Arto Jokisalo: 2000 miljoonaa euroa
Suomessa metsäyhtiöiden vuosittain 2000 miljoonan euron kantorahatulojen vaihto-omaisuussuoja esti metsänomistajien, metsätekijöiden ja -yrittäjien EU-oikeudet metsänhakkuissa ja –hoidoissa.
Suomalaisten vajaan 700 000 metsänomistajan ainoasta laillisesta oikeudensuojakeinosta on näyttö vuonna 2008 metsänomistaja Timo Kujalan julkis- ja yksityisoikeudellisten metsäorganisaatioiden liiketoiminnasta valmistuttama kantelu komissiolle. Kujalan toimeksiannosta lakitoimiston kokoama asiantuntijaryhmä, joka sisälsi EU -kilpailulainsäädännön professorin ja edistyksellisiä metsäalan professoreita, valtion entisiä virkamiehiä ja kilpailujuridiikan lakimies tekivät metsäorganisaatioiden liiketoiminnasta kansallisen syyteasiakirjan sijasta komissiolle EU-oikeuden rikkomuskantelun.
Kujalan kantelun ansiosta Suomessa vuoden 2014 alusta voimaan tulleissa laeissa 1090 ja1091/2013 lakkautettiin metsänhoitoyhdistyksien vuodesta 1950 metsänomistajilla maksattama lakisääteinen metsänhoitomaksu laittomana. Tämä todistaa sen, ettei Suomessa metsänomistajilla ollut kansallisen lainsäätäjän EU-oikeuden laittomuudesta oikeudensuojaa laillisesti perustetuissa oikeusistuimissa.
Miksi metsätaloudessa metsänomistaja Kujalan komissiolta vaatimaan EU-oikeuden vastaisen kansallisen laittomuuden lakkauttaminen ei johtanut 700 000 metsänomistajien vahingonkorvauksien hakemiseen valtiolta kansallisessa tuomioistuimessa?
Salattiinko metsänomistajilta laittomasta metsänhoitomaksusta vahinkoa kärsineen metsänomistajan oikeus vaatia ja saada täysi korvaus aiheutuneesta vahingosta, korvaus saamatta jääneestä voitosta sekä korot vahingon syntymisestä korvauksen maksamiseen asti?
Metsänomistaja Kujalan komissiolle EU-oikeuden rikkomiskantelusta johtuvista komission vaatimuksista laittomuuksien lakkauttamisesta piittaamatta metsänomistajien hallinnoimat julkis- ja yksityisoikeudelliset metsäorganisaatiot jatkoivat EU-oikeuden laiminlyöntiä. Näiden itsekriminointisuoja esti valmistamasta metsänomistajien käyttöön EU-asetuksen 995/2010 edellyttämää laillisten metsänhakkuiden due diligence-järjstelmää. Tämä olisi ollut täysi näyttä metsänomistajien valtiolta vaadittaville vahingonkorvauksille laittoman metsänhoitomaksusta ja metsäyhtiöiden laittoman puunhankinnan kartellista johtuvilla taloudellisille menetyksille.
Vuodelta 2015 metsänhoitoyhdistykset perivät vapaaehtoista jäsenmaksua metsänomistajilta ilman irtisanoutumista 534/1998 metsänhoitoyhdistyslain pakkojäsenyydestä. Suomessa metsäyhtiöt jatkoivat puutavaroiden hakkuuttamista markkinoille tietoisesti EU asetuksen 995/2010 vastaisesti jäsenvaltion ja metsänomistajien itsekriminointisuojan ja vilpittömän mielen piikkiin. Metsänomistajat ovat vastuussa ilman vastavuoroisesti muilla jäsenmailla ja komissiolla hyväksytettyjä ammatinharjoittamisen oikeuksia olevilla teetettävissä kuluttajapalveluissa ja -tuotteissa maksavien asiakkaiden kuluttajasuojasta.
Puunkorjuumestarit ry:n EU asetuksen 995/2010 nojalla valmistama laillisten metsänhakkuiden PUUNKORJUUMESTARIT due diligence-järjestelmä takaa CE-/FSC-/PEFC puutavaroissa ja –tuotteissa asiakkaiden kuluttajasuojan metsänomistajien FSC-/PEFC-tuotemerkintäoikeuksilla. Nämä edellyttävät metsänomistajien vaatimusta metsänhakkuussa ja –hoidossa käytettäväksi vastavuoroisesti muilla jäsenmailla ja komissiolla hyväksytettyjä ammatinharjoittajia.
Metsänhoitoyhdistykset ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan, EU:n Perusoikeuskirjan (2000/C 364/01) 12 artiklan ja perustuslain 1999/731 13 § nojalla yleishyödyllisinä yhteisöinä harjoittaneet liiketoimintapetosta ilman jäsenistön vastavuoroisesti muilla jäsenmailla ja komissiolla hyväksytyn ammatinharjoittamisen oikeudet omaavien työntekijä- tai yrittäjäpalvelujen saatavuutta.
Direktiivin 2005/36/EY muutoksella ammattipätevyysdirektiivistä 2013/55/EU tuli saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 18.1.2016 mennessä.
Metsänomistaja Kujalan lukuun toiminut lakitoimisto ja tämän kokoama asiantuntijaryhmä salasivat metsänomistajien EU-oikeuksien vastaiset omaisuuden hankinnat itse edunsaajina seuraavasti:
Suomalaisten metsätyöntekijöiden ja -yrittäjien muilla jäsenmailla vastavuoroisesti hyväksytettävät ammatinharjoittamisten oikeudet lopettavat metsäyhtiöiden 2000 miljoonan euron vaihto-omaisuusedut. Valtiota uhkaavilta EU-oikeuksien rikkomuskanteluista johtuvista kansallisista laittomuuksista lisäksi investoijien 2000 miljoonan euron vaihto-omaisuusetujen menetyksistä nostettavilta vahingonkorvauskanteilta vältytään TIPP-vapaakauppasopimuksella. Tämän rikkomisesta välimiesoikeuteen voidaan vaatia ilman laillista oikeudensuojaa olevat EU-oikeutta rikkovat suomalaiset työntekijät ja yrittäjät putsattaviksi omaisuuksistaan aina tarpeen vaatiessa.
Allekirjoittaneen komissiolle 21.06.2016 tekemästäni EU-oikeuksien rikkomuskantelusta Secretary of the Head of Unit toivoi 06.06.2016 tarkennusta, johon vastasin seuraavaa:
Ovatko suomalaiset ja ruotsalaiset metsätyöntekijät ja -yrittäjät ilman muilla jäsenmailla ja komissiolla hyväksytettyjä ammatinharjoittamisen oikeuksia näyttö EU-oikeuden rikkomuksesta?
Länsi-Saksassa allekirjoittaneelle suomalaisena metsätyöntekijänä oli Wittlichin ulkomaalaistoimiston päällikkö jo leimaamassa ruotsalaisen metsätyövoiman yrittäjäoikeuksia vuoden 1990 Viebtke ja Vivian -myrskyjen kaatamien puiden korjuuseen. Päällikön mukaan suomalainen ei kuulunut EFTA eikä EU jäsenmaiden kansalaisuuksien joukkoon vaan itä-euroopan kansalaisiin. Näiltä vaadittiin Saksassa seitsemän vuoden työssäoppimisesta viranomaisten hyväksyntä yrittäjäpalveluksien tarjoamiseksi.
Edelliseen perustuen EU:n virallisella ruotsinkielellä voidaan ruotsalaisilta ja suomenruotsalaisilta metsätyöntekijöiltä ja -yrittäjiltä todeta muilla jäsenmailla ja komissiolla vastavuoroisesti tunnustetut ammatinharjoittamisten oikeudet. Suomessa ruotsinkielisten metsätyöntekijöiden ja –yrittäjien EU-ammatinharjoittajaoikeuksien loukkaukset johtaisivat ruotsalaisten metsätyöntekijöiden ja -yrittäjien ammatinharjoittajaoikeuksien loukkauksiin. Myöskään ruotsalaiset eivät voi säätää ruotsinkielellä metsätyöntekijöidensä ja -yrittäjiensä EU-ammatinharjoittamisen oikeuksia loukkaavaa oikeusjärjestystä ja -käytäntöä loukkaamatta samalla suomenruotsalaisten EU-ammatinharjoittamisen oikeuksia.
