tiedejulkaisuissa esitetty. Faktat on toki ollut suljettuna tiedossa, mutta miksi se nyt alkaa yhtäkkiä paineissa tulemaan julki? Säteily virittää kumuloivasti maailman esim. arkisia ilmamolekyyleja. Erityishuomioitavaa on kohdentaa K,L,M- röntgensädemuodostumat arkikaasuissa. Ja myös Malenkan kuorimallin mukaiset vastaavantyyppiset viretilat atomiydintasolla.
Myös mitä pitkäaikaisemmin siviiliydinvoimalat käyvät, niin suoraan ilmakehään jää vireitä lisääntyvästi talteen. Juuri tästä kertoo 30v aikana todellisuudessa ilman 90- luvun -2mSv nykysensurointia havaittu 5 kertaistunut taustasäteilymme. Salamoinnin synnyttämän paineiskun on todettu myös lisäävän kvantittumista, jo 60-luvulla kokeissa jne. Enää tällaiseen nykyiseen termiseen virittyneeseen ilmakehämme kaasuun ei tarvita, kuin salaman kaltainen purkuyllyke. Seurauksena tapahtuu ennekokemattomia säteilysyntymisiä nähdystä siviiliydinvoimalan poistokaasusta. Maailmassa on taas ilmiö, joka ei pitänyt aiemmalla tiedolla edes olla mahdollista. Ja ydinfysiikka meni taas maailmalla uusiksi!
Vuosi vuodelta voimme kasvavissa määrin taltioida ennen tuntemattomia energiamuotoja kotoisasta salamoinnista. TV toimitti epäuskoisena asiaansa esittäneitä salamatutkijoita jotka olivat siepanneet mittareihinsa tappavia röntgensäteilyjä. Jotta heille asia olisi entistä mystisempää, niin vielä hämmästyneimpiä oltiin myös mitatuista selkeästi hengenvaarallisista gammakvanteista salamoinnin laukaisemana! Niin on se toki kiva, että jatkuvasti johdonmukaisesti kasvavat reaalifaktat saavat viimein myös tutkijat vakuuttumaan. Arki-ilma kykenee todistetusti tallentamanaan säteilyenergiaa pitkään ja nähdysti kuljettamaan energiansa vaikka kuinka kauas saantikohteestaan ydinvoimaloista. Juuri kuten STUK:n siviiliydintaustasäteilytiedoista voi osaava tulkita. Ydinvoimaloista noin 100km säteellä voidaan havaita esim. Olkiluodossa +300% ja keskimäärin +125% yleinen kohonnut taustasäteilytason pysyvä olemus.
Ehkä pieni täsmennys vielä on paikallaan tähän. Röntgenenergia tyypillisesti energialtaan 10 000eV ja taasen gammakvantti 1 000 000eV noin mielenvirkistykseksi sanottuna. On tosiaan teoriassa jo tiedetty, miten suurjännite synnyttää erityisjärjestelyissä raskaissa metalleissa röntgenefektejä, muttei ennen olla myönnetty, että jopa keveissä kaasuissa. Lisäksi edes röntgenputkilla ei ole kykyä muodostaa huomattavasti suurenergisempiä ja atomin sisärakenteissa kuorimallien mukaista gammakvantittumista! Niin tai siis ennen paljastuksia on aina näin väitetty! Ilmituotu panee nykyfysiikkakäsityksiämme ihan uuteen uskoon ja luotettavuusmietintään niin ydinturvallisuuden, kuin asiasta vastaavat seurantatahot?
-------------
Keijusalamointia.
Keskitän mahdollisimman selkeään kokonaisuuteen niitä mekanismeja joita muodostuu yläilmakehäämme erilaisista ionisaatioista ja säteilyioneista ilmakehäämme. Perussähkö joka muodostaa ukkoskentät yläilmakehäämme saa alkunsa maan pinnalla olevasta sähköstä. Elollisen elämän ja vastaavien toimintojen tuottamista irtoelektroneista. Kun biotuotanto muodostaa pitempiketjuisia sokereita positiivisemmista vetyprotoneista, jää irtoelektroneja joita käytetään eliminoimaan happiradikaaleja ja säteilyn ionisoimia elektronivajauksia vastaan. Ylijäävistä elektroneista maan pinnalla halutaan eroon. Esimerkiksi jäteliemessä olevissa orgaanisia aineita hajottavissa typpiyhdisteitä vähentävissä bakteeritoiminnoista löytyy suoraan bakteereja, joilla on ylijäämäelektronien poistoa varten johtavia poistokarvoja tätä varten. Maan pinnalta ylijäämäelektroneja kulkeutuu vesistä kohoavien auringon lämmittämien vesihöyrypisaroiden mukana noin 10 km korkeudella oleviin pilviin. Sinne muodostuu irtoelektroneista negatiivinen varaus. Muodostuvissa nousevissa ilmavirtauksissa tämän alueen päälle muodostuu pilven sisäinen positiivinen varausrintama.
T.K. 14-06. "Ukkostaminen puolestaan purkaa pilven sisäistä sähkökenttää pilvessä ja myös maahan päin. Toisinaan syntyy tähän alaspäin suuntautuvaan elektronivirtaan kanava pilvien yläosasta. Tällöin maasta singahtava ylijäämäelektronien virta pilven huipulle saattaa kaapata lisää elektroneja ilmamolekyyleiltä. Tällöin varausalue singahtaa omat elektroninsa yläpuoliseen ilmakehään. Kun ukkospurkaus kulkee ylöspäin kohti 50km-550km korkeudella olevaan ionosfääriin, tullaan alueelle, jossa auringon UV-valo ja avaruussäteily on jo ionisoinut ilman sähköä johtavaksi valmiiksi. Elektronit kulkeutuvat kymmenesvalonnopeudella laajalle alueelle. Muodostuu keijusalamarypäs jossa kukin salama kulkeutuu metrin levyisessä kanavassaan ylöspäin avaruutta kohti. Syntyy sinertävä kajastus. 60km korkeudella kanava voi olla jo10m leveä.
Ensi alkuun ilma on tiheää ja estää elektroneja. Liikenopeus kasvaa ylemmäksi mentäessä ilmamolekyyliosumien vähetessä. Tässä kaskadimaisessa kiihdytyksessä muodostuu keijusalamalle tyypillinen punainen väri usean salaman ryppäänä. Kokonaisuus voi olla jopa 50km levyinen valomeri. Ajaltaan kuitenkin vain himmeä 100-millisekunnin väläys. Tämä onnistuttiin kuvaamaan vasta 1989. Siihen asti keijusalamat olivat olleet varsin tuntemattomia. Ilmiötä tutkimaan muodostettiin 2006 Eurosprite-projekti esim. Etelä-Ranskan Aigoualin vuorille asennettiin automaattikameroita. Samoin Korsikaan ja Pyreneille. Ilmiö ei aiheuta suoraa vaikutusta elämään maan pinnalla suurista energianmääristään huolimatta, mutta kyllä epäsuoria säämuutosvaikutuksia koska energiapurkaukset tuhoavat otsonia. Otsonialue puolestaan sijaitsee stratosfäärissä 15-50km korkeudella suojellen UV-valolta. Purkausta tutkii jo ilmastomuutosmielessä yhdysvaltoihin perustetut Standfordin ja New Mexicon yliopistot ja Alaskan Fairbanksin geofysiikan laitos."
Revontulialue on välillä 20-100-1000km. Eli alue pitää sisällään myös kerrotun ionosfäärin tapahtumakentät. Ensinnä kummastuttaa, koska ilmiö tunnetaan kuvattuna vasta vuodelta 1989 asti sen esiintymistoennäköisyys aiemmin oli harvinaisempaa? Auringosta tulevat ionisoituneet vedyn elektronit ja protonisäteilyt kohtaavat maapallosta ensimmäisenä magneettikentän. Sen ohjaamana nämä sähköisesti varautuneet hiukkaset kulkeutuvat noin 1000km korkeudella vastaan tuleviin ionisoituneisiin elektroneihin, protoneihin ja muodostavat näin vetyatomeja. Virittyneet säteilyionit alkavat massiivisen valokvanttituotannon revontulialueillaan. Vedyn ominaisuus on tuottaa valoa virittämällä ainoaa elektroniaan ja näin suuret säteilyenergiat purkautuvat vaarattomana avaruuksiin. Muodostuva vety kulkeutuu syvemmälle ilmakehään maan magneettikentän ohjaamana ja tapaa alempana 15-50km korkeudella odottavan aktiivisen otsonikerroksen. Siellä vedyn yhdistyessä happeen aurinkotuulen säteilyhiukkaset yhdistyvät raskaammaksi vedeksi ja putoavat aikanaan maan pinnalle.
Luonnon oma suoja avaruussäteilyä vastaan toimii edelläkerrotusti. Systeemi perustuu siis useisiin toisistaan eristettynä pysyviin sähköjännitteellisiin ja ionisoituihin sähkövarausalueisiin ilmakehän eri kerroksissa. F- ja E-kerroksia muodostuu alueelle myös ionisaatiosta. Aurinkoenergiaperusteisina ionisaatio ja vesihöyryjen mukana kulkevat vaaditut lisäirtoelektronit pitävät järjestelmän osaltaan toimintakykyisenä. Kun tällaiseen herkkään systeemiin siirretään ydinvoimaloista sinne täysin aiemmin kuulumatonta massiivista säteilyionisaatioenergiaa voimaloiden piippujen kaasujen poistopäästönä on selvää, että muodostuu pahaa lamaannuttavaa jälkeä. Samaisessa lehdessä kerrottiin myös, että jo 6 500 valovuoden päässä maasta tapahtuva kuolleesta tähdestä vapautuva gammapurkauksen pelkkä säteilyenergia tuhoaisi myös kerrallaan koko maapalloa aina suojanneen otsonikerroksen!
Eli on selvää, että säteilyenergian tuhovaikutus on muodoissaan katastrofaalista. Säteilyenergian ilman sähköjohtokyvyn ionisaatiokasvun purkaessa muodostuneita suojaavia kenttiä. Otsoniaukon on jo todettu kasvavan ennätysmäisiin aukkokatoihin -06 viimeisissä mittauksissa Antarktiksella. Tilanteessa on syytä ymmärtää, että freonin käyttöpoistosta on jo vajaat 30v ja yhä vaan ennätyksiä siis tehdään. Sanomatta on siis selvää, ettei syy voi olla kasvaneessa freonimäärässä enää ilmakehässä. Kun tähän mm. UV-suojaan siirtyy entistä enemmän irtoelektroneja muodostuu havaittua otsonikatoa. Erittäin tärkeää on ymmärtää myös sähkökenttien kyky muodostaa tunnetusti otsonia olemassaolollaan. Myös tämä säilyttävä ominaisuus tuhoutuu nimenomaan säteilyionisaatiossa.
--------------
Van Allen vyöhyke
On paljon puhuttu siitä mitä joulukuussa -06 avaruudessa NASA:n sukkulassa matkustanut Ruotsin ensimmäinen astronautti oli testaamassa? On selvää, että jo kesältä alasajetut 5 ruotsalaisydinvoimalaa oli pysäkissä tieten ja tarkoin harkitun ennakko-ohjelmansa takia. Jo pelkästään 5 vajaan 1000MW ydinvoimalan menetetyn sähköenergian hinnat, ja ruotsalaisen ensimmäisen yläilmakehän säteilykvanttifysiikan erityistutkijan kustannukset taustajoukoin ovat erittäin mittavia.
On aivan selvää, että näitä tiedemateriaaleja Tanskassa jopa 60 erikoistutkijan voimin osaston pystyttämisen takaa löytyy äärimmäisen tärkeää ilmastonäyttöä. Suomessa historiallisen kuivan kesän jälkeen kun Ruotsi oli pitänyt ydinvoimalansa noin 4kk pysäyksissä viimein alkoivat raskaat pilvirintamat esteittä kulkemaan maahamme. Ydinvoimala-alueilla sadanta oli muuttunut lähistöllä jo noin 1kk seisahtumisen jälkeen, niin rajuksi, että viljelijöiden satoja ruotsissa uhkasi hukkuminen. Pilvirintaman säteilyionisaation normaalisadantataso palautui noin 4kk viiveellä Suomeen asti. Vettä tuli maassamme useita kuukausia, kuin vanhaan ydinvapaaseen hyvään aikaan melkein. Suomen sadanta oli ennen tätä ollut tuskin 50% normaalista. Korjauksen jälkeen sadanta kohosi siedettävään 80% tasoon. Kuvaavaa tässä oli, ettei näin mittava katkos palauttanut maahamme edes hetkellisesti normaalia vuosisadantaa silti!
Oli varsin loogista, että ydinvoimaloiden startatessa pilvet hävisivät myös samaisen 4kk viiveellä. Näin myös sateet maassamme loppuivat tammikuuhun tultaessa veitsellä leikaten. Jopa maallikoille oli näin selkeästi osoitettuna kuinka suoraviivaisesti nyky-ydinvoimaloidemme reaktoritehoistaan syytämät yli 10% kvanttisäteilytehot ulos savupiippujen kuorimalliteorioiden kertomat säteilyenergiat repivät yltämme pysyvästi elintärkeän sadannan! Pilviä ei vaan yksinkertaisesti muodostu kun säteilyenergia tuhoaa pilvimuodostusstatiikan kaikki edellytykset tylysti. Kuten myös Antarktiksen herkkä otsoniaukko oli mitattu täysin yllättäen suurimmaksi koskaan sitten 30v takaisen freonikäyttökiellon. Säteily on todella vakava uhka ilmastollemme.
Mitä kyseisen Fuglesangin raportoinneista on saatavissa julkisuuteen? Alaston tiede 11.03-07. kertoo jo jotain myös Suomeen. Maapallon ympärillä jo 60- luvulta tiedettiin tapaus Telstaarin säteilytuhoutumisen myötä, miten yläilmakehässä vaikuttava ionisaatio on todella vaarallinen ja tuhoisa tekijä. USA räjäyttämällä tuhansien km korkeudella vetypommin tiesi saastuttavansa Van Allen turva-alueena tunnetun säteilyionisaatiosta vapaan vyöhykkeen. Ydinkokeen seuraus oli koko vyöhykkeen ionisaatiosaastuminen säteilystä n. 7 000km korkeudellaan. Hämmästys oli suuri kun melko pienellä viiveellä kokeen jälkeen oli Van Allenin vyöhyke taas puhdistunut säteilystä. Siitä lähtien alettiin kiinnostumaan niistä mekaniikoista jotka kykenivät puhdistamaan yläilmakehäämme tämän tärkeän turva-alueen.
Salamatutkijoille oli 2000-luvulle tultaessa alkanut aueta miten systeemi toimii. Ukkosista syntyy liki tauotonta radioaaltolähetettä yläilmakehään, joka energisoi kyseiseen vyöhykkeen radiosignaaleillaan. Näiden energia puhaltaa alueella olevat varautuneet säteilyionisaatiohiukkaset pois häiritsemästä. Kyseessä on ikään kuin jatkuvasti aktiivisesti avaruussäteilystä puhtaana pidettävän alueen harjaamisesta. Ukkosille oli löytynyt selkeä ja elämän ylläpitämiselle maapallollamme erittäin tärkeä tehtävä. Ohjelmassa mitä selkeämmin korostettiin, että avaruudesta ja auringosta tauotta maapallolle tunkeva säteily on mitä tuhoisinta elämälle.
Ja oli täysin selvää, miten juuri ydinvoimaloiden, uraanijätevarastojen ja kaivosten oli huomattu olevan kohtalokkaita juuri tämän suojamekanismin olemassaololle. Jotain todella tuhoisaa muutosta yläilmakehässämme kertoi myös vasta äskettäin esiintymään alkaneet pilvistä avaruuteen lyövien kymmenkilometristen viuhkasalamointien sanomat. Myös mainittiin miten järkyttyneitä salamatutkijat olivat huomatessaan aivan arkisiin salamointeihin liittyvän röntgensäteilyn löydöksistään. Kaiken tämän vakavuuden edessä ei ole mikään ihme, että ensi kertaa 50v sisällä koko EU on näyttöjen vakuuttamana vaatimassa maailmanlaajuista ydinenergiasta luopumista ja vaati jo 2007 alusta alkaen kaksinkertaistamaan ydinvapaaseen uudisenergiaan satsaamista. Voidaan todella nähdä taivas on ydinasiassa puhunut vakuuttavasti vastaan.
----------------
Miksi otsoniaukko kasvaa.
Jo vuosikymmeniä on aikaa siitä, kun freoniuhan edessä koko maailmassa päätettiin luopua niiden käytöstä. Syynä oli tämä surullisen kuuluisa otsoniin aineen vaikutuksesta muodostunut UV-suojakadon lasku. Kirjalainaus Vuosisatamme kronikka: "01.04-75 Amerikkalaisten tutkijoiden mukaan vuosikymmenien ajan vaarattomana pidetty tuote, sumutinpurkeissa käytetty ponnekaasu aiheuttaa pitkällä aikavälillä ympäristölle vahinkoa." Tilanne koettiin niin vakavaksi, että päätettiin maailmanlaajuisella sopimuksella luopua haitallisten freoniaineiden käytöstä jääkaapeissa, suihkeissa ja vastaavista. Kaikki näytti ensialkuun menneen varsin hyvin ja vuosien ajan havaittiin selkeää otsoniaukon elpymiskehitystä. Mikä oli varsin loogista, koska ongelman aiheuttaja oli radikaalisti poistettu maailman teollisuudesta ja korvattu kerrallaan vaarattomilla aineilla.
Vaan entä mitä saamme lukea nyt? T.S. 21.10-06. "Antarktiksen otsoniaukko ennätyssuuri. NASA:n välittämässä satelittikuvasta selviää kuinka suureksi otsoniaukko oli syyskuussa Antarktiksen yllä laajentunut. Washington (STT-Reuter-AP-DPA). Otsoniaukko Antarktiksen yllä on suurempi kuin koskaan. Kertoivat Yhdysvaltain avaruushallinto NASA ja maan ilmatieteen laitos torstaina. Otsonikerroksen aukko on kasvanut amerikkalaismittausten mukaan 27 miljoonan neliökilometrin suuruiseksi eli Pohjois-Amerikkaa suuremmaksi. Otsoni suojelee Maata vahingolliselta ultraviolettisäteilyltä. Tiedemiehet otaksuvat, että otsonikehä toipuisi vähitellen sen jälkeen kun sitä vahingoittavien aineiden käyttö on kielletty laajasti?"
Sopii tosiaan vuosikymmenten odottelun jälkeen kysyä kummeksuen miksei odotukset täyty. Miksi USA haluaa julkaista tällaisen tiedotteen maailman energiakeskustelujen kiivaina hetkinä. Mitä tuloksia kesän mittainen ruotsalaisydinvoimaloiden koepysäytys on siis jo poikimassa? Sanomatta on selvää, jo pitkään jatkuneen freonituotantopuutoksen olisi jo aikapäiviä pitänyt parantaa myös otsoniaukon tilannetta. Koska näin ei selvästi ole käynyt, syy tilanteen huonontumiseen on pakko löytyä aivan uusista kasvavista tuhomekanismeista. Ilmiöitä tutkimaan avaruuteen lähetetty ruotsalaisastronauttifyysikko menee sattuneesti joulukuussa -06 paikan päälle. Jotain huolestuttavaa on muutoskehityksen takana. Nyt ei voida edes löytää lisäfreonia syylliseksi. Mikä valaisevinta kasvihuoneilmiötäkään ei ole esitetty syylliseksi taannoiseen otsonikatokimaraan. Taustalla täytyy selkeästi vaikuttaa jokin vähemmän keskusteltu globaali uhka.
Koska otsoniaukkokeskustelu varsinaisesti läväytettiin maailman laajuiseen julkisuusarvoonsa? Mietitäänpä tovi. Tosiaan kumman hyvin sattuu yksiin energiakriisin loppuvaiheille. Siis 70-luvun loppupäähän? Oliko jopa niin, ettei freoni jo silloin ollut ainoa otsonisyyllinen? Freoni ollee ollut silloin se kiistellyin katalyytti, mutta entä nyt? Vuosikymmenet poissa olleet freonimassat ovat aivan varmasti väistyneet huippumääristään nykytilanteessa 30v sisällä! Mikä itse asiassa tekee tuon jatkuvasti uudistuvan otsonikerroksen yläilmakehäämme? Maan päällä sitä tehdään suurjännitekentissä. Näin myös UV-valontuoton lisäksi myös sähköllä luonnossa. Otsonia häviää ja sitä on sen seurauksena pakko valmistua tietty määrä lisää. Sadannan mahdollistaa vain toimiva ja riittävän iso jännitelataus yläilmakehässä. Olemme saaneet julkisuudesta lukea, että sadannastamme on kadoksissa nykyisin peräti -50%. Syynä on vauriokasvut sähköstaattisissa kerrostumissa, jotka muodostuvat haihdunnan maasta mukanaan tuomien elektroniylijäämien vaikutuksesta. Joku syö aivan selkeästi tätä elämälle tärkeämpää sähköstatiikkaa maapallon yläkerroksissa. Mietitäänpä mikä kumma?
Juuri sitä ollaan USA:n toimesta tosi mielissä nyt etsimässä. Mistä tulee tämä elämäämme nakertava povellamme oleva tuho? Tässä antaa selkeän viitteen ongelmatikan alkuvuosimäärät 70-luvun loppupuolelta. Mitä oli maapallossamme öljyn loppumisuhan alla ratkaisevasti muutettu? Aivan oikein maailman energiahuoltoon oli tullut yhtäkkiä varsin selkeä painotusmuutos, juuri tuona kriittisenä hetkenä. Kuten tunnettua 70-luvun loppua leimaa massiivinen maailmanlaajuinen ydinenergian ennennäkemätön esiinmarssi! Sanomatta on selvää, että näistä päivistä niin uusista uraanikaivoksista, jalostamoista kuin ydinvoimaloista on singonnut tauoton säteilyionisaatiovuo taivaisiimme asti moninkertaistuneina taustasäteilyinä.
Ionisaatiota lähtee ydinreaktorista energiaa yläilmakehäämme tihutöitään tekemään. Ilmaionisaation peruspiirre on tappaa elämää, mutta siinä sivussa se muuttaa ilmaeristeen nauhana johtavaksi aina maasta yläilmakehään asti. Näin on muodostettu käsittämättömän rajuja systeemejä maadoittamaan ja tuhoamaan otsonintuotannolle elintärkeitten sähkökenttien olemassaolo pysyvästi. Tilanteessa ilmiasun teki freoni, mutta nyt sen vähetessä uutta otsoniakaan ei riittävästi muodostu balanssiin pääsemiseen millään ja ongelmavyyhtiimme paisuu ydinvoimin taas vuosi vuodelta. Jotain on pakko tehdä ongelmassa!
33 Fotonisähköilmiöstä ja muusta.
Säteilykoulutuksessa on esitetty väitteitä siitä, että säteily, ikään kuin "absorboituisi" energiaa mystisesti haihduttaen kaikkia luonnonlakejamme sumeilematta uhmaten. Otan tähän argumentoitavakseni vaikka STUK- kirjan Säteily ja turvallisuus: Kun varauksinen hiukkanen etenee väliaineessa sen liiketilassa tapahtuu muutoksia ja se menettää energiaa". Suurin osa? .. aineeseen siirtyvästä energiasta muuttuu lämmöksi! No joo näin sitä pyritään tosiaan yleensä vedättämään pokkana. Kuten olemme huomannet. Jäin hiukan ihmettelemään muutamia yksityiskohtia myös tästä harkitusta huijauksesta. Miksei kerrota niistä näemmä jo lauseeseen kätketyistä "selkeästi" karkaavista yhä säteilynä pysyvistä energiaosuuksista mitään? Ja lisää lunta samalta "tajunnanharhauttajalta". Kertoo kuinka selkeän vaikeaa on vedättää jopa ammattilaisen pitkissä jutuissaan. Tässä muutamia herkkulöytöjä samalta kirjalta:
Aktivoituminen. Jos säteilyttämisen tuloksena syntyvä nuklidi on radioaktiivinen, voidaan reaktiossa syntyvien ytimien lukumäärälle N(t) yhtä kohtioydintä kohti kirjoittaa differentiaaliyhtälöön. dN/dt = q fii - lambda N. Tytärnuklidin aktiivisuus A(t) on A(t) = lambda N(t) = q fii (1-e potenssiin- lambda t) = A ääretön(1-e potenssiin - lambda t). Kun t on suuri verrattuna puoliintumisaikaan A(t) lähestyy arvoa A ääretön = q fii, jota sanotaan myös kyllästymisaktiivisuudeksi. Säteilyttämisessä saavutetaan tasapaino, jossa syntyvän nuklidin aktiivisuus on yhtä suuri kuin sitä tuottavan reaktion reaktiotaajuus. Koko näytteen aktiivisuus saadaan kertomalla yhtälössä laskettu aktiivisuus näytteen ytimien määrällä.
Syntyneen nuklidin aktiivisuus on 50% kyllästymisaktiivisuudesta, kun säteilyttäminen on kestänyt 50% kyllästymisaktiivisuudesta. Kun säteilyttäminen on kestänyt yhden puoliintumisajan verran. (93,75% neljän puoliintumisajan jälkeen). Pienillä t:n arvoilla aktiivisuus kasvaa lähes l i n e a a r i s e s t i kaavan A(t) = A ääretön lambda t mukaisesti. Lineaarinen approksimaation virhe on vähäinen, enintään 3,5%. Melko hurjaa energian siirtoa edustaa moinen säteilyenergian siirroskyky, eikä hukkalämmöstä mitään tietoa! Mutta jatketaan tovi samalla teemalla.
Mitä tapahtuu, kun säteilytämme vaikka arkista ilman kaasumolekyyliä? Aineiden valenssielektroneilla on kyky muuttaa energiaa tyypillisesti valenssielektroneissaan muutaman elektronivoltin kvaantituvaksi infralämpöhäviöksi. Tämän toki tiedämme. Mutta ajatellaanpa tilannetta, jossa 10 000eV röntgenkvantti kohtaa kyseisen valenssielektronin, mitä tapahtuu. Lähinnä kuin norsulle lasikaupassa. Elektroni voi onnistua optimissaan kvantittamaan kohtaamastaan energiasta 5eV suuruisen infrapunakvantin lämpönä. Mutta menettää seurannaisena otteensa atomista ja singahtaa säteilyalueelta lähinnä beetasäteilymäisenä ionisaatioelektronina kaukaisuuteen. No mitä tapahtuu jäljelle jäävälle atomille?
Koska vain pois paikoiltaan singotuilla muutamilla valenssielektronilla oli kyky infrapunakvantitukseen, jäljelläolevilla elektroneilla ei tätä kykyä enää ole! Vaan nyt säteilyvirettä itseensä imevät elektronit muuttavat säteilyenergiaansa 10 000-100 000eV röntgenkvanteiksi, tai vaikka beetasäteilyvire-elektroneiksi. Ydinosa atomista syytää puolestaan tyypillisesti jo 1MeV gammaa kompressoiden tasoonsa osuvaa vaikka vain 10 000eV perusröntgeniä. Systeemi ei siis tässä vaiheessa muodosta infrapunakvanttia. K-kuorielektroneistaan esim. alumiini Al sinkoo 8 000eV ja lyijy Pd huikeaa 450 keV röntgenöintipurskettaan!
Fotoni-ilmiössä fotonikvantti puolestaan luovuttaa k o k o energiansa atomin elektronille, joka sinkoutuu ulos atomista ja saa liike-energiakseen fotonin energian . Fotonielektronit ovat pääasiassa atomin sisäkuoren (K, L, M) elektroneja, sillä liikemäärän säilyminen vaatii, että koko atomi ottaa vastaan rekyylienergian. Ja kas kummaa myös tässä ei yhtään hävinnyt energiaa absorboitumisiin ja muuhun väitettyyn. Ja huomatkaa , että tosiaan kyseistä litaniaa kirjoittaa yhä sama STUK, joka juuri äsken kertoi säteilyenergian haihtuvan Einsteinin lakia vastaan tuosta vaan "absorboituen" ilmaan. Villiä tässä on se, että säteilytetyssä materiaalissa ei juuri edes ole "välineitä" lämmön tuotteluun, koska massiivinen säteilyenergiakvantti ei norsuna "mahdu" mitättömään energiavaraston infrapunavalenssielektroniin!
34 Absorbtiosta.
Olen jo pitemmän aikaa yrittänyt saada vastauksia aivan keskeisiin fysiikan elementteihin. Nimittäin kun ydinkoulutuksessa kirkkain silmin väittään, että nimenomaan säteilyenergia katoaa "absorboituessaan" aineisiin, ollaan täysin keskiaikaisessa fysiikan tulkinnassa. On surkuhupaisaa todeta, että henkilöt, jotka tietävät Einsteinin aineen ja energian häviämättömyyslain oikeiksi, silti uskottelevat, että nimenomaan säteilyenergia katoaa kuin taiottuna kohdatessaan absorbtiopinnnan. Väite on niin lapsus ja tökerö kuin vain olla ja voi!
Kuka hyvänsä ydinkoulutettu saa silmiensä eteen laskettavaksi kaavoja esimerkiksi siitä miten elektronisuihku osuessaan röntgenputken metallikohtion elektroneihin synnyttää aivan loogisesti energiaansa menettämättä lisää virittyneitä elektroneja ja röntgenkvantteja aivan solkenaan. Ja silti esim. STUK opettaa säteilykursseillaan, että beetasäteilynä etenevä elektronisuihku osuessaan 2mm paksuun alumiinipalaan ikään kuin "haihtuu" ja koko säteilyenergia, niin se vaan "absorboituu" pois vastoin k a i k k i a tunnettuja fysiikan lakeja! Ja jotta tämä rikos, tai suoranainen petos olisi täydellinen, niin sitten kokeneinta ydinosaajaa myöten uskotaan moista pannukakkuteoriaa suoraan pimeimmältä keskiajalta. Että osaa ihminen olla helposti höynäytettäviä!
Tähän silkkaan satuiluun on sitten aina Otaniemen maamme korkea-arvoisinta ydinosaamiskeskusta myöten kuljetettu massoittain pätevyytensä siellä koulutuksin menettänyt populaatio. Eikö moisen tekijät edes osaa h ä v e t ä ? Eikö tosiaan maassamme lisäkseni koskaan koko 50v aikana kukaan ole aukaissut näissä "massavedätystilaisuuksissa " suutaan ja tuonut vilppiä esiin? No ehkä tosiaan olisi, muttei ole työpaikkansa menettämispelosta silti uskaltanut. Ydinalaan kuuluva massana vaikenemisen omerta on taas vienyt tutusti mukanaan ja kaikki loppukurssin läpäisseet "tietävät" maapallon olevan yhä pannukakku.
Mitä absorptiossa tapahtuu todellisuudessa? Comptonilmiömäisesti gammakvantti siirtää taajuuttaan törmäyksissä vastaavasti energiasiirrossa laskien energiaansa elektroneille. Nostaen niiden termistä viretasoa askel askeleelta huippua kohti odottavaa kvantittumista fotonista, röntgeniin. Myös Malenkan, Ajzenbergin ja Lauritsenin kuorimallien mukaan vastaavantyyppinen isomeerinen säteilyenergian siirtyminen atomien ytimiin vastaavasti toteutuu. Protoneihin ja neutroneihin energiakokonaisuutta menettämättä iskeytyvät gammakvantit ja vastaavat röntgenöinnit ja muut säteilyenergialajit virittävät kohtaamansa ydinnukleonit moniportaisiin pitkäikäisiin viretiloihinsa kohottaen.
Aikanaan kyseisen aineen puoliintumistahtiin sitten nämä energiat synnyttävät vääjäämättä luonteenenomaisia gammakvantittumisiaan. Singoten sisäänsä imemät energiat taas seuraavia atomeita loputtomiin virittämään. Esimerkiksi hiilellä puoliintumisaika on 5360V. Koska kvantti on luonteeltaan energian lailla ikuista, mitään tunnettua mekanismia ei ole, joka kykenisi "absorboimaan" kvanttienergiat, kuten säteilykoulutuksessa täysin virheellisesti väitetään. E= yhä m c2!
Jotta säteilysuojelukoulutuksemme olisi täydellisen virheellinen ja harhaanjohtavan keskiaikainen, niin myös lisäharhaa syötetään. Väitetään, ettei säteilyenergia kykenisi läpäisemään tiettyjä ainepaksuuksia? Otetaan nyt vaikka beetasäteilyn elektronit. Täysin harhaanjohtavasti sanotaan säteilyenergian pysähtyvän 2mm alumiinipeltiin. Tämä ei myös ole totta missään nimessä! Säteilyemittoituneet elektronit osuessaan sinkauttavat edeltään seuraavia K, L, M-elektroniratojen elektroneja virittäen puolestaan niistä röntgenkvantteja. Kuten sähkön kammetessa valenssielektroneja vastaavalla tavalla myös nämä röntgenkvantit siirtyvät loputtomana virtana atomilta toiselle, lävistäen esteittä metallia ja muuta alkuainetta.
Ainoa merkittävä ero on, että viuhkamaisesti etenevä säteily hajoaa lukuisammiksi mittareissa näkymättömiin alle 100% röntgenviretermitiloihin odottamaan lisäenergiaa jatkaakseen etenemistä. Laboraatioissa on voitu kiistatta todeta, että kun paksuja säteilyabsorptioesteitä aikansa pommitetaan alkaa säteily esteittä läpäisemään jatkossa. Suoja muuttuu konkreettisesti termisesti virittyneeksi. Säteilymielessä asiallisesti täysin suojaa antamattomaksi varsinaiseksi säteilynsiirtäjäksi! Ilmiöllä on oma nimensä ja käsittelenkin tätä hämmästyttävää lisäyskerrointa seuraavassa osiossa. Esim. nikkeli muuttuu jopa 75 000v puoliintumisaikansa säteilynsä säilöväksi. Näin kumoutuu myös kolmas säteilysuojeluharha. Ettei aine muka sido mm. isomeerisesti säteilyenergiaa itseensä. Väite on täysin vailla realiteettia. Alkuaineiden kykynä nimenomaan on varastoida säteilyä niin elektroneihinsa, kuin ytimiinsä. On vain enemmän kuin hämmästyttävää, miksei näitä tiedettyjä faktoja koskaan haluta kertoa? Kuka ampui ydinfysiikasta Newtonin?
--------
Hämmästyttävä lisäyskerroin.
Mieltä kääntävä löytö taas ydinvedätysten maailmasta. Ydinturvakoulutuksessa eräs keskeisin elementti on aina se, että sijoittamalla kiinteää massaa säteilylähteen ja itsensä välille säteily suoraviivaisesti siitä vähenee ja vaimenee? No olen jo varsin selkein sanakääntein kumonnut tämän aivan keskeisimmän STUK/ydinalan propagoinnin. Mutta nyt tähän "julkisuuteen" saumattomasti tuotuun inttämään tulee aina vaan enemmän säröä. Tilanne ei sinällään ole ydinhuijausilmapiirissämme mikään uusi ilmiö. Pannaanpa taas kerran uutta mietittäväksi. Selvitellään erittäin vähän keskustellusta taas uudesta ydinsalaisuudesta nimeltään "lisäyskerroin"! Siroamattomat fotonit aiheuttavat suurimman osan annoksesta vain, kun mittauspisteen ja lähteen välillä ei ole merkittävästi vaimentavaa väliainetta.
Usein kuitenkin osa fotoneista kokee vuorovaikutuksen säteilysuojuksessa ja saavuttaa kohteen, jonka absorptionopeus on laskettava. Näiden sironneiden fotonien vaikutus pyritään ottamaan huomioon käyttämällä lisäyskerrointa. Se määritellään seuraavasti: B = annosnopeus siroamattomista ja sironneista fotoneista/ annosnopeus yksin siroamattomista fotoneista. Lisäyskertoimeen vaikuttavat -Lähde-energia E0. -Säteilyn suuntajakauma (pistelähteen yksisuuntainen fotonisuihku). -Suojauksen muoto. - Väliaine. -Etäisyys törmäysväleinä. Siroamattoman fotonin matkavaimennuskerroin ja väliaineessa kuljettu matka.
Lisäyskerrointaulukot perustuvat Spencerin ja Fanon kehittämään momenttimenetelmään, jota Golstein ja Wilkins ovat edelleen kehittäneet. Käytettävissä on lisäyskertoimet vedelle ja kuudelle alkuaineelle (Z = 13-92) ja yhdeksälle energialle välillä 0,225-10MeV. Lisäyskertoimet saadaan muille energioille ja materiaaleille perustuloksista interpoloimalla. Näköjään vesi/lyijysysteemissä liikkuu isotoopeilla 1,11-982 kertaistumisten välillä. Fotonisuihkulla 1,111-74,9 välillä. Perusjujuna taulukoissa on se, että suurempi lähtöenergia siroaa energiapakettinsa kokonaisenergiastaan näemmä vähemmän. Poikkeusta on jonkin verran tästä lyijyssä, jossa kertymäkerroin on epämääräisempi ja rajuimmillaan alkuaineelle tulee huikea 44,6 kertaistava vaikutus.
Huippua on silti huomata, että laittamalla absorptiota päälle tunkevan säteilyn estämiseksi saattaa aiheuttaa maksimissaan liki tuhatkertaisen säteilyvahingon itselleen! On t o d e l l a edesvastuutonta taas kerran opettaa säteilysuojakursseissa STUK:n toimesta, pankaa vaan materiaalia säteilylähteen eteen, niin olette paremmassa turvassa. Ja lisäksi opettaa pokkana, ettei se säteily milläänlailla "aktivoi" kohtaamaansa massaa. Juu eipä, mitä nyt ehkä 1000 kertaisuuksiin! Taas kerran ja entistä hämmästyneempänä on syytä tosiaan todeta, ketä ihmettä varten nämä virannomaisemme näitä suoltaa? Onko tosiaan aivan välttämätöntä vedättää näissä säteilyasioissa aina kuolettavinta opetettavilleen mitä keksitään? Onko IEAE tosiaan vaan päättänyt pimittää julkisuudesta kaikki ne mekanismit pois ihmisten tiedoista, joilla päälle tunkevassa säteilyssä voisi edes osan kansasta pelastaa?
Mitä tämä lisäyskerroin konkreettisesti kvanttitasolla edustaa? Jos meillä on esim. vuotava vesihöyryputki. Suojaamalla alueen säteilyltä panemme ikään kuin vanukasan absorbtioksi höyryn tuloa estämään. Pian koko tuppo suorastaan turpoaa vesihöyryn vedestä ja vuotaa pian entiseen mallinsa. Mutta nyt meillä on lisäksi käsissä tulikuuman höyryävän imumassan sisältämä vesihöyryenergia radikalisoimassa vanhan säteilymäärän lisäksi. Eli säteilytetty aine on konkreettisesti energiaa aikansa säilöttyään muuttanut säteilymäärän pahimmillaan varastoimalla 1000 kertaiseksi!
Taylorin yhtälössä lisäyskerroin mainitaan siroamattomien fotonin kertymänopeuden edustajana. Voimme suoraan todeta että lisäyskerroinkaavat projisoivat alkuaineiden selkeää kykyä imeä säteilyenergian radikalisoivaa energiaa. Ilmiöllä jota ei koskaan "virallisesti" edes myönnetä pimittämällä kuorimalliteoriat julkisuudelta tyystin. Niinpä myös siviiliydinvoimaympäristöä tuhoava perussäteily samantyyppisellä mekanismilla kykenee todistetusti kasaantumaan biodiversiteetin ja esim. ydinvoimalan alkuaineisiin jo pienehköstä alkumääräsäteilystä summautuen nähdysti varsin rajuun loppusäteilytasoon. Kuten jopa "pieni" höyryvuoto nähdysti kasvaa säteilykorkoa korolle aivan massiivisiin mittoihinsa.
Toisena vertailuna voimme verrata vaikka tasaisena vetenä kulkevan kosken patoamisella. Veden tuottama energia lasketaan veden läpivirtaama kuutiometrinä sekunnissa, kertaa putouskorkeus, kertaa massavakio g 9,81 ja tulos saadaan suoraan kosken tehona kilowatteina. Tilanne on sama, kun vuotavassa pistesäteilykeilassa joka absorboimattomana edustaa patoamatonta vaikka 1m koskea. Nyt kun sijoitamme tällaiseen koskeen 20m korkean padon, se täyttyy hetkessä vedestä ja vaikka koskiosuuden läpi menee edelleen sama määrä säteilyenergiaa, eli vettä sen "laskennallinen" teho onkin noussut peräti 20 kertaiseksi. Lisäyskertoimen määritelmä STUK: (Build-up factor) suojauslaskuissa käytettävä kerroin, jolla otetaan huomioon sironneen säteilyn osuus suojauksen läpi pääsevän säteilyn annosnopeudessa.
--------------
Absorbtiosta 2.
Hupaisaa seuraskella sitä äärimmäisen varovaista ja huvittavan karttelevaa suhtautumista, jota olen ollut havaitsevanani keskusteluhalukkuuteen mm. isomerivireen, termisen virittymisen ja Malenkan, Hans Jensenin, Maria Göppert-Mayerin ja Eugene Wignerin jne. kuorimallien tiimoilta. On suorastaan surkuhupaisaa havaita, miten tilanne on perusydinfysiikassa jo vuosikymmeniä varsin laajojen laboraatioiden tukemien systeemien jälkeen yhä tämä! Vaikka itseasiassa koko nyky-ydinfysiikan keskeisimmästä asiasta on kyse, niin näyttöjen nujertamina on vaan päätetty pistää jopa aiheesta kirjoitelleet Pekka Jauhon kaltaiset ydinikonit pysyvästi jäihin. Todella paljonkertovaa. Koska esim. uraanin loppuminen on käsiin repeävä fakta, niin päätetään IAEA-kokouksissa, ettei aiheesta vaan keskustella julkisuuteen ja tässä kaikki?
Olen selkeästi kertoillut, että säteilyenergiasta fissiotilanteessa 90% muuttuu kineettiseksi lämpöenergiaksi, eli infrapunafotonien liikkeeksi. Vastaavasti 12% muuttuu pysyviksi säteilykvanteiksi. Totta kai ydinfyysikot ovat jo alkumetreistä alkaen ihmetelleet sitä, miksei kaikki sitten suostu muuttumaan entropiasta tutummalla tavalla lopulta pelkäksi lämmöksi? Juuri tästä perusdilemmasta on kyse. Tutkitaanpa tovi tätä perusfissiointitiprosessin olemusta. Reaktorissa säteilyenergian mellastuksessa luulisi muodostuvan pelkää lämpöä? Fissioiva urani tuottaa aina hajotessaan silti tuon 12% säteilysumman. Ei edes vuosikymmenten aikana reaktorissa spontaanisti etenevä fissiopalaminen silti suostu muuttumaan pelkäksi lämmöksi. Jo tästä huomaamme, että mekanismi on se, että vähintään 12% vapautuneesta energiasta on aivan pakko pysyä matalaenergistä infrapunakvanttilämpöä ylemmillä viretiloillaan. Ydinfysiikka on helppoa ja loogista mikromekaniikkaa.
Koko säteilyn perusjuju on varsin yksinkertainen. Vain valenssisidokseen osallistuvilla elektroneilla on kyky muuttaa sisällään energiaa infrapunakvanteiksi. Jos taajuus kvantilla nousee tätä suuremmaksi niin se tunkeutuu aina syvemmälle elektronikuorikerroksiin ja ydinrakenteisiin. Nyt tarkkana, niissä m i l l ä ä n muulla atominukleonilla ei ole kykyä tuottaa lämmön matalataajuisia kvantteja. Tämä on aivan keskeinen löytö ydinfysiikassa! Eli tilanne on vähän kuin tikkataulussa. Vain osumalla huonosti 1 numeroon tulee infrapunapummeja. Kaikissa muissa osumissa tämä ei tapahdu.
Tyypillisesti tilanne on seuraava. No: 2 heittäjä tuottaa sitten UV-kvantteja. Mutta nyt tulee kaikkein keskeisin osio. No:3 ja sitä suuremman osuman heittäjä saa tuloksekseen aina röntgen/ gammakvanttipaketteja. Eli K,L,M-kuorielektronit ja massiivinen ydin saadessaan osumia kompressoi tyypillisesti myös matalaenergisemmät röntgenin tuomat energiapaketit massiivisempaan muotoonsa. L ja M-kuoret 10 000eV röntgeniksi. K- kuori 100 000eV ja koko ydin kompressoi energia 1MeV gammakvanteiksi, tai jopa reippaasti tämän yli. Atomi on kuin vähempienergistä valoa kokoava linssi. Sen sisällä energia yksinkertaisesti tiivistyy säteilyenergiakvanteiksi. Fissiotason energiabalanssin systeemissä säilyttää esim. spontaanisti säteilykykynsä riittävällä tiivistyskyvyllä jo 12m3 kokoinen luonnonuraanikasa.
Mistä tarkoin asiassa vaietaan on juuri kyky kompressoida matalavireistä energiaa. Malenkan löydös oli kova isku makromekaniikkaan tottuneille ydinfyysikoille, järkytyksestä ei olla edes toivuttu. Kuten esimerkiksi ajan suhteellisuuden kohdalla oli tilanne pakko myöntää. Kvanttimaailma ei toimi, kuten makromaailma. Baryonien säilymislaki on tästä oiva esimerkki. Nukleonien maailmassa esimerkiksi aine muuttuu palamisen tapaan kyllä energiaksi. Mutta koskaan ei makromaailmassa energia muutu aineeksi, kuten tapahtuu arkisesti kvanttimaailman parimuodostuksissa. On siis vain tajuttava, että se mikä meillä on itsestäänselvää ei seuraa kvanttimaailmassa samoin. Siihen on syynsä. Baryonien lainalaisuudet takaavat esimerkiksi sen, ettei aineen perusosaset kykene haihtumaan pois.
Tästä seuraa, ettei samalla myös energia koskaan katoa. Siksi säteilykvantin ikä on pakko ymmärtää ikuiseksi. Mikä automaattisesti meinaa myös, että kerran liikkeelle ammuttu röntgenkvantti vaeltaa avaruuksissaan loputtomiin, vaikkei se toki ydinfyysikoille julkaistavaa tietoa ole. Fotoni on niin pysyvä, että yhä kaikki alkupamauksen synnyttämät kvantit on nähtävissä kaikkialla ympärillämme. Jopa loitontuessamme liki valonnopeutta niiden alkukodista näemme ne energiaköyhinä infrapuna-alueen ääripäässä. Mutta tässä ei ole kaikki. Jos lähestyisimme niitä valon nopeuta hipoen niiden energisyys paljastuisi säteilytasoiseksi. Kaikki tämä pysyvyys, vaikka ne ovat maailman vanhinta energiaa!
35 Ilmastomallin uudisrajan esittely.
Olen lanseerannut julkisuuden yleiseen tietoon käsitettä "ydinaavikoituminen". On ensiarvoista tajuta, että nykyisen maailmanlaajuisen ilmastokehityksen syy ei ole väitetyt hiilidioksidimuutokset, vaan erityisesti 70-luvulta suunnattomasti kasvaneet ydinvoimaloiden ionisaatiopäästöt. Ruotsalaisnorjalaisessa 5 ydinvoimalan peräti 3kk<6kk mittaiseksi venytetyssä testiajossa nimenomaan tätä kokeillaan! Ydinkokeen vaikutuksia Pohjoismaiden sadantaan tutkitaan parhaillaan (-06) suurella mielenkiinnolla. Ydinaavikoitumiskehityksen rajuus ei ole jättänyt mitään muuta vaihtoehtoa elintärkeän sadannan totaalikadon realisoiduttua.
Tällä hetkellä voi pelkästään vilkaisemalla ulos huomata miten kaikkien aikojen kuivin jakso on ydinpysäytysten vaikutuksesta muuttunut takaisin lähes normaalisadannaksi. Asiasta keskusteli julkisuuteen viikolla 39 mm. Australian pääministeri sanomalla, ettei nykyinen totaali aavikoitumiskehitys johdu hiilidioksidista vaan muista mm. edelläolevista tekijöistä. Ruotsissa jo 2kk pysäytyksistä vedentulot osin palautuivat ja Suomeen vastaava selkeämpi sadantalisääntyminen ukkosineen kaikkineen raportoitiin n.4kk viiveellä. Mitä ydinaavikoituminen tarkoittaa ? Mekanismi perustuu yksinkertaisesti ydinvoimaloiden karanneen n.10% säteilyenergian synnyttämään mm. poistotuuletuksessa yläilmakehään ajautuneeseen kerääntyvään ja kumuloituvaan säteilyenergiaan. Uraanikaivoksilla ja jalostamoilla on myös keskeinen samansuuntainen vaikutus.
STUK Säteily ja turvallisuus: "Fissiossa vapautuva energia absorboituu pääasiassa lämpönä reaktorissa, mutta neutriinojen- ja osa gamman energiasta karkaa reaktorista." Mainittakoon tähän, että fission 200MeV energiasta 167MeV on liike-energiaa. Ja peräti 33MeV eli 17% kattaa tätä mainittua biodiversiteettiin irtoavaa ikuista fotonien energiaa. Eräs myös STUK:n myöntämä vuotomekanismi on aktivoitumisreaktio. Neutroni-, gammasäteilyt ovat ydinreaktoreissa merkittäviä. Siinä reaktoriveden hapesta O-16 syntyy (neutroni, protonireaktiolla) typpi N-16 jossa muodostuu beeta miinus aktiivinen reaktio ja syytää erittäin läpitunkevaa gammakvanttia energialtaan 7,1MeV. Kvantti ehtii tunkeutua jäähdytteen mukana reaktorin jäähdytepiiriin, josta tunkeutuu ongelmitta suojaavien putkien läpi.
Säteilyvuoto primääriaktivoi suoraan voimalaitosta kaikkialta ja erityisesti ilmakehään poistopuhallettavaan piipun ilmastointiin näin isomeerisesti ja termisesti virittynyttä säteilykvanttienergiaa.(Rosalie Bartell kirjassan "Ei välitöntä vaaraa 1991", käytti ilmiökokonaisuuksista yleisnimenä termiä "reaktorihehku. Lisätty 2010). Prosessi on vain eräs lukuisista tunnetuista mekanismeista, joiden takia ydinvoimalasta poistuu jatkuvana kasautuvana ja kvanttitasolla myös varastoituvana vuona 10% kokonaissäteilyenergiasta ympäröivään biodiversiteettiin. Esim. voimalaitoksen polttoaine- ja huoltojätteet jne. Siksi yleinen taustasäteilytasomme on 45v aikana n.5 kertaistunut.
Säteilyenergia muuttaa ydinvoimalasta poistetun esim. ilman energiallaan sähköä johtavaksi useasti ionisoituneeksi varaukselliseksi ainevirtaukseksi tauotta piipusta kilometrikorkeuksiin vaeltavaksi säteilyenergiavuoksi. Ionisaation perusominaisuus on elektronien massiivinen poistuminen arkiatomeista, jolloin muodostuu positiivisia ja negatiivisia ioneja. Keskeistä on esim. se, että ionisaatio johdattaa sadannalle elintärkeän pilviaihioiden sähkövarauksen päältään pois. Lisäksi pilvimuodostusalueella tapahtuva säteilyenergian siellä synnyttämä suora sähkökenttämuutos tuhoaa koko normaalin ilmaston luonnolliset toimintaedellytykset lopullisesti! Vaikutus ulottuu pysyvästi satakilometriseksi säteeltään, joka lisäksi jatkuvasti laajenee ja kumuloituu kilometrikorkeudessaan kaikkialle ympäristöönsä. Myös siirtyen sieltä maahan.
Sateen muodostukselle on keskeistä, miten maasta kohoava vesihöyry kuljettaa mukanaan negatiivisen varauksen ja tämän staattisen sähkön tarkoitus on koota pisarat ylhäällä yhteen niin, että voivat raskaampina pudota alas. Kun ydinvoimaloista vapautunut säteilyenergia estää sadannan, muodostuu ydinvoimaloiden laajaan vaikutusalueeseen staattisia äärimmäisen vaaralliseksi yhdistyvä kokonaisia mantereita peittäviä enemmän ja vähemmän yhtenäisiä pysyviä satamattomia suunnattomia "ydinaavikoitumisalueita". Vedentulon nähdyt massiiviset jo nyt mitatut -33% muutokset sinällään yksinään ovat katastrofaalisia. Kuten mennyt maailman kuivin vuosi on taas kerran kiistatta osoittanut. On ymmärrettävä, ettei tämä jatkuvasti jo 30v aikana kasvanut ilmakehämme massatuho ole kuin oire sairaudesta säteilyn selkeistä muista vaikutuksista.
Yleinen taustasäteilymme tämän mekaniikan johdosta on noussut 60-luvun 1,2mSv <3,7mSv(STUK)! Jos huomioidaan 90-luvun 2mSv poisto mittaustaulukoista, niin muutos on n. joka 10v tuplautuva koko ydinvoimaloiden ajan! Taustasäteilymuutoksen takana on vain maailman 440 ydinreaktorin noin 30v toiminnan tulos. Kerran aktivoitunut biodiversiteettimme ei käytännössä koskaan laske. Jo nykyinen säteilytasomme synnyttää mm. T. Vartiaisen mukaan maailmassa 7,3 miljoonaa säteilykuolemaa! Joten kyllä tästä hyvin ymmärtää, miten elintärkeää olisi tapahtumaketju säteilykumuloitumisineen saatava välittömästi katkaistua. Karu viesti on, näin todistuu miten kaikki tunnetut alkuaineet, sekä aktivoituvat säteilystä, että myös niin kuljettavat, kuin säilyttävät saamaansa energiaa termi- ja isomeerivireissään.
36 Tutkittua tietoa.
Usein kun syntyy radikaalisimpia löydöksiä, on seurausvaikutus myös tramaattinen. Nykyisen ilmastokeskustelun eräs harvemmin keskusteltava osa-alue on sadanta. Toki paljon on keskusteltu niistä mekanismeista, jotka ovat milloin nostaneet, tai vaihtoehtoisesti laskeneet maailman ilmakehän lämpötiloja asteen kymmenyksen sinne tai tänne. Myös sitä on tarkoin pähkäilty, että onko merien pinta noussut 1, vaiko peräti 1,2mm menneinä vuosikymmeninä. No joka tapauksessa tällaisilla nyansseilla ei ole kuin ajankulun ja propagoinnin täyttämä vaikutus. Tärkeimpiä suoria talousarvoja käsitellään sitten taas aivan toisilla elementeillä.
Ennen kaikkea kyseiset säämuutokset ovat mahdollisimman kaukana kasvihuonekeskusteluista. Tuskin on kellekään jäänyt huomaamatta taannoiset tapahtumat Ruotsissa (-06). Norjan ja Ruotsin säätutkijat olivat varmistaneet, että jo 80-luvun alusta asti maailmaa tuhonnut ydinaavikoituminen oli selkeästi syy, joka on tuhonnut myös Pohjolan sadannat pohjamutiin. Niinpä jo syksyn vaaleissa kaadettu Ruotsin sosdemhallitus oli mitatuista tuloksista niin vakuuttunut, että siltä seisomalta kesällä päätettiin uhkaavan vesipulan seurauksena lyödä 5 ydinvoimalaa kerralla 3kk seisokkiin. Kokeilun hinta on senverran suunnaton kansantaloudelle, että syyt huoltoseisokkeihin ympättyyn projektiin olivat selkeästi hallinnolle näytetty. Lasketaanpa tähän, mitä kokeilu tuli maksamaan Ruotsille menetettyinä tuloina. 5000 000kWh*24h *0,08e/kWh = 9,6 milj./vrk *100vrk. = 0,96 miljardia!
Todellisuudessa myös kuukausia seisotettavat ydinvoimalat triplasivat koko Pohjolan perussähkön hinnat lisätessään hermostumista markkinoilla. Jo näin varovasti voimme kerrannaisina laskeskella, että tämä 3kk kokeilu maksaa yhtä paljon kuin vaikka OL3 ydinvoimalan kokonaishinta! Kaikella tällä korostan totuutena, että mistään nappuloilla pelaamisesta ei ole kyse. Norjan ja Ruotsin tutkijakollegat ovat ilmeisen varmoja siitä, että sulkemalla kaikki nykyiset ydinvoimalat saadaan paljon hyvää. Nykyisellä reaaliaikaseurannalla on voitu osoittaa, että Pohjoismaiden 50% riippuvuus suoraan vesienergiasta rajaa koko Pohjolan ydinvoimarakentelun järkevyyttä.
Löydös on nimenomaan reaaliaikaisten seurantojen tulos, eikä mitään kansan huviksi kehitettyä kasvihuoneharhautusta. Jokaisen rakennetun ydinvoimalaitoksen on suoraan noin vuoden, korkeintaan parin viiveellä osoitettu vähentävän tuplaten enemmän sadantaa erityisesti 100km säteellä, kuin voimalaitos itsessään koskaan tuottaa. Ilmiöstä on puhuttu suljettujen ovien takana mm. käsitteenä "ydinaavikoituminen", "säteilyionisaatiohäiriö" jne. Vuosia seurailtu lineaarinen muutosprosessi sai myrskyn silmässä olevan Ruotsin viimein tekemään keskeisen hintavan koesarjan pakon edessä. Mitä on sitten jo nyt saatu näyttönä?
Kun 5 ydinvoimalaa Ruotsin ja Norjan keskeisimmistä vesivoimala-alueilta suljettiin, ei oletettu kuukausiin merkittävää säätyyppimuutosta. Mutta kuten toisinaan käy, luonto oli toista mieltä. Varsin nopeasti jo vuosikymmenluokkia poissa olleet pilvirintamat alkoivat kuin taikaiskusta palautumaan kuivuudesta kärsiviin Etelä-Ruotsin maa-alueille. Vaikutus oli tutkijat ällikällä lyövä. Jo pitkään vaisut ja satamattomat pilviharsut alkoivat kuulema varsin nopeasti saamaan luonnolliset kulkureittinsä ja massiiviset muotonsa takaisin. Mm Forsmarkin, Oskarshamin ydinvoimaloiden säätuhovaikutuksen poistuminen näkyi jopa tulvimisina Ruotsissa. Maanviljelijöillä jäi paikoin jopa viljat puimatta liian märkien peltojen takia.
Sadannan ukset aukenivat senverran pontevasti tutkijoiden hämmästellessä vieressä. Kerrankin kun luonto sai olla edes hiukan vapaa ydinionisaatiohäiriöistä, vesisadanta muodosti jopa selkeää tulvintaa vain kuukausi aiemmin rutikuivina olleille alueille. Nopeasti tajuttiin asioiden viivasuora yhtäläisyys. Sulkemalla ydinreaktori saadaan välittömästi tuplana menetetty vesienergia takaisin. Tulokset ilmoittelivat Ruotsin sosdemhallinnolle, että näytön vakuuttamana haluttiin lisätä ydinvoimalaseisokkeja hyvien tulosten vakuuttamina toiset 2kk!
Ruotsin ja Norjan hallitusten kokouksessa nykynäyttöjen valossa päätettiin uhrata toinen miljardi kokeilun seurannan varmistamiseksi. Ratkaisun taka-ajatuksena oli pistää myös tuleva Ruotsin hallitus faktojen ja tosiasioiden ristituleen. Niinpä saimme jo toiveita herättävästi nähdä, että vakuuttavia näyttöjä oli jo vaalien ratketessa kertynyt niin paljon, että myös porvaririntama ensitöikseen pyörsi lupauksensa hankkia lisää ydinvoimaa. Keskeisintä tässä on nyt se, että totuus ydinaavikoitumisilmiöstä on nyt kalkyloitu kaikkien tutkittavaksi ja tajuttavaksi. EU saanee siis jatkossa entistä vankemmin tiedoin varustetun ydinvastustusrintaman vastaansa?
-------------
On syytä ihmetellä tiedotusvälineissämme vellovaa kasvihuonekeskustelua ja sen taustasyitä. Jo pitkään on tiedetty, ettei nykyinen nähtävä ilmastonmuutos korreloi niiden kasvihuoneilmiöennusteiden kanssa, joita on ennakoitu. Kasvihuoneilmiöön on pysyvästi kytketty +40% ennakoitu sadannan lisä ja mitä todellisuudessa olemme saaneet nähdä? Maailmanlaajuinen selkeä aavikoitumiskehitys on edennyt toisiaan seuraavina kaikkienaikojen kuivimpina vuosina. Nykyään raportoidaan kautta maailman -33% massiivista sadantakatoa. Eli tilanne on selkeästi jotain aivan muuta, kuin väitetään.
Jo pitemmän aikaa on nimittäin ollut tiedossa, että ydinvoimaloiden ympärilleen mm. yläilmakehään levittämä massiivinen ionisaatiosäteilyn ja termisesti virittyneiden ilmamolekyylien vaikutus näkyy rajusti. Ydinvoimaloista on povattu julkisuudessa ilmamuutoksen estäjää? Todellisuudessa säteilyionisaatiotaan tauotta ympärilleen syytävistä ydinvoimaloista itsestään on 30 vuoden sisällä tullut ylivertaisin säämme tuhoaja! Niinpä selkeän faktan edessä mm. Ruotsi tekee ydinlaitospysäyttämiskokeilujaan. Ympäri Eurooppaa mm. Espanjassa on ydinvoimaloita pidetty myös pitkin kesiä seisokissa. Vuosi vuodelta säteilyionisaatiopäästöjen sulkemat pilvet satamattomattomuuksineen ja ilmastokehityshäiriöt ovat tämän kaiken pakkokokeilujen takana.
On enemmän kuin ihmeteltävää, että näistä selkeistä kansainvälisistä näytöistä ja laajoista tiedoista huolimatta Suomessa asiasta ei käydä minkäänlaista keskustelua. Onko tilanne jo nyt niin vakavissa mitoissa, että kansalle ei haluta enää kertoa mitään? Eikö olisi aika esitellä myös todellisista ilmakehäämme ja elinmahdollisuuksiamme rajua vauhtia heikentäviä ydinvoimaloiden vaikutuksia. Olisiko viimeistään tulevaksi suunniteltua massiivista uraanikaivosrakentelua ennen aika pysähtyä miettimään mikä todella ilmastoamme muuttaa? Oikeasti keskustella realisoitujen täysin päinvastaisten näyttöjen edessä, onko sittenkään pelkkä vaikeneminen massiivisten ydinuhkien edessä viisasta?
-----------
Maan pinnasta lähtevä "kemiallisen" ionisaation minimiajan voimme esimerkiksi laskea nousuvirtausmatkasta 10km ja ottamalla termiikin nopeudeksi 5m/s. Kyse on minimissään puolikastunnista, todellisuudesta ionisaatio jopa "kevyellä" kemiallisella energialla on selkeästi tätä pidempi. Huomioitavaa uutisoinnissa on myös maininta siitä, miten laajalle kilometreittäin vaakasuunnassa muodostunut ionisaatio myös leviää. Tästä on ratkaisevana todisteena maininta alueen pilvistä putsanneessa "kuivassa" salamoinnissa. Normaalissa ionisoitumattomassa termiikissä sumuhippusiin maassa jääneet sähkövaraukset kestävät ylös asti johtumatta eristävässä ilmassa pois. Kuten tapahtuu jännitenostajana tunnetussa Van de Graaffin generaattorin hihnakaskadissa. (Lampheren ja Robinsonin mukaan).
Muodostuu voimakas staattinen negatiivinen elektroniylijäämäinen sähkölataus yläilmakehään, joka tiivistää energiallaan maasta nousseen kosteuden pilviksi, jotka tällöin vasta kykenevät satamaan. Puhuttaessa "ionisaatioisesta" termiikkipilvestä päinvastaisessa tilanteessa syntyy suoranainen kosteuden tiivistymisen poistoilmiö sähköpuutoksesta. Kosteus ei kasaannu pisarointiin kuten "ydinaavikoitumisionisaatiossa" myös tässä tapahtuu osin samoja ilmiöitä. Kosteus suorastaan "räjäytetään " pois termiikkinousualueelta. Tämä on hyvin keskeistä prosessin synnyssä. Muodostuu varsin laaja ja täysin pilvetön sähkövapaa staattinen pysyvä reikä niin ydinvoimalan, kuin paloalueen ylle. Tuo mainittu alkutilanteen salamamyrskykeskus kertoo "totaalisesta paikallisesta taivaan säätuhosta".
Kerroin vastaavasta myös esim. OL1 laitoksen startatessa. Sen syytäessä beetaionisoidun elektronipilvensä Olkiluodon taivaankanneksi noin 10-12km korkeudelle maapurkuja massoittain nousukanavaansa synnyttäen. Myöhemmässä vaiheessa ionisaatio imuroi suunnattomasti K,L,M-viritettyjä useasti ionisoitunutta elektronivajaita positiivisia ioneja "ydinhylsyjä", saaden säteilyionisaatioisen jatkuvan vuon siirtoluonteen pysyvästi biodiversiteettiin. Vakiintuvan ydinvoimalaionipilven vaikutusala kasvaa tyypillisesti 30-100km säteelle. Tämä rajoittaa ydinvoimalan ja kasvukeskuksen "oletetuksi" turvarajaksi 100km. Yksinkertaisesti säteilyenergia ionisoi sähköä johtamattoman ilmaeristeen energiakenttiä yläilmakehästä maadoittavaksi sienenmuotoiseksi pilveksi suunnattomalla säteilyenergialla.
Yläilmakehän luonnollinen negatiivinen staattinen varaus, sekä johtaa maadoituksessa maahan, että saa riesakseen positiivisista radikaali-ioneista tuhoavia oikosulkuja "staattinen" luonnollinen sähkövoimakenttä tuhoutuu. Sen takia vesipisarat eivät kykene tiivistymään raskaammiksi maahan putoaviksi pisaroiksi. Lopulta vesihöyry ajautuu merien ja aavikoiden päälle, jossa säteilyenergiaa ei niinpaljon ole, sataen hyödyttömästi mm. meriin. Alueet joissa ydinvoimaa eri muodoissaan on jäävät ilman sateita. Tähän asti kuivuuskehitys on ollut EU:n nimenomaisesta määräyksestä tabu. Mutta kun ruvettiin puhumaan äskettäin biopolttoaineiden kasvattamisesta pelloissa, kuin taikaiskusta äkättiin, että reilu 10v on jo vierähtänyt siitä kuin oli asialliset sadannat. 70-luvun tilanteesta on säätyyppi suorastaan rojahtanut täysin aavikkomaiseksi. Jo nyt on ilmeistä, että muutos on selkeästi vuosittain pahenevaan suuntaan. Katsotanpa pieni itse noin 320km2 kokoisesta valuma-alueseurannastani menneisiin vuosikymmeneen Lapijoen/ Lappi TL:n osalta:
1996 Sadantaprosentti 65% Satamatta 241 mm
1997 " 67% " 215 mm
1998 " 87% " 85 mm
1999 " 84% " 104 mm
2000 " 107% " + 46 mm
2001 " 76% " 156 mm
2002 " 52% " 312 mm -1,067m
2003 " 27% " 427 mm
2004 " 57% " 280 mm
2005 " 74% " 170 mm -2,036m
2006 " (75%) " 163 mm -2,20m
Keskiarvo n.70% perussadannasta poissa - 30%. Reilussa kymmenessä vuodessa joen alueelle on jäänyt tulematta jo lähes kaksi ja puoli metriä! Eikä tämä ole OL3 startattua kuin alkulämmittelyä.
------------
Ilmastomuutoksia nähtävissä.
Kun 1962 USA räjäytti vetypomminsa ilmakehässä syntyi ensimmäisen kerran maailman historiassa tilanne, jolloin myös suurelle yleisölle demonstroitui se tuhomekanismi, joka sisältyy ydinvoimaiseen säteilyionisaatioon. Viikkokausista kuukausiin kestänyt säteilyionisaation jälkisäteilypilvi tuhosi satelliitteja, tunnetuin niistä oli mainittu Telstar. Toki jo tätä ennen oltiin mm. Hiroshimassa muuteltu silloisessa ydinräjäytyksessä mitätön 0,6g erä uraania silkaksi säteilyenergiaksi tuhoisin seurauksin myös. Tavallisessa 1000MW ydinvoimalassa muuttuu puolestaan 1000g/v uraania silkaksi energiaksi. Kun ajatellaan, että tällä hetkellä -06 tauottomia säteilyionisaatiopilviään syytää 440 reaktoria, niiden uraanikaivokset jalostamoineen, niin tajutaan, ettei USA:n korkealla ilmakehässä räjäyttämä vetypommi ollut nykyilmasäteilytysenergiasta kuin pisara meressä tapahtuneena.
Mennyt vuosi -06 on luku sinänsä ja erityismaininnan arvoinen. Vielä syyskuun lopulla takana olleen 150v kuivimman kesän jälkeen tilanne oli se, että vuoden sadannasta oli tullut vain 51%. Kesällä tapahtui Ruotsissa tärkeä 5 ydinvoimaloiden massapysäyttäminen. Ruotsin ydinvoimaloilla on piipuistaan poispuhaltuvaan pilvimuodostusvyöhykkeeseen vuotaneen säteilynsä takia erityisasema. Meille lännestä tulevaan pilvimuodostukseen sieltä säteilyionisoituu perustilanteessa juuri tuo esittämäni sadantaestesysteemi. Voimalapysäytys alkoi kesällä sattuneen laiminlyönnin tuotua tietoisuuden erinäisistä puutteista voimaloissa.
Ruotsissa säätyypissä alkoi selkeä sadantojen normalisointikehitys jo reilun kuukauden seisokista. Meille Sensijaan hitaasti edennyt säteilyionisaation ilmastonormalisoituminen alkoi n. 4kk päästä. Oli historiallinen hetki havaittavissa, sadantatilanteemme kuin kytkimestä vääntäen vihdoin normalisoitui kerralla ja jatkuen siitä asti. Nyt tilanne on se, että lokakuusta joulukuuhun asti pysyvät saderintamien läpipääsyt ovat korjanneet alueen sadannan. Niin paljon, että vuoden loppuun päästessämme menneen vuoden keskisadanta on n.75%.
Tilanne korjaantui luonnollisesti vain rajatulla alueella. Samaan aikaan esim. Australiassa on etenemässä jatkuva rajuin kuivuusaalto jopa tuhanteen vuoteen ilman helpotusta. Australian ydinaavikoitumismoottori on sikäläinen jättiläismäinen uraanin louhinta ja jalostustoiminta, josta syntyy valtavaa globaalintason säteilyionisaatiota pysyvästi tuhoten pilviä kokoavan yläilmakehän statiikkasysteemin pilvien muodostua. Kesällä Suomessa vieraillut Australian pääministeri tunsi ilmiötä koska kiisti jyrkästi, ettei syynä toki ole mikään intetty kasvihuoneilmiö. Senhän päinvastoin pitäisi lisätä sadantaa merihaihduntaa lisätessään laskelmien mukaan tyypillisesti.
Myös Ruotsi, Norja ja Tanska on käynnistänyt tämän kaikkien pelkästään ulos vilkaisevalla huomaamansa ydinpysäytysefektin esittämän häkellyttävän ilmastomuutosdemonstraation, ymmärtäen myös asioiden yhteydet. Lisättäköön tähän ettei edes Arevalle asia näytä olevan uusi, koska jopa OL3 laitokseen on vähin äänin kehitetty koko voimalan sisäänsä sulkevan säteilyionisaatiota sieppaileva kaksoiskupariverkkoinen Faradinhäkkisysteemi. Luonnollisesti mm. näistä edelläkerrotuista ydinalamme ei halua julkista keskustelua?
37 Ydinaavikoitumiskehitys nostaa tietoamme.
On jo pitkään ollut suljettujen ydinpiirien tiedossa se mekanismi, joka selkeästi nostaa siviiliydinvoimaloiden tauottoman 307MW eli 12% kvanttifotonitehojen vaikutuksesta maailman keskeisimmäksi nykyisin havaittavaksi sääilmiötuhoajaksi nimenomaan siviiliydinvoimalatoiminnan. Aihe on saanut globaalia huomiota jo kautta maailman. Kuten yleensä Suomi alkaa olemaan maailman ainut valtio, jossa ei jo aiheen nostattamia konferensseja vielä haluta pitää. Mutta vuosi vuodelta maailman suurimmaksi ilmastotuhoksi nouseva ydinaavikoitumiskehitystieto odottaa rantautumistaan myös meille!
Mistä noin karkeastiottaen on kyse? Kun Hiroshiman ilmakehässä räjäytetty pommi muutti vain 0,6g ainetta energiaksi tuhoten kerrallaan 80 000 ihmistä, oli vaikutus vielä melko paikallinen. 1000MW siviiliydinvoimala puolestaan muuttaa v u o d e s s a 1000g ainetta energiaksi suoraan biodiversiteettiin. Voidaan jo näillä tiedoilla laskea, että vaikka maailmalla aikoinaan räjäyteltiin reilun 10v verran ilmakehässä ydinpommeja, sen globaaliefekti ei ollut edes yhtä 1000MW siviiliydinvoimalatuhovaikutusta mainittavampi! Todellisuudessa ydinkoejaksot nostivat yleistä taustaamme arviona "vain" 20% verran yli10 v jaksolla. Silti koko maailman tutkijapiirit taistelivat varsin ponnekkaasti kokeiluille pikaisen kiellon. Jo näin pienenä ydintuhovaikutus silti esteittä levisi.
Siviiliydinvoimalasta karkaa noin 10% säteilyenergiasta jatkuvana syöttönä ulkoilmaan. Noin 20% on TVO:n tiedoissa ilmoitettu menevän "isomeerivireenä" merivesiin jäähdytteen mukana ja vastaavasti peräti 70% karkaa ilmamolekyyli-ionisaatioina ja muuna termivireenä ilmakehään. Karkeasti 10% näyttäisi jäävän rakenteisiin ja porautuvan maastoon. Tässä on se tarkoin mietitty tapa, miten säteily kulkeutuu nimenomaan n.50% viritettynä termivireenä tauotta ulos. Tämä on keskeisin kikka ydinalalla. Nimittäin terminen vire on siitä ovelaa, ettei näy suoraan säteilymittareissa! Toisaalta termivirekäsite kyllä tunnetaan maailmalla, mutta mm. STUK ja IAEA on poistanut myös tämän opetuksen kaikista nykyisistä oppimateriaaleistamme! Kun ei kukaan saa konkretiaa siitä, mistä on perimmältään kyse, saadaan suut pysymään kiinni. Varmuuden vakuudeksi on tapana vatia aiheeseen vihityiltä harvoilta selkeä kirjallinen vaitiolovelvoite esim. Helsingissä ydinalaopetuksesta olen kuullut. Oleellisinta seurattavaa on puolestaan ydinvoimaloiden säteilyionisaatioperustainen näennäisnäkymätön ilmasaastuttaminen.
Säteilyfission käynnistyessä reaktorissa sieltä lähtevät ensin liikkeelle rajussa muodostelmassa heikosti pysyvät valenssielektronit. Näiden sidosenergiat kun ovat tyypillisesti vain muutamia eV ja 1MeV gammakvantilla näitä jo irtoaa heittämällä 250 000 kpl ilmastoinnin ionisaationa ulos savupiipusta 10 km peruskorkeuksiin. Tai suoraan mm. Auger-elektroneina 1MeV beetasäteilyioneina pois. Mutta kun aikaa on fissioinnin alusta kulunut noin vuoden verran alkaa vakavin vaihe. Ydinvoimalaitoksesta alkaa muodostua niin pysyvästi elektroniköyhä alue, että arki-ilma muuttuu siellä kuin liukuhihnalla elektronivajaiden useasti ionisoituneiden rankasti +, tai - merkkisesti varautuneiden röntgenenergiaa ja gammaa välittävien ioniytimien tehtaaksi. Tällaiset ilmavirtauksien mukana kulkeutuvat, säteilymittareissa näkymättömät ionisaatiopilvet näyttäytyvät tietyissä tilanteissa varsin kiistattomasti. Ilmakehän sadanta perustuu negatiivisten elektronien vesiä kokoavina voimina pilvimuodostusalueilla.
Säteily voimalaitoksesta, uraanijalostamoista ja uraanikaivoksista tappaa kaiken pilvimuodostuksen tyypillisesti jo nyt 100km säteellään. Sen takia jokainen nykyvuotemme on toinen toistaan kuivempi, kuumempi kesällä ja mm. talvisuojittumista ei peruskylmyyden takia talvisin myös ole. Ilma muuttuu yksitoikkoisemmaksi, mannermaisemmaksi jne. Tämä on kumuloiva oire ja on syynä mm. siihen, että nyttemmin edes elintärkeää talousvettä ei ole saatavilla juuri koko maailmalta! Ruotsin, Norjan ja Suomen kaltaisissa maissa menetetään massiivisesti varantoja vesisähköhävikkinä metsä- ja peltokasvukatoina ja ennen kaikkea romahtavana kansanterveytenä. Niinpä jo annettiin viranomaisiltamme yleishälytys siitä, että muutamassa vuodessa Suomen syöpäkulut tuplaantuvat vuoden -06 kesätiedotteessa! Hämmästyttävintä oli se, ettei selkeää- tai ylipäätään mitään syytä silti muutoksen takaa tiedotteessa annettu. Miten tämä näkyy sitten peitellyissä tilastoissamme? Nykysiviiliydinvoimalatoiminta siis tuplaa taustasäteilymme joka 10v välein! Ei mikään ihme, että jo nyt jopa USA:n tutkijat kehottavat siirtymään arkiukkosella säteilysuojiin, koska nykyukkoset vapauttavat säteilysaastuneista yläilmakehämassoista niin rajua sinne ennen kuulumatonta röntgen - ja gammasäteilyä siviiliydintoimintaseurauksena!
----------
Ydinaavikoituminen kemikalisoi ilmaa.
Aloin miettimään ydinaavikoitumisen vähemmän pohdittua "otsonointiefektiä". Otsonointi muodostaa nimittäin radikalisaatiota koko ilmakehän paksuudelta. Kaupunkien otsonihälytykset on nykyään arkipäivää typpioksidin hälytyksineen päivineen. On enemmän kuin selvää, että katalysaattoriautojen päästöistä ei silloin ole enää kyse! Autojen päästöt ovat realistisesti romahtaneet liki olemattomiin lyijynpoistoineen kaikkineen. Ilmiselvää, että Helsinki-seudun kasvaneet maanpäälliset esim. pakkasjaksojen ylettömät otsoniarvot ovat suoraan ydinvoimaloistamme tulleen ionisaation seurausta! Virnanomaisemme toki tämän tietää, muttei suoraan sano! Ionisaatio tekee sähköstaattisesta ilmasta oikein järeästi haitta-aineita sähköllään koossapitävää. Oli huvittavaa muuten seurata mekanismia viime kesänä (-06). Venäjältä tullut savusumu kohtasi Loviisan säteilyionisaatiopäästöt eristävässä ja kuivassa perusilmassa ja kas, saimme enemmän kuin kiusallisen ydinkombinaation. Sen seuraukset ymmärrettyämme ei tosiaan ole enää ihme, ettei Loviisaan tulle ydinvoimalaa enää.
Säteilyenergian radikalisaatiosta syntyy siis reaktiivisia otsonia, typpioksideita, ammoniakkia, metaania ja vastaavaa ilmamolekyylilisää juuri säteilyenergian vaikutuksesta. Ja on sanomatta selvää, että näin ilmakehän lämmönsitomiskyky kauttaaltaan lisääntyy koko ajan. Lisäksi selvää, että ydinvoimaloiden n 308 000MW turha lämpöenergia synnyttää varsin selkeää ylilämpötuotantoa pahentaen vähintään paikallista systeemikertymää. Tämän näkee selkeimmin toki voimaloiden ympärille muodostuneessa (Olkiluodossa) 52km2 kokoisessa +30-45C lämpöisessä seisovassa lauhdealueessa. Näin on käsillä sinällään ylettömän lämmin nousuvirtausten pysyvä "solu". Ja koska siellä on virallinen mittapiste, niin tämän lämpösolun lämpöarvot antavat maastamme "hiukan" liian lämpimämmän perustilanteen suoraan.
Toisaalta ydinaavikoitumiskehitys tekee talvea selkeästi kylmemmäksi, koska lämmittävä pilviverho jää pysyväisemmin pois. Näimme tilanteen tramaattisimmillaan n.1985-87 ultrakylmien seisovien pakkaskuukausien aikana rutikuivassa ympäristössään. Olen enemmän kuin varma siitä, tämä palautuu todella rajusti lisäydinvoiman myötä! Lisäksi pilviverhon ja yläilmakehän veden kaikkinainen puuttuminen lisää valtaisasti maahan lankeavan UV-ionisaation aggressiivista vaikutusta. Näin ennestään jo tuhoisa ionisaatio saa vankasti vaarallista yhdistelmätehoapua ennen niin vaarattomasta auringonvalosta myös.
--------------
STUK:n erikoisempia säteilyionisaatiovarastointitapoja.
Säteilyionisaation pysyvyydelle eräs keskeisimpiä kestävyyden takuita on se, että ionisaatiopurkauksen sammuttavat positiiviset ionit liikkuvat sähkökentissä irtoelektroneja selvästi hitaammin. Siksi säteilykohteesta ensin poistuvat irtoelektronit ydinvoimalassa olevaan ilmanvaihtoon. Ja koska jäljellejääviin ilmaeristettyyn molekyyleihin näin jää pysyvä täyttymätön elektronivajaus, tulee tilasta pitemmän päälle pysyvä. Toisaalta elektronien uudelleenkiinnittymistä estetään esimerkiksi geigerputkessa jalokaasuilla. Esimerkiksi ilmakehästä tutut argon ja helium ovat erinomaisia tähän tarkoitukseen. Ja heliumia on kuten tiedetään erityisesti alfasäteilykohteissa erityisen paljon.
Säteilyeroosiosta orgaaniselle ainemolekyyleille poimittakoon tähän vaikka geigerputkessa elektroni-ionisaation sammutinkomponenttina käytetyt etyylialkoholit, halogeeneja, klooria ja bromia. STUK raportoi, että säteilyenergia pilkkoo orgaanisia molekyylejä orgaanisiksi molekyyliradikaaleiksi. Samantyyppinen valenssielektronien irtikiskomissysteemi mekanismi kuin puhutaan ilmaionisaation muodostaessa esim. pelättyjä happiradikaaleja. Nämä eivät enää kykene yhdistymään uudelleen pilkkoutuessaan säteilyenergian eroosiovaikutuksessa. Tämä rajoittaa geigerputken iäksi tyypillisesti 10 potenssiin 9 pulssia. Samaisen ilmiön vuorovaikutuksesta mm. 2006 havaittiin siihenastisen otsonitarkkailun historian rajuin otsonikato kautta aikain. Vaikka otsonia tuhoavaa freonia ei sinne oltu lisätty enää n. 30 vuoteen!
Säteilyenergian sanotaan katoavan aineesta virallisessa propagoinnissa nanosekuntiluokissa. Toki olen tänne jo juoksuttanut kymmenittäin erilaisia säteilyn ajallisesti pysyväisiin varastoihinsa säilymismetodeja. Näistä mm. Malenkan kuuluisat kuorimallit. Myös unohtamatta 1963 Nobel-palkittujen H. Jenssenin, saksalaistutkijanaisen Maria Göppert-Mayerin ja Eugene Wignerin kuorimalleja. Termivireet, isomeerivireet, unohtamatta toki K,L,M- röntgensäteilyn varastoituminen pysyvämpään elektronivajaukseen. No tähän eräs mielenkiintoinen taas uusi tapa. Säteilyenergia voi absorboituessaan varastoitua myös metastabiileihin energiatiloihin. Varastoituminen voidaan myöhemmin vapauttaa esim. lämmittämällä ainetta. Syntyy reakombinoituminen säteilyviritysenergian purkautuessa fotonina. Tällöin vapautuva energia on verrannollinen vielä kuukausien päästä yhä aineeseen absorboituneesta säteilystä.
------------
Avoin tapaus Telstar.
T.K No:16 -06. Säteily tuhosi seitsemän sateliittia. Yleensä Yhdysvallat ei tuhoa omia satelliittejaan, mutta vuona 1962 niin kuitenkin tapahtui. Ilmavoimat räjäytti vetypommin 325km korkeudessa Tyynessämeressä sijaitsevan Johnstonin atollin yläpuolella 9. heinäkuuta. Räjäytys onnistui, mutta sillä oli odottamattomia seurauksia. Räjähdyksessä syntynyt Röntgensäteily ionisoi yläilmakehää, jolloin maan magneettikenttään nousi valtavasti elektroneja. Seuraavana päivänä laukaistiin Telstar 1-satelliitti, joka välitti jo samana päivänä suoraa TV-lähetystä Yhdysvalloista Ranskaan. Suuren mediahuomion saanut Telstar ei kuitenkaan kestänyt kovaa säteilyä ja lopetti toimintansa jo kahden kuukauden kuluttua. Kaikkiaan pommikokeen seurauksena tuhoutui seitsemän avaruudessa ollutta satelliittia. Opetus: Säteily on vaarallista.
Kirjoitettu tilanne opetti kerrallaan maailman tiedepiireille varsin paljon ydinvoiman tuhoisista peruskuvioista. Valitettavasti kokonaisyhteenvetoa asiasta ei ole IAEA-sensuroinnissa saatavissa Suomessa. Vetypommin eräs keskeinen peruspiirre on sen muodostamissa lyhytikäisissä vetysäteilypartikkeleissa. USA ei uskonut, että ilmakehän kevyissä ilmamolekyyleissä löytyisi pitkäikäistä energistä isomeerivirittymistä jälkisäteilyn muodossa. Tämä olettamus mielessään pommi niin ylhäällä räjäytettiin. Leijailevan satelliitin radan korkeus on huikealla 950 x 5630 km korkeudella maan pinnasta. Ja EMP-pulssi kaikonnut päivää aiemmin myös. Oletusta siitä, että säteilyä löytyisi kuukausimääriä ilmakehästä kokeen jäljiltä tuhoisassa määrin ei uskottu olevan mahdollista silloisessa ja edes nykyisin ydinalakoulutustiedoin.
Rujo totuus alkoi selvitä maailman tutkijoille jo siis 1962 karuimmalla tavalla demottuna faktana. Malenkan kuorimalliteoriatutkimustäsmennys sai tilanteessa yhdessä iskussa syyn alkaa ennennäkemättömiin lisätarkennuksiin ydinalalla. Seuraavat vuodet maailman ydinalan osaajista yli puolet Pekka Jauhon tiedon pohjalta keskittyi kalkuloimaan yhä julkisuudesta pidettyjä mekanismeja miten alkuaineet kykenivät sitomaan tilanteessa esiintyneet kuukausien päästä satelliitteja tuhoavat valtaisat energiamäärät. Kyseessä oli globaalitason demonstraatio ilmiöstä, josta myöhemmin käytetään nimeä säteilyionisaatio, niin tai ydinaavikoitumiskehitys.
Tutkimuksien seurauksia ei tarvinnut kauaa odotella. Ei kestänyt kovin kauan kun jo vuosikausia siihen asteisista ydinkokeiden ilmakehähaittojen todellisesta maailmanlaajuisesta näytöstä ei enää tarvinnut keskustella. USA oivalsi viimein, että kyseessä oli todellinen ja koko maailmaa uhkaava ydinvoimasta johtuva massiivisenluokan ydinsäteilyionisaatiovaara. Maailmanlaajuinen ydinpommein ilmakehässä suoritettujen kokeiden kieltosopimus tuli voimaan käytännössä tilanteen näyttöjen perusteella suoraan. Valitettavasti asia on niin lukuisien sotilasvaitiolovelvoitteiden peitossa jopa tänä päivänä, ettei asiasta saa juuri virallista tietoa. Kun säteilyenergian vaikutukset todettiin näin kohtalokkaiksi huomattiin asiasta kertovasta tietovuodosta koko ydinvoimateollisuuden vaarantuvan ennennäkemättömästi. Opitusta päätettiin vaieta totaalisella tietokatkoksella. Vaara siis tajuttiin ja ymmärrettiin, muttei haluttu ottaa opiksi.
Mitä siis todellisuudessa tapahtui kaasujen keskellä? Ydinsäteilyn gammakvantittunut ja röntgensäteilyenergia teki tismalleen saman, kuin kaikissa nykyisissä ydinvoimaloissa yhä. Puhaltaa ensin elektronit säteilyn tieltä pilvenä pois. Ulkoavaruuteen kiipesi mainitusti valtaisa määrä säteilyionisaatiosta vapautunutta elektroniylijäämää. Räjähdyspaikkaan jäi puolestaan valtaisa elektronivajaus ja isomeerisesti ja termisesti vireeseen jäänyttä ydinainetta. Ilman eristäviin muodostelmiin keskittyi kuukausiksi, jopa pidempään valtaisia sähkökenttiä. Virittyneitä elektroninsa miltei tyystin menettäneitä jalokaasuisia alkuaineita, radiohiileksi palaneen typen ja virittyneiden ja gammaa syytävien hapen yms. kertymiä.
Kuten ydinreaktioissa aina niin vähintään 10% säteilyenergiasta muuttuu myös pysyvään fotonikvanttimuotoonsa yläilmakehäämme temmeltämään. Aina kun elektroneja osui jatkossa näihin virittyneisiin elektronivajaisiin jalokaasuihin ja ilmamolekyyleihin, niin muodostui valtaisia röntgensäteilyjä K,L,M kuorirakenteiden toinen toisensa jälkeen täyttyessä. Ja puolestaan ytimestä vapautuneen gammatransition syytäessä ne kohta taas kaikkialle. Tässä kuukausia kestävässä säteilyinfernossa olleet satelliitit saivat jopa yli 30 000km korkeuksissaan niin rajua energiaa osakseen vielä kuukausien päästä, että rikkoutuivat yksi toisensa perään. Ei mikään ihme, että jopa USA:n armeija huolestui säteilyn vaikutuksista koko maailman biodiversiteettiä kohtaan. Kummallisinta tilanteessa on tapahtuneen totaalinen kielto jopa 50v jälkeenpäin. Nimittäin fysiikka ja säteilytuhomekanismi on yhä tismalleen entisen tappava, vaikkei siviiliydinpuolella haluttaisi millään tunnustaa.
-------------
Triesten sanomaa.
Tässä aiemmin esitin Telstarin viestittäneen, että säteily varastoituu ja ionisoi tuhoisasti ilmakehään 60-luvun alkupuolella. Siis tapahtui todistetusti jotain sellaista, jonka nykyinen ydinfyysikkosukupolvemme kiistää kaikissa nykyteorioissaan. Hetkinen, onko tosiaan mahdollista, että 50v sitten ydinfyysikot tiesivät oleellisesti enemmän, kuin nykyiset? Katsoin tässä 21,12-06 YLE:n teemaa. Siinä esiteltiin ihmiskunnan kilpailua siitä, että kuka saavuttaisi maailman mittavampia sukellettuja syvyyksiä. Mielenkiintoista oli sinällään havaita, että juuri sisämaan Sveitsiläinen tutkija oli keskeisimpiä vaikuttimia merien syvänteiden tutkimuksessa paineistetun ilmapallohyttikeksintönsä takia suoritettuaan lennoillaan korkeusennätyksiä aiemmin.
Ohjelmassa haastateltiin Japanin Mariaanien hautaan pallossa sukeltanutta Triesten miehistön jäsentä. Hänelle oli jo lähtiessään 23.01-60 suorittamaan sen aikuista syvyysennätystä sanottu, että olisi erittäin tärkeää löytää 11km merensyvänteen pohjalta kalan kaltaista elämää. Hämmästyksekseen heti kohta, kun kellertävä pohja saavutettiin hän kohtasi ensimmäisenä ihmisenä noissa syvänteissä kaivatun elävän kala.
Tutkija mainitsi haastattelussa, että aina siihen asti oli ihmiskunta suunnitellut hoitavansa ydinjätteet kippaamalla ne surutta merien mustiin syvänteisiin. Nyt tämä ainokainen kala karusti todisti, ettei ydinjäte olisi turvallisessa sijoituksessa edes 11 000m syvyydessä! Elämän olemassaolo viestitti kiistatta senaikuisille tutkijoille, että kalassa on elämää, eli myös happea. Mikä puolestaan viestitti ymmärtäväisille tutkijoille, että jopa näin syvissä vesissä on kaksisuuntaisia happea kuljettavia pystyvirtauksia. Tässä se tosiaan on! Jo 1960 tajuttiin se fakta, ettei ydinjätteille ole maapallosta löydettävissä mistään kuviteltuja pysyvästi virtauksiltaan staattisia paikkoja, joilla kyettäisiin takaamaan minkääntason turvallista ydinjätteen loppusijoitusta!
Tosiaan silloin vielä ihmiskunnalla oli niin valtaisan selkeä kyky hallita ydinfysiikkaa, ettei ydinjätteitä saisi loppusijoittaa edes tutkittuihin valtamerien syvänteisiin. Valitettavasti nyttemmin tämä oppi on määrätietoisella ydinsensuroinnilla kytketty pois nykyisiltä ydinalan osaajiltamme. Onko tosiaan mahdollista, että 50v ydinfysiikan kehitys ei ole pelkästään polkenut paikoillaan, vaan suorastaan tiedollisesti romahtanut? Eikö Malenkan kuorimalliteoriaa vielä tärkeimpinä tietoinaan 60-luvulla pitänyt ydinfysiikkaa tutkineiden fyysikoiden perillisillä tosiaan ole käytettävissä edes jäänteitä menneisyyden ymmärryksistä?
Tämän tiedon valossa on todella vastentahtoista huomata, miten suoranainen typeryys on siitä asti lisääntynyt ydinmaailmassa. Silloin 11 000m syvyyttä pidettiin tosiaan edesvastuuttomana ydinjätteen loppusijoituspaikana. Kun aikaa on kulunut vajaat 50v, niin mitä huomaamme muuttuneen? Aivan oikein ydinalaedustajat mm. IAEA on järjestelmällisellä sensuroinneillaan ja totaalisella ydinfysiikan kuoriteorian kaltaisilla tietentahtoisella faktojen pimityksillä saanut ihmiset uskomaan , että esim. vain 500m merivettä riittäisi ydinpolttoainesuojaksi. Posiva harhauttaa nyttemmin estävänsä ydinmateriaalin pääsyn matalasta ja kalliorikotusta talkki ja kissanpissahiekka-allikosta tuhoisin seurauksin maan biodiversiteettiin.
38 Aurinkotuulen mysteerio.
Olen varsin seikkaperäisesti selvittänyt niitä mekanismeja ydinalalta, joista ei koskaan julkisesti keskustella IAEA:n sensuroimassa ydinsäteilyn kirjomassa maailmassamme. Esiteltävänä on erään mielestäni kenties keskeisimpiin lukeutuvan salattua salatumman säteilymysteerion esittelyn. Tämä dilemma on yksinkertaistettuna se miten on mahdollista, että vaikka maapallo on tauotta auringon syytämän tappavankorkean säteilykvantituksen alla, säteilyenergia ei siitä huolimatta säteilytä maailmaamme täyteen säteilyvire-energiaansa ja tapa samantien pois?
Olen tätä varsin pitkään ihmetellyt, koska säteilyn sisältämä energiamäärä on aivan käsittämättömän valtava ja tauoton. Lisäksi suojanamme ei ole edes raskaiden kiinteiden atomimassojen suomaa säteilysuojaa. Ja ennen kaikkea hämmästyttävintä on se miksei suojamme puskurointikyky täyty, kuten Malenkan kuorimalli ja termisten ja isomeeristen viretilojen rajalliset ja uusiutumattomat resurssit edellyttäisivät? On toki selvää, että yläilmakehässämme on pakko olla joitain uskomattomilta tuntuvia säteilyn jatkuvan poistamisen systeemeitä, joista IAEA/STUK ei ydintyyliin missään nimessä halua julkisuuteen niitä tuoda. Katsotaanpa siis mitä on löydettävissä.
Aurinkotuulen erikoisuus on se, että sen sisältämä säteilytyyppi on maan päällä harvinaisempaa protonihiukkassäteilyperäistä. Lisättynä ionisoituneilla irtoelektroneilla. Kun protoni osuu maapallon lähistölle se sähköisesti aktiivisena joutuu seuraamaan maan magneettivuoviivoja. Näin se ohjautuu varsin hallittuun ja pitkäjarrutteiseen liikkeeseen lähemmäs auringolta suojassa olevaa napa-aluevyöhykettä. Syntyy siis varsin
varovaisesti energiasyöksykvanttia jarruttava energianpurkureitti. Jatkuva vesihöyryn kulkeutuminen maasta yläilmakehän pilviin synnyttää sinne elintärkeän vapaiden ionisoituneiden elektronien suunnattoman varaston. Kun tuleva positiivisesti varautunut protoni kohtaa negatiivisen elektroniplasmapilven syntyy yhdistyminen ainokaisen elektronin ja yhden protonin vedyksi. Tämä vaihe on eräs keskeinen mekanismi torjua säteilyenergian tuloa maapallolle.
Sananen P. Jauhon Malenkan kuorimallista: "Alin kuorimallin tuntema atomin säteilyn ydinenergiaa sisäänsä ottava energiataso on 1s!" Tämä on se salattu avain koko systeemissä. Mainittu taso on He-4 tritium. 2 neutronia ja 2 protonia ytimessään pitävä aine. Se varastoi 2.96MeV energiallaan säteilyä. Ydin on tuttu myös alfakvanttina. Vety ei sisällä Malenkan mukaan mainittavaa kykyä varastoida pitkäaikaista säteilyvirettä äärimmäisen
yksinkertaiseen ydinrakenteeseensa! Tämä on aivan keskeisin syy siihen miten luonto säteilystään pääsee eroon. Entä elektroni sitten?
Yksinkertaisen atomirakenteen äärimmäisen hieno ominaisuus on juuri sen kevytkaliiberisuudessa. Elektronin virittyminen säteilystä synnyttää luonnollisesti suuria määriä kvantittumista. Mutta vedyllä se tarkoittaa äärimmäisen pienienergistä valenssielektronin säteilemää muutaman eV suuruista vaaratonta valokvantittumista. Näin vain vedylle on suotu tämä poikkeuksellinen kyky hajottaa energisempää säteilyenergiaa varsin vaarattomalla pitkäjaksoisemmalla aaltopituudella. Vaikka vety ionisoisi elektroninsa, edes siitä ei ole haittaa, koska ympärillä ei ole raskaampia aineita, jotka elektronin siepattuaan K,L,M-kuorikerroksiin röntgenöisivät.
Mitä tälle vedylle sitten matkallaan auringosta poispäin varjoisammalle napa-aluevyöhykkeelle tapahtuu jatkossa? Jo maan päältä voimme nähdä, miten suunnattomat säteilyenergiapommitukset muuttuvat tämän nerokkaan systeemin käsittelyssä elämää suojaavaksi avaruussäteilypuskuvyöhykkeeksi. Tunnemme toiminnan nimellä revontulet. Mainittakoon, että säteilyenergian jo hiipuessa napa-alueen päätä lähestyessä protonisäteilyn intensiivisyys
senkuin kasvaa. Tässä loppuvaiheessaan vetyatomien työ käy kaikkein kiivaimmillaan. Lähetetyt kvantit alkavat alentuvilla radoillaan kohdata myös raskaampia ilmamolekyylirakenteita. Niinpä säteilyenergia alkaa virittämään hapen, typen ja argonin kaltaisten raskaampien atomien kirjoa. Onneksemme vedyn laannuttama massiivinen aurinkotuulen säteilyenergia ei mainittavasti kykene enää menemään juuri 2 uloimpaa elektronikuorta syvemmälle, vaan synnyttää revontulille ominaisia punaisia, sinisiä ja vihreitä kullekin alkuaineille ominaisia valokvantittumisia säteilyenergiasta vaarattomasti ulkoelektronikuoristaan.
Entä mitä vetyatomille jatkossa tapahtuu napa-alueellaan pudotessaan sateen mukana maahan. Voi kulkeutua vaikka kasvien yhteyttämiskulkuun. Fotosynteesissä kasvi muuttaa saamiaan alkuaineita hiilivedyksi ja näin vapautuneen elektronin se käyttää säteilyn tuottaman elektronivajaiden happiradikaalien elintärkeään antioksidenttituotannon mahdollistamaan neutralointiin. Tätä elämän synnyttämää kevyttä elektroniylijäämää sitten hyväksikäyttäen auringon haihduttamat vesimolekyylit kykenevät kuljettamaan muassaan irtoelektroneja massiivisesti yläilmakehän korkeuksiin myös suoraan kasveista. Ja satunnaisen E- ja F-kerrosten maailmassa jne. elektroniplasmojen tyhjiön syntyy yhä ylijäävistä elektroneista tämä hengissä pitävä nerokas uudistuva avaruussäteilysuojasysteemimme.
On vaan käymässä niin, että tähän äärimmäisen herkkään ja haavoittuvaan systeemin on tullut ennenkokematoman raju lisäuhka. Koko systeemi on vuosimiljardien kiertonsa aikana vakiinnuttanut elektronien tulon ja poistumisen harsumaisen balanssin. Joka 11v jaksollaan aktivoituva auringon kasvava pilkkutoiminta saa jo systeemin miltei sortumaan balanssistaan. Tällöin aurinko asettaa sietokyvyn aivan äärirajoilleen. Liian suureksi kasvava aurinkosäteilyn energia saa koko ilmakehämme suojamekanismin miltei tuhoutumaan.
Näemme maan päällä tilanteen valtavasti kasvaneena revontulitoimintana, massiivisina mm. sähköviestintävaikeutena. Esim. radiopuhelintoiminta LA-alueilla on ollut poikki kiivaimpina vaiheinaan. Samoin satunnaisten E-kerrosten esiintymistiheyksien synnyttämät poikkeukselliset TV-kanavien näkymiset ja vastaavat erityistilanteet voimistuvat. Yhtä kaikki vapaiden elektronien määrä meitä suojaavissa kerroksissa romahtaakin niin alas, että menee vuosia, ennen kuin avaruussäteilyenergian torjunta toimii niin kuin sen pitää. On huomioitava myös fakta, että auringon yleinen säteilyaktiviteetti on jatkuvasti noussut jo nyt +30% verran ja kasvaa vääjäämättä. Houston meillä on ongelma! Big broblem!
Kuten aina myös tässä tapauksessa ihmisen toiminta on kaiken tämän päällä katkaisemassa koko herkän balanssin tasolle, jossa enää luonnon kyky toipua ei millään enää riitä. Puhun tässä tietenkin siitä suurimmasta nykyuhasta, jonka siviiliydinvoimaloiden synnyttämä säteilyionisaatiouhka aiheuttaa. Karkeasti arvioiden jo 440 nykyistä ydinvoimalaamme syytävät tauotta 44 000MW säteilyenergiatehoaan tähän haavoittuvaan avaruussäteilysuojakilpeemme! Tässä vaiheessa maailmalla on kaikkialla nähtävissä tämän kamelimme selän katkeamisen H-hetken vääjäämätön tuleminen. Nykyiset jo mitatut -32% sadantakadot ovat vasta kalpea aavistus siitä mitä tuleman pitää.
En halua olla mikään pessimismin kylväjä tilanteessa, mutta huolestuttavinta tässä, sadantakato on ollut pysyvää pitkälti toistakymmentä vuotta. Yleinen taustamme on vain 40v aikana tuplautunut kiihtyvästi aina 10v välein. Ja mikä kaikkein pahinta nyt yhä tilanteen kehityksestä mitään oppimaton ihminen suunnittelee yhä massiivisempaa kaivostoimintaa ja ydinvoima ja jätetoimintaa. Monituhatkilometriset jatkuvat säteilyenergiaa syytävät pysyvät uraanikaivosalueet ovat pahinta mahdollista myrkkyä tilanteessa. Tiedepiireissä ennustetaan jo mm. maailman säteilysuojasysteemin pettämistä vain 10v periodilla? Itse en näkisi tilannetta ehkä noin pessimistisenä, jos ihmiskunta älyäisi luopua kaikesta ydintuotannostaan.
Totuuden nimessä kyllä näyttää siltä että uhmakas uhoaminen jatkuu merkeistä ja luonnon varoituksista täysin piittaamatta. Mutta tässä näyttää vain lähin vaali ja välittömän voitontavoittelun ahneus jyräävän kaikki järkevyyden äänenpainot. Keskeisimmin syyttäisin IAEA:n ja STUK:n ja valtioiden ydinaseteollisuuden kaltaisia maailman ydinmielialaa muokkaavia kytkentöjä valtiotiedotusmonopoleineen. Ydinasiasta tehdään tabu josta ei sallita
minkäänlaisia asiallisia kriittisiä sananpainoja. Maailman lehdistö ja sähköinen viestintä pannaan kylmästi vaikenemaan siitä mitä on vääjäämättä tulollaan.
Mikä olisi tilanteen oikea ratkaisu? Aivan oikein ydinvoimaloihin olisi luotava massiiviset päästörajapakotteet. Hätäratkaisuksi ensialkuun olisi luotava säteilyionisaation elektronivajauksen kompensoivaa suojasysteemiä. Tästä ei toki olisi kuin hätäratkaisuksi. Sen lisäksi olisi luotava 5v sisällä toteutettava kertakaikkinen ydinvoimatekniikan alasajo. Kaikki maailman ydinjätteet tulisi lakisääteisesti transmutatoida ydinalan omilla
rahoilla. Seuraavaksi olisi panostettava massiivisiin offshoretuulivoimaloihin, aurinkoenergiasysteemeihin, bioenergian esialemarssittamisineen , myös turpeen osalta. Lisäksi aaltovoimaan tulisi panostaa rajusti. Geotermisiin olisi satsattava ja myös olisi luotava pakollinen jätteenpoltto. Lisäksi polttolaitoksiin olisi ehdottomasti ympättävä lämmön hyödyntämisvelvoite. Ydinvoimaan ja ehdottomasti myös vaaralliseen fuusiovoimaan satsatut verotukiaiset olisi mitä pikimmin poistettava.
Myös päästötön hiilipoltto olisi tuotava markkinoille, vaikkei kuten huomaamme hiilidioksidista tässä sääkatastrofista ole suurempaa syytä puhua. Totta kai päästötön hiilipoltto on silti asiallisempi kuin päästöllinen savuttaja. Olen karrikoinut, että tämä sukupolvi on viimeinen, joka ydinsähköään kojeisiinsa pistää. Täytyy sanoa, että nämä viimeisimmät hälytyttävät ydinaavikoitumisen raportit maailmalta näyttää olevan saamaa mieltä. Luonnolla on oma näkemys tästä siviiliydinvoimatuhomekanismista ja kuten aina edes kärkkäin IAEA sensori ei realiteeteissa kykene meitä mahtavampia voimia estämään. Vaan ne tulevat johdonmukaisesti pistämään ydinherrastelijat keinollaan ruotuun. Siitä nyt vain on kyse saammeko enää sen jälkeen toista mahdollisuutta kokeilla asiallisemmilla uudistuvilla energiantuotannoilla?
____________________
39 Ilmastomme romahtaa 10v sisällä?
Nykyisestä ilmastokeskustelusta on poimittavissa muutamia selkeitä muutoksia. Ensinnä on varsin kummeksuttavaa, että vaikka +0.6C hiilidioksidikehitystä on kestänyt teollistumisen myötä yli 100v, niin miksi merkittävää muutosta on havaittuna vasta välittömästi ydinvoiman massiivisen tulon myötä? Enemmän kuin hämmentävää miten suoraan koko ilmastokatastrofia on tunnettu v a i n yhtä kauan kun ydinvoima on suorittanut ydinaavikoitumiskehitystään. Juu ja koska muutossuunta on täydellinen vastakohta ennustetulle, niin on enemmän kuin selvää, että ydinaavikoitumisesta on kyse. Kas kummaa, näin ajatellaan laajasti Suomen ulkopuolisessa tiedemaailmassa. Eikä mikään ihme, kun tutkiskelee raportteja näistä meneillään olevista 5 ydinvoimalan pysäytysvaikutuksista Pohjolassa. On moraalitonta maamme valtiomonopolitiedotuksessa jättää täysin tiedottamatta maailman tämänhetkistä kuuminta ilmastomuutostutkimusta! Luuleeko ydinherramme ihan aikuisen oikeesti, että pimittämällä faktat kaikista mittauksista luonto ikään kuin "unohtaisi" tapahtumien viemiseen ydinkatastrofiin asti!?
On siinä mielessä hämmentävää, että vasta hetki sitten nostettiin massiivinen haloo parista freonitölkillisestä. On ihan totta, että täysin mitätön muutaman tonnin freonikemikaalierä yläilmoissa tosiaan oli tuhoamaisillaan suojamme avaruudesta päällemme tunkevien säteilyenergioiden suojaosioita. Kyseessä oli ainemäärinä tippa Välimeressä, mutta tuhoa jo ehti kumman paljon syntyä. Nyt ydinvoimaloistamme tungetaan samaan yläilmakehään 44 000MW tauottomalla energialla täystuhoa niin monella silvotulla ionisoidulla kuutiokilometrimäärällä suoritettuna maailman ydinalalta, ettei sanoa viitsi. Lisäksi on laajasti maailmassa jo vakavimmin tutkittu ja tuhoisimmaksi aikoihin oivallettu. Freonia vaarallisemmaksi jo nyt kasvatettuna! Nyt ollaan selkeästi sanottu , että maamme syöpätilastot muutamassa vuodessa kaksinkertaistuu? Ihmeellisintä tässä taannoisessa tiedotuksessa on, että mitään s y y t ä moiseen megamuutokseen ei mainittu? Myös kerrottiin, että ilmastosysteemimme romahtaa 10v sisällä? Olisi voitu sanoa myös tähän, että miksi? Mistä näissä on kyse? Miksi ilmastokehitys yhtäkkiä muka konkreettisesti ryöstäytyy hallinnastamme, mistä itseasiassa varoitettiin?
Taas jäimme tyhjää kuuntelemaan. Mutta onneksi tässä voi valaista. Ydinaavikoitumiskehitys on taustatekijä ja kuten tiedetään 50% syövistä tulee pelkästään säteilystä! Tämä yhdistettynä 10v ilmastoromahdusennusteeseen kertoo enemmän kuin tarpeeksi! 40v aikaan yläilmakehään varastoituneet suunnattomat säteilytermiset ja isomeeriset ilmastotuhon energiat ovat jo näkyneet huomaavalle pitkään. Maailmanlaajuinen jo vuosikymmenet kestänyt -32%< sadantavajaus ei ole jättänyt arvailujen varaan. Ydinvoima on jo nyt muuttanut olosuhteet otolliseksi ydinaavikoitumiskatastrofin "2-vaiheen" tulla! Siksi Norjassa, Ruotsissa, Saksassa, Espanjassa jne. yritetään epätoivovimmalla estää etenevää ydintuhoa!
Juuri tämän vuoksi asia on pidetty mitä salatumpana myös meillä. Yksinkertaisesti on selvinnyt, että termivirittynyt avaruuden säteilyltä suojaava kaasukatto on jo nyt siirtymässä kuuluisaan "kiikkulautavaiheeseensa"! Tilanneeseen jossa avaruudesta läpi entistä helpommin tuleva säteilyenergia tekee jo täyttä päätä tietään maan pinnalle omin voimin ja rajusti kumuloiden. Tilanteessa ihmiskunnalla pitäisi olla kyky neutraloida ilmamolekyyleihin sitkeästi pesiytynyt pitkän aikaa sinne virittynyt säteilyenergiat. Valitettavasti nykytekniikalla tämä "transmutatoiminen" kyllä koko maapallon ilmakehässä tämä on täysin mahdotonta! Tutkijoilla on kädet pystyssä tulevan edessä. Itseasiassa tämän nykyisen hiilidioksidiharhautuksen tarkoitus on valmistaa ihmiskuntaa tuleviin vähemmän mukaviin muutoksiin.
Miksei asialle sitten olla tehty mitään? Niin varsin pitkään on luultu, että maailmalla jatkuvasti noussut taustasäteily olisi johtunut sodan jälkeisistä ilmakehään kohdistuvista tuhansista ydinpommikokeista. -62 oltiin varsin toiveikkaita ja lähinnä odoteltiin sitä lähtien, että taustasäteilytasot alkaisivat puoliintumisen myötä koekielloilla laskemaan. Sitten alettiin epäillä maanalaiskokeiden olevan syynä nousemisiin. Tshernobylipäästön odottelu oli syynä -86 jne. Muistanette miten vielä 90-luvulle asti USA:ta painostettiin maailman säteily-ympäristötuhovaaraan vedoten lopettamaan myös kaikki maailman maanalaiset ydinkokeet?
Samalla ajateltiin pudottaa tausta-arvoista mitä hämärin perustein kikkailuin 2mSv pois ja ties mitä. Taas päätettiin odotella ydinkokeiden ja Tshernon lopettamisen laskevan taustanousua! Niin nyt on tilanne se, että m i n k ä ä n a s t e i s t a nousupudotusta ei vaan kuulu! Tiedepiireillä alkaa olemaan hikiset paikat, kun mikään edelläoleva ei ole toiminut ja nyt vihdoin ja viimein aletaan karvaasti tajuta, että siviiliydinvoimalat on alusta alkaen olleet pääsyynä! Siis tuumatkaas, kuka haluaa olla se, joka kertoo, että maamme on tuhon partaalle vienyt sama valtiomonopolivoimatuotanto, joka vastaa keskeisimmästä puolustusasehaarasta sukellusveneineen, lentotukialuksineen, ja ennen kaikkea myös 2,6% siviilienergiastamme!
-----------
Taivas vastaa.
Ionosfääriksi märitellään ilmakehän yli 80km korkeudelta ylöspäin oleva osa joka on jatkuvan aurinko- ja avaruussäteilyn runneltavana. Tämä osa on tauottomassa sähköä johtavassa ionisoituneessa tilassa. Koululaisen tietosanakirjalainaus: "Neutraali atomiryhmä ionisoituu vain silloin, kun siihen tuodaan energiaa. Ionisaatiota synnyttää mm. mikroaaltosäteily, UV-valo, röntgen-, gammasäteily, voimakas hiukkassäteily (alfa- ja beetasäteily.) Ionosfääri, ilmakehän kerros, jossa kaasut ovat ionisoituneet. Ionosfäärin olemassaolon osoitti E. V. Appleton 1925. Ionosfäärissä on useita kerroksia, joissa ionisoituminen saavuttaa maksimiarvon.
Alueella on satojen metrien sekuntituulia. Sitä paitsi on auringon ja kuun aiheuttamia vuorovesi-ilmiöiden kaltaisia säännöllisiä ionisoituneen kaasun liikkeitä. Syntyvien sähkövirtojen voimakkuus saattaa olla kymmeniätuhansia ampeereja. Pääosa säännöllisistä maanmagnetismin vaihteluista johtuu näistä sähkövirroista. Ionosfäärin häiriöt aiheuttavat mm. voimakkaita epäsäännöllisiä vaihteluita maan magneettikentässä, ns. magneettisia myrskyjä. Nämä aiheutuvat auringon säteilystä ja varaushiukkasista.
2007 kevät jää historiaan kummastuttavasta ilmiöstä mm. USA:sta. Siellä mehiläisistä on mystisesti kadonnut -25%, jopa 90% katoamista on hahmoteltu. Mehiläiset ovat vaan kadonneet jonnekin jälkiä jättämättä. Asia on vakava koska 33% maapallon ruokahuollosta on näiden ahertajien varassa. Mitään sairautta, kuolleita mehiläisiä tai vastaavaa ei olla huomattu. Heti alkuun on esitetty, miten mehiläisten magneettinen suunnistussysteemi on niin kovasti häiritty, että mehiläiset eksyvät ja kuolevat. Kuten jo huomasimme mistään pikku muutoksesta ei ole kyse, koska mehiläissysteemin on pitänyt sopeutua ionosfäärin rajuihin häirintäkenttiin miljoonia vuosia. Nyt yläilmakehämme ionosfäärissä on alkanut mellastaa jotain ennennäkemättömän rajua. Jotain sellaista, joka pyyhkäisi mm. Antarktikseen kaikkien aikojen suurimman otsonituhoalueen -06 syksyllä tosta vaan ilman freonilisääntymisiä tai vastaavia!
Jokin ionisfääriimme tuo ionisaatiomäärityksen mukaisesti sellaisia sinne aiemmin kuuluneita lisäenergiaspurtteja, ettei vastaavaa ole tapahtunut mehiläisen vuosimiljoonien evoluutioiden aikana koskaan ennen. Kyse ei ole mistään jo pitkään käytetystä pienitehokännyköiden säteilystä tai vastaavasta. Vaan tuhon takana täytyy olla jotain kasvavaa mielettömän tuhoisaa, repivää vuosikymmenet sinne kertynyttä valtavaa energiaa joka nyt on päässyt aivan uusiin lukemiinsa. Jotain sellaista, joka on muuttamassa nähdysti koko maapallon elinolosuhteet ennennäkemättömään uhkaansa.
Niin yksinkertaisesti sellaista, joka on muuttanut koko biodiversiteettimme viisinkertaisen säteilyionisaationousun mykän tuhon todistuskentäksi! Tosiaan kyse on nyttemmin ydinteollisuuden jopa itsensä vaivoin tunnustama joka ainoan reaktorien tauotta syytämät 36% termivirittyneen säteilykaasun päästökertymä yläilmakehäämme. Ja kauhuksemme voimme huomata, mitä se on tekemässä elämälle koko maapallollamme. Onko jo myöhäistä toimia? Niin ei ainakaan varoitusmerkeistä asiassa näy olevan pulaa. Ja on 100% varma, että jokainen ydinhanke vie lähemmäs lopullista ydintuhoamme koko maailmamme!
-------------
Ydinalan lippulaivakeksintö.
On hämmästyttävää todeta olevansa miltei ainut henkilö, joka aivan oikeasti pyrkii tuomaan julkisuuteen kriittistä ydinalan julkisuudesta sulkemaa materiaalia ja myös tietää, missä ydinalalla uutuuksien kohdalla mennään. Haluan esittää tämän keksintökimaran korostaakseni, että esittämiini pulmiin on epätoivoisesti yritetty jo vuosikausia kehitellä ratkaisumalleja, koska ongelmat ja vaarat on ydinsisäpiirissä tunnettuja ja todennettuja jatkuvasta salailukulttuureista huolimatta. Esittelen systeemiin, jonka julkaisemista ei suin surmin hyväksytä ja sallita. Mikä tärkeintä nyt en puhu asian tiimoille kammetusta peitetarinasta, vaan ihan kvanttitasolla , mistä on kyse. Voidaan puhua tämän ydinalaa tällä hetkellä mullistavan keksinnön globaalista ensi-illasta.
Mekanismista jonka vallankumouksellinen ominaisuus on uskokaa tai älkää tarkoitus estää ydinvoimaloista tähän asti karkaavan säteilyn sulkeminen ensimmäistä kertaa ydinmaailman historiassa laitoksen seinien sisäpuolelle! Kyseessä on varsin sofiskoitu ja pitkälle kehitelty nykyaikainen turvakokonaisuus. On tosiaan ensiuniikkia ydinalan historiassa, kun tätä kokeillaan toteuttaa. Toki aihe jo suoraan kertoo, että mainittu ydinsäteilyn 10% vuotaminen tauotta ydinvoimalasta biodiversiteettiin ja myös ydinaavikoitumiskehityksen massiivisuus on pakottanut ydininsinöörit ylittämään itsensä.
Tekniikka on niin ultrasalainen ydintyyliin, että edes sen kehittäjää ei olla mainittu, mutta systeemiä voi luonnehtia älykkääksi ja pitkäeleviedyksi, että se lienee maailman parhaitten kvanttifyysikkojen suunnittelema, kenties ruotsalaiskeksintö. Ja nyt tämä systeemi on tosiaan mullistamassa koko maailman ydinvoimarakentelua näyttöjensä takia. Joten mistään näpräyksestä ei millään muotoa ole kyse. Systeemiä kaupataan EMP/ ja vastaavan sähköimpulssin katkaisulaitteena. No on siitä toki nimellisesti siihen, mutta syvällisempi tarkoitus on paljon pitemmälle ajateltua.
Tarkoitan yksinkertaisesti sanottuna tätä millin kokoisista kuparisilmäkoossa tehtävästä tuplasuojasysteemiä kattamassa niin sisältä kuin ulkoa k o k o massiivinen ydinvoimala viimeisintä poistoputkeaan ja vesikanavaansa myöten. Jotta tuntisimme toimimisperiaatteen kvanttitasolla palatkaamme tietoon ydinsäteilyn perusluonteesta. Tunnetaan alfasäteily positiivisena ionina, beetasäteily negatiivisena elektronina, K,L,M-röntgensäteily negatiivisten elektronien liikkuessa atomiratojen välillä. Myös protonisäteily mainittakoon positiivisena ionina. Kuten huomaamme aivan kaikki näistä ovat sähköisesti aktiivisia!
Kun varautunut vaikka elektroni lähestyy tällaista pienisilmäistä kupariverkkoa, se alkaa synnyttämään silmukoihin levitaatiojunasta tuttua liikettään vastustavaa sähkömagnettivirtaa. Juuri tämä on keskeistä systeemiä ymmärrettäväksi tekevää elementtiä. Sähkökenttä pyrkii muuttamaan säteilyionin kulkureittiin 90 asteen kulmaan. Mallinnuksessa elektroni ikään kuin kaappaantuu näiden kahden kupariverkon muodostamaan "Faradein" ioniloukkuun varsin nerokkaan yksilöllisesti. Kun elektroni alkaa kulkemaan voimalan suojaseinämää poikittain, se samalla kokoajan muuttaa liike-energiaansa sähköenergiaksi ja näin sekä absorboituu massaan optimaalisesti, että muuttaa säteilyenergiaa oivaltavasti haitattomaksi sähköenergiaksi ja sitä myötä lämmöksi.
Ei tässä kyllin. Näin hidastuva elektroni jää pysähtyneenä ansaan juuri sinne, minne pitää säteilysuojaseinään odottamaan. Mikä parasta pian perässä tulee alfahiukkanen ja toimii myös näin. Lopuksi seinän sisällä erimerkkiset sähköionit kohtaavat ja molemmista myös ionisuus purkautuu. Samoin käyttäytyy puolestaan protonisäteily ja jopa röntgensäteilyä siirtävien elektronien matkat K,L ja M-elektronikuorissa selkeästi vaikeutuvat samaisen verkon imiessä liikkuvuutta. Voimme hämmästellen todeta, että systeemi on liian täydellinen ollakseen totta?
Ja kuten ydinalalle elimellisesti kuuluu alkaa kova sota siitä, että kuinka on? Jokatapauksessa systeemin on kokeissa nähty hämmästyttävän toimivasti eliminoivan kaikkia perusydininsinöörien ja vastaavien tuntemia säteilylajikirjoja kiistatta! No joo on toki myönnettävä, että ydinvoimalan neutriinoja suojaus ei hetkauta sähköneutraaleina. Myös neutronisäteily ei ole moksiskaan. Mutta ei edes tämä masenna kännykkämaailman verkkosuojauksen todistettuun tehoon uskovaa ydininsinöörimaailmaa. Oleellista jatkomietinnöissä on tajuta sellaista ydinfysiikasta tarkoin IAEA:n piilottamaa perusfaktaa, jota edellisen systeemin kehittäjät eivät koulutuksessaan saaneet kuula. Niin puhun Malenkan kuorimallimekanismeista Ajzenbergin ja Lauritsenin vahvistamana. Näitä läpäistykokeita on innokkaina tehty mm. Cernissä.
Kaksoiskupariverkkoa on kokeiltu sähkömagneettisten aaltojen osalta. Ja aivan oikein verkon sisällä oleva kännykkä ei saa sieltä sähköistä yhteyttä ulkomaailmaan. Samoin myös mikroaallot tyrehtyvät tähän vallankumoukselliseen kaksoisrakenteeseen kiistatta. Eli näin on todistettu, että myös aaltokvanteilla ei läpi päästä ja riemumielellä läpimurrosta on iloittu koko ydinmaailman tulevana pelastajana. Tätä on enemmän kuin kaivattu, oli vihoviimeinen aika keksiä massiivinen vastalääke maailman taustasäteilyyn joka 10v nousulle ja ennen kaikkea säteilyionisaation globaalia ilmastotuhovaikutukseen säteilyaavikoitumiseen ja yläilmakehän avaruussäteilykilven nakerteluun, otsonituhokasvua myöten. Tässä se siis olisi kukkeana odottamassa maailman valloitustaan!
Vaan jo tässä vaiheessa ne harvat maailmassa, jotka tunsivat kvanttimekanismiin piilotetut syvimmät salaisuudet pyörittivät päätään ja sanoivat ei, ei! Vielä kun kännykät pirisivät ilmoittaen Cernissä mitatusta ydinmullistuksista, esiin astui jo eräs henkilö. Otti käteensä tutun Magnaliten ja sytytti sen. Sujautti riemuitun kuparoidun pienoismallin alle ja sanoi vain "vola!" Koko monikymmenpäinen riemunkiljahteleva väki oli kuin nuijalla päähän lyöty katsellessaan seinään läpi paistavaa valoa. Mitä siis ymmärrettiin? Vaikka kaikki sähköaaltomuodot ovat äkkiseltään samantyyppisiä, niin ne eivät ole samalla tavalla käyttäytyviä. Matalampitaajuinen radio- ja mikroaalto kuoleentuu verkkoon, mutta jo korkeampitaajuisempi näkyvä valo läpäise kupariverkon nähdysti kuin tyhjää vaan. Kerrataan nyt koko tilanteen näin yksinkertaisesti tapahtunut korttitalon totaalituho.
Todellisuudessa säteilyenergia keskittyy entistä pienempään säteilyseinätilaan ja alkaa varastoitua massaan Malenkan kuorimallin selittämillä tyypillisille 1MeV gammakvanteille! Vaikka vähän aikaa näyttää siltä, että säteilyvuoto ulos vähenee, niin ei todellisuudessa tapahdu. Syntyy vastaava tilanne kuin painekeittimestä painetaan varohöyryventtiiliä piittaamatta alas. Hetkeen tosiaan "pienenergisempää" säteilyä ei liiemmälti liiku. Mutta todellisuudessa sen Einsteinin mukaisesti haihtumaton energia "kompressoituu" systeemiin järeämpään 1MeV gammakvanttitasoon suoraan atomien sisänukleoideihin. Varsin pian myös voimalaitoksen sisällä pakkautuva säteilyenergia alkaa samoin kumpuamaan entistä järeimmin keinoin siellä. Hetki tästä ja nyt järeimmillä aseilla gammaksi kompressoituva säteily alkaa tunkemaan ulos, mutta moninkertaisella tehollaan. Nyt alkaa myös termivireiset hiukkaset esteittä liikkumaan isomeerivireistä myös puhumatta.
Koko tämän hässäkän kruunaa se, että näin kasvaneella säteilyenergialla myös palaavat kaikki alkuun vaiennetut säteilymuodot alfasta lähtien! Ionisaatio moninkertaistuu vaan tällä kertaa kauemmas seinämistä muodostuvaan gammaionisaatiokenttään kaikkialle, niin ulos kuin sisälle. Ainoa merkittävä muutos on lopulta se, että näin laitoksen sisällä saa entistä massiivisempaa ja läpitunkevampaa säteilytystä ja myös laitoksen tehonsa menettäneet absorbaatiomassat aktivoituvat ennennäkemättömään aktiivisuuteensa. Toki hämäävänvaarallisen viiveen jälkeen. Eli kaikki on ydintyyliin entistä pahemmassa kunnossa! Jos systeemistä haluaa hakea positiivisimman osan, niin se olisi savupiippuun sijoitetun ionien tiivis sieppari. Näin teoriassa estettäisiin ilmastotuhoa kylvävien ionisaatioiden tehokas kulkeutuminen suoraan elintärkeisiin pilvimuodostuskorkeuksiin. Mikä maksettaisiin maan pinnalle entisestään keskittyvällä säteilyllä.
40 Säteilyn isomeeri- yms. varastoitumisesta.
Olen pannut merkille, että julkisessa ydinalan oppimateriaalissa on ikään kuin "musta aukko" niissä kohdissa, joissa pitäisi olla selkeitä kertomuksia tavoista, joilla säteily aineisiin varastoituu tuhoisasti. Olen pyrkinyt puolueettoman seikkaperäisesti tuomaan avoimeen tarkkailuun näitä varsin selkeitä ja monipuolisia mekanismeja. Siitä huolimatta, että "virallinen" säteilykoulutus ei tunne yhtään mekanismia, miten tämä olisi edes teoriassa mahdollista.
Kuten tavallista, tässä taas materiaalia siitä, miten mahdoton muuttuu ydinalan IAEA salailupuristuksissa silti faktaksi. Epäelastisessa sironnassa (n,n')-reaktiolla tarkoitetaan törmäystä, jossa osa neutronin liike-energiasta kuluu ytimen siirtämiseen viritystilaan. Neutronin osuessa kohdeytimeen muodostuu virittynyt väliydin. Tämä hajoaa lähettäen neutronin, jonka energia E2 on pienempi kuin tulevan neutronin energia E1. Energia reaktiosta jää kohdeatomin ytimen viritysenergiaksi. Viritystila laukeaa ytimen lähettäessä gammakvantin. Jotta epäelastinen sironta olisi mahdollista, täytyy tulevan neutronin liike-energian olla suurempi kuin kohdeytimen alin viritysenergia. Kynnysenergia on raskaille ja keskiraskaille 0.1-1MeV ja keveille ytimille muutama MeV. Happi O-16 esim. 6MeV. Hyvin pienillä energioilla puolestaan voi esiintyä epäelastista sirontaa molekyyliin sitoutuneena atomin ytimestä, jolloin tapahtuu muutoksia rotaatio- tai vibraatiotilassa. Neutronin energia voi pienentyä, tai kasvaa! Jo muutaman eV varaussiirtoenergia ytimelle muuttaa sen vapaaksi STUK tietona.
Epäelastisessa sironnassa voi syntyä pitkäikäisiä isomeerisiä tiloja, jotka ilmenevät materiaalin aktivoitumisena. Neutroni siirtää säteilyenergiaansa kunnes absorboituu, karkaa alueelta, tai esim. joutuu termiseen tasapainoon jolloin neutronien ja väliaineiden atomit noudattavat samaa Maxwelin jakaumaa. Neutronin energia siirtyy elastisessa sironnassa kokonaan ja epäelastisessa sironnassa osittain sirottavan ytimen liike-energiaksi. Tämä rekyylienergia on yleensä suuri verrattuna atomien sidosenergiaan. Siksi rekyyliydin pystyy aiheuttamaan satamäärin sekundaaritapahtumia. Näitä on mm. hilavirheiden muodostumat metalleissa tai kemiallisten sidosten katkeilut. Siten myös neutronisäteily johtaa väliaineen ominaisuuksien muuttumiseen, esim. metallien ja muovien haurastumiseen.
Aktivoitumisreaktiot. Neutronisieppauksessa ytimeen ei välttämättä muodostu neutroniemittoitumista. Absorptioreaktioita on mm. säteilevä kaappaus (n, gamma), (n, p), (n, alfa), (n, 2n) sekä fissio. Säteilevässä kaappauksessa neutronisieppauksen tuloksena syntyvä väliydin laukeaa lähettämällä gammakvantteja. Reaktiossa syntynyt ydin on samaa alkuainetta kuin kohtio, mutta massaluvultaan yhtä isompi, myös radioaktivoitunut isotooppi. Resonansseja syntyy neutronienergian arvoilla, joilla neutronin absorptio ytimeen aiheuttaa ytimen siirtymisen viretilaan. Resonanssienergiat ovat vajaasta eV-kiloelektronivoltteihin. Useiden resonanssielektronien vaikutusala termisellä alueella on kääntäen verrannollinen neutronin nopeuteen, 1/vaikutusala. Neutroni n ja gamma-reaktioissa syntyneiden gammakvanttien kokonaisenergia on tyypillisesti välillä 5-8 MeV. Vedyllä 2.2MeV. Kaappausgammoilla on vuorovaikutusta väliaineisiin.
Lisäksi ydin saa gammakvantitessaan emissiossa rekyylienergiaa useiden eV suuruudella. Myös tämä riittää hilavirheiden ja kemialikatkosten synnytykseen. Myös radioaktiiviset tuotteet on huomioitava. Emissioenergiassa pitää ns. Coulombon vallienergia atomissa ylittää. Kynnysenergia yleensä muutamia MeV (n alfa)- ja (n, p)-reaktioille. Todennäköisempi kuin (n gamma)- reaktio. Noin 10MeV energioista alkaa (n, 2n) ja (n, np) reaktioita ja suuremmilla energioilla (n, 3n), (n, 2np) jne. Aktivoitumisen kannalta neutroni ja gamma-reaktiot ovat ydinreaktoreissa merkittävämpiä kuin kynnysreaktiot. Mm. happi O-16 >(n,p) N-16 syntyvä typpi on beeta-aktiivinen T1/2 = 7s. Lähettäen hajotessaan erittäin läpitunkevan 7,1MeV gammakvantin. N-16-nuklidia syntyy ydinreaktoreissa jäähdytteenä käytetyn veden happiytimistä ja se ehtii kulkeutumaan jäähdytteen mukana reaktorin jäähdytyspiiriin, josta se tunkeutuu putkien seinämien läpi!
---------------
Ydinalan tapa niputtaa säteilyt kolmeen hämmentää.
On olemassa varsinainen leegio erilaisia säteilyn tyyppejä. Joista esim. STUK ja IAEA ei halua edes ammattilaisten säteilykoulutuksissaan kertoa. Osasyy on se, että tästä ryhmästä löytyy massoittain huomaamattomia säteilytyyppejä surullisaenkuuluisan mittareihin näkymättömien mm. Lauritsenin-kuorimallien, isomeerivire- ja vaikka hilavirhesäteilyn kaltaisten lisäksi.
1/ Alfa
2/ Beetta
3/ Gamma
_______Tässä ne joista ydinala kouluttaa ja jopa kykenee mittaamaan osin päälle tulee:
4/ Beetta + ja miinus
5/ Röntgensäteily
6/ Protonisäteily
7/ Hadronkaskadi
8/ Sähkömangneettinen kaskadi
9/ Neutronisäteily
10/ Neutriinosäteily
11/ Pionisäteily
12/ Myonisäteily
13/ Mesonisäteily
14/ Kaonisäteily
15/ Epäelastinen sironta
16/ Elastinen sironta
17/ Fotoydinreaktio
18/ Parinmuodostus
19/ Comptonilmiösäteily
20/ Rayleighin sirontasäteily
21/ Tsherenkovin säteily
22/ Antiainesäteilyreaktiot jne.
(Nyttemmin tiedän jo yli 50kpl taltioituja, salattuja säteilymalleja maailmalta 2010!)
41 Lisätietoja sidoksista.
Jos yhdessä fissiohalkeamisessa vapautuu 200 MeV energiaa on se siis 200e6*1,6e-19J = Ws = 3,2e-11 J Joten 2500 MW reaktorissa tapahtuu 2500e6 W/3,2e-11 halkeamista sekunnissa eli 7,8e19 halkeamista/sekunti ja reaktorin 50 vuoden aikana 1,23e29 halkeamista ja kvanttia reaktorin elinaikana. Jos oletetaan näistä 10 % sirottuvan ympäristöön saadaan siis 1,23e28 kvanttia. Jos reaktorin ympärillä on metrin paksuinen halkaisijaltaan 6 m keskeltä mitattuna oleva 6 m korkea betonilieriö, jonka massa siis on 2,5*pii*6*6*1000 kg = 283 000 kg ja jossa on atomeita keskimääräisen atomipainon ollessa 30 atomimassayksikköä = 283 000 kg/30/1,66e-19 = 5,68e22 kpl atomeita. Loppupäätelmä on, että jokainen atomi saa keskimäärin 216000 kvanttia. Luku on niin suuri, että jokainen ydinlaitoksen atomi saa osakseen useampia kvantteja elinaikanaan.
Vinkiksi, että yhden rautasidoksen katkeamiseen menee vain noin 7,8eV energiaa. On enemmän kuin selvää, että juuri tästä syystä jo 25v aikana koko ydinvoimalan atomisto on muuttunut termivireeseen ja käytännössä muotoon jossa atomit eivät enää kykene imemään lisää säteilyenergiaa kvantittamatta sitä hetikohta eteenpäin. Tyypillinen radonatomi esim. kykenee Malenkan- kuorimallilla sitomaan noin 21MeV energian. Eli keskimäärin vain 21 normaalia 1MeV peruskvanttia. Näin rakenteiden absorptiokyky on menetetty ja tämän takia ASEA määritteli jo myydessään mielekkääksi käyttömaksimiksi 25v jonka aikana rakenteet muuttuvat myös mekaanisesti kestoltaan ala-arvoisiksi. Esimerkiksi valenssielektronien kato on jo 25v tällöin maksimalisoitunut.
Toisaalta uraani halkeaa myös luonnossa ja tuottanee saman määrän kvanttienergiaa uraanin muuttuessa lyijyksi. Ihminen ei ilmeisesti kuitenkaan ole lisännyt luonnossa tapahtuvia halkeamisia vaan ainoastaan uraanin rikastuksella keskittänyt niitä.
Väite ei ajallisesti pidä paikkansa, likimain määrällisesti. Kun OL1 reaktorissa on reilu 3,4t halkeavaa U-235 ladattuna, niin "spontaani" kvanttiteho on vaivoin mitattavaa alkuhetkellä, mutta fissiossa tilanne räjähtää jo käsiin. Sinällään on tosiaan totta, että ajan saatossa aivan oikein massasta vapautuu myös spontaanisti kaikki vastaavat ydinhalkeamiset, joita tapahtuisi yhtä monta pitkän ajan kuluessa. Juju on tosiaan siinä, että tämä pitkä aikajänne kompressoidaan varsin samaan tapaan, kun vaikka siinä USA:n merivoimien hafniumlentokoneessa. Tarkkaan ottaen siis aivan oikeasti "sinällään" fissiomääriä ei lisätä, mutta niiden toteutumisen aikajänne tiputetaan mitä lie miljoonasosaansa!
Fissio itsessään on suurienergisempi, mutta uraanin muuttuminen lyijyksi kuitenkin tuottanee saman energiamäärän ajan kuluessa. Sitä en osaa sanoa nopeutuuko muutos kun verrataan ennen rikastusta vallitsevaan määrään joka on valtava…
On totta että tasan yhtä monta ydintä halkeaisi oli uraani missä malmitilassa sinällään. Juju on tässä vain se, että fissiossa spontaani aikajänne kompressoidaan ylikriittisellä massalla miljoonakertaiseen nopeutusjänteeseensä. Tilannetta voitaisiin verrata vaikka siihen, että dynamiittipötköä voi huoletta polttaa kynttilänä avonaisena ja suljettuna kallioon räjähtämään. Energiaa todella vapautuu yhtä paljon. Räjähdyksessä vaan palaminen pakotetaan nopeammaksi!
42 Termisestä viretilasta 2.
Materiaaleja tuhoavaan termisen vireen säteilymekanismiin Suomessa ei olla juuri perehdytty. Onko sitten näin keskeinen systeemi muuttamassa maatamme nähdysti käsiin varoittamatta hajonneiden kattojen yms. temmellyskentäksi. Itse sain vihiä asiasta vasta luettuani Pekka Jauhon akateemista ydinfysiikkaa. Ja tällaiseen erittäin vaikeasti tavoitettavaan (IAEA-kontroloimaan), spesiaalitietoon perehtyneitä tuskin on edes maassamme kovin paljon?
Kun Rautaruukki valssaa teräslevyjään, sen metallikiteisiin varastoituu massiiviset raudat pilalle vääntäviä heikkoja pysyviä sähkövireitä, jotka on ehdottomasti poistettava erityisin lisätoimenpitein sähköä sinällään johtavasta metallista. Kun Loviisan reaktoripönttö saa säteilytystä, se menettää melkein kaiken kestävyytensä. Kun siihen lisätään hehkutuksella kadonneita elektroneja se palautuu jonkinverran, mikään lämmitys ei kykene palauttamaan siihen kerta kerralta kuin hiipuvan osan menetetystä lujuudesta, mistä on kyse? Ilmeisesti myös tieto siitä kuinka katalasti säteily kykenee vaurioittamaan kaiken koossapitäviä elintärkeitä aineiden välisiä kytköksiä on todettu IAEA:n toimesta niin vaaralliseksi aiheeksi, ettei siitä saa julkisesti keskustella. Elektronin saadessa säteilystä kovan esim. Comptonjohtumisefektiin perustuvan viretilan elektroni irtoaa ja tuhoaa samalla aineiden välisen herkän sidoksen. Kohtaan tulee selkeä repeämä.
Jos tällainen syntyy esimerkiksi metalliin. Ainoa keino saada sidos taas ehjäksi on sulattaa se, ja luoda uusilla elektroneilla metallisidos. Entä jos kyseessä on termisesti virittynyt elektroni, joka jää paikoilleen. Kuten jo sanana terminen kertoo, värähdellen vaikka 50% tilassaan lähinnä yhtä vakaasti kuin puolisulaan pehmennyt aine. Tämä energia ei näy säteilymittareissa, koska on vajaavirittynyttä kvanttitilaa. Kun tällaista kuumennetaan sulaan tilaan, niin vire ei katoa Einsteinin energian häviämättömyyslain mukaan, vaan jää käytännössä pysyväksi haitaksi sidokseen. Miten edellämainittu on mahdollista?
Sähkömagneettisen aaltoliikkeen alimmat taajuudet etenevät varsin pienienergisinä ja helposti irtoavina keveinä kvanttipaketteina. Mitä suurempiin taajuuksiin mennään, sitä rankempi "minimienergiapaketti" on täytettävä, jotta se kykenee kvanttituen ylipäätään irtoamaan kohteestaan. Kun puhutaan rajutaajuuksisen atomiytimen taltioimasta gamman n. 1MeV voimasta se kykenee energiallaan purkamaan satatuhatluokkaisesti rautasidoksia fotonitasoisista valensseistaan. Matalampien taajuuksien K,L,M- röntgentaajuuden elektronien tallentamista energiapaketeista se putoaa 10 000eV suuruuksiin. Kun esim. ulkoelektronin näkyvän fotonin energia on vain muutamia eV suuruinen. Tästä seuraa se, että valenssielektronin tehon ollessa esimerkiksi raudassa 7,8eV suuruisessa sidostilassa, siihen varastoitunut infrapuna-aaltominimi ei juuri heikennä elektronin toimintaa, kuin summautumalla rajusti. Mutta kun siihen sitoutuu n. 10 portaisella termiiniasteellaan varastoituva säteilyluokkainen kvanttiosa se koituu tuhoisaksi atomille ja sen synnyttämien liitoksien pysyvyydelle jäämäenergiallaan.
Kvantin perusluonne on ikuinen. Vasta kun irrotusenergian vaatima minimipaketti on koossa, se kykenee irtoamaan. Ulkoelektroneilta muuttuen valofotoneiksi ja esim. K,L,M- elektronikuorilta röntgenkvantteina. Atomiytimistä gammakvantteina. Kun vire säteilytetään elektronien kannettaviksi, seuraus on tramaattinen. Otetaanpa selkeyttäviä esimerkkejä. Meillä on teräspultti kestoltaan 10 tonnia. Koeponnistuksessa sitä säteilytetään niin, että elektroneille muodostuu 20% terminen viretila, pultti ei muutu millään tavalla havaitusti. Ei ruostu, ohene, halkeile edes röntgen-, ultraäänimittarein huomattavasti. Vasta, kun pulttia vedetään se kestää yllättäen vain 80% vaaditusta! Jos sulatamme pultin palauttaen sen säteilystä menettämiä elektroneja, ja vedämme uudelleentehtyä kierrätysterästä, havaitsemme jotain uskomatonta. Pultti ei edelleen kestä kuin 90% lasketusta! Rakenteisiin jää pysyvästi tätä säteilyenergian moni-ilmeistä turmelevaa efektiä.
Tilanne tramatisoituu sitä mukaan, mitä enemmän saatamme aineelle säteilytystä, tulos on samansuuntainen kaikilla tunnetuilla aineilla. Jos esimerkiksi säteilytämme nikkelin lujuudesta -90% pois ja sulatamme sen, niin huomaamme arviolta -45% lujuudesta pysyvästi kadonneen, jopa 24 500v puoliintumisajoiksi! Voimme säteilyttää vaikka muovia. Silmiemme alla rakenne murenee jo sisäisten jännitysten takia käsin koskematta! Sama mistä aineesta on kyse, näin katoaa fyysinen kesto myös betonista, puusta jopa elävästä lihassyystä! Tilanne menee aina vain vahingollisemmaksi, kun tällaista säteilytettyä esim. syödään. Lihan saamien säteilytermien vire haittaa myös syöjän elimistöä suoraviivaisen kursailematta. Syödessämme säteilyn pilaamaa ruokaa, tämä vire siirtyy kasvaviin kudoksiimme. Jos esimerkiksi DNA-ketjuumme tulee tällaista -50% termivireen pilaama liitosta se myös esim. tressin paineissa katkeaa luonnollisesti 50% helpommin! Näin saamme konkreettisesti tähän katkokseen myös vastaavasti herkemmin syövän alun.
------
Isomeerinen transitio ja kaskadit.
Isomeerinen transitio Radioaktiivisuuden hajoamisen tuloksena muodostuneet nukleonit ovat tyypillisesti viritystiloissa, niiden purkautuminen gammakvanttina, tai sarjana tapahtuu niin nopeasti, että hajoamista voi pitää osana hajoamisprosessia. Tällöin vireen elinikä on 10 potenssiin -8 sekuntia. Viritystilojen eliniät ovat hallitsevien kvanttimekaanisten kieltosääntöjen avittamina niin pitkiä, että vireydintä käsitellään itsenäisenä radioaktiiviytimenä. Puhutaan tilojen kohdalla isomeerivireestä, tai metastabiileista tiloista. Kirjaimella m. Nuklidin tunnus esim. 113m In, tai 113 In m.
Isomeerisen tilan laukeamista sidotumpaan tilaansa esim. 113m In > 113In, sanotaan isomeeriseksi transitioksi. On lähinnä määrittelykysymys, milloin viritystilaa pidetään isomeerisenä tilana. Eräiden tärkeiden isomeeristen tilojen puoliintumisajat ovat muutamista sekunneista useisiin vuosiin, toisaalta nikkelillä puoliintumisaika on jo 75 000v jne. Jos isomeeriseen transitioon liittyy sisäistä konversiota, eli vuorovaikutusta elektroniverhon kanssa, hajoavien atomien kemiallinen tila voi lievästi vaikuttaa puoliintumisaikaan samoin kuin vaikka elektronikaappauksessa.
Esim. 235m U:n isomeerisessä transitiossa energia on niin pieni 75eV, että vain uloimpien kuorien elektronit voivat emittoitua sisäisen konversion seurauksena. 235m U hajoaa 0,3% nopeampaan uraanimetallissa kuin uraanimonokarbidina. Mainittakoon tähän tarkennuksena, että vaikka GTK ylläolevassaan kertoo tarkoituksellisen vähättelevästi U-235 nimenomaan transitiossa purkautuvan aika mitättömillä energioillaan, niin sama aine tuottaa spontaanissa fissiohajoamisessaan puolestaan 200MeV suuruisen energiapurkauksen. Tämä puolestaan on juuri se, energia joka tekee työtään ydinreaktorissa. Lisään tähän myös tähän ilmiöön liitettynä, U-235 aktinouraanin puoliintumisaika on 6,84* 10 potenssiin 8 vuotta. Isotooppi U-238 uraani I puoliintumisaika on 4,51* 10 potenssiin 9 vuotta.
--------------------
Hadronkaskadi
Hadronit ovat hiukkasia vahvoine vuorovaikutuksineen. Protoni, neutroni, pionit (pii + pii - pii 0) ja kaonit(K+, K- ja K0). Kun suurenerginen hadronsäteily esim. protonina osuu aineeseen, voi esiintyä eri tyyppistä vuorovaikutusta. Colombon vuorovaikutuksella ja elastisella sironnalla on vähämerkityksellisyyttä. Kaskadi muodostuu epäelastisella vuorovaikutuksella. Suurenergiahadronin ja ytimen välisessä reaktiossa erotetaan 2 vaihetta. Alun nopeanousuinen "knock-on". Hadroni on vuorovaikutuksessa ydinnukleoneihin, kuin ne olisivat vapaita. Osa törmäysenergiasta voi mennä uusien hadronien tekoon. Nämä puolestaan suurenergisinä vuorovaikuttavat toisiin ytimiin. Syntyy internuklleaarinen ytimien välinen kaskadi. Toisaalta tulohadroni voi aiheuttaa ytimen sisällä nukleonitörmäyksiä. Tässä intranukleoneja voi sinkoutua ytimestä pois.
Intranukleaarisen reaktion päättyessä ydin jää voimakkaaseen viritystilaansa liike-energiatasapainoon. Hadronin ja ytimen reaktion toinen vaihe on evaporaatio- eli höyrystysvaihe. Ytimen viritystila laukeaa "höyrystäen" nukleoneja. Näiden energiat ovat suhteellisen pieniä kymmenissä megaelektronivolteissa. Intranukleaarinen kaskadi ja evaporaatio selittää yli 50MeV energioilla esiintyvät ns. pallaatioreaktiot, joissa ydin menettää suuren määrän nukleoneja. Hadronkaskadeilla syntyy myös neutraaleja pioneja, jotka hajoavat välittömästi 2 suurenergiseksi gammakvantiksi. Näin hadronkaskadi kytkeytyy sähkömagneettinen kaskadi. Kaskadissa syntyvät kaonit ja varaukselliset pionit puolestaan tekevät väliaineessa pitkäkantoisia myoneja.
Hadronkaskadi on merkittävä ilmiö yli 10GeV primäärienergioilla. Protonin tuottoon vaaditaan min. 5,4GeV energia. Fermilabissa USA 1987 saavutettiin 800GeV. Kun energia kaskadissa alittaa 300MeV, loppuu uudishiukkastuotto. Välillä 50-300MeV voi jatkua intranukleaarisessa kaskadissa emittoituvien nukleonien ansiosta. Alle 50MeV hiukkaset eivät merkittävästi jatka kaskadia, mutta niillä on suuri vaikutus väliaineen energia-absorptioon ja aktivoitumiseen. Hadronkaskadeita syntyy myös protonikiihdyttimen suihkuosumissa. Kaskadin onkin otettava huomioon säteilysuojelussa, koska voi synnyttää hetkellisesti hyvin voimakkaan säteilykentän ja toisaalta aktivoida materiaaleja! Ulkoavaruussäteily synnyttää ilmakehässä hadronkaskadeja, joilla on merkittävä vaikutus luonnonsäteilyyn, luonnollisten radionuklidien syntyyn sekä ilmakehäionisaatioon. Hadronkaskadilla on myös vaikutusta materiaalien aktivoitumiseen avaruudessa.
------------------------
Sähkömagneettinen kaskadi.
Kun suurenerginen elektroni 1GeV tai suurempi osuu kohtioon, energian menetys tapahtuu pääasiassa jarrutussäteilynä. Syntyvien fotonien energia on tyypillisesti muuttamia kymmeniä MeV ja todennäköisin vuorovaikutus parinmuodostus. Syntyvät elektronit ja positronit aiheuttavat uudelleen jarrutussäteilyä ja taas parinmuodostusta. Energian laskiessa myös Comptonin sironta alkaa olla merkittävämpää. Näin syntyvä sähkömagneettinen kaskadi jatkuu, kunnes primaarielektronin tuoma energia on kulutettu loppuun. Eli siirretty eteenpäin. Sähkömagneettisessa kaskadissa voi esiintyä myös fotoydinreaktioita, joissa syntyy hadroneja. Nämä ovat melko epätodennäköisiä ja syntyvien hiukkasten energiat ovat melko pieniä. Tämän takia kytkentä sähkömagneettisesta kaskadista hadronkaskadiin on heikko. Toisinpäinkytkentä on voimakas. Reaktioiden neutronisynnyllä voi olla vaikutusta väliaineaktivoitumiseen.
43 Vaiettu KPA-jätevarastokatastrofi.Tapahtui 2002.
Keväällä -06 keskusteltiin runsaasti Suomessa tapahtuneista kattorikkoutumista. Puhuttiin kauppakattojen, hevosmaneesin alas-putoamisista ja tällaisistä. Jostain syystä ei keskusteltu lainkaan maamme vaarallisimmasta kattokatastrofista betonirakenteiden rikkoutuessa ydinjätevarastossa n. 5v sitten? Tilanne on perin outo. Tämäntason TVO:n ydinjätteen KPA varasto sisältää käytettyä radioaktiivista, säteilevää reaktoripolttoainetta. IAEA:n vaatimuksesta vedenalaissäilytykseen (40v) vuosikymmeniksi määrättyä kuumenemis- ja säteilyvaaran takia varastoitua plutoniumpitoista jätettä on tilassa vuosikymmenten tuotanto. Arviolta miljoonakiloluokassa!
Säilytysallas on päältä tyystin avoin ja täysin suojattomat polttoainetangot on vain upotettuna jatkuvasti kiertävään veteen. Kun tällaiseen tilaan alkaa putoamaan monenkymmenen metrin korkeudelta tonniluokkaiset betonikattopalat, elintärkeä altaan jäähdytys tuhoutuu välittömästi! Samoin säiliö rikkoutuessaan menettää välttämättömän jäähdytysveden ja radioaktiivisuus pääsee valloilleen säteilysuojan myös kadottua. Lisäksi polttoaineiden pinta alkaa välittömästi tärkeän jäähdytyksen menetettyään kuumenemaan rajusti. Muodostuu ionisaatiokaasuuntumisia pölyineen, suoraa säteilyryöpsähdystä kaikkialle ja polttoaineen jälkisäteilylämmöstä alkaa hillitön lämmönkasvu. Lisäksi liikkeelle j o lähtenyt katto on veden lisäksi aivan keskeisin turvasuoja. Tällöin taivasalle jääneille ydinpolttoaineiden tonnistoille ei olisi jäänyt minkäänlaista säteilysuojaa!
Koska tilanne on näin vaarallinen, halusin varmistaa tapahtumien kulun lisäksi suoraan STUK:in tiedostoista. Liitän mukaan tiivistelmän ja virannomaistodistuksen vakuuttaakseni tapahtuman todenperäisyydestä ja keskusteluistamme:
------------------------
"Käytetyn polttoaineen varaston kattopalkkeja vahvistettiin (kesällä 2002), koska niissä oli havaittu vikoja ja TVO halusi varmistaa että ne eivät vahingoitu enempää uuden ydinvoimalaitoksen työmaalla tehtävien töiden (louhinta ym.) takia. Allasveden säilyminen puhtaana on tärkeää, kuten sinäkin jo totesit: vahvistavat rakenteet tehtiin ulkopuolelle mm. juuri sen varmistamiseksi että niiden kokoamisen yhteydessä altaisiin ei putoilisi osia. Käytetyn polttoaineen varastohallissa vesi vaimentaa käytetystä polttoaineesta lähtevän säteilyn."
Terv. Juhani Hyvärinen
Toimistopäällikkö, Voimalaitostekniikka
-------------------------
Suomen vaarallisuudessaan historiallinen säteilykatastrofi on näin todistettuna suuri asia. Vaarantaessaan satojatuhansia Olkiluodon KPA varaston ympärillä asuvan välittömän turvallisuuden. Tapahtuman täydellinen salaaminen julkisessa keskustelussa on viimein lopetettava. Minusta tapahtuneen keskeisen ydinvaaratapauksen vuosikautinen salaaminen jo sinällään on ehdottomasti julkaistava uutisaihe muista vaaramomenteista puhumattakaan.
Nyt vaan näyttää olevan niin, että koko maastamme ei juuri löydy tahoa joka uskaltaisi tähän katastrofiin tarttua! Siksi pitäisi tämä materiaali saada asialliseen levitykseen. Olen itse ollut paikanpäällä tapahtumahetkellä. Onko suomessa enää y h t ä ä n luotettavaa tahoa, vai onko maamme "korruptoitunut" ydinasiassa niin täysin itseensä, ettei edes 500 000 ihmiseen kohdistunut välitön ydinsäteilyuhka todistettuna maassamme saa panemaan informaatiota julkisuuteen?
-----------------------
Myös niin sanottuihin jäähdytysaltaisiin varastoitu käytetty ydinpolttoaine voi syttyä palamaan, jos jäähdytysjärjestelmä tuhoutuu. Tällaisissa paloissa syntyvä uraanioksidipöly olisi erittäin hienojakoista ja siis helposti keuhkoihin joutuvaa, mutta erittäin suuren radioaktiivisuutensa vuoksi myös tavattoman vaarallista. Pienikin palo levittäisi näin hienojakoista aerosolia tuulten mukana tuhansien kilometrien levyiselle alueelle.
Ympäristö ja kehitys ry, Crash ry ja Voima Kustannus Oy
--------
Vaiettu KPA-jätevarastokatastrofi.
*KPA katto tuli alaspäin 5cm ja uhkasi pudota suoraan miljoona kiloa ydinjätettä sisältävään avoaltaaseen. Kun itse sen kuulin TVO:lla työteknikon Leo Andreassenille sanottuna suusanallisena tietona suoraan ongelman
havainneelta kinteistömieheltä 2002. Jälkeenpäin saamieni tietojen mukaan. Koko katon toisenpuolen lappeet olivat k a i k k i murtuneet. Syyksi on osoittautunut koko voimalan seinämien kaatamiset ja periksiantamiset
rakennuksesta ulospäin. Tässä kalioperän tektoninen liikunto uhkasi myös puhkaista k o k o KPA:n rakennusten elintärkeät vesijäähdytysaltaat suoraan mereen.
*Tämän löysin jutuistani. Vuosiluvuksi olin alleviivanut 2002, mutta ilmeisestikin katto tuhoutui m y ö s tämän alkutuhoutumisensa jälkeen seuranneessa myrskyssä 2004 (Risto Isomäen kirjansa: Kosminen rakkaus vai suuri saatana 20 päätöstä ydinvoimasta mukaan.). Koska rakennnus olisi tuhoutunut Isomäen tietojen valossa k a h d e s t í! 2011 keväällä aloitettin koko tuhoutuneen KPA ydinjätevaraston korjaukset, koska kerääntyneet tuhot tähän viimein pakottivat tultuiaan kauttani julkisuuteen liikaa.
____________________
Ps. Tule sinäkin mukaan parantamaan Poria, Satakuntaa ja koko Suomea!
Liity jäseneksi, vaikuta, kirjoita ja paljasta; ETVK!
Liity jäseneksi, vaikuta, kirjoita ja paljasta; ETVK!
-
Olkivuoto 1 ja 2:sesta 2200kg hävinnyt ydinpolttoainetta mm. 2008... MUTTA MINNE? Otappa selvää! Arto Laurille, Suomen kansallissankarille mitä ydivoima kauheuksien esille tuomiseen tulee, toivon kuitenkin pitkää ikää!
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=cZH2bQ4DEpg
Joo siis missä on reaktoreista karkaavat 2,3 miljoonan, miljoonan asteen lämpöisenä hillittömästi kaasuuntuvat Pu-239 tonnistot?
PoistaSUURTA SUUREMPI salaisuus. Josta EI salli viranomaiset puhua rivin riviä missään! Tuossa ne kuitenkin kaasuina leijailee meidän käyttämässä arkisessa hengitysilmassamme miljoonina tappavina tonnistoina!..
Jääden vielä perinnöksikin lapsillemme, ja heidän lapsilleen ja.... Ja mitä tekee hallinto? LISÄÄ KANNATTAMATTOMIA reaktoreita vaikka v ä k i s i n vaan, vaikka 70% kansasta vastustaa !.
https://www.youtube.com/user/artolauri/videos
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/user/HakalaOlli/videos
Tvo:n korkeimmat turvaluokitukset omaavana reilu 20 vuotta ydinvoima touhua nähneenä... Arto Lauri paljon on aitoa informaatio esille tuonut... Toki hänen esille tuomiaan asioita kaikella liberaali humanismin voimin yritetään pilkata ja estaa järeimminkin keinoin...
http://ollihakala.blogspot.fi/2011/10/arto-lauri-faktaa-ydinvoimasta.html
Satakunnan Olli Ylen vaalikoneessa 2015 (Olli Hakala Pori)
VastaaPoistahttp://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaalit2015/satakunta/ehdokkaat/6162?emp=rt-1.rs-h2N0yS%252F%252BPaf%252F%252BX7%252BXg%253D%253D.pn-olli+hakala
Jos on sadepäivä tai muuten ihmetyttää telluksen meno, voit aikasi kuluksi tutustua myös minun jo toistakymmentä vuotta kestäneeseen internet työhöni, Suomen pelastamiseen monen sektorin uhilta ja agendoilta, ainakin omalta osaltani parhaani mukaan...! Palkkiot ovat olleet kokoajalta noin 50 centtiä... (Mutta nyt on merkkiä siitä tullut, että tämä työni saattaisi minut/perheeni jopa elättää... Ans kattoo nyt ;) ) Haluan Uskoakin näin...
VastaaPoistahttps://www.google.fi/?gws_rd=ssl#q=ollihakala.blogspot.com
Sopivalla ja sopimattomalla hetkellä, aina sopii Jumalan Sana ja vähän minunkin sana... :) Sallittakoon syntymäpäivänäni tällainenkin kirjoitus, varsinkin Porilaisille... ;)
VastaaPoistahttps://www.facebook.com/olli.hakala.7/posts/1144404032243297?pnref=story
http://ollihakala.blogspot.fi/2015/06/fennovoima-rosatom-hanhikivi-kesakuu.html
VastaaPoistaLukemista ympäri vuodenkin :) :
VastaaPoistahttps://www.facebook.com/groups/224174243936/?ref=ts&fref=ts
https://www.facebook.com/olli.hakala.7
http://ollihakala.blogspot.fi/
https://www.facebook.com/pages/Olli-Hakala-Satakunnan-Olli-kunnallisvaalit-2017/169238789756946?fref=ts
https://www.facebook.com/pages/Jeshua-Kristus-Nasaretilainen/214804151871116?fref=ts
https://www.youtube.com/user/artolauri/videos
https://www.youtube.com/user/HakalaOlli/videos
http://www.etvk.fi/
Googlesta: Olli Hakala
https://www.google.fi/#q=ollihakala.blogspot&tbs=li:1&start=0
Luonnon, Suomen ja kansamme suojelu taitaa olla sivuseikka plutonium-239 talouden edessä? Kaikki tämä, että saadaan sivutuotteena ydinohjuksiin plutoniumia, joka vanhenee ohjuksissa noin viiden vuoden välein! Ja vaihdettava plutonium mox-polttoaineeksi, joka vaikeasti hallittavana lisää vain monasti jo yliajalla olevien ydinvoimaloiden onnettomuuksia ylitehokkaana polttoaineena. Järkyttävää, mutta totta.
http://ollihakala.blogspot.fi/2015/05/arto-lauri-suomen-etu-yhteisossa.html
VastaaPoistaGlobaalisen erittäin epävakaan tilanteen takia tutkittavaksi. (ordo chaos, nwo, antikristus etc.) http://www.lopunajat.fi/blogi/
VastaaPoistaMamu/islamin kuuepäjumala allah show, eu show, fennovoima show, libeeraali pride avioliitto show, maamme totaalinen arvojen/moraalin alasajo ordo chaos/nwo show, looshien mm. esivaltaan soluttautumis okkultismi show, luojamme pilkkaamis show, kirkomme paavin vallan show ja kaiken mahdollisen arvokkaiden arvojen alasajo show meneillään... Ilmeinen Venäjän "ruoska" showkin tulossa... Tosin Venäjällä uskomatonta kylläkin, on viime aikoina tehty aitojen arvojen (kristillisiä) mukaisia päätöksiäkin, joita Suomessa (eduskunta etc. esivalta) ei ole tehty vähään aikaan aikaan?! http://ollihakala.blogspot.fi/2015/07/ollin-paiva-veisin-perheen-syomaan-mutta.html
VastaaPoistaYlin okkultistinen globaali looshi eliitti saatanallisineen riitteineen ja valoineen... Mm. "kautta rantain" islaminkin aitoja arvoja tuhoava agenda sieltä sikiää (Suomessakin) "Mikään ei ole enään sitä miltä näyttää ja kaikki vaikuttaa kaikkeen..." http://uberuutiset.fi/2015/05/27/tama-video-voi-muuttaa-elamankatsomuksesi-valhe-jossa-elamme/ Juhani Julin video! http://ollihakala.blogspot.fi/2011/08/edesmenneen-juhani-julinin-paljastukset.html Ordo chaosta ja nwo:ta on jo todella pitkään suunniteltu ja isolla rahalla, sekä "heidän" omistamallaan maailmanlaajuisella mediallaan...
VastaaPoistahttp://ollihakala.blogspot.fi/2015/07/tata-kirjaa-poliitikot-eivat-halua.html Pikemmin illuminaatti ei halua...
Pieni kevennyskin väliin.... ;)
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=Y5NZHzjBenI
http://ollihakala.blogspot.fi/2016/01/arto-laurin-uusin-video.html
VastaaPoistaNämä Suomen erilaiset sudet n. 20% / 1,1 miljoonaa, "kusettavat" lähes kaikessa (esivaltaan sokeasti luottavaa lammas kansaa) 80% / 4,4 miljoonaa Suomen kansalaista... Suomi on ajat sitten ollut ex-oikeusvaltio, rippeitä jäljellä enään aidosta totuudesta, moraalista ja oikeudenmukaisuudesta. Saatana (okkultismi globaalein agendoin) on liberaalit lonkeronsa ujuttanut 20-30 vuodessa kaikkialle maassamme!
VastaaPoistaItse asiassa, esivaltamme on pääosin rakenteellisesti korruptoitunutta, ei tälläistä maanpetosta olisi voinut tapahtua esim. 40 vuotta sitten ja niin monella sektorilla! (Joka paikassa liberaali humanismi / okkultismi "jyrää"...!?)
Wake UP Suomen Kansa! Rajat Kiinni!
1 http://ollihakala.blogspot.fi/2015/11/suomen-tuho-noin-vuodessa-ordo-chaos.html
2 http://ollihakala.blogspot.fi/2016/02/porin-kaupungin-valtuuston-kokous.html
3 http://ollihakala.blogspot.fi/2016/01/suomen-kansa-paaosin-syyllistetaan.html
4 https://www.facebook.com/olli.hakala.7
5 https://www.facebook.com/Olli-Hakala-Satakunnan-Olli-kunnallisvaalit-2017-169238789756946/?fref=ts
6 https://www.facebook.com/Jeshua-Kristus-Nasaretilainen-214804151871116/?fref=ts
7 https://www.facebook.com/Porin-Jeshuan-Kristuksen-Nasaretilaisen-morsiusseurakuntalaiset-305221759657647/?fref=ts
8 https://www.facebook.com/groups/224174243936/?fref=ts
9 https://www.youtube.com/user/HakalaOlli/videos
10 http://ollihakala.blogspot.fi/2016/01/avoin-rikosilmoitus-poliisille-221-yon.html
11 http://ollihakala.blogspot.fi/2016/01/muslimeille-suomessa-ja-koko-maapallon.html
12 http://ollihakala.blogspot.fi/2015/11/suomen-pelastaa-enaa-aito-totuus.html
13 http://ollihakala.blogspot.com/2015/08/on-rukouksen-aika-suomen-puolesta.html
14 http://ollihakala.blogspot.fi/2015/08/ordo-chaos-globaalisesti-mm-islam-ja.html
15 http://ollihakala.blogspot.fi/2015/08/nyt-se-alkoi-george-orwell-ordo-chaos.html
16 http://ollihakala.blogspot.fi/2015/09/turvapaikka-mtv3-9915-aitoa.html
17 http://ollihakala.blogspot.fi/2015/10/oikeusmurha-porissa.html
18 http://ollihakala.blogspot.fi/2015/10/saatanan-viimeiset-petokset-suomessakin_3.html
19 http://ollihakala.blogspot.fi/2015/11/viimeisia-varoituksia-jihadista.html
20 http://ollihakala.blogspot.fi/2013/12/musta-lista-nro-2-ja-3-porin-kaupunki.html
21 http://ollihakala.blogspot.fi/2013/08/juha-vasama-porilaisten-jumala.html
22 http://ollihakala.blogspot.fi/2013/09/julkinen-kirje-porin-esivallalle-ja_17.html
23 http://ollihakala.blogspot.fi/2014/12/uuden-vuoden-puheeni-2015-5775.html
24 http://ollihakala.blogspot.fi/2014/02/porissa-paskaa-paalle-totuuden-esilla.html
Tärkeä juuri nyt!
http://ollihakala.blogspot.fi/2013/07/survival-lumo-85.html
Suomen kunniakansalainen Arto Lauri
1 http://ollihakala.blogspot.fi/2011/10/arto-lauri-faktaa-ydinvoimasta.html
2 http://ollihakala.blogspot.fi/2015/11/atomin-paluu-paattymaton-tarina.html
Tämä blogi alkoi näin 2011
http://ollihakala.blogspot.fi/2011/03/esivalta-suomen-laki-2011.html
Kevennys, mutta Suomen tila nyt sen 20% takia... https://www.youtube.com/watch?v=2--wOyHMc0g
DISCOVERY SCIENCE CHANNEL ON BOSNIAN PYRAMID DISCOVERY
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=bCV4KVs-rTQ#t=771.547848
* No hienoa kuulla, että huomataan tällaiset aikaansaannokset.
Tuo, että pyramideja pidetään niin suoraan energia bimien tuottajina, että homman voi yhä tuhansien vuosienkin päästä MITATA. On kyllä ÄLLISTYTTÄVÄÄ todistavaa dataa. Jopa minulle kyllä! Vaikka tuota systeemiä olen tutkinut ja jopa TVO:n tapauksessakin kuvanut vuosia!
Arto Lauri
Joko on kaikki keinot käytetty Suomessa? Joko olisi vihdoin aika arvokonservatismin, ennenkuin on myöhäistä?
VastaaPoistaa) https://www.youtube.com/user/HakalaOlli/videos
a2) https://www.youtube.com/user/artolauri/videos
b) http://ollihakala.blogspot.fi/
b2) http://www.etvk.fi/
c) https://www.facebook.com/olli.hakala.7
d) https://www.facebook.com/Jeshua-Kristus-Nasaretilainen-214804151871116/?fref=ts
e) https://www.facebook.com/Porin-Jeshuan-Kristuksen-Nasaretilaisen-morsiusseurakuntalaiset-305221759657647/?fref=ts
f) Työpaikkaväkivallan uhrit... + koulukiusatut https://www.facebook.com/groups/224174243936/?fref=ts
g) https://www.facebook.com/Deus-Protector-Noster-Sherwood-Real-Media-News-from-Pori-326069190754499/?fref=ts
h) "Vara blogi" http://ollihakala.simplesite.com/425879141
i) https://www.facebook.com/Porin-Muutos-ry-1417557358538535/?fref=ts
j) https://www.facebook.com/Satakunnan-Muutos-ry-117325671941558/?fref=ts
k) Oikeusmurha https://www.facebook.com/Vapauttakaa-Seppo-Lehto-109407259140578/?fref=ts
l) http://blogit.mvlehti.net/satakunnanolli/