Koulukiusattu, Jarno Mustonen
Muistan hyvin sen päivän, kun innolla odotin ensimäistä koulupäivää. Ajattelin, että saan paljon uusia ystäviä. Kaikki alkoi valoisasti ja koulun käynti oli mukavaa. Mutta missä kaikki meni pieleen. Mikä muutti innokkaan koululaisen araksi ja kiusatuksi. Velipuoli oli aloittanut koulun aiemmin ja oli vilkas ja villi. Nykyään on jo edesmennyt. Ensimmäinen opettajani oli ankara ja käytti vääriä menetelmiä rankaisuun.
Muistan, kun istuin tunnilla ja paras kaverini istui vieressäni, kysyin häneltä jotain tuntiin liittyvää. Opettaja tuli ja löi karttakepillä sormille. Sanoin mitä kysyin kaveriltani ja opettaja vaan laittoi nurkkaan. Ihmettelin miksi, kun vielä perustelin asian. Tästä kaikki sai alkunsa, olin usein nurkassa. Ei edes tarvinnut suuta avata, riitti vaan, että joku aukaisi suunsa ja lensin nurkkaan. Minusta tuli hiljalleen arka oppilas. Milloin opettaja antoi lisää vauhtia ja potkaisi minut nurkkaan. Toisinaan hän kantoi minut hiuksista nurkkaan.
Elämä jatkui ja opettaja jatkoi minun viattoman pienen kiusaamista. Kotona oli paljon murheita ja en halunnut lisätä vanhempieni taakkaa. Isäni oli vakavasti sairas ja ajattelin säästää heitä lisä murheilta. Tiedän nyt, että olisi pitänyt heti puuttua asiaan. Tulin vain päivä päivältä aremmaksi. Oppilaat saivat huonon mallin opettajalta ja hekin rupesivat kiusaamaan. Koulu ei ollut enää mielekästä, ja en olisi tahtonut enää mennä sinne.
Eräänä kauniina talvipäivänä sitten elämä muuttui pysyvästi. Seisoin välitunnilla yksin pihassa ja takanani oli suuri lumivuori. Seisoin selin vuoreen nähden, joku päätti hypätä niskaan. Mitä tästä seurasi, valtava kipu niskassa ja en pystynyt päätäni kääntämään. Oli kerrottava mitä tapahtui. Lähdin päivystykseen ja niskani kuvattiin. Löytyi hiusmurtuma niskasta, koska niska oli niin kipeä se vain kuvattiin. Myöhemmin on paljastunut, että myös selkä oli murtunut. Niska murtui niin ylhäältä, että sitä ei voitu tukea mitenkään. En Muista tuliko edes jälki-istuntoa tekijälle. Mitään korvauksia ei ainakaan tullut.
Elämä jatkui, samoin koulun käynti. Muistan kuinka kivuliasta oli kääntää päätä. Suuri ja inhottavin asia oli se, että edelleen murtumasta huolimatta opettaja edelleen kantoi minut useasti nurkkaan hiuksista. Silmissä pimeni kivusta, yritin olla itkemättä ja peittää kipuni. Miten sitten opettaja paljastui ja sai varoituksen.
Eräänä päivänä opettaja jätti minut ja kaverini jälki-istuntoon. Olisimme päässeet koulusta kello 12.00. Opettaja vahti meitä hetken ja sanoi, että käväisee kotona. Hän laittoi oven takalukkoon ja lähti kotia. Aika kului ja opettajaa ei kuulunut meitä päästämään kotiin. Kello oli jo 18.00, kun talonmies ihmetteli miksi on valot luokassa. Hän tuli ja löysi meidät luokasta. Meillä oli jo kova nälkä ja talonmies tarjosi meille kakkua ja pahoitteli tapahtunutta. Opettajaa vanhempien toimesta haastateltiin tapahtuneesta ja kerroin myös muistakin epäkohdista. Opettaja sai varoituksen ja minut siirrettiin toiseen luokkaan ja sain mukavan opettajan. Elämä hymyili oli taas ihana käydä koulua. Elämä oli jälleen elämisen arvoista. Olinhan edelleen arka, mutta oli toiveikasta ja parempaa elämää. Elämä olisi voinut palautua paremmaksi, mutta mikä meni pieleen. Vanhemmat olivat saaneet uudet työt tai muuten vaan muuttivat sitä en muista. Kaikki ystävät piti jättää ja aloittaa uusi elämä uudella paikka kunnalla.
Uusi koulu ja uudet oppilaat. Olin arka ja minua pelotti mennä uuteen kouluun. Piti esitellä itseni ja kerroin myös olevani uskossa. Kun olin uusi oppilas ja hiljainen oppilaat ottivat minut kiusattavaksi. Aluksi kaikki oli vain nimittelyä, mutta sitten keksivät ruveta lyömään. Tilanne vain paheni, rohkenin kuitenkin kertoa opettajalle. Mitä seurasi pojat saivat jälki-istuntoa. Luulin, että tämä oli tässä, mutta kun kerroin sain lisää selkään. uhkasivat aina hakata pahemmin, jos kerron. Pahoinpitelyt jatkuivat vuosia, koulunkäyntini kärsi. Kouluun oli vaikea lähteä. Koulu oli minulle pelottava paikka. Pahoinpitelyt vain pahenivat ja jälkiä jäi välillä ja koitin niitä piilottaa. Pelkäsin niin paljon, että saan pahemmin selkään, jos joku huomaa. Ei ollut juuri rauhaa kiusaajilta välitunneilla ja kotimatkoilla. Itkin Itseni usein uneen ja pelkäsi jo seuraavaa koulupäivää.
Eräänä päivänä, sitten se tapahtui kiusaamiseni paljastui. Oli puutyötunti ja eräällä kiusaajista oli unohtunut bussilippu kotiin. Minulla oli lippu ja hän sanoi, että minun pitää kävellä kotiin hänen kanssaan. Kieltäydyin ja se oli virhe. Hän otti Erikeepperi purkin ja kaatoi sisällön päähäni. Ei tässä ollut kaikki, hän myös hakkasi minut kunnolla. Kaaduin maahan, jossa hän potki vatsaan niin kovaa kuin pystyi. Tunti oli loppunut ja opettajakaan ei ollut enää paikalla. Jouduin kävelemään hänen seuranaan kotiin. Mutta liima oli kuivunut päähäni ja en voinut piilottaa sitä vanhemmiltani. Ja kun sitten riisuin vaatteet ja olin menossa suihkuun. Vanhempani huomasivat mustelmani ja koko vatsani oli vihertävä. Asia vietiin nyt eteenpäin. Asia meni poliisillekin asti. Kiusaajani joutuivat puhutteluun, jossa ne oli keskenään sopineet mitä puhuvat. Ei taas muuta kuin puhuttelu ja käskettiin lopettaa kiusaaminen. Toki se pitkäksi aikaa väheni, mutta ei loppunut. Koulussa valvonta tiukkeni ja sain olla välitunnit ja koulupäivän rauhassa.
Kiusaamiseni muuttui uhkailuksi ja piti tehdä kaikkea typerää. Särkeä paikkoja tai saada selkään. Varastaa kaupasta mitä käskettiin. Nyt oli vaikea käydä kaupassa. Onneksi en jäänyt kiinni varastamisesta, kun en niitä itselleni varastanutkaan. Oli pakko en olisi tahtonut. Pyytelin anteeksi Taivaanisältäni, koska tiesin että se on väärin.
Kiusaamiseni jatkui, siirryin ylä-asteelle. Kiusaajani siirtyi mukana ja elämä oli hankalaa. Velipuoleni rupesi viemään minua valmennuksiin. Rupesin harrastamaan nyrkkeilyä. olin siinä hyvä ja sain purkaa patoutumia. Kehityin nopeaa ja sai itseluottamusta. En pelännyt niin paljoa. Vaikka kiusaaminen jatkui ja kiusaajia oli useita, en tehnyt asialle mitään. Jättäydyin luokalle, että sai vaihdettua koulua kaupungin sisällä. Luulin, että siten kiusaamiseni loppuu. Tuli vaan uudet kiusaajat. Muistaakseni heitä oli kuusi. En uskaltanut tehdä mitään heille, koska heitä oli niin monta.
Jossain vaiheessa mittani vain tuli täyteen. Olin ilmeisesti ollut Poliisien kanssa juttelemassa vieläkin, koska ne antoivat luvan lyödä takaisin. Kävin myös sanomassa opettajillekin , että mittani on täysi. Ja aion lyödä takaisin. Käskin katsoa perääni. Sen tuli se hetki jota olin odottanut. Olin jo yli vuoden salaa harrastanut nyrkkeilyä ja salilla sanottiin, että minussa oli ainesta. Niinpä otin vahvimman kiusaajani käsittelyyn. Aloin takomaan , ja kaikki patoutumat pääsivät valloilleen. Jälki ei ollut kaunista katsottavaa ja sitä kadun, että pieksin niin pahasti. Onneksi joku opettaja tuli väliin, ettei käynyt pahemmin. Sain kakku kahvit siitä, että varoitin ja sain kiusaamiseni vihdoin loppumaan.
En ole ylpeä siitä, että jouduin lyömään. Mutta elämä alkoi siitä korjaantua. Vei vuosia toipua ja itsetuntoni tervehtyi. Kiitos kuuluu rakkaalle vaimolleni ja ihanalle perheelleni. On ollut pitkä taival tähän. Kaikki arvet eivät koskaan häviä, monta pitkää sairaslomaa ovat arvet aiheuttaneet. Tervettä selkää ja niskaa en takaisin saa. Mutta toivon, että pystyn tekemään vuosia vielä töitä. Selkäni ja niskani on mikä on. Korvauksia en ole saanut mistään, mutta olen maksanut kallisti kiusattuna olosta maksanut. Taloudellisesti se on minulle käynyt kalliiksi. Moni syytön on saanut minun ohella kärsiä.
Monia kysymyksiä on herännyt. Miksi minä kiusattu maksan kaiken. Ei vakuutukset, ei kiusaajat, ei yhteiskunta. Tuskin valitettavasti olen ainut, joka olen näin saanut kokea. Anteeksi olen antanut kiusaajilleni, mutta olen hieman katkera. En haluaisi olla. Menneisyyden arvet painaa, mutta yritän täyttää paikkani maailmassa ja auttaa muita lähimmäisiä. On myös valitettavaa, että edelleen on kiusaajia, jotka ei tajua mitä he tekevät. Te kiusaajat pilaatte toisen elämän, entä mitä jos olisit itse uhri.
On sääli, että oma tyttärenikin joutui lopettamaan lukion kiusaamisen takia. Mikään kiusaaminen ei ole vähäistä. Kaikki satuttaa niin henkinen kuin fyysinen kiusaaminen. Lapset helposti salaa kiusaamisen, jos kotona on murheita. He haluavat säästää vanhempiaan lisä murheilta. Kertokaa sillä sisällä ne vain kasvavat ja pahentavat kiusatun oloa. Yhteiskunta tiukentakoon lakeja ja kiusaajat vastuuseen. Ei saa vähätellä, ei ole kiusaamista, joka ei satuttaisi.
Minä toivon, että joku, joka lukee tämän osaisi lopettaa nimittelyn, lyömisen ja pyytäisi anteeksi. Kiusattu älä ole uhri, vaan puhu, älä jää yksin. Ihmiset tarkkailkaa ja ole se, joka rakastaa lähimmäistä. Olkaa se, joka auttaa lopettamaan kiusaaminen. Parempi maailma alkaa meistä, jotka todella välittää lähimmäisestä. Tehkäämme kiusaamisesta loppu koulumaailmassa, työpaikoilla ja missä ikinä liikummekin. Olkaa tarkkaavaisempia vahtikaa ja tarkkailkaa ympäristöänne. Tehdään maailmastamme parempi.
